Onko sinun vaikeaa löytää seuraa?

[oPoika]

Pyydän anteeksi, etten ole huomioinut kuin pienen osan mahdollisista vaihtoehdoista. Jotenkin piti rajata.

[tre10]

Itse kun olen alistuva lelu, niin seuran löytäminen on vaikeaa

[Juuttisetä]

Ujo, introvertti, sosiaalisesti peruna, Kouvola....voisi olla ollut mahdotontakin, onneksi muitakin "hulluja" löytyy ketkä tännekkin liikkuu

[semar]

Kyllä alistuvalle miehellekin löytyy täältä seuraa. Se ei ehkä ole hullun helppoa, mutta ei toivottaman vaikeaakaan. Kannattaa lukea ajatuksella se, mitä ketjuun Miten löysitte dominne/subinne? on vastattu. Siellä on muutama oikein hyvä kirjoitus.

Yksi oikein hyvä keino on pohtia hetki sen haetun osapuolen asemaa. Useampi kuin yksi nainen on todennut, ettei määrä korvaa laatua. Jos alistuvalla miehellä tuntuu olevan vaikeuksia löytää ketään, niin dommeilla on ongelma löytää yhtään hyvää subia. Hyvä on, kärjistin nyt vähän, ja tein sen aivan tahallani. Ei se ehkä kaikille ole ongelma, mutta varmaan useampikin domme vähintäänkin tunnistaa ilmiön. Siksi jokaisen seuraa hakevan, ja aivan erityisestin alistuvan heteromiehen, on hyvä miettiä miltä se oma esiintyminen ja mahdollinen seuranhakuilmoitus täällä näyttää. Kertooko se lukijalle, mitä hän saa sinusta? Vaiko ainoastaan sen, mitä sinä tahdot hänestä? Sillä on vissi ero kiinnostavuuden kannalta. Pienikin positiivinen erottuminen saattaa tehdä ihmeitä.

Juuttisedän aavistuksen itseironiselta kalskahtava luonnehdinta itsestään osuu hyvin minuunkin. No jaa, en sentään ole Kouvolasta Silti olen tutustunut täällä oikein viehättäviin dommeihin, kerran jopa aivan puskista tulleen yhteydenoton muodossa eli ilman deitti-ilmoitusta. Kyllä heitä on, ja jotkut heistä jopa etsivät seuraa. Kannattaa omien halujensa lisäksi miettiä myös niitä toisen haluja, niin mahdollisuudet seuran löytämiseen kasvavat kummasti.


 

[Gamygym]

Miten sanoisi. Switchinpoikanen, olemukseltani feminiininen. On vaikea löytää kaipaamaansa seuraa – tai seura voi yllättää.  Osalti on myös omasta etsinnän puutteesta ja muiden elämän osa-alueiden tärkeydestä kiinni. Voipi olla, että parhaat vedetään päältä.

[nadah]

Pahnanpohjimmainen täällä: alistuva nainen, ja seuranhaku löytäminen (sopivan) on äärimmäisen vaikeaa!
Joko olen liian ruma, tai sitten yleinen sosialisoimattomuus (=en osallistu bileisiin ja miitteihin) on esteenä.

[Sigmamies]

Ei ole vaikeeta. Otan vain 0-2 uutta lelua vuodessa ja seuranhaku on yleensä kestänyt 0-14 päivää.

[ForeverFrost]

Ei vaikeaa vaan täysin mahdotonta. Omat hankalat persoonallisuuspiirteeni aiheuttavat sen, että itse en löydä D.tä vaikka olisi etuovella huutamassa. Tämä valitettavasti toimii vain niinpäin, että mut pitää löytää.

Eikä ne löydä mua viäl ikinä!

[MessyPupper]

Ei juurikaan, seuraa olisi kyllä tarjolla. Aikaa vaan on rajotetusti 

[Lyydia]

Enimmäkseen alistuvana naisena sain tänne liittyessäni kuukauden sisällä varmaan lähemmäs sata yhteydenottoa. Sen jälkeen ne hiipuvat radikaalisti, joten ainakin d-miehille vinkkinä, ettei välttämättä kannata hyökätä heti sen uuden, hämmennyksissä olevan naisprofiilin tukossa olevaan postilaatikkoon.

Kaikki jonkinlaiseen kahvittelua intiimimpään kohtaamiseen johtaneet suhteet ovat syntyneet omasta aloitteestani, eivätkä välttämättä ollenkaan suhde tai seksi edellä etsien. Elävä, utelias, avoin ja orgaaninen kohtaaminen on mun mielestä parasta, niin netissä kuin livenäkin.

[Uteliaatsormet]

^ tähän on helppoa yhtyä. Avainsanat utelias, avoin ja pilke silmäkulmassa.

Miehenä fiilis, että parhaat jutut tulevat ihan vaan kirjoittamalla pitkäjänteisesti omalla tyylillä. Tämä herättää kyllä jossain vaiheessa mielenkiintoa ja mahdollisia yhteydenottoja. Tai sitten kirjoittaa ihan oikeasti yksilöidyn viestin, jos törmää mielenkiintoiseen profiiliin tai ilmoon. Mutta kummassakin tapauksessa oma fiilikseni on, että parhaat jutut lähtevät liikkeelle ihan muulla sisällöllä kuin kiireellä-suoraan-asiaan-seuranhakujutuilla. Nykyinen (nyt jo pitkä) suhde lähti liikkeelle laajemmasta keskustelusta ja oli mukava huomata, että kommunikointi synkkasi vaan älyttömän kivasti ja oli paljon yhdistäviä siviilipuolen juttuja. Tämän jälkeen oli kiva huomata, että vähän muutkin jutut yhdistivät…

Vaikka onni on lopulta sattumaa, siihen voi myös vaikuttaa olemalla aktiivinen, tekemällä erilaisia asioita ja luomalla mahdollisuuksia erilaisille kohtaamisille.

[susa-anniina]

Tavallaan kyllä, mutta tavallaan ei...

Tällä hetkellä tuntuu olevan vaikea löytää sellainen omaan elämän soljuva suhde. Syitä tähän on monia.

Ensinnäkin koska minulla on jo yksi ihminen elämässä, rajaa se kaikki monogamista suhdetta etsivät pois vaihtoehdoista. Sen lisäksi, koska hakusessa on dominoiva ihminen ja "Isi" sitten satuttaa niin, että siitä jää jälkiä, on yhdistelmä monelle tekemätön paikka. Varsinkin kun en ole etsimässä satunnaista ratkaisua. Sellaisia löytyisi helpommin. Tai jos ei olisi niin tarkka tietyistä asioista. Näitä pitkä lista.

Toisaalta sitten kriteerit on mahdollista pitää aika korkealla, koska vaikka haen tietyssä mielessä aktiivisesti ja avoimesti seuraa, ei sellaista tarvitse välttämättä löytyä. Elämä on hyvä näinkin. On se yksi ihminen omanlaisessaan lokerossa, lapset tehtynä ja maailmalla, mielenkiintoinen työ, harrastuksia, ystäviä, jne

Olisi varmasti helpompi jos olisi nuorempi, laihempi, vähemmän vaativa, ei näin omituinen ja vaikka mitä muuta.

Se on pakko kyllä todeta, että vaikka haastavaa, niin varsin mukavaa ollut tämä seuranhaku. On tavannut läjän oikein mukavia ihmisiä ja sitten toki tässä ollut sellaisia hassunkurisia sattumia. Välillä olen miettinyt, että kuvaako joku minusta ja minun elämästä sellaista päiväni murmelina kautta 2.