Rakkaus ja kinkyys?

[Laurentzia81]

Rakkauden nälkä? Seksin himo? Perverssin fantasiat? - Mahdoton yhtälö? Kun toinen tahtoo tätä ja vastapuoli halajaa vain sitä? Kevyttä, draamavapaata, helppoa, satunnaista hetken hupia ja höttöä - kertakäyttökulttuuria? 

Poly - ja monisuhteinen, joka hakee täydennyspartneria tarpeeseen xy ja zö. Kun toinen on ruuhkavuosia elävä uraohjus ja nepsypiirteinen aistihakuinen impulssiohjus ja toinen herkkäaistinen introvertti downshiftaaja.

Poissulkeeko ja haastaako ihmisten tehdasasetuspiirteet aitoa seuranhakua?
Itselläni on varmaan kilometrin pituinen haavelista unelmakumppanin ominaisuuksista ja muista "kriteereistä". Ja kun se vastapuoli lähestyy vain se seksi-fetissi-fantasia lista edellä.

Että sitähän miä vaan kyselen, jotta onko rakkaus ja kinkyys todellakin mahdoton yhtälö?  Sillä tavoin suljetumassa monohkossa jotakuinkin terveessä kiintymyssuhteessa? Vai lentääkö enemmin lehmät ja tepastelee unien yksisarviset vastaan enemmin?
Where the wild roses grow?

[Fluid]

Ei kai se mahdotonta ole, koska jopa minä olen sellaisen suhteen onnistunut kokemaan. Pitäisi varmaan mennä nukkumaan eikä kirjoitella mitään vakavaa tänne nettiin, mutta melkein jopa väitän, että kinkypuoltakin sisältävissä suhteissa on sellainen yksi ulottuvuus lisää erotiikassa, mikä osaltaan vahvistaa/syventää sitä keskeistä vuorovaikutusta, ja sen myötä myös rakastamisen mahdollisuutta.

Ymmärrän kyllä avausviestistä, jos siitä pelkästä fetissilistasta on vaikea edetä mihinkään. Omalla kohdallani ne vahvimmin eletyt kinkysuhteet ovat löytyneet ihan vaniljatapaamisten merkeistä, ja siitä sitten kehkeytyneet. Tähän ei nyt muotoudu mitään fiksua jatkolausetta, mutta on tässä itselleni jäänyt sellainen olo, että ehkäpä se kinky elämänkumppani löytyy jatkossakin tuolta jostain muualta maailmasta.

[susa-anniina]

Itsellä on yksi kinky suhde kestänyt aikanaan melkein 14 vuotta. Sen jälkeen ollut useampi yritys eri asteisina yritelminä. Vaikka ne onkin jäänyt enemmän tai vähemmän lyhyiksi, ajattelen että kyllä sellainen on mahdollista. Viimeisin suhde itsellä oli tuollainen missä alunperin itse hain ( muista syistä johtuen) itselle epätyypillisesti kevyempää ja lyhytaikaista, ihan vaan kesäksi, mutta asiat muuttuu matkalla. Päädyin sitten olemaan tuo täydennyspartneri (kuvaava termi kyllä) lähes kaksi vuotta. Toinen sitten vaan "osui ja upposi" itselläkin sen kinkyyden osalta ehkä parhaiten ikinä. Ja halusi sitten kuitenkin jossakin määrin vastata osaan muistakin minun tarpeistani, vaikka hänellä se varsinainen suhde olikin muualla. Sitten vaan kun tarpeet ja lähtökohdat oli erilaiset, tuli ongelmaa. Toisen näkemys taitaa olla että oltiin liian erilaisia. Varmasti molemmat on oikeassa tässä. Se erilaisuus ehkä korostui niissä tilanteissa missä minulla olisi ollut tarpeita, mutta koska lähtökohdat oli erilaiset, ne jäi täyttämättä. Usein sellaisissa hetkissä kun muu elämä oli hankalaa ja olisi tarvinut sitä tukea ja turvaa.

Kyllähän se hankaloittaa, ne tietynlaiset tehdasasetukset. Kinkyiltä ominaisuuksiltaan sopivia on varsin rajallinen joukko. Sitten pitäisi sopia yksiin ihmisenä, arvojen kohdata siinä määrin, että voi arvostaa sitä toista. Ja sitten sen tavan elää elämää olla sovitettavissa yhteen. Sitten kun itse on mitä on, sekin rajaa mahdollisia kumppaneita. Itse haluan uskoa sitten kuitenkin, että vaikka hankaloittaa niin ei tee mahdottomaksi. Ehkä se tulee tuolla yksisarvisella tai lentävällä lehmällä vastaan joku päivä. Siihen asti voi elää hyvää elämää näinkin.

[Sigmamies]

Rakastan useita naisia joiden kanssa ole enää suhteessa 
Erottukkin on aina ilman pienintäkään riitaa. Noi on lähes kaikki olleet osaksi monojuttuja ja hyvin tiiviitä jolloin aikaa ei jää muille.

[Uteliaatsormet]

Rakkauden ja kink-puolen yhdistäminen on vaikeaa muttei mahdotonta. Takana on monta vuotta upeaa d/s suhdetta oman yksisarvisen kanssa. Tapasimme kink-asioiden merkeissä, mutta oikeastaan hyvin nopeasti molemmat tajusimme, että nautimme paljon toistemme seurasta ja että tapamme olla ja kiinnostuksen kohteemme ovat laajasti samat seksin ulkopuolellakin. Ja mikä tärkeää toinen saa aina pelkällä olemuksellaan sukat pyörimään jaloissa. Seksielämämme kukoistaa ja se on oikeastaan vain parantunut ja syventynyt ajan myötä.

[Kiisu]

kyllä se toimii, ainakin meillä on toiminut yli 20v, en tiedä sitten onko merkitystä sillä missä järjestyksessä kinkyys tulee, omalla kohdalla se tuli jälkeen päin, kaikki alkoi kun tulin teininä raskaaksi ja mies oli niin fiksu että otti omakseen, hänellä oli kinky taipumus ja minut oli helppo houkutella mukaan hän osasi tehdä sen niin että mielenkiintoni pysyi, paljon on tullut asioita joista ei osannut nuorena edes ajatella, mutta mieheni joka on myös Domini on saanut minusta koulittua mieleisensä subin, vaikka piiska läjähtää takamuksilleni voin silti sanoa rakastavani piiskaajaa, lapsen ollessa pieni kaikki oli rajoitetumpaa, mutta hyvin on kuitenkin mennyt, rakkauteen kuuluu kuitenkin aina kaksi

[jj_kinkyilee]

Rakkays ja kinkyly eivät kyllä ole mitenkään mahdoton yhdistelmä, vaikka ehkä hieman hankala löytää.
Itsellä kävi niin hassusti, että törmäsin pariini kun hän haeskeli yhdessä chätissä avaimenkantajaa. Tuohon aikaan en vielä tiennyt olevani kovin dommeluonteinen, mutta päätin silti mennä kokeilemaan ja katsomaan miten käy. D/s suhteesta kasvoi ystävyys, ja ennen pitkää parisuhde. Nyt on reilu vuosi vierähtänyt, ja on enää muutama päivä ennen kuin pääsemme näkemään toisemme kasvotusten. Parisuhteemme on tukevasti rakennettu, ja erittäin kinky. On piiskaa, kynttilää, kaulapantaa, köyttä, wandia, veistä... Lyhyesti sanottuna, varsin tulinen suhde - juuri miten me molemmat haluamme.

[kinky_vai_vanilja]

Mä etsin sitä yksisarvista, joka olisi paitsi puolisoni, myös mun seksuaalinen match.  Ei mulla ole käynyt mielessäkään, että ne eivät olisi samassa paketissa. Koska jos eivät ole, ei ole suhdettakaan.

[Hiljainen tyttö]

Tämä baari on täynnä jos jonkinlaista seikkailun etsijää. Silti, en voi kuvitella suhdetta ilman rakkautta, joka tarkoittaa, että käytännössä minun on vähintäänkin kuviteltava olevani vähintään ihastunut. Muuten ei tule mistään mitään.

[Dean]

Naimisissa jo yli 20 vuotta. Kerroin kuukauden verran treffailtuamme, että haluan antaa sinulle piiskaa. Hän vastasi siihen, että kokeillaan. Sitten kokeiltiin toisenkin kerran. Kokeiltiin niinkin, että hän antoi minulle piiskaa. Mutta se ei tuntunut hänestä hyvältä ja hän sanoi, että on parempi, että sinä piiskaat minua. Ja niinhän minä olen sitten tehnytkin, himoitsen edelleenkin häntä paljon. Ja jotenkin himo ja suuri rakkaus ovat kietoutuneet mielessäni yhteen. Arvostan ja kunnioitan häntä, kun hän alistuu minulle.

[Saffron]

Kiitos Laurentzia81. Pitkästä aikaa kirjoitus joka pysäytti. Erittäin mielenkiintoista pohdintaa ja myös hyviä vastauksia. Olen miettinyt vähän samansuuntaisia. Joku merkillinen juttu siinä on, että aina kun tulee ikävuosi x ja 0, niin sitä miettii mitä on elämässä kokenut ja mitä vielä voisi olla tarjolla.

Kun täytti 20 vuotta, ei ollut huolta juuri mistään. Sitä liiteli kuin päiväperhonen, tapasi ihmisiä ja koki uusia asioita.  Oli tavallaan kiire ja tavallaan ei ollut. Tuntui, että kaikki on vielä edessä päin ja aikaa on yllin kyllin. 30 vuotta ja pohdinnassa oli perhekuviot ja niiden toteuttaminen, kinkyily siellä jossain taustalla. 40-vuotiaana tyytyväinen siihen mitä oli saavuttannut, vaikka pitkäkestoista parisuhdetta ei ollutkaan. Kinkyys alkoi tulla sieltä taustalta taas vahvemmaksi.  50-vuotiaana havahtui ajatukseen,  että jospa vielä saisi kokea rakkauden joka kestäisi. Rakkautta ja kinkyilyä. Siltähän se alkuvuodet näyttikin, tässä se nyt on, suhde jossa on hyvä olla ja molemmat saavat kaikin tavoin mitä haluavat. Kunnes sitten yhtenä päivänä ei niin enää ollutkaan. Ja suurinta rakkautta oli päästää toinen menemään. Itse jäi paikoilleen ja ihmettelemään, miten tässä näin kävikään.

Ja nyt on seuraavaksi tulossa vuodet niin täyteen että mittarina on 60 vuotta. Jos suoraan sanon mitä tunnen, niin tuntuu lohduttomalta. Ei ole päiväperhosen liitelyä, ei tunnetta että aikaa on. Sitä kuuntelee Ismo Alangon Loppuaikana- kappaletta ja miettii, että nii-in, tähän on tultu. Toki mielessä on roppakaupalla ihania muistoja joita mikään ei vie pois. Mutta tuleeko enää olemaan muuta? Rakkautta saati rakkautta ja kinkyilyä. Ja vieläpä niin, että omat ja toisen toiveet osuisivat suht yksiin. Vai näenkö lopuksi lentäviä lehmiä ja tepastelevia yksisarvisia?

[Proxima Centauri]

Sanoisin, että eivät ihmisen tehdasasetukset sulje pois aitoa seuranhakua, vaan just päinvastoin, mutta ainahan se on haastavampaa, kun etsii itselle kokonaisvaltaisesti sopivaa kumppania, eikä vain jonkin tietyn fetissin toteuttajaa. Muuttujia on paljon, asioita ja ominaisuuksia lukuisia, joiden pitäisi osua yksiin. Välillä tuntuu siltä, että Baarissa seuranhaku on ihan erityisen vaikeaa juuri siksi, että niin iso osa etsii pelkät kinkyjutut edellä ignooraten samalla toisen osapuolen muut preferenssit ja toiveet (ja usein ignooraten jopa vastapuolen kinkyt toiveet - ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa kun täällä sub-nainen saa viestejä miehiltä, jotka etsivät dommea, ja parisuhdetta etsivä saa kasapäin viestejä ihmisiltä, jotka etsivät pelkkää sessioseuraa tai jotain fwb-järjestelyä). Mutta toisaalta sitten pitää muistaa, että jossain vaniljaisemmilla deittipalstoilla on vastaavasti lukuisia tekstittömiä profiileita, eli ihan samalla lailla sielläkin saa etsiä neulaa heinäsuovasta, ja ihan yhtä lailla siellä osa ignooraa sen, mitä toinen on kertonut etsivänsä.

Oikean ihmisen löytäminen ei siis ole välttämättä helppoa, mutta kyllä rakkauden ja kinkyyden yhdistäminen ihan mahdollista on. Minäkin luulen, että johtuen monen tavasta etsiä täällä kinkyilyt edellä, saattaa etenkin vähän pehmommille kinkyille olla jopa helpompaa löytää kumppani jostain muualta. Ei siksi, etteikö täältäkin voisi löytyä, vaan siksi, että kun muualla pitää tutustua muuten persoonat edellä, kohtaa ehkä todennäköisemmin oikeantyyppisiä ihmisiä, joista sitten hyvällä tuurilla joku on kinky tai edes "potentiaalisesti kinky-curious". Mutta sitten jos täällä etsii, niin oikeanlaisen ihmisen löytää todennäköisemmin just silloin kun painottaa haussa muutakin kuin niitä fetissejä - eli samalla sulkee pois valtaosan, mutta sitähän se deittailu on.

[Mr Birch]

Tämähän on hiivatin hyvä ja monipuolinen ketju. Tekee mieli kuitenkin hieman haastaa niitä vertauskuvia, jotka näyttävät keskustelua ohjaavan.

Kuulun siihen ikäpolveen ja myös ammattiryhmään, joka on varsin konkreettisesti ollut tekemisissä tehdasasetusten kanssa. Se tarkoitti, että avasimme koneen kuoren, etsimme asetuksia edustavat hyppylangat eli "jumpperit", siirsimme ne maahantuojan ohjeiden mukaan uuteen asentoon eli kumosimme tai purimme ne tehdasasetukset. Sitten laitoimme kopan kiinni ja toivoimme parasta. Tästä syystä hieman vierastan tuota termiä. Se kertoo siitä, miten insinöörit vaikuttavat maailmankuvaamme ja toivorikkaasti myös siitä, etteivät tehdasasetukset ole pysyviä.

Meille opetetaan fysikaalis-biologisen maailman- ja tiedekuvan pohjalta, että ihmistä määräävät geenit ja ympäristö toisiinsa vaikuttaen. Näin se pelkistetään, koska mentaaliset ja sosiaaliset prosessit ovat liian monimutkaisia ymmärrettäväksi yksilötasolla eivätkä ne oikeasti ole deterministisiä. Tosielämässä jumpperin riisuminen sopivalla hetkellä vaikuttaa enemmän kuin tehdasasetusten hyppylangat. Lauri Rauhala puhui viisaasti siitä, miten ihminen on aina kiinni kehollisessa, tajunnallisessa ja situationaalisessa systeemissään. Viimeksi mainittu tarkoittaa kaikkea sitä, mikä on läsnä olematta "meitä". Siihen kuuluvat merkitykselliset toiset:

Ja mikä tärkeää toinen saa aina pelkällä olemuksellaan sukat pyörimään jaloissa.

Kirjoitin äsken insinööreistä. He ovat välttämättömiä ja parhaansa yrittävät. Enemmän olen huolissani niistä ihmismielten insinööreistä, jotka rakentavat deittisovelluksia ja niiden kautta deittailukulttuuria. Enimmäkseen jo tiedämme, että noiden sovellusten taustalla on raaka bisneslogiikka, tiedonkeruu ja profilointi myös muita kuin deittitarkoituksia varten. Se ei voi olla vaikuttamatta siihen, millaista ihmiskuvaa nämä sovellukset ja niiden ympärillä versova kulttuuri luovat ja ylläpitävät.

Tässä erityisesti yksi sana on hyvin tärkeä:

Sanoisin, että eivät ihmisen tehdasasetukset sulje pois aitoa seuranhakua, vaan just päinvastoin, mutta ainahan se on haastavampaa, kun etsii itselle kokonaisvaltaisesti sopivaa kumppania, eikä vain jonkin tietyn fetissin toteuttajaa. Muuttujia on paljon, asioita ja ominaisuuksia lukuisia, joiden pitäisi osua yksiin.

Se sana on kokonaisvaltaisesti. Sillä tarkoitetaan, ettei ihminen ole "asetustensa" summa, vaan paljon enemmän. Ongelma vaan on siinä, että tuon kokonaisvaltaisen osiensa ylittämisen kuvaaminen on vaikeaa, parhaimmillaan kuitenkin juuri palkitsevaa. Eli kuten Proxima Centauri sanoi: "Mutta sitten jos täällä etsii, niin oikeanlaisen ihmisen löytää todennäköisemmin just silloin kun painottaa haussa muutakin kuin niitä fetissejä - eli samalla sulkee pois valtaosan, mutta sitähän se deittailu on."

Sitä kuuntelee Ismo Alangon Loppuaikana- kappaletta ja miettii, että nii-in, tähän on tultu. Toki mielessä on roppakaupalla ihania muistoja joita mikään ei vie pois. Mutta tuleeko enää olemaan muuta?

Ei voi tietää. Mutta uskoa voi ja kannattaakin...

Mr Birch