Kirjoittaja Aihe: Miten päästä niin sanotusti alkuun kun taustalla on traumoja  (Luettu 243 kertaa)

Muussis

Vuosien jälkeen tultu niin sanotusti kaapista puolisolle sekä omien fetissien suhteen.

Puoliso varovaisesti kokeilun haluinen, mutta koska itse olen enempi alistuva koen jotenkin tunnelman lässähtävän kun puolisolle pitää todella tarkasti kertoa mitä haluan. Lisäksi olemme kumpikin aika ujoja joten heittäytyminen vaatii paljon sellaisia resursseja, joita ei pikkulapsi vuosina ole saatavilla. Lisäksi koko hommaa jarruttaa omat traumat jotka tottakai pitäisi ottaa huomioon, mutta se vaatisi epämukavaa keskustelua, jossa minun pitäisi kertoa omista kokemuksista todella tarkkoja yksityiskohtia.

Hiljainen tyttö

  • Asiakas
  • **
  • Viestejä: 31
  • Nimensä veroinen, kulkuri.
  • Galleria
Ymmärrän. Traumataustaa on vaikeaa ohittaa. Se on aina jossain taka-alalla. Traumataustan avaaminen toiselle osapuolelle vaatii luottamuksellisuutta, eikä se ole mitenkään helppoa puhua siitä. Asiaa edesauttaa, jos suhteen toinen osapuoli on suhteellisen tuttu ja turvallinen ihminen.

Nelli Pikkuvaltikka

  • Rsyke
  • Baarikärpänen
  • *
  • Viestejä: 787
  • I collect affection like treasure
  • Galleria
Ensinnäkin:
Jos kysyt miten päästä alkuun...? Vastaus on aina: Aloittamalla jostain.

Vuosienkin yhteiselon ja omien historiakuoppien käsittelyn jälkeen saattaa yhä joissain puuhissa tulla vastaan kumpareita tai kuoppia, joiden päältä ajaminen sattuu puskuriin. Sitä ei kannata kuitenkaan pelätä, sillä pelkääminen tai aristelu aiheuttaa sen että koko matka jää tekemättä. Jos siis haluaa päästä johonkin määränpäähän ja vaikka jopa perille asti, on parempi tatttua hommaa ratista ja valmistautua siihen että jossain vaiheessa saa todeta: paska reissu, mutta tulipahan tehtyä.

Toisinsanoen: aloita jostain pienestä, sellaisesta joka on helppo esitellä puolisollesi muutakin kautta kuin vain itse selittäen. Aiheista ja teemoista, jotka voi esitellä vaikka valmiiksi tehtyjen kirjallisten oppaiden tai muun vastaavan kera. Some on joskus myös hyvä alusta etsiä lyhyitä sisältökokonaisuuksia, joissa sivutaan jotain tiettyä aihetta. (t. itse selittänyt somen booktok-sisällöllä tiettyjä asioita melko vaniljalle ihmiselle ja hyvin meni).

Toisekseen:
Kinky jutut, fetissit ja bdsm toiminta vaatii aina kommunikaatiota ja selkeää kuvausta siitä, mitä halutaan. Tätä kertomisurakkaa et pääse oikeastaan koskaan pakoon, paitsi sitten kun suhde ja luottamus toisen eleisiin tai ilmeisiin on vakaalla pohjalla. Sellaisella pohjalla olevassa suhteessa, yksi pieni katse voi riittää kertomaan mitä toinen haluaa, mutta sen kaltainen luottamus ja ymmärrys ei synny hetkessä. Yhteyden ja lähes telepaattisen ajatustenlukutaidon kehittyminen kahden ihmisen välillä vaatii sitä keskustelua ja monenlaista kommunikaatiota, sekä sitä että kumpikin opettelee ne toisen ilmeet ja eleet. Jos on hankala alkaa kuvailemaan kaikkia vaihtoehtoja siitä mitä haluaa on siihenkin ratkaisuna esim. valmiiksi luodut oppaat, bdsm testit ja muut vastaavat joita voi tehdä yhdessä, sitten keskustella ja vertailla tuloksia - huom. tässäkin se keskustelu on roolissa jota ei voi välttää.

Listaa vaikka aluksi omista traumoista johtuvat asiat paperille lyhyesti, eli se, että mitä asioita et missään nimessä halua kokea ja miksi. Lisäksi voit kirjoittaa ettet halua asiaa Y, koska se muistuttaa asiasta X, mutta haluaisit sen sijaan kokeilla Z, koska se voisi jopa auttaa käsittelemään asian X muistoja. Ja näiden kirjoittelun jälkeen oletkin valmis käymään lyhyen keskustelun siitä, että kaikki sillä listalla olevat on pois tarjottimelta mutta muun suhteen olet avoin kokeilemaan juttuja.


Miten päästä alkuun? = Rauhallinen kekustelu ja pienet kokeilut pienissä määrin.

~ Pikkuvaltikka
Kinkysti humanisti / humaani kinky / kink-humanoidi?

Mr Birch

  • V.I.P.
  • *****
  • Viestejä: 1630
  • Testi näyttää, että on aika häipyä (82 % vanilla)
  • Galleria
minun pitäisi kertoa omista kokemuksista todella tarkkoja yksityiskohtia.

Miksi? Eikö alkuun pääsemiseen kuitenkin riitä sen asian väljä nimeäminen ja rajaaminen, mitä ei halua kokea. Ei toinen osapuoli välttämättä halua tai tarvitse kokonaiskuvausta ja -analyysia (jos sellaiseen edes koskaan päästään) vaan ainoastaan tiedon siitä, että tuohon ja tuohon suuntaan et halua mentävän. Siis ehdotukseni on piirtää rajat alkuun isoiksi, turvallisuutta korostaen, niin, ettei hankalimpiin asioihin tarvitse kajota liian tarkasti.

Kokeillaanpa vertauskuvaa: oletetaan, että asia, jota et halua kohdata on jokin tietty punainen. Jos alkuun ollaan varovaisia kaiken punaisen suhteen, niin ei vahingossakaan jouduta vaaralliselle alueelle. Sitten myöhemmin pääsette keskustelussanne siihen, miksi sitä tiettyä punaista on vältettävä, jolloin kaikki punainen ei ehkä olekaan enää vältettävää.

Mr Birch