Englannin uusi pornolaki rajoittaa fetissejä.

[faerie]

Melko identiteettiköyhä yksilö saa olla, jos persoona muovautuu jonkun instanssin määrittelemien rajoitusten sisälle.

Tälleen henk koht elämän varrella autistina havaittuna näkee ehkä sen sosiaalisen aivojenosien erilaisen toiminnan vuoksi keskimääräistä selvemmin miten hiton vahvasti ihmiset keskimäärin muokkaa arvojaan, käytöstään, persoonaansa ja faktuaalista käsitystä asioista lähipiirin, oman viiteryhmän, niiden instanssien ja lakien mukaan. Ei yhteiskunnan tartte siihen juuri ketään rangaistusten uhalla pakottaa. Se on ihan oma marginaalisen pieni porukkansa, joka toimii palkintojen ja rangaistusten ohjaamana. Ja yleensä just tää viimeksi mainittu porukka luulee kaikkien olevan samanlaisia kuin itse ovat.

On vielä tutkitusti niin, että mitä autoritaarisempi ja mustavalkoisempi persoona syviltä piirteiltään, niin sitä enemmän se oma persoona ja arvomaailma ja tekemiset määrittyy sen oman lähipiirin ja viiteryhmän sekä parin auktoriteetiksi koetun perusteella. Tällöin myös pienikin särön uhka voi tutkitusti romahduttaa koko systeemin. Siksihän semmosten henkilöiden, liikkeiden ja puolueiden pitääkin koettaa tukahduttaa kaikki poikkeava, jotta se oma systeemi pysyis rikkeettömän suojassa. Erilaisuutta ei kyetä käsittelemään, eikä sietämään.

Kärjistän tässä melkoisesti, jottei tartteis kirjoittaa esseetä. Tutkimuksia osaa jokainen googlailla ihan itse.

Tässä lakikeskustelussa ei ole sen lain näkökulmasta kyse pätkän vertaa niistä synnynnäisesti kinkyistä, jotka ei voi mieltymyksilleen mitään, vaan just niistä kaikista muista. Ja niiden kaikkien muiden enemmistö, ei kaikki, on keskimäärin just semmosia mitä yllä kirjoitin. Keskimäärin.

Eli, jos harrastamassaan pornossa kuristetaan vakikäytäntönä osana kasuaalista seksiä, niin se on sit ok.
Kun kansanedustajat trollaa rasistista sontaa, niin on ok huudella bussipysäkillä vääränvärisille.
Jne. Kärjistetysti kirjoitettuna.

Just tän takiahan niiden syntyjään kinkyjen on usein niin vaikea tunnustaa sitä aluksi itselleen ja tulla esiin ihastusten suuntaan. Koska se sotii koko hemmetin opittua ja omittua käsitystä olemisesta ja maailman järjestyksestä vastaan. Ja just, siksi se on käynyt helpommaksi parina viime vuosikymmenenä, kun se kuvasto ja käytös on alkanut yleistyä ylipäätään elokuvista mainoksiin ja muotiin. Koska ihmiset muokkaa huomaamattaan itseään kaikkeen verrattuna. Keskimäärin.

Me ollaan pohjimmiltamme edelleen sosiaalisia pienyhteisöissä eläviä apinoita. Meillä on peilisolut jne.

En ota tällä mitään kantaa ko. lain mielekkyyteen. Tai no. Pyrkimys hyvä ja ymmärrettävä. Toteutus monestakin syystä hiton ongelmallinen.

PS
Mitä kuristamiseen tulee, niin sillä voi tappaa jopa neljässä sekunnissa, jos katkasee kaulan alueella aivojen verenkierron.

[Gamygym]

[...] Kotikasvatus prakaa pahasti siis. Ainoastaan opettajat ja muut viranomaiset ovat sääntöjä heidän elämään luomassa ja tuomassa ohjeita miten olla ihmisenä muiden joukossa. Moni näistä kasvaa aikuisiksi asti ja ovat koko loppuelämänsä tuuliajolla jos eivät löydä "perhettä" ympärilleen. Vaikka työpaikkaa mikä antaa riittävästi ohjekirjaa mitä noudattaa. Itse näen että on paljon ihmisiä, jotka hakevat koko elämänsä mitassa jotakin mitä seurata, oli se sitten aate, ihminen tai professio.

En usko siis lainkaan vapauden ihanteeseen, enkä edes kulttuurilliseen diversiteettiin.

Sinänsä olet kyllä oikeassa ja näen mitä ajat takaa. Meidät "programmataan" yhteiskunnan kautta. Se on totta. Ja siitä pitää oppia ajattelemaan itsensä ulos. Ihmisen vapaa sielu on jotakin ihan muuta. Meidän roolimme on tuottaa arvoa jokainen kykynsä mukaan kun ollaan päivänvalossa. Mörrimöykkyilyllä sitten pimeän turvin on ihan oma arvonsa

Mutta voiko yhteiskunta tarjota kaikelle tälle... diversiteetille... sitä pinta-alaa toimia. Ei voi. Uskontojen ikeestä kamppailemme juuri tällä hetkellä isosti irti eurooppalaisessa yhteiskunnassamme. Ne luovat rakenteen mikä on lopulta ihmistä itseään vastaan. Saako jokainen olla mitä haluaa, ei saa. Koska me emme pärjää sillä tavoin.

[...]

Kiintoisia mietteitä.

Huomaan ajattelevani, ettei auktoriteeteilla edelleenkään välttämättä ole auktoriteettia itsessään: opettaja ei komentamalla voi vaikuttaa nuoreen, johon on syntynyt syvä epäluottamus auktoriteetteja kohtaan.

Joskus syvä epäluottamus ja peräti aggressio auktoriteetteja kohtaan syntyy, kun rajat ovat olleet epäselviä, epäloogisia tai kasvatus peräti aggressiivista: kun lapsi kokee, että häntä kohtaan on oltu epäoikeudenmukaisia, tai kun se mikä on sallittua ja mikä kiellettyä on ollut alusta alkaen epäloogista. Reaktio voi syntyä silloin, jos vanhemmilta ei olla saatu lapsen edellyttämää henkistä tukea tai esim. luottamusta, tai silloin, kun vanhemmat ovat validoineet lapsen käyttäytymistä antamalla negatiiviselle käytökselle huomiota.

Erityisesti luonteeltaan vahvatahtoisen lapsen tulee saada kasvaa vakaassa perheessä, jossa tuetaan hänen kehitystään tasapainoiseksi aikuiseksi yhtäältä asettamalla rajoja, mutta toisaalta toimimalla luotettavana tukena vaikeissa tilanteissa. Vallan tulee olla oikeutettua.

Esim. alkoholistiperheissä kasvanut lapsi voi elää koko elämänsä täsmälleen yhtä epäselkeässä moraalisessa maisemassa mihin on itse syntynyt. Se ei ole pahuutta, se on vain kasvatuksen tulos. Eikä se tyhmyyttäkään ole, sillä ihminen kykenee toimimaan hyvinkin älykkäästi ja johdonmukaisesti omassa ympäristössään silloinkin, kun ympäristön toimintalogiikka poikkeaa ympäröivän maailman logiikasta radikaalisti.

Ja kun elämä on näin epäselvää ja epävakaata, ei siinä aina vaimo, lapset saati työpaikkakaan auta. Kun ajautuu tuuliajolle, uusi rumba alkaa ellei ihminen kykene uudistamaan itseään syvällä psykologisella tasolla.


Kirjoitat, että ihmisen pitää pyrkiä ohjelmoimaan itsensä ulos yhteiskunnan tarjoamasta kasvatuksesta, mutta että toisaalta yhteiskunta ei voi antaa kaikelle diversiteetille, kuten mörrimöykkyilylle pimeydessä, sijaa.

Silläkin uhalla että väärinymmärrän argumenttiasi ja vääntelen sitä tahallani kummallisiin suuntiin, eikö tuo kirjoittamasi ole keskenään aavistuksen ristiriitaista?

Miksi jotkut ihmiset kykenevät ylittämään yhteiskunnan vakiutuneita normeja, kun toiset taas eivät -- tai eivät peräti sopeudu niihin alusta asti mitenkään?


Mietin itse, että koska yhteiskunnassa on niin monia tapoja olemassa, ja koska itseään voi toteuttaa enemmän tai vähemmän älykkäästi, eriävistä motiiveista ja eri asioita tavoitellen, pelkkien tiukempien rajojen asettaminen sinänsä ei välttämättä ole kovin hyödyllistä.

Ihmiselle tulee syntyä ymmärrys siitä, mikä on rajojen merkitys. Miksi tiettyjä tekoja ei saa tehdä, ja mitä hän itse on mieltä perusteluista: sadomasokistisessa toiminnassakin osapuolilla yleensä on jonkinlainen syvempi käsitys siitä, mikä heidän toiminnassaan on eettistä, millä tavalla perusteltuna esim. suhteessa muihin tekoihin ja missä kuljetaan harmaalla alueella. Mitä ei enää tehtäisi.

Tilanne voi olla vähän erilainen, jos väkivaltaa vastustamaan kasvanut nuori oppiii, että toista pitääkin nyt yllättäen lyödä. Tai kuulee jostakin, että kuristaminen onkin nyt normi.

Jos henkilö päätyykin toimimaan eikä pahemmin ajattele selitystä tekemiselleen, tekemisen logiikka on hänelle musta laatikko, johon hän ei itse pääse käsiksi. Sama voi koskea montaa käskyttävää auktoriteetin muotoa, mikä nähdäkseni ei tue henkilökohtaisen moraalin todellista kehittymistä oikeastaan mitenkään.

Koska logiikka on aina tullut ulkopuolelta ilman perusteluja, myös eriäviin ideologioihin vailla perusteluita on helppo tarttua. Ne ovat silloin samalla pohjalla.


Sadomasokismin näkyvyyden ja yleisyyden lisäämisellä sinänsä voi olla negatiivisia vaikutuksia yhteiskunnassa yleisesti, jos sen taustalla vaikuttavia vastuullisuusperiaatteita ei saa naulattua valtavirtayleisön päihin -- ja miksi saisi, kun seksuaalisuuteen liittyvä kasvatus on historiallisestikin ollut tyyliin "kohta se poika kiipeää sun sänkyyn etkä sä voi tehdä sille mitään", ja nuoriso deittailee toisiaan baareissa pick-up-meiningillä.'

Ehkä pelkkien tällaisten lakisäännösten sijasta meidän pitäisi panostaa siihen, että kasvatus ja kulttuuri ylipäätään tukisi toisen näkemistä ja kunnioittamista sinänsä. Toisen kuuntelua sen sijaan, että vain tehdään. Jokaisen ihmisen näkemistä yksilönä, jokaisen eheyttä, mutta toisaalta paapomisen sijaan kasvatusta ja suuntaa kohti kehittymistä.

Esim. kinuavalle lapselle ei todellakaan pitäisi ostaa kaikkea, mitä hän haluaa.  Omien kykyjensä rajoissa voi hyvinkin olla syytä pohtia, miten hän kokisi elämänsä mielekkäämpänä. Mitä sieltä puuttuu? Kohtaamista? Työkaluja? Jotakin leikkeihin ja leikkimiseen liittyviä taitoja? Ystäviä? Lasten ja vanhempien välistä aikaa?



Saatan olla vähän idealisti, mutta uskon että kulttuuria on syytä uudistaa sieltä, mistä se sopisi mahdollisimman monelle ja mahdollisimman yleisesti.

Toivon että näkisimme sen ajan, jona sadomasokismi saa olla jotakin muuta kun pelkästään sitä miltä se näyttää ulospäin.

Kirjoitan tätä ihmisenä, jossa virtaa sangen uhmakas veri. Ja sen veren ilmenemistavat saatetaan tuntea täälläkin.

[Gamygym]

Melko identiteettiköyhä yksilö saa olla, jos persoona muovautuu jonkun instanssin määrittelemien rajoitusten sisälle.

Tälleen henk koht elämän varrella autistina havaittuna näkee ehkä sen sosiaalisen aivojenosien erilaisen toiminnan vuoksi keskimääräistä selvemmin miten hiton vahvasti ihmiset keskimäärin muokkaa arvojaan, käytöstään, persoonaansa ja faktuaalista käsitystä asioista lähipiirin, oman viiteryhmän, niiden instanssien ja lakien mukaan. Ei yhteiskunnan tartte siihen juuri ketään rangaistusten uhalla pakottaa. Se on ihan oma marginaalisen pieni porukkansa, joka toimii palkintojen ja rangaistusten ohjaamana. Ja yleensä just tää viimeksi mainittu porukka luulee kaikkien olevan samanlaisia kuin itse ovat.

On vielä tutkitusti niin, että mitä autoritaarisempi ja mustavalkoisempi persoona syviltä piirteiltään, niin sitä enemmän se oma persoona ja arvomaailma ja tekemiset määrittyy sen oman lähipiirin ja viiteryhmän sekä parin auktoriteetiksi koetun perusteella. Tällöin myös pienikin särön uhka voi tutkitusti romahduttaa koko systeemin. Siksihän semmosten henkilöiden, liikkeiden ja puolueiden pitääkin koettaa tukahduttaa kaikki poikkeava, jotta se oma systeemi pysyis rikkeettömän suojassa. Erilaisuutta ei kyetä käsittelemään, eikä sietämään.

[...]

Tässä lakikeskustelussa ei ole sen lain näkökulmasta kyse pätkän vertaa niistä synnynnäisesti kinkyistä, jotka ei voi mieltymyksilleen mitään, vaan just niistä kaikista muista. Ja niiden kaikkien muiden enemmistö, ei kaikki, on keskimäärin just semmosia mitä yllä kirjoitin. Keskimäärin.

Eli, jos harrastamassaan pornossa kuristetaan vakikäytäntönä osana kasuaalista seksiä, niin se on sit ok.
Kun kansanedustajat trollaa rasistista sontaa, niin on ok huudella bussipysäkillä vääränvärisille.
Jne. Kärjistetysti kirjoitettuna.

[...]

Näinpä. Toki meistä jokaisella on myös erilaiset synnynnäiset kapasiteetit, ja fetisismiä esiintyy ihan jokaisessa ihmisryhmässä. Se ei ole ihan poissuljettua, etteikö joku tiukasti oman viitekehyksensä sisällä kasvanut kaveri voi spontaanisti lähestyä vaikka naapurintyttöä kuristamalla nimenomaan sisäisen eroottisen viettinsä vuoksi ilman, että siihen liittyy mitenkään syvempää filosofointia siitä miten kuuluu kuulua yhteiskuntaan ja miten marginaalissa oma identiteetti on.

Kun ihminen on priorisoinut omaa himoaan ja sisäistä kokemustaan ulkopuolisen ylitse -- tai jopa päätynyt tai ajautunut tilaan, jossa oma fantasia ottaa vallan ja kuvitelma toisen reaktioista muodostuu toisen todellista mahdollista reaktiota vahvemmaksi -- tulee aika monenlaisen käytöksen toimittaminen niin ikään mahdolliseksi. Ja sekin on vähän eri homma kuin se, jos näkee kuristuspornoa netissä ja päättää siksi laittaa kätensä kumppanin kurkulle.


Huomautan myös mitä nöyrimmin, että itse kukin meistä elää päivittäin aika suuren kognitiivisen dissonanssin keskellä. Teemme melko usein valintoja, joka ovat omaa moraaliamme tavalla tai toisella vastaan.

Moinen käyttäytyminen voi näyttäytyä yhteiskunnan marginaaleissa elävissä viiteryhmissä erityisen korostuneilta: em. henkilöillä voi olla esim. hyvin vahva käsitys siitä, miten joitakin ihmisiä pitäisi kohdella ja mitä he pitävät tärkeänä, mutta kokemiensa ongelmien vuoksi käyttäytyminen voi poiketa suuresti heidän ihanteistaan.

Ihmisen kyky selittää itselleen käyttäytymistään on valtava + omat ongelmat, jotka voivat olla kroonisia ja sairaudenkaltaisia tavalla, josta ei voi noin vain murtaa itseään ulos, voivat muuttaa toimintaa sillä hetkellä yksilön itsensä hallintapiirin ulkopuolella olevalla tavalla.

Toki esim. vangin kuntoutuminen ja sijoittuminen yhteiskuntaan ovat suurilta osin vangin omasta motivaatiosta kiinni, mutta esim. asunnottomuus ja päihteidenkäyttö sekä akuutit mielenterveysongelmat voivat pahentaa tätä soppaa niin vakavasti, ettei mitään rahkeita rationaaliseen ajatteluun ole ennen kuin tilanne on stabilisoitunut.

Plus siitäkin piti tulla sanomaan että motivaatiota muuttua voi olla hankalaa repiä tilanteissa, joissa ymmärtää pelkästään sen oman sisäisen viiteryhmän toiminnan, eikä koe itsellään olevan edes oikeutta kuulua vieraaseen, mutta suurinta osaa kansalaisista edustavaan ulkoryhmään.


Aivan ilman marginaalisaatiotakin yhteiskunnan vakiutuneissa ryhmissä asuvat "ihan tavalliset kansalaiset" eivät välttämättä pysähdy ajattelemaan omien tekojensa seurauksia, koska ovat lokeroineet itsensä etukäteen oikein toimiviksi ja hyvää tekeviksi kunnon kansalaisiksi.

Esim. perheväkivalta, jota normaalisti vastustetaan,  voi jäädä piilorikollisuudeksi, koska "toimenpiteisiin ryhtymällä luotaisiin ihmisille vain enemmän ongelmia kuin mitä heillä on nyt".

Näin ehdottomasti vastustettavien asioiden listalla oleva asia muuttuukin sellaiseksi, joka painetaan villaisella ja suljetaan tiedostetun ja tunnustetun toiminnan ulkopuolelle.

Nyt meni yhteiskunnalliseksi, mutta ehkä tällaisena yleisenä mietteenä voisi todeta, että yleisluontoiset bannit jollekin käyttäytymiselle eivät välttämättä poista niiden vaikutusta ja läsnäoloa omassa elämässämme. Ja jokainen hyötyisi siitä tiedosta, kuinka vaarallista kuristaminen voi olla -- ja varsinkin siitä tiedosta, miten niitä kumppaneja noin niinkuin yleensä ja yleisluontoisesti kannattaisi kohdella.

[faerie]

Näinpä

Kiitos Gamygym jokaisesta kommentistasi tässä ketjussa. Olennaisia täydennyksiä ja hedelmällisiä syvällisempiä jatkopohdintoja.

Oma ylläoleva kommentti nousi turhautumisesta siihen, et tämä Stoge tulee aina tällaisiin ketjuihin julistaan nihilistisiä näkemyksiään, vaikka ne ovat aina enemmän tai vähemmän räikeässä ristiriidassa todellisuuden kanssa.

Ja kyllä. Jokainen meistä on vaihtelevissa määrin ristiriitainen ja kognitiivisen dissonanssin vallassa. Minäkin. Tietenkin.

Yleisperiaatteena vois ja pitäisi nähdä, et mitä tietoisempia ihmiset olis näistä asioista ja ymmärtäis itseään ymipäätään ja itseään suhteessa normeihin, muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan sekä osais kunnioittaa muita ihmisiä omina persooninaan rajoineen, niin sitä parempi kaikille.

Silloin porukkaa muös rikkoutuisi vähemmän ja rikkoutuneiden olis helpompi eheytyä.

Ja treffeilläkin olis luontevampaa kertoa suoraan seksuaalisista mieltymyksistään.

Vähitellen tää kaikki muuttuis paremmaksi ja on onneksi paljossa jo muuttunutkin.

[Raduni]

Liittynee aiheeseen eli ei, mutta UK:n kielellä kuulemma petplay = simulated bestiality. Kieltoon? Linnaan?

Laki ei sano petplaysta tai eläimistä mitään, mutta jos haetaan vertailukohtaa siihen mitä se sanoo "simuloidusta alaikäisyydestä", niin:

A person is not to be taken as pretending to be under 16 if it is fanciful that they are actually under 16 in the way pretended

Kun tätä lakia on valmistelusta asti seurannut, niin siellä on ajatuksena ollut se, että näyttelijän pitäisi olla jotenkin uskottavasti ja immersiivisesti alaikäinen: ei riitä, että silminnähtävästi aikuinen ihminen pukeutuu tai käyttäytyy kuten alaikäinen, vaan hänen pitäisi myös faktuaalisesti näyttää siltä. Tältä pohjalta en usko, että petplayta ainakaan tämän lakipohjan puitteissa kielletään, ellei joku näyttelijöistä ole sen näköinen että on aito riski sekoittaa hänet esim. kultaiseen noutajaan.

[stoge]

Näinpä

Oma ylläoleva kommentti nousi turhautumisesta siihen, et tämä Stoge tulee aina tällaisiin ketjuihin julistaan nihilistisiä näkemyksiään, vaikka ne ovat aina enemmän tai vähemmän räikeässä ristiriidassa todellisuuden kanssa.

*Awwww*  He loves me. 

Mä ihan oikeasti pidän hyvin heikkona persoonana sellasta joka muokkaa identiteettiään kun ulkoiset vaikuttimet alkaa painostamaan.
Itse näen, että ainoa realismi, on pidättäytyä teoista, jos punnitsee, että sanktioiden haitta on suurempi kuin tekojen hyöty.

Ja tää ei ole sama asia, kuin roolipohjainen käyttäytyminen, kun on vaikka duunilätsä päässä.

Joten, sun todellisuus, mun todellisuus, jonkun todellisuus, tai miten kukin sen nyt näkee ja kokee.

Jos haluut alkaa jauhaa tätä bittiporttola paskaa sitten siitä, kenen on se oikea, niin otetaanko vaikka toinen ketju tai privassa ? 

[Jägermies]

PS
Mitä kuristamiseen tulee, niin sillä voi tappaa jopa neljässä sekunnissa, jos katkasee kaulan alueella aivojen verenkierron.

Kyllä siinä pidempään menee tai Jujutsussa kuolisi porukaa paljon enemmän.
Minuutin jälkeen voi vaatia elvytystä ja kolmen minuutin jälkeen voi tulla pysyviä aivovaurioita.
Sinänsä puhalluspaineluelvytyksen sekä hapettamisen riskit voisi kyllä opettaa kaikille.

[Gamygym]

Näinpä

Oma ylläoleva kommentti nousi turhautumisesta siihen, et tämä Stoge tulee aina tällaisiin ketjuihin julistaan nihilistisiä näkemyksiään, vaikka ne ovat aina enemmän tai vähemmän räikeässä ristiriidassa todellisuuden kanssa.

*Awwww*  He loves me. 

Mä ihan oikeasti pidän hyvin heikkona persoonana sellasta joka muokkaa identiteettiään kun ulkoiset vaikuttimet alkaa painostamaan.
Itse näen, että ainoa realismi, on pidättäytyä teoista, jos punnitsee, että sanktioiden haitta on suurempi kuin tekojen hyöty.

[...]

Se on kiinni ihan siitä, miten on oppinut tässä maaailmassa selviytymään. Maailmaan mukautuminenhan on nuorten työ.

[faerie]

Itse näen, että ainoa realismi, on pidättäytyä teoista, jos punnitsee, että sanktioiden haitta on suurempi kuin tekojen hyöty.

Nihilismiähän tommonen on.

Tämän enempää ei mulla enää sanottavaa aiheeseen, eikä mitään mielenkiintoa jatkaa pidemälle näin julkisesti kuin privanakaan.

[stoge]

Itse näen, että ainoa realismi, on pidättäytyä teoista, jos punnitsee, että sanktioiden haitta on suurempi kuin tekojen hyöty.

Nihilismiähän tommonen on.

Tämän enempää ei mulla enää sanottavaa aiheeseen, eikä mitään mielenkiintoa jatkaa pidemälle näin julkisesti kuin privanakaan.

Oon nihilisti joo, ja ? 

Ei nihilismi kuvaa muuta kuinta suhtautumista, esim. arvonihilismi, vaikkapa siitä, että ei oo universaalia totuutta tai hyvää/pahaa vaan subjektiivisiä näkemyksiä.
Jonain arvosteluterminä se on melkeen yhtä hieno ku vaikka "homo" 

Mut jos tää oli et "Haluun nyt viimesen sanan!" ni ok, ignooraa tää viesti. 

[stoge]

Näinpä

Oma ylläoleva kommentti nousi turhautumisesta siihen, et tämä Stoge tulee aina tällaisiin ketjuihin julistaan nihilistisiä näkemyksiään, vaikka ne ovat aina enemmän tai vähemmän räikeässä ristiriidassa todellisuuden kanssa.

*Awwww*  He loves me. 

Mä ihan oikeasti pidän hyvin heikkona persoonana sellasta joka muokkaa identiteettiään kun ulkoiset vaikuttimet alkaa painostamaan.
Itse näen, että ainoa realismi, on pidättäytyä teoista, jos punnitsee, että sanktioiden haitta on suurempi kuin tekojen hyöty.

[...]

Se on kiinni ihan siitä, miten on oppinut tässä maaailmassa selviytymään. Maailmaan mukautuminenhan on nuorten työ.

Tässähän se osittain on.

Jos realiteettinä, vaikkapa nyt lakiteknisesti "väärin" olevat seksuaaliset, asiat (jos topiccia vielä sivutaan), joiden kerroin aikaisemmin ketjussa olevan osa identiteettiäni ja kuinka  yhteiskunnan käsitys niiden "väärin" olemisesta, on vaikutukseltaan -5, niin se ei poista sitä faktaa sitten taas, että jokainen, vaikkapa uusi sessiosuhde, on riskiarvio siitä, että vaikka lähtökohta on konsensuaalinen, olenko lopputuloksena vankilassa, koska yhteiskunnallisesti asiat on tuomittavia ja ei niissä ole sitten kahta sanaa selitellä, jos kohde menee asiasta ilmoituksen tekemään.

Nykymaailmassa riskiarvion tulos on, että "jätetään tekemättä ja touhutaan vanhojen tuttujen kanssa, jos siltä tuntuu".

Ja tää sitten osittain, sitten on myös sitä, että "jos ei koske itteä, ei kiinnosta vittuakaan" ja on helpompi lähtee asiaa ns. mollaamaan.
Sitten jos/kun asia onkin jokin, kun yhteiskunta lisää rajotteita, joka koskee itseä, sitten se onkin jo toinen juttu.

Ittestään selvyyksiä, mut joskus tuppaa unohtuu. 

Jos sitten ajattelee omasta kokemuksesta nuoria ja vaikkapa omaa nuoruutta, se polku, että miten olla oma itsensä maailmassa, joka ei hyväksy sua ja
siellä lakitekstissäkin tuomitsee, mitä sä olet, se on melko rankka monille. Täälläkin on tapetilla about kokoajan, ne identiteetit vaan vaihtelee.

Ja jos se yksilötason huonoa asia ei koske, esim. mua, niin "syyllistyn" täysin samaan, kun ne, jotka "syyllistyy" mollaamaan omilla mielipiteillään mua.
Ratkasu on lähinnä, et fuck that, who cares ja jatkaa kulkemista, koska kaikki tää implikoi, että ollaan, kaikki, vaan itsekkäitä kusipäitä joiden mielipiteillä ja
näkemyksillä suhteessa siihen, mitä sisimmissään kukin on, ei ole mitään väliä. 

 

[101]

Jos ja kun lakiteksti on näin epäselvästi kirjoitettu, kuten kotimaassammekin lainvalmistelun laatu heikkenee hallitus hallitukselta, niin ongelmiahan tuossa tulee ja paljon.

Ei pitäisi olla niin, että lakien merkitys ja tulkinta jätetään yhä enenevissä määrin oikeuslaitokselle.

Sikäli oma asenteeni muuttuu kiitos kommenttienne, vaikken edelleenkään kiellä millään muotoa itse ongelmaa eli kinkyjuttujen leviämistä osaamattomien nuorten väliseen seksiin.

Ko. laki olisi pitänyt valmistella paremmin.

Googlaa ”Englanti common law”, ja huomaat kuinka siellä hommat hoidellaan. Siellä oikeuskäytäntö ja ennakkotapaukset, stare decisis, on numero yksi. Tuomarien valta on mittaamattoman paljon vahvempi kuin täällä meillä.

[Hoo]

Stoge: toin tämän jo toisaalla, mutta tiedätkö mitä nihilistisestä filosofista Nietzschestä sanotaan erään teorian mukaan. Hänen kuuluisa lause "God is dead" ei siis ole missään määrin teologinen. Se tarkoittaa Nietzschen huomiota ympäröivästä ihmisyhteisöstään. Ihmisen psyykeestä missä ei näy rakkauden elementtejä. Toit aivan valtavan hienosti kirjoituksessasi tämän esiin. Sen että nihilismi ei ole oma asenne vaan se mitä näkee kollektiivisen tajunnan ympärillään kannattelevan.

[Hoo]

Gamygym:

Kirjoitit: "Kirjoitat, että ihmisen pitää pyrkiä ohjelmoimaan itsensä ulos yhteiskunnan tarjoamasta kasvatuksesta, mutta että toisaalta yhteiskunta ei voi antaa kaikelle diversiteetille, kuten mörrimöykkyilylle pimeydessä, sijaa.

Silläkin uhalla että väärinymmärrän argumenttiasi ja vääntelen sitä tahallani kummallisiin suuntiin, eikö tuo kirjoittamasi ole keskenään aavistuksen ristiriitaista?

Miksi jotkut ihmiset kykenevät ylittämään yhteiskunnan vakiutuneita normeja, kun toiset taas eivät -- tai eivät peräti sopeudu niihin alusta asti mitenkään?"

Kiitos kun haastat. Aiemmin kirjoitin jo että on syynsä miksi on erikseen underground kulttuuri ja mainstreem. Suurin osa ihmisiä ei vaan pysty millään tavoin ymmärtämään vaikkapa tämän genren tapoja hyväksyä asioita. Tiedät sen kyllä. On ihan älytön yritys edes saada ymmärtämään.

Ja aiemmissa keskusteluissa sinulle kirjoitin heteroperheen yhteiskunnallisesta asemasta ja syistä siihen, muistatko. Ja siitä miten ei kannata sitä hommaa liikaa nostaa jalustalle omassa mielessään vaikka yhteiskunta niin tekisi. Tämä liittyy hyvin tähän keskusteluun.

Kaikki tuo normeissa pysyvä elämänhallinta on osin sitä programmattua mieltä. Siitä kun lähtee mörrimöykkyilemään pimeän tultua, on mahdollisuus tavoittaa omaa itseään. Sitä julmaa, rumaa, vähän likaista ja keskenkasvuista puolta. Mikä herää keskellä suurinta ahdistusta. Ja laittaa kyseenalaistamaan kaiken.

Monissa isoissa yrityksissä (mitkä kannattelevat tätä yhteiskuntaa, mistä kirjoitan,  yhteiskunnan toimivuuden periaatteista) on jopa allekirjoitettava sääntö ettei seksistä, uskonnosta tai politiikasta saa puhua työpaikalla. Miksi näin on? Vaikka juuri ne ovat niitä yksilöllisiä ihmisen persoonan rakennuspalikoita. Joista voisi saada mitä herkullisimpia kahvipöytäkeskusteluja. Väitellä vähän ja tutustua siihen vuosikausia kanssasi tiiviisti viettävään kaveriin. Mutta ei. Näissä paikoissa tiedetään se tosiasia että diversiteetti hajottaa toimivan yhteisön.

Miksi jotkut kykenevät ylittämään normeja ja on niitä jotka normeihin eivät sopeudu, kirjoitit.

He jotka kykenevät, näkevät tuon "programmauksen" luonteen. Sen mistä mm Anssi Kela laulaa kappaleessa Ilves sanoin: "hymypoikia, joille elämä pedattiin, niistä tuli osia koneiston rattaisiin". Ne toisenlaiset ihmiset kykenevät elämään on the edge, he ymmärtävät ihmisyyden spirituaalista puolta, ovat kosketuksissa alitajuntaan. Osin tiedostaen, mutta pääsääntöisesti se on tunne mitä ei tietoisuuteen edes pysty saamaan.

Uskon itse että tämän genren ihmisissä on paljon tällaisia. Syvästi tuntevia. Se tuo elämään syvyyttä mutta myös synkkyyttä mahdollisesti. Moni uskovainen on kääntänyt tunteen jumaluudeksi, mutta se kaikki on ihmisessä itsessään. Divine spirit. Linkitin joskus runot palstalle runon "Flesh of Gods", se kertoo juurikin tästä.

[Gamygym]

[...]

Miksi jotkut kykenevät ylittämään normeja ja on niitä jotka normeihin eivät sopeudu, kirjoitit.

He jotka kykenevät, näkevät tuon "programmauksen" luonteen. Sen mistä mm Anssi Kela laulaa kappaleessa Ilves sanoin: "hymypoikia, joille elämä pedattiin, niistä tuli osia koneiston rattaisiin". Ne toisenlaiset ihmiset kykenevät elämään on the edge, he ymmärtävät ihmisyyden spirituaalista puolta, ovat kosketuksissa alitajuntaan. Osin tiedostaen, mutta pääsääntöisesti se on tunne mitä ei tietoisuuteen edes pysty saamaan.

Uskon itse että tämän genren ihmisissä on paljon tällaisia. Syvästi tuntevia. Se tuo elämään syvyyttä mutta myös synkkyyttä mahdollisesti. Moni uskovainen on kääntänyt tunteen jumaluudeksi, mutta se kaikki on ihmisessä itsessään. Divine spirit. Linkitin joskus runot palstalle runon "Flesh of Gods", se kertoo juurikin tästä.

Nyt mennään taas sellaiselle kokemisen tapojen vivahdeskaalalle, jonka eri sävyistä ainakaan minulla ei ole määräänsä enempää tietoa.

Mieleeni tulee useita eri vakiutuneen yhteiskunnan ulkopuolelle asettuneita ihmisiä. Taiteilijoita. Anarkisteja. Toisinajattelijoita. Huumeidenkäyttäjiä. Uuspakanoita. Lahkolaisia. Tai niitä tyyppejä, jotka kyllä ovat osa koneistoa, mutta löytävät itsensä tavalla tai toisella aina mentaalistisesti sen ulkopuolelta.

On monia syitä sijoittua tai sijoittaa itsensä marginaaliin. Niiden sisällä voi olla, toimia, havainnoida ja jäsentää olemistaan enemmän tai vähemmän tietoisella ja perehtyneellä tavalla.

Samalla lailla ihminen voi laajentaa tietoisuuttaan ja vastaanottaa monenmoista ärsykettä, jota ei syystä tai toisesta ole valmis vastaanottamaan.

Yhteys alitajuntaan voi syntyä monesta eri syystä.

Miten siihen reagoi?

Miten sen signaaleja ottaa vastaan?

Miten niitä järjestää ja järjellistää?

Mihin niitä käyttää?

Jos hylkää yhteiskunnan normit ja asettuu tietoisesti niiden ulkopuolelle, tarkoittaako se väistämättä sitä, että sieltä voisi löytää jotakin totuudellista? Entä, jos (kuten oletan sinun tietävän) on olemassa useita eri orientaatioita, joista vain tietyt poikkeavat yhteiskunnasta omalla, ohjelmointia aidosti kyseenalaistavalla JA jotakin omaa tilalle rakentavalla tavalla. Täysin eri asia on lisäksi tehdä tästä jotakin hitusen yleispätevämpää.


Varsin riipivää, mutta totuudellista on se, että meistä jokainen havainnoi todellisuutta melko tarkkaan rajatussa kuplassa, joka tosiaan muodostuu kaikesta siitä, mitä olemme kohdanneet ja missä olemme olleet.

Vaikka oppisimmekin kyseenalaistamaan järjestelmää, vaikka löytäisimmekin sen ulkopuolelta jotakin joka säväyttää ja tuntuu aidommalta kuin se mihin olemme oppineet -- kulkee mukana aina se riski että heittäytymällä liikaa oman mielemme valtaan tulemme sen kahlitsemiksi ja menetämme otteen yhteiskunnasta.

Yhteiskunnasta, jossa meidän jokaisen pitäisi tavalla tai toisella kyetä elämään.


Seurasin tänä kesänä melko aktiivisesti sitä keskustelua, mitä Pride-kuukauden aikana käytiin kinkyyteen ja kinkytapahtumien mainostamiseen liittyen. Pirkanmaan hyvinvointialueen eli Pirhan tapahtumakalenteriin oli, käsittääkseni Pride-kuukauden vuoksi, päätynyt sellainen Rsykkeen tapahtuma, joka oli suunnattu sukupuolivähemmistöille ja sisälsi mahdollisuuden mm. verileikkeihin.

Tästäpä repesi raivo mediassa.

Esim. Lääkäri, kaupunginvaltuutettu Atte Virolainen vastusti tapahtuman mainostamista hyvinkin jyrkästi, ja totesi painokkaasti ettei kaupungin tai julkisen vallan pitäisi edistää, markkinoida tai mahdollistaa tällaisia seksuaalisia fetissitapahtumia millään tavalla.

Kommenttikeskusteluissa käytiin kiivasta keskustelua esim. siitä, ovatko tällaiset tapahtumat vain "mausteheteroiden" ^{(lue: ei todellisten queer-ihmisten, vaan ulkopuolisen ymmärryksen mukaan todellisuudessa heteroseksuaalien, jotka vain haluavat vaikuttaa erityiseltä larppaamalla seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön)} hommaa.

Jotkut kokivat, että fetissit glorifoivat kaltoinkohtelua ja seksualisoimista, kun taas poliitikot syöksyivät politikoimaan omaa agendaansa yhteiskunnan rappiollisuudesta, sateenkaaripropagandasta ja toisaalta yhdenvertaisuudesta sekä sensitiivisten, haavoittuvaisten vähemmistöjen oikeaoppisesta käsittelystä mediassa.

Jonkinlaisella hataralla mielenkiinnolla seurasin niiden vähien kinkyjen lausuntoja, jotka olivat päättäneet kommenttikenttään jotakin kirjoittaa.  Jäi mietityttämään erään kanssakinkyn kommentti: hän esitti Virolaiselle jotenkin niin, että toisen on turha tuomita, ellei ole itse ollut osana yhteisöä ja tiedä, mikä meininki täällä todellisuudessa on.

Tiedät varmasti tämänkin, mutta koska me ihmiset olemme niin erilaisia, ei mitään tiettyä yksittäistä kokemusta kykene yleistämään siten, että se tuntuisi toisista ihmisistä yhtä totuudelliselta ja vallankumoukselliselta kuin miltä se saattaa tuntua toisista.

Eri asiat voi kokea niin monella eri tavalla.  Taas kieppi samaan tylsään vääntöön jota ehdimme jo aiemmin käydä vaikka kuinka paljon läpi, mutta siis voihan tosiaan sitä kinkyilyä harrastaa lukemattomista eri syistä. Toiselle se on matka alitajuntaan ja oman mielen rakenteisiin, toiselle puhtaasti sensorista tai mentaalista, toisella se vaikuttaa syvästi psykologiaan siten, ettei välttämättä edes tiedosta miksi sitä harjoittaa.


Se, että esim. minä koen saavani kinkyydestä hyvinkin paljon psykologisesti, ei välttämättä ole yksin ja itsessään totuudellista sekään. Keskittymällä intensiivisesti johonkin asiaan menetetään aina huomiota jollakin toisella elämän osa-alueella.

Omasta seksuaalisuudesta voi saada paljon, sillä sitä harjoittaessaan on auttamattomasti tekemisissä myös sen puolen kanssa itsestään, jota ei täysin voi hallita tai tiedostaa -- vähintään ruumiillisesti, persoonahan ja oma tahto voi vaikuttaa hyvinkin vahvasti siihen, miten käyttäytyy ja mitä haluaa itsestään antaa.

Toisaalta, jos ihminen syventyy liiaksi omaan seksuaalisuuteensa, ja pitää sieltä löytämiään asioita merkityksellisinä koska ne tuntuvat voimakkailta, voi huomio kirvota kaikesta siitä, mikä todellisuudessa on olennaista. Havaittu merkityksellisyys voi olla kokemuksen intensiivisyydestä johtunutta harhakuvitelmaa.

Ja koska ihmisellä on käytössään vain rajattu määrä tietoa, jos yksin sen kanssa syventyy omaan itseensä, päätyy jossain vaiheessa vain pureksimaan omia jalkanahkojaan ja pyörittämään jo tunnettua dataa päässään. Tai uppoaa niin syvälle, että menettää otteen kaikesta ulkoisesta.

Itsestä saatu informaatio on kyettävä yhdistämään ulkopuoliseen maailmaan. Parhaimmassa tapauksessa itsen sisäistä ja ulkoista materiaa voidaan vuorotella sopivassa suhteessa niin, että ne palvelevat sekä itseymmärrystä että sopeutuvuutta ulkoiseen maailmaan -- oikeassa suhteessa tietenkin.

Omaan alitajuntaansa syvälle painunut taiteilija voi olla niin oman mielensä tuottaman luomisinnon vimmassa, että kykenee älyttömään tuotteliaisuuteen. Itse sisältö voi olla ymmärrettävää vain harvalle.

Ja tämä ei päde vain taiteilijoihin: alitajunnan portit voivat olla hyvinkin auki myös heillä, jotka eivät kykene jäsentämään havaintojaan tai edes suhtautumaan niihin kriittisesti. Tässäkin tilanteessa kokemuksen voimakkuus voi ottaa yliotteen ihmisestä hyvinkin monella erilaisella tavalla. 

Tasapaino usein löytyy suhteessa maalliseen ankkuriin.


Joten joo, ehkäpä kinkyyskin tulee mielekkäällä tavalla mahdolliseksi, kun sitä jatkuvasti harjoitetaan suhteessa riskeihin ja ollen niistä tietoisia.

Stigmatisaatio, vaikkakin se aiheuttaa paljon häpeää ja voi syventää henkilön ongelmia eri aikaväleillä, voi toisinaan myös antaa puitteet, joiden varassa toimija rikkoo sääntöjä tietoisesti. Kaikille näin ei käy, mutta joskus stigmaa ja normeja tarkastellessa ihminen voi muodostaa sisäisen erottelun oman identiteettinsä ja stigman sisältämän karikatyyrin välille. Tällä on mahdollisuus ratsastaa.

Joskus taas ihminen nielaisee stigman. Tulee itse sen karikatyyriksi.  Tällöin ne kaikki alkuperäiset hallintaan ja kontrolliin liittyvät säännöt menettävät merkityksensä. Ihminen alistuu itselleen ja niille toimintatavoille, jotka häneltä on näennäisesti kielletty mutta joita kenties häneltä on kaiken aikaa odotettu. Oletettu, ettei hän kykene muuhun.

Pelkkä sääntöjen rikkominen sinänsä ei ole vallankumouksellista. Sen on oltava rakentavaa.

Mutta jääkö rakentavuus silloinkin pelkäksi kokemukseksi yksilön omassa mielessä?


[HUOM! Typoja korjattu, kappaleita lisätty.]