Baarin kannatusmaksut
Kuka uskaltaa katsoa enää peiliin?
Myllärniemen (2006) mukaan on olemassa hyvää ja tasapainoista narsismia, mutta sitä ei saa syntymälahjana, vaan se on ominaisuus, joka kehittyy ihmisen kehittyessä. Hotchkiss (2005) sanoo, että terve narsismi on kykyä tuntea kaikenlaisia tunteita sekä taitoa eläytyä toisen ihmisen tunne-elämään. Terve narsismi on viisautta erottaa todellisuus kuvitelmasta ja pystyä samaan aikaan unelmoimaan sekä pyrkimään määrätietoisesti omiin tavoitteisiinsa ja nauttimaan niiden saavuttamisesta ilman lamaannuttavaa epävarmuutta. Eli terve narsismi perustuu todelliseen itsetuntoon. On myös toinen katsomustapa. Psykiatri Schulman (2006) kirjoittaa, että terve itsevarmuus, itsenäisyys ja hyvä itsetunto eivät perustu narsismille vaan kyvylle hallita omaa narsismia, ottaa huomioon omat todelliset kyvyt ja rajoitukset sekä toisten ihmisten tilanne. Kun ihminen tunnistaa oma tuhoavia, itsekkäitä ja rasittavia taipumuksiaan, hän alkaa tunnistaa myös muiden tuhoisia taipumuksiaan eikä ajaudu muiden ihmisten itsekkäiden saalistushalujen uhriksi.
Lainaus käyttäjältä: Smooth - 28.04.2011, 17:52Kuka uskaltaa katsoa enää peiliin? Muistan aikoinaan, kun luin Daniel Golemanin kirjaa "Tunneäly", ja kuinka vajavaiseksi tunsin itseni. Ryhdyin sitten kinkyksi Edit: Mutta suosittelen tuota kirjaa kaikille, jotka haluavat tutustua itseensä, ja tunneälyn merkitykseen sekä omassa henkilökohtaisessa elämässään että työelämässään. Varsin mielenkiintoisia tuloksia ja pointteja asian tiimoilta.
Pelottava ja myös silloin tällöin hupaisa oli lukea tuota kirjaa näin kinkyn näkökulmasta. Lausahdukset ”nauttii kumppanin kiusaamisesta ja nöyryyttämisestä” tai ”käyttävät toisia seksuaalisen nautinnon välikappaleina” tarkoittavat eri ihmisille ihan eri asioita.Kuka uskaltaa katsoa enää peiliin?
Se miksi eri diagnooseista löytää niin helposti itsensä tai jonkun tutun, johtuu siitä että ominaisuudet joista diagnoosit tehdään ovat meissä kaikissa. Olisi niin mukavaa, jos "hullut" ja "häiriöiset" olisivat todella erikoisia ja kaukana meistä "normaaleista"... Mutta kun meissä kaikissa on niitä ominaisuuksia; mustasukkaisuutta, epäluuloisuutta, itseinhoa, estyneisyyttä jne. Ei niin, että kaikki olisivat lähellä hulluutta, vaan hulluus ja häiriöisyys on lähellä normaalia. Minäkin olisin voinut saada jossain elämän ohimenevässä vaiheessa diagnoosin, mutta koska olen kasvanut ja päässyt ohi jutuista, olen vain normaali. Sitten jos jatkuvasti käyttäytyy saman kaavan mukaan eikä pysty käyttäytymistään muuttamaan (usein vaikka itse haluaisi) aletaan laittamaan niitä diagnooseja. Onneksi suurin osa ihmisiä on ihan normeja, joskin omine päähänpinttymineen ja kuvioineen