Kirjoittaja Aihe: yhteisö vai yksilö?  (Luettu 8011 kertaa)

Kettu vinossa

  • Vieras
Vs: yhteisö vai yksilö?
« Vastaus #15 : 12.03.2013, 21:43 »
miksi on muitakin, jotka kokevat joka paikassa, kuten vaikkapa kinky-yhteisössä ulkopuolisuutta ja outoutta.

1. Ikäkuilu. Vanhemmat kinkyt eivät tajua välttämättä nuorempien kinkyjen juttuja sekä maailmankatsomusta. Samoin myös nuoremmat eivät välttämättä ymmärrä vanhempia.

2. Erilaiset harrastukset ja mielenkinnon kohteet. Jos viljelet viestissäsi viittauksia esimerkiksi suosikkielokuviisi ja luulit viittausten olevan helppo tunnistaa, saatat tuntea itsesi ulkopuoliseksi kun kukaan ei tajunnutkaan vitsiä. Samoin jos et ymmärtänyt toisen foorumilaisen vitsiä jonka muut tajusivat, saatat kokea olevasi ulkopuolinen.

3. Harhaluulo siitä että "kaikilla muilla" on paljon vilkkaampi ja parempi seksielämä kuin itsellä, vaikka tosiasiassa vain parilla yksilöllä on poikkeuksellisen vilkas sessioelämä käynnissä ja he siitä mielellään avautuvat foorumilla. He myös saattavat sessiokuvauksissaan värittää tarinoita hienommiksi kuin ne todellisuudessa olivatkaan, esimerkiksi vartin sessiosta tulee kahden tunnin sessio.

4. Harhaluulo siitä että "kaikilla muilla" on paljon enemmän rahaa kuin itsellä.  Jos joku esittelee parin euron kirppislöytöään, saatat luulla että se maksoi useita satasia ja koet olevasi ihan köyhä ja huono kinky, kun sinulla ei ole varaa ostaa niin hienoja vaatteita ja välineitä. Tai jos joku matkusti pummilla kinkybileisiin, saatat luulla että hän meni sinne omalla autolla.

5. Erilainen suhtautuminen samaan fetissiin. Sellaista sattuu. Joku kutsuu itseään natsifetisisti siksi että hän runkkaa natsiaiheisten valokuvien päälle, toinen uskaltaa kutsua itseään natsifetisistiksi vasta sitten kun on ostanut ihan aidon sota-aikaisen SS-univormun ja on rakentanut minikokoisen keskitysleirin kellariin. He molemmat voivat kokea olevansa ulkopuolisia, jos valtaosa saman fetissin edustajista nettiyhteisössä ovakin jotain aivan muuta.

6. Olet ihan totaalinen foorumialoittelija ja teet kaikki virheet mitä voi tehdä, mutta mielestäsi kaikki on foorumin ja sen jäsenten vika, eikä sinun oma vikasi.

7. Se, että jollakin on kaverilistallaan kolmesataa ihmistä ja sinulla itselläsi vain viisi, ei tarkoita välttämättä sitä että olet kaikkien vihaama luuseri ja se kavereiden keräilijä olisi oikeasti niin sosiaalinen ihminen ja kaikkien rakastama suosikkikaveri. Hän vain saattaa olla henkilö joka pistää kaveripyynnön lähes kaikille kilpaillakseen siitä, kuka saa keräiltyä pisimmän kaverilistan koko sivustolla.

Chmlnidae

  • Vieras
Vs: yhteisö vai yksilö?
« Vastaus #16 : 12.03.2013, 21:51 »
Väistämättä yksilö yhteisössä - ja yhteisö yksilössä.


Mielessä pyörinyt vaihteeksi yksinäisyys, erilaisuus, ulkopuolisuus ja se suuri mysteeri, että miksi on muitakin, jotka kokevat joka paikassa, kuten vaikkapa kinky-yhteisössä ulkopuolisuutta ja outoutta.

Puuttuneeko toisilta jotain sellaista, mikä mahdollistaa ns. tavallisen liittymisen ryhmään, porukkaan, joukkoon tai edes yhteen ihmiseen.
Puhuuko toiset niin "ufo", että ymmärtäminen on vain mahdotonta..


1.) On muitakin jotka ovat menneet rikki pieninä, tai eivät ole tulleet terveesti sosiaalistetuiksi.

2.) kts ed.

-katy-

  • Vieras
Vs: yhteisö vai yksilö?
« Vastaus #17 : 12.03.2013, 22:47 »
En uskalla tehdä lainauksia enää tällä kännyllä,meinaa mennä väkisin aivan vituralle-

itse en usko vasin johonkin yhteen selitykseen ihmisen ulkopuolisuudesta. Olen meinaan käytännön tasolla tehnyt ja yrittänyt jos jonkinlaista tempausta. Yhtenä esimerkkinä vaikka miittien järkkäys eri yhteisöissä. Silti jäänyt aina pihalle kuin lumiukko lopulta.
Yritän keksiä jotain muuta selitystä kuin esim.kateus,vaikka joskus itsesääliin vaivunkin :)

-katy-

  • Vieras
Vs: yhteisö vai yksilö?
« Vastaus #18 : 12.12.2013, 11:14 »
Vanha aloittamani ketju,jonka muistin tuossa selatessani foorumia.

Jonkinlainen pieni edistysaskel tullut tässä,että hyväksyy tiettyjä asioita.
Kuten tuon enemmän itrsekseen olemisen,mikä kumminkin on aika ristiriitainen juttu-
en ole kiinnostunut vain itsestäni sisäisesti tai ulkoisesti.

Jos pyörii vain omissa oloissaan,on hirvittävän tyytymätön tai turhautunut- tyytyväisin taas hyvässä vuorovaikutustilanteessa ja kun kokee että voi olla jotenkin avuksi ja tehdä asioita joista tulee kaikille hyvä mieli.

Mielistely ja arseennuolenta ovat sitten eri asioita..

Pehmytpylly

  • Vieras
Vs: yhteisö vai yksilö?
« Vastaus #19 : 14.12.2013, 01:08 »
koska minulle on aina ollut hämärän peitossa miksi ihmiset niin kovasti haluavat laumoittua.

Mitä useampi vuosi kelloon vierähtää, sitä vakuuttuneemmaksi tulen ihmisten äärimmäisestä irrationaalisuudesta. Toimintaamme ohjaa tunne. Käyttäydymme ristiriitaisesti, vaikka pyrimme esittämään käytöksemme loogisena jatkumona ja kokonaisuutena. Yksi voimakkaimmista tunteistamme on uskonnollisuus. Sen ei tarvitse kohdistua jumalaan, vaan se voi suuntautua esimerkiksi tavaroihin tai politiikkaan.

Uskon että perimmäinen laumautumisen tarpeemme liittyy uskonnollisuuden tunteeseen. Tarvitsemme järjen ylittävän yhteisen totuuden. Totuuden, jonka voi jakaa estottomasti ja huolettomasti tunteen varassa. Tahdomme olla joidenkin kanssa samaa mieltä ja toisten kanssa eri mieltä riippumatta siitä, mitä pystymme järjellä ilmiöistä erittelemään.

Ehkä yksin jääviä ihmisiä yhdistää jatkuva reflektointi, pyrkimys kaivaa esiin tosiasioita ja suhteuttaa ne toisiinsa. Tämän seurauksena syntyy viivalla horjuja, joka hoipertaa askeleen sinne ja toisen tänne, mutta ei osaa valita puoltaan. Puolensa valinneille tällainen ihminen ei ehkä ole uhka, mutta sen verran epäilyttävä, ettei häntä vedetä porukkaan mukaan, jos hän siihen edes tahtoisi.

Olen aina ollut yksinäinen. Kavereita ei ole liiemmin ollut, mutta ei minua ole syrjittykään. Luottamustoimiinkin minua on usein kyselty, usein monelta puolelta. Näissäkään toimissa en ole kuitenkaan onnistunut ystävystymään. En ole osannut ruveta supisemaan sopivassa paikassa ja olen saattanut nousta uhmakkaastikin puolustamaan jotakuta, jota on mielestäni väheksytty tai pyritty alentamaan porukassa. Olen aina ollut sillä tavalla rohkea, että en ole pelännyt sosiaalisen asemani laskua oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta puolustaessani.

Porukkaan siis pääsee, kun kantaa riittävän näkyvää nimikylttiä. Huteralla, epävarmalla käsialalla kirjoitettu tahrainen raapustus tarjoaa ihmisille nimen, mutta ei tietoa siitä, kenen hänet pitäisi ottaa haltuunsa ja kenen kanssa hän tahtoisi julistaa uskontoa.

renz

  • Helsingin akateemiset kinkyt ry
  • Asiakas
  • *
  • Viestejä: 48
  • Kaikkea kiinnostavaa... Oliko sinulla jokin idea?
  • Galleria
Vs: yhteisö vai yksilö?
« Vastaus #20 : 14.12.2013, 03:04 »
Yhteisö on kiva olemassa, mutta yksilön etu menee aina edelle valintatilanteissa. Minä olen ja teen, koska se tuottaa minulle lisäarvoa.

Altruismi se vasta aitoa perverssiyttä onkin - liian kinkyä ainakin minulle  ;)

-katy-

  • Vieras
Vs: yhteisö vai yksilö?
« Vastaus #21 : 14.12.2013, 14:54 »

Uskon että perimmäinen laumautumisen tarpeemme liittyy uskonnollisuuden tunteeseen. Tarvitsemme järjen ylittävän yhteisen totuuden. Totuuden, jonka voi jakaa estottomasti ja huolettomasti tunteen varassa. Tahdomme olla joidenkin kanssa samaa mieltä ja toisten kanssa eri mieltä riippumatta siitä, mitä pystymme järjellä ilmiöistä erittelemään.

 Olen aina ollut sillä tavalla rohkea, että en ole pelännyt sosiaalisen asemani laskua oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta puolustaessani.

Jos ihan uskontoja ajattelee,niin eipä vaikuta kovin yhtenäiseltä ja yhteiseltä uskolta eikä ihminen tunnu pyrkivän siihen,vaan että "minun uskoni on ainut ja oikea" ja näistä jopa soditaan henkensä kaupalla,jos ei oman niin toisten hengen-

Onpa hyvä ettei ole mitään erityistä sosiaalista asemaa,mutta kyllä saisi rohkeutta olla enemmän itsellä-jos siis se ei ole vain itsekkäisiin juttuihin pyrkivää rohkeutta-

Yhteisö on kiva olemassa, mutta yksilön etu menee aina edelle valintatilanteissa. Minä olen ja teen, koska se tuottaa minulle lisäarvoa.

Altruismi se vasta aitoa perverssiyttä onkin - liian kinkyä ainakin minulle  ;)

En tiedä meneekö hiustenhalkomiseksi ja liian vakavamieliseksi,mutta tarvitseekö yksilön etu olla ristiriidassa aina yhteisön etujen kanssa?
Eivätkö ne voi olla jotenkin sisäkkäinkin ja "palvellessaan" muita, auttaa myös itseään. Ainakin työssä olen tätä kokenut voimakkaasti, paitsi en esimiesten kanssa, jotka tuntuvat elävän aivan muissa maailmoissa :D