Viisaita sanoja, tuohtuneita mieliä

[Kolumnisti]

Viisaita sanoja, tuohtuneita mieliä

Aina joskus käy niin, että foorumikeskustelu kiehahtaa kuin itsekseen aiheeseen, joka koskettaa ihmisiä uudella tavalla. Toiset meistä repivät pelihousunsa, jotkut vetävät syvään henkeä ja argumentoivat tavalla joka tavoittaisi useamman ihmisen, saisi ihmisiä ajattelemaan uudella tavalla. Jotkut ovat oman totuutensa löytäneet ja elävät sen mukaan, haluten kertoa muillekin totuutensa perusteet, saada ihmiset ymmärtämään omalla tavallaan.

Jos olemme valmiita katsomaan itseemme ja tutkimaan omaa toimintaamme kriittisesti, huolimatta asioista joista kiistellään, voitaneen sanoa että jokainen voi löytää omasta toiminnastaan jotain korjattavaa tai parannettavaa. Koska on syytä muistaa, että omaan toimintaamme ja ulosantiimme voimme vaikuttaa, muiden emme niinkään.

Edelläkuvatut tavat toimia, "nettitemperamentit" paremman sanan puutteessa, eivät ole kuitenkaan niinkään stereotypioita kuin argumentointivälineitä, joiden rajat voivat hämärtyä ja roolit vaihtua. Kaikilla meillä on omat mielipiteemme, yhtyvien mielipiteiden määrä ratkaisee "totuuden" joka on yleisemmin hyväksytty. Tähän kollektiiviin lahjoittaminen onkin moninkertaisesti tärkeämpää, kuin oikeassa oleminen, yleinen hyväksyntä tai viisauden julkinen ylistys.

Mitä suurempia tunteita aihe herättää, sitä voimakkaammin jokainen meistä tuo oman kokemuksensa mukaisen totuuden muiden luettavaksi. Hyvä näin, jokaisen meistä pitää saada tuoda oma mielipiteensä julki, nyt ja aina. Koska muutokseen ei tarvita voittamista, muutokseen tarvitaan ääniä. Muutokseen tarvitaan mielipiteitä, niitäkin, ehkä jopa ennenkaikkea niitä joiden kanssa emme itse voi tulla aina julkisesti toimeen.

Myös vastapuoli tarvitsee siis uusia kannattajia, huolimatta siitä kummalla puolella vedenjakajaa seisoo. Soraäänetön yhtesö ei ole sisältä vapaa, vaan sisältä kuollut. Tuskinpa meistä kukaan sellaista tahtoo, pidemmän päälle; kuolleita foorumeita lienee enemmän kuin elossaolevia, kuvittelisin.


balthazar
Varakolumnisti
#2

[pikkusisko]

Onpas tämä teksti totisesti paikallaan, kiitos!

Oikeastaan on aika hupsua, miten kuohuttavista aiheista ei muka saisi mennä tuohtumaan. Luonnollistahan se on että keho pakkautuu täyteen adrenaliinia, jos jokin aihe on itselle niin tärkeä, että sen tiimoilta on valmis verbaalisia voimiaan koettelemaan. Se palvelee tarkoitustaan jonkin aikaa, mutta jos vääntö pitkittyy, ennemmin tai myöhemmin se on väistämättä harkinnasta pois. Sitten räiskäytellään mittelöstä uupuneena painoon mitä sylki suuhun tuo ja jälkeenpäin nolottaa, kun on mennyt häpeällisesti provosoitumaan ja menettämään naamansa. Mutta sellaistahan se on ihka oikeassakin elämässä: tuskin sellaista väittelyä on, jossa jokainen lausuma olisi viimesen päälle harkittu ja tuohtumatta julki tuotu. Niin kauan kun ei sorru asiattomuuksiin tai viljelemään henkilökohtaisia loukkauksia, ei oikeasti pitäisi olla mitään hävettävää.

Mahtavaahan se on, että toisinaan herää kiihkeääkin keskustelua aidosti koskettavista aiheista

[Guide-Master]

Yleisesti kun käydään keskustelua, niin asiat riitelevät, mutta ihmiset eivät. Se että seksuaaliisuus on hyvin tunteita herättävä, niin pitäisi kumminkin osata tulla ulos henkilökohtaisuudesta ja miettiä mitä on asiasta mieltä. Tästä voisi hyvin kirjoittaa lukuisia esimerkkejä, joista monet koskevat tabua miten naista voi kohdella, jossa yleinen mielipide on sellainen, että nainen itse päättää aina mitä tehdään.

Itse olen jo pitkään miettinyt täälä ongelma, joka on paljolti meidän mies puolisen dominoivien avoimen keskustelun kestämättömyys. Sillä monesti ollaan liian lähellä itseämme, eikä osata asioista keskustella kunnolla, sillä jos ei ole ollut ongelmia naisten kanssa, niin voi varmuudella sanoa että ei myöskään ole omaamielipidettän pitänyt naisen kanssa.

[Normandie]

On hyvä, että asioista keskustellaan ja joskus keskustellaan hyvinkin räiskyvästi ja tunteella. Sitten kun mennään siihen, että ei tarkoitushakuisesti haluta ymmärtää, mitä se vastapuoli kirjoittamallaan tarkoittaa, niin alan tuntea lähinnä myötähäpeää sellaista kirjoittajaa kohtaan. Kirjallinen väittely on todellinen taitolaji. Joku osaa tehdä sen taitavasti, menemättä henkilökohtaisuuksiin ja toinen taas täräyttää kaiken sanottavansa ilmoille, alatyylisin ilmaisuin kuorrutettuna. Silloin kun tekstissä edetään tyyliin wtf, on peli menetetty. Game over.

[Tulenkantaja]

Netissä kirjoittelu puolin ja toisin voi johtaa aina väärinkäsityksiin ja sitä mukaa tunnekuohuihin, varsinkin jos ei täysin ymmärrä ja sisäistä sitä mitä toinen osapuoli yrittää kirjoittamallaan viestittää. Emmehän me netissä näe toisen henkilön kehon ulkoista viestintää, eleitä tai kuule hänen äänensävyään, joten on vain luonnollista että toisten kirjoituksista voi loppupeleissä vetää ties minkälaisia virheellisiä johtopäätöksiä tahansa. Siltä ei Internetissä voi valitettavasti välttyä.

[Nick]

Yleisimmät argumentointivirheet ovat myös hyvin esillä, vaikka onneksi täällä ne hyvin pitkälti vaikuttavat tahattomilta eikä varsinaista trollausta juurikaan esiinny.

Ihminen luontaisesti taitaa tehdä alitajuisen olettaman että hyvään kirjalliseen ulosantiin kykenevä ihminen on myös keskimääräistä älykkäämpi. Ainakin minä tuppaan siihen sortumaan vaikka todellisuudessa asia ei aina mene noin vaan toisinaan päinvastoin. Asialla on oma merkityksensä sen suhteen kuinka moni viitsii lähteä näkökulmiaan tuomaan esiin tai perustelemaan.

Onnistunut kommunikointi on lähes mahdotonta koska viestin täytyisi olla muotoiltu siten että se on riittävän monitasoinen jottei se kohdentuisi vain pieneen ryhmään, muiden joille viesti ei avaudu tarkoitetulla tavalla takertuessa lillukanvarsiin.

[-katy-]

Onnistunut kommunikointi on lähes mahdotonta koska viestin täytyisi olla muotoiltu siten että se on riittävän monitasoinen jottei se kohdentuisi vain pieneen ryhmään, muiden joille viesti ei avaudu tarkoitetulla tavalla takertuessa lillukanvarsiin.

Niin..tai sitten erittäin yksinkertaista " You have a pussy,I have a dick- so what's the problem,let's do it quick

Lisäys: Mä kun olen ihan hävettävän paljon aloitellut topikkeja täällä,niin tullut niiden myötä mieleen,että olenko mä ihan liian vakava ihminen,vaiko nuo kaikki muut-en minä

[Chmlnidae]

Laiskottaa lainailla mutta komppailenpa hiukka tuonne pikkusiskon suuntaan.
Kyllä ihminen saa ottaa kierroksia itselleen tärkeästä asiasta. Jankuttaminen on nuivaa mutta aina ei voi kauhalla kun....Mutta se kun ihmisten statuksista tulee asiasisältöä tärkeämpää rupeaa ottamaan, ainakin minun, nenääni. Pahasti.

Joskus aikoinaan, siitä on jo kauan, kun opiskelin tovin Ranskassa, palattuani Suomeen kulttuurien välinen keskusteluero löi kuin lekalla päähän: täällä on usein enemmän kyse henkilökohtaisesta kuin itse asiasta. Ranskassa keskustelu saattoi mennä todella kiihkeään sfääriin, mutta en koskaan törmännyt henkilöön menevyyteen, enkä siihen että otettiin nokkiinsa. Kiihkeän erimielisyydenkin jälkeen kun topikki oli lopetettu oltiin kuin ei oltaiskaan, vapautuneesti.
(ehkä olin maassa liian lyhyen aikaa, totuuskin voi olla toinen jonkun muun mielestä)

Ja sitten sellainen "me-henki" joka näkyy täällä tiettynä ikävähkönä sisäänpäinlämpiävyytenä; "...ttu tuu tänne meuhkaan,prkl, laitetaan sut järjestykseen..." ja sitten olalle taputukset onnistuneen kaadon jälkeen.
Hmmm.

Minusta ei ole oleellista onko joku provo trolli tai mikä: oleellista on mikä on sanottu asia. Välillä, viime aikoina aika usein, se hukkuu statusmittelöiden alle.
Tympäisevää.

[heinrich]

Hmm...
Mukavan positiivishenkinen avaus Baltsulta.
Piste siitä

Keskustelun tasoa määrittää ymmärtääkseni melkoisen pitkälle jaksaako kirjoittelijat keskittyä aiheeseen vai rupeaako suivaantuminen viemään näppistä enemmän "ad hominem" argumentaatioon tai "uhriutumaan" sellaisesta. Pilkkuvirheistä ym. Lillukanvarsista tai muusta "väärinsammuttamisesta" nuriseminen on sekin perin yleistä kierrosten noustessa.
Valitettavintahan tuollaisessa keskustelun kannalta on että se vähäinen asia tahtoo hukkua sinänsä nohevien pikku trollien ja muun turhan mielenpahoittamisen jalkoihin.
Värikäskielinen kirjoittelu sen sijaan miellyttää ainakin allekirjoittanutta.
Paljon mukavampi lukea opponentiltakin lahjakkaasti sijoiteltua tekstiä

Erikseen mua jaksaa riemastuttaa nämä varsinaisen organisaation ulkopuoliset "palstapoliisit", joiden suorastaan hellyyttävät vaatimukset joidenkin kirjoittelijoiden saattamisesta poliittisesti korrektiin ruotuun ryösyävät lähes jokaiseen keskusteluun koittaen kertoa ihmisille miten heidän tulisi keskustella "suvaitsevaisesti" ja kaikkia kunnioittaen.
Vilkaiskaapa peiliin joskus, fasistit
Taikka älkää sittenkään... Lakkaatte vielä rikastuttamasta päiviäni.

Statuksien mukaan toiseen kirjoittajaan suhtautuminen...
Tirsk...
""palstadomina""
Ja nimenomaan pienellä ja kaksiin lainauksiin

[Nick]

Viestin pituus kertoo myös paljon. Pitkiä en yleensä lue, niiden anti on pääsääntöisesti vähäinen, ainakin mulle.

[Guide-Master]

Yleisesti lukijalle on vastuussa siitä että hän ymmärtää mitä lukevat, sillä se että osaa lukea ei vielä tarkoita että ymmärtää luettua. Toisaalta asioiden havaitseminen milloin on tunteella tehtyä, yleensä irrottaa tekstistä vain osan, jolla asia irtoa kokonaisuudesta, on monesti syy siihen että ei ymmärrä asian merkitystä.

Tästä voi hyvän esimerkkinä ottaa keskustelun jossa yritetään neuvoja jakaa alotteleville  Mastereille, sillä nämä neuvvoa monesti kuulostavat prinsessojen korvissa ikävältä,  sillä neuvvoa yleensä laskee prinsessan arkiseen kovin ankeeseen  maailmaan, jossa hänen sanomista oikeasti merkitsevät jotakin, jossa hänen myös pitää tajuta perustella asiansa, eli pelkkä halua miten ei riitä, sillä toisella voi olla tästä erinäkökanta.

[MasterOpie]

Yleisesti lukijalle on vastuussa siitä että hän ymmärtää mitä lukevat, sillä se että osaa lukea ei vielä tarkoita että ymmärtää luettua. Toisaalta asioiden havaitseminen milloin on tunteella tehtyä, yleensä irrottaa tekstistä vain osan, jolla asia irtoa kokonaisuudesta, on monesti syy siihen että ei ymmärrä asian merkitystä.

Tästä voi hyvän esimerkkinä ottaa keskustelun jossa yritetään neuvoja jakaa alotteleville  Mastereille, sillä nämä neuvvoa monesti kuulostavat prinsessojen korvissa ikävältä,  sillä neuvvoa yleensä laskee prinsessan arkiseen kovin ankeeseen  maailmaan, jossa hänen sanomista oikeasti merkitsevät jotakin, jossa hänen myös pitää tajuta perustella asiansa, eli pelkkä halua miten ei riitä, sillä toisella voi olla tästä erinäkökanta.

Luin, mutta en ymmärtänyt. Kirjoitit prinsessoista, mutta tarkoitit mitä ihmisryhmää?  Kaikkia naisia, alistuvia naisia, mielestäsi wanna-be alistuvia naisia, aloittelevan Masterin narttua, alistuvan pojun Prinsessaa, omaa prinsessaasi vai jotain ihan muuta?

T. Karwis

[Maaria]

Hörähdys.

Äh. Luulin olevani ihan toisessa ketjussa. Poistin ja kirjoitan oikeaan ketjuun.

Silti tuolle ylläolevalle hörähdys

[Guide-Master]

Karwis

Kannattaisiko aloittaa eri ketju missä pohditaan minkälainen on "prinsessa" nainen ja tuleeko hänestä bimbo kun kehityskaari kehittyy eteen päin. Sillä asia on sen verran laaja, että se voidaan käsitellä omana ketjuja,  sillä ei ole kohteliasta sivua aiheesta jota ketju koskee.

[MasterOpie]

Tarkoituksenani ei ollut spoilata vaan osoittaa että kirjoittajalla on vastuu siinä missä lukijalla. Pahoittelen jos oma teksti meni enemmän sarkasmin puolelle mutta Guiden ohjeiden mukaan jaksoin luottaa lukijan vastuuseen. Se mitä jäin pohtimaan oli että kirjoittajan vastuu on vähintään yhtä suuri kuin lukijan, semminkin kun guide puhui prinsessoista joita hän ei avannut yhtään ja myöhemmin vielä kertoi että asia tarvitsisi oman ketjun. Niin onko lukijan vastuulla ymmärtää mitä kirjoittaja on halunnut kertoa jos sitä ei loppuun asti avata? Minulle se on vaikeaa.

Yst. Terv.
Karwis