Pikkuistelun pimeä puoli

[Koulumestari]

                          Kiitos kirjoituksesta, Pikkusisko! 

[mstouchmeanddie]

Kauheen hyvä kirjotus! Ja mielenkiintosia vastauksia ^^

Mä oon ollu lähiaikoina tosi utelias pikkustelusta, mutta samalla kiinnostusta on jarruttanu se, miten ristiriitasesta asiasta loppujen lopuks on kysymys >< Oloa helpottaa tosi paljon se, et ihmiset on täällä avannu omia ajatuksiaan aiheesta ja rohkeesti käsitelly myös niitä vaikeita juttuja :>

[Persilja]

Kiitos tästä tekstistä!


Itsellä myös seksuaalisuus herännyt hyvin nuorena ja halusin vanhemmasta miehestä seksikumppania jo 12-vuotiaana ja olin siihen täysin valmis. Tiedostin kuitenkin ympäröivän yhteiskunnan suhtautumisen asiaan, joten odotin vielä vähän yli vuoden.

Uskon tuon ajan vahvistaneeni fantasiaani aiheesta, ruokin niillä tuota minääni, jonka täytyi jäädä seksuaalisesti tyydyttymättömäksi.

Mitä tulee oikeisiin hyväksikäyttöihin, itselläni ei ole niistä kokemusta ja olen muutenkin saanut elää aikalailla täydellistä lapsuutta. Läheisteni kertomat hyväksikäyttökokemukset tuntuvat pahalta ja tulen surulliseksi, en tunne kiihottumisen tunteita. Myöskään mikään seksuaalinen lasten ja minun välilläni ei kiinnosta yhtään, päin vastoin kiihottaa se vanhempi mies ja itse kuvitella itsensä sinne hyväksikäytety nuoren rooliin.

Mutta jos todelliset uhrit ovat täysin tuntemattomia ja etäällä todellisuudestani, vaikkapa kertomukset ulkomailla tapahtuvista lapsiprostituutiotapauksista kiihottavat. Mieli suhtautuu niihin samoin kuin fiktiivisiin tarinoihin, koska tapaukset eivät kosketa omaa, eikä läheisteni elämää. Tästä olen tuntenut eniten syyllisyyttä, että kiihotun myös todellisista rikoksista, jos ne eivät kohdistu omiin tuttuihini.

Ja jännä juttu, miten nimenomaan vain anaalijutut kiihottaa tässä yhteydessä. En kuvittele ikinä raiskauksen kohdistuvan vaginaan. Se voi myös liittyä omaan kyvyttömyyteen harrastaa anaalia tai sitten mielikuvaan siitä rajumpana toimintana.

[Jukkis]

Mutta jos todelliset uhrit ovat täysin tuntemattomia ja etäällä todellisuudestani, vaikkapa kertomukset ulkomailla tapahtuvista lapsiprostituutiotapauksista kiihottavat. Mieli suhtautuu niihin samoin kuin fiktiivisiin tarinoihin, koska tapaukset eivät kosketa omaa, eikä läheisteni elämää. Tästä olen tuntenut eniten syyllisyyttä, että kiihotun myös todellisista rikoksista, jos ne eivät kohdistu omiin tuttuihini.

Tää muuten mulla myös omassa päässä ollut että jos lukee jotain kidnappaus juttuja missä jotain on raiskattu vuosia ja pidetty vankina niin se kiihottaa ja samalla kuvottaa oma ajatus että hyi vittu olet sairas. Ehkäpä juuri se että se ei ole kukaa tuttu eikä mitenkää lähipiirissä. Ja tuosta kokee syyllisyyttä että edes ajattelee kiihottuvansa. Sama juttu myös noissa ikäero jutuissa ja väkisin makuussa missä isi raiskaa omaa tyttööän. Mitä enenpi itkee sen parempi Välillä sitä herää omille fantasioilleen ja miettii että miten sitä kiihottuu kaikesta "sairaasta".

[pikkusisko]

Mulla kait vähän itkettää. Olin täysin valmistautunut siihen, että minusta tulee skenen virallinen pedari ja spitaalinen. Ja sitten olettakin noin upeita ja urheita, ja kilttejä mulle Uskomattoman kauniisti olette sanoittaneet omia kokemuksianne, kiitos 

Erityiskiitos Persiljalle siitä että uskalsit nostaa esiin todellisista rikoksista kiihottumisen. Mulle se on ollut kaikkein kauheinta ja kipeintä, siinä tosiaan tuntee itsensä sairaaksi hirviöksi niin kuin Jukkiskin sanoi. En esimerkiksi anna itseni masturboida ajatuksille niistä uutisista ja yritän muutenkin ohittaa ne mahdollisimman pian. Jonkun todellisen uhrin mittaamattomalle kärsimykselle runkkaaminen tuntuisi moraalisesti sietämättömältä, vaikka se onkin juuri niin kuin Persilja sanoi. Ei ne liskoaivot käsittele niitä minään varsinaisena informaationa ollenkaan, vaan niistä tulee fiktiota joka herättää prikulleen niitä reaktioita kun nyt sattuu tekemään, sille ei tietoisuus voi yhtään mitään. 

Tuo fiktio minua mietityttää. Aioin alunperin aloittaa tämän tekstin kertomusotteella yhdestä suosikkikuvitelmastani, mutta kesken kaiken kauhistuin että enhän minä herranjumala voi tätä tehdä. Tuottaa lapsipornomateriaalia. En vain oikein tiedä miten kirjoitettuun fiktioon pitäisi tässä asiassa suhtautua.

[Koulumestari]

            Parahin pikkusisko!

Tuosta sinun toisesta kirjoituksesta täytyy vielä lausua jokunen sana:

Minä uskoisin käsittäväni sen tunnetilan mikä varmaan on ollut "Pikkuistelun pimeää puolta" kirjoittaessasi.
Mutta jos siitä noin hirmuisten ristiriitatunteiden myrskyä on  - silleen niiku ihan oikeesti (aikuisten) - noussut, kuten siis luettavissa on, niin ei
Sinusta kyllä skenen Virallista eikä liioin epävirallista HIRVITYSPEDARIA eikä eikä s a a s ta i s t a spitaalista (vai miten se kaikki nyt meni )

saa kukaan nimetyksi, ei vaikka kuinka yrittäisi.

Kuten on sanottukin, kirkas realistinen arkimoraali tekee pysyvän ja pitävän rajankäynnin siihen mitä SAA tehdä ja mitä ei.

Ihan täpöillä nostan kättä lippaan elikkä teen hunööriä entisaikain toisella kotimaisella ja kunniaa ihan selevällä suomella.
Tuota lukiessa - siihen sivuun työntyi vääjäämättä yksi oma - miten sen sanoisi... noh käyttäen sitten sanoja "perverssi" yms, yms... kuten sinä,että "insestisten ikäperverssien sanoiksi pukemista"... "saastaisista sammioista",huh, meniks se niin... NOUSI AIVAN HUOHOTUKSEN JA
LIKI TÄRINÄN SOMATISOIMANA pitelemätön halu laittaa suoraan sanoiksi eräät asiat, joista en ole koskaan vihjaissutkaan, kenellekään.

Ne on olleet vahvasti siellä YLIKOROSTETUN SOVELIAISUUDEN takana. Eli juuri sama! Mitä saa EDES puhuen/kirjoittaen tuoda julki... Hitto: En koskaan edes psykoterapiassa. Enkä liioin myöhemmissä, vähän niinku "pienimuotoisimmissa" reseptin uusimisen "terapioissa"...

Ne olivat/ovat, ajoittaen mun "äiti" n:o 2 liittyviä, voimakkaitakin asioita. Omaan äitiini en juuri ehtinyt tutustua. Hän sairastui syöpään kun oli 4, kuoli kun olin 6
8-vuotiaalle tuotu UUSI ÄITI (Perkele!!!) oli liki psykopaattinen VALLANPITÄJÄ, isän nyhjöttäessä lampaana jossain sivussa.
Enempää en - kovin paljoa uskalla tässä, koska kauhea HÄPEÄ NIISTÄ FANTASIOISTA sulki suun psykoterapiassakin 24-26-vuotiaana.

Käänteisesti,nurinpäin mennyttä "ikäperversiota". Outo kiihottuminen pikkupoikana ja teininäkin vielä. Hän puhui hyvin usein, kuinka minulle
"nyt ehdottomasti pitäisi ANTAA SELKÄSAUNA!!" Myöhemmin ajatellen - tai oikeastaan jo silloin, heti, 8-vuotiaasta tajusin , että hän hekumoi sillä. Muistan yhden kerran kun tämä 28-29-vuotias (kaunis) nainen totesi, selvästi KATKERAAN sävyyn: "Mutta kun minulla ei ole oikeutta siihen"
Paikalla oli joitain muita "elintasonais-ystäviänsä... Olimme pikkukaupungin oikein sellainen säätyläisperhe... Minusta siinä puhuttiin. Lähietäisyydellä näkyvissä kuin mikälie kappale: aihe MINÄ-ja-SELKÄSAUNAT... Toisaalta olin kyllä ehdottomasti ylikiltti pikkupoika.
Niin ei koskaan siis tapahtunut, isä siis lie kieltänyt sen. Siitä johtuen tämä "Uusi Äiti" korvasi jotain puutostilaansa taikka nyt vain ihan tavallista(?)perversiotaan siitä runsain määrin sentään puhuen.

Huh Alussa sanoin etten koskaan kenellekään... eikä siis pitänytkään, vaan ainoastaan lausua kunnianosoitusta pikkusiskolle!
Eikä muuta
FANTASIAT ovat FANTASIOITA ja luvallisia kaikki. EI siitä spitaaliseksi muutu
Minusta tuli piiska-asiain suhteen aika fifty-fifty.
                                                                                                                                                                                                         

[Persilja]

Kiitos itsellesi Pikkusisko, aloituksesi ansiosta uskalsin jakaa kokemuksiani!

Ja myös kiitos Gretalle, jolle oon kertonu niistä ekana, niin ei tuntunu niin pahalta

[LBlack]

Olipas mielenkiintoinen aloitus. Itsekin olen miettinyt näitä fantasioita joilla minulla välillä on, vaikka pikkuistelu ei ole ikinä pahemmin kiinnostanut. Nyt rupesin miettimään onkohan syynä juurikin asian tabuisuus itselle vai eikö oikeasti kiinnosta.. Itselläkin näitä fantasioita on ollut jo pienenä, kun jostain kirjasta luin isähahmon ja pienen tytön suuseksikohtauksesta, oli kirjoitettu todella peitellysti mutta mielikuvitus täytti aukot sitä mukaa mitä teini-ikä eteni. Omia isäongelmiä ainakin on roppakaupalla, jotain voi siitä kenties päätellä, kenties ei.

[balthazar]

Tämä kirjoitus liikautti jotain aika syvällä minussa.

Minulla on ollut tasan yksi pikkuinen, eikä siihenkään lähdetty mitenkään dynamiikka edellä. Hän tuli minun lähelleni, ja se oli niin. Se ei vaatinut minkäänlaisia sanoja.

Tämä tietenkin sysäsi minut erikoisiin mielentiloihin; jos pystyn tekemään moisia asioita aikuiselle ihmiselle jonka koen lähelläni pikkuisena, haaveilenko jossain alitajuntani syövereissä tekeväni niin lapselle? Pystyisinkö sellaiseen? Vastaus molempiin kysymyksiin on yksiselitteisesti ei, en pystyisi. Minulle ei mikään asia ole niin pyhä kuin lapsen koskemattomuus ja turva. Lasken toisinaan myös sellaisesta leikkiä, mutta en todellakaan ihan kenen tahansa kanssa.

Mutta jokinhan siinä kuitenkin kiehtoo? Ei riittävästi, että olisin aktiivisesti etsimässä itselleni pikkuista tai kokisin olevani jotenkin erityisen Daddy. Enhän ole mitään muutakaan laatikkoa kokenut omakseni, eikä tämä eroa siitä laisinkaan. Kun katsoin itseäni tarpeeksi pitkään ja hartaasti, uskon ymmärtäväni mistä tässä omassa tapauksessani on kysymys; ajattelen pikkuisuuden olevan, monen muun asian ja yksilöllisten suhteiden ja tarpeiden lisäksi, tietynlaista ehdotonta alistumista. Sitä kun toinen katsoo sinuun niinkuin lapsi katsoo isäänsä; isä on kaikkivoipa, tietää kaiken eikä koskaan satuttaisi omaansa, jos isä tekee jotain niin sille on aina olemassa hyvä syy. Eikä tämä rajoitu mihinkään niin yksinkertaiseen kuin vain seksiin; isä tietää kuinka paljon vauhtia keinussa on tarpeeksi, isä myös karkottaa möröt öisin ja pesee päästä varpaisiin niin ettei saippuaa mene silmään. Jos isä päättää että on aika jäätelölle niin silloin on jäätelöä, tai jos on ollut tuhma niin voi olla huolellisenkin piiskauksen aika ja jos taas on aika tulla pikkuisen sisälle niin silloin se on niin.

Tämä sai minut tietenkin miettimään muitakin suhteitani, ja totesin etten ole kenties koskaan lähestynyt yhtäkään ihmistä tai suhdetta pelkästään dynamiikan kautta. Tutustun edelleen ihmisiin ihmisinä, ystävinä ennenkaikkea, ja kaikki muu tulee tai on tulematta luonnostaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, että itsekin olen vain minä, eikä sitä voi etukäteen päättää mitä mistäkin suhteesta tulee, tai on tulematta. Olen kiitollinen pikkuiskokemuksestani, sillä on aivan erityinen paikka minussa. Ajattelen että sellaista on aika turha yrittää lähteä toisintamaan, mutta toivon todella että vielä joskus löydän myös tällaisia ihmisiä ja kokemuksia. Mikäpä olisi viehättävämpää kuin kahden ihmisen keskenään löytämä itselleen ja toisilleen uusi, luonnollinen tapa olla ja tuusata. Oli se sitten mitä tahansa.

[Dakini]

Rohkea kirjoitus jälleen kerran. Kiitos siitä että sanoitit taas kerran aiheen, joka herättää myös itselläni ristiriitaisia tunteita. Pikkusisko

[Arktinenbanaani]

kiitos pikkusisko hyvästä ja avaavasta kirjoituksesta aiheesta. Mulle se on kahden aikuisen konsensuaalinen toiminta tämän ajatuksen sisällä. 

[hexu]

Kiitoksia ihanasta ja ajatuksia herättävästä tekstistä. Näiden ajatusten prosessoinnin jälkeen saatan jopa uskaltaa lähteä tutkimaan oman pikkuispuoleni seksuaalisuuttakin kun se tähän asti on ollut ehdottomasti kielletty asia.

Kiitos 

[pikkusisko]

Kiitos kaikki, olette ihania

Näiden ajatusten prosessoinnin jälkeen saatan jopa uskaltaa lähteä tutkimaan oman pikkuispuoleni seksuaalisuuttakin kun se tähän asti on ollut ehdottomasti kielletty asia.

Anna mennä! Lupaan että se on sen arvoista vaikka hirvittäisi. Ja vertaistukea varmasti löytyy 

[Raduni]

Ehdotus: silmät auki ja valot päälle nyt. Jos kerran kiihottuu alaikäisyyttä presentoivista akteista, voiko valehtelematta väittää ettei lainkaan kiihottuisi lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ajatuksena?

Kyllä voi, ja tämä on aika ihmeellinen väite. En tiedä, mikä katsotaan "alaikäisyyttä presentoivaksi aktiksi", mutta tässä liikuttaneen niin lähellä omaa kiinnostuskenttääni että oli pakko tarttua tähän. En ainakaan tunnista itselläni mitään tietoisia tai jäsentyneitä fantasioita lasten hyväksikäytöstä. Kun linkitin tämän kolumnin reilun sadan hengen ageplayn ympärillä pyörivälle ryhmälle, niin vastaanotto sielläkin oli jotakin hämmentyneen ja vihaisen välimaastossa eikä kukaan tunnistanut tätä ilmiötä. Joko se sitten oikeasti on ihan tosi tosi tosi tabu, tai sitten asia ei vaan ole näin.

Tämä nyt vaan vahvistaa käsitystäni siitä, että motiivit pikkuisuuden, ageplayn, DD/lg:n tai mitä tässä nyt ikinä käsitelläänkään taustalla ovat melko moninaiset. Joillekin se voi olla esimerkiksi tässä kuvatun kaltaista alaikäisyyden simulaatiota, mutta itse olen tottunut näkemään sen keskeisenä osana aikuiselle tuotetun infantilisaation ja sen sisältämän ristiriidan ja kenties nöyryytyksen. Joillekin se voi olla jotain muuta.

Tarkoituksenani ei ole tuomita motiivejasi. Kiva, jos tämän kirjoittaminen oli sinulle henkilökohtaisesti terapeuttista, mutta tässä kolumnissa kustaan muutamalla ikävästi valitulla lauseella samalla koko ageplay-yhteisön muroihin.

[pikkusisko]

Ehdotus: silmät auki ja valot päälle nyt. Jos kerran kiihottuu alaikäisyyttä presentoivista akteista, voiko valehtelematta väittää ettei lainkaan kiihottuisi lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ajatuksena?

Kyllä voi, ja tämä on aika ihmeellinen väite. En tiedä, mikä katsotaan "alaikäisyyttä presentoivaksi aktiksi", mutta tässä liikuttaneen niin lähellä omaa kiinnostuskenttääni että oli pakko tarttua tähän. En ainakaan tunnista itselläni mitään tietoisia tai jäsentyneitä fantasioita lasten hyväksikäytöstä. Kun linkitin tämän kolumnin reilun sadan hengen ageplayn ympärillä pyörivälle ryhmälle, niin vastaanotto sielläkin oli jotakin hämmentyneen ja vihaisen välimaastossa eikä kukaan tunnistanut tätä ilmiötä. Joko se sitten oikeasti on ihan tosi tosi tosi tabu, tai sitten asia ei vaan ole näin.

Minä tiedätkö uskon että se on. Ihan tosi tosi tosi tabu. En ihmettelisi yhtään, jos vielä melkein eniten aiheen ympärille kerääntyneissä yhteisöissä. Kun on kollektiivisesti kasvatettu kilpiä sitä suorankäden "vitun pedofiilit" -syytöstä vastaan, ei ole mikään ihme jos halutaan kiistää kerta kaikkiaan että näillä fantasioilla olisi mitään etäistäkään tekemistä seksuaalisen hyväksikäytön kanssa.

En ole varma puhutaanko me nyt samasta asiasta ollenkaan. Kun puhun lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ajatuksena, en missään nimessä tarkoita, että olisi kyse jostain liskoaivojen lähettämästä mielihalusta, jota sitten kompensoitaisiin roolileikkimällä jottei tarvitse tositoimiin ruveta. Kiihottavaa on nimenomaan ajatus, ei niinkään toiminnan jäljittely, vaikka sitä siitä seuraisikin.

Minun on edelleen näillä tiedoin hyvin vaikea käsittää, miten ageplay voisi kiihottaa ilman iän tai ikään liittyvien ominaisuuksien erotisoitumista. Mutta en silti väitä ettei niin voisi olla, päinvastoin kuulisin siitä hyvin mielelläni lisää! Toisenlaiset näkökulmat ovat erittäin tervetulleita.

Jäi mietityttämään miksi koet minun kusevan kenenkään muroihin, jollet "tuomitse motiivejani". Miksi tämän näkökulman esiinnostaminen pilaisi mitään, jollet näe siinä itsessään mitään pahaa tai väärää?

//Edit. Toki puhun kolumnissa ja omalta kokemuspohjaltani muutoinkin ageplaystä johon olennaisesti kuuluu osapuolten välinen seksi. Taustat ovat varmasti hyvin toisenlaiset jollei näin ole.