Kuinka spotata epäilyttävä dom

[stoge]

Lauerma nostaa videolla esiin muun muassa seuraavaa:

- Myötäkärsimyksen eli empatian puute: Miten ihmisyyden tietyn "peruspalikan" puuttuminen näkyy siinä, ettei ihminen reagoi toisen kipuun tai hätään millään tavalla.

Linkki videoon: https://youtu.be/sW4YtZdCC94?si=cP4wDICDC9jzkRfC

Mietin...autismi saattaa olla yksi tekijä jolloin ihminen näkee muut ihmiset ikäänkuin teknisinä esineinä. Siihen ei empatia mahdu. Se pitää erikseen opetella tiedon kautta. Opetella mitä on ihminen ja miten heihin pitää suhtautua.

Toinen tekijä saattaa olla liian vahva ja herkkä tunne-maailma.
Kun tulee tilanne missä näkee muiden ihmisten kärsimistä, liian suuri tunne-vyöry nousee päälle ja se satuttaa..
Siksi toisen ihmisen kipu pitää sivuuttaa koska sen näkeminen tuntuu kuin kuin itsellä olisi sama kärsimys ja kipu.. Sitä ei muutoin kestä.

Toi eka on aleksitymiaa joka linkittyy myös autismiin ja on osa antisosiaalisten päävikojen kirjoa.
Se ei ole sitä, ettei välittäisi tai että olisi välittämättä, se on vaan tyhjää.

Vähän ku että normaali ihminen kattoo taivaalle, pilvet on ohi meneviä tunteita.
Psykopaatti ja sosiopaatti kattoo samaa, ne näkee ne pilvet, muttei välitä sateesta.
Aleksitymikolle ei oo koko taivasta.

Antisosiaaliset tuntuu olevan usein sekotus näitä kolmea erilaisilla vahvuuksilla.

 

[toysnstuff]

Psykopatia vs sosiopatia vs aleksitymia
Ja sitten se hauskin, empatiaanalyyttinen sadismi.

Voi luonto ja sen monimuotoisuus. 

Luonto - tai kasvatus. Sitenhän mieli ja aivot kehittyvät, suhteessa toisilta saatuihin virikkeisiin. Sitä ei voi olla mitä ei ole saanut. Psykopatiassa taitaa vain aivoista puuttua se jutska, mikä hoitaisi pelon. Eräs tutkija kuvaili, miten vastaavaan tilanteeseen aivojen fysiologian osalta aikuisena päätyneet eivät enää tunteneet pelkoa. Ja unet muuttuivat radikaalisti tämän seurauksena. Aika jännä tapa elää.

Sosiopatiaa ei taideta terminä nykyään juurikaan, mutta eräs psykoanalyytikko tykkää silti kuvata osaa asiakkaitaan sosiopaateiksi - nämä ovat tyyppejä, jotka toimivat esimerkiksi Sopranos-henkisesti hankkien laittomilla keinoilla elantonsa. Eivät ole psykopaatteja, sillä hänen mukaansa tyypeillä on jossain mielensa syövereissä (joskus) toimiva sisäinen rankaisumekanismi: kun raha on "fell from a truck", ne tuhlaa nopeasti tai tulee esimerkiksi fyysisiä oireita kivun tai sairastumisen muodossa. Esimerkki sällien asenteesta oli, kuinka kertoi miten häntä on yritetty 'korruptoida' antamalla liian paljon rahaa maksun yhteydessä ja näin kokeiltu, saisiko analyytikon rikkomaan moraalisuutensa, kun tilaisuus tarjoutuu.

Narsistisessa persoonallisuudessa, samoin kuin psykopaateilla, voi olla hyvinkin korkea "kognitiivinen empatiakyky". Eli tiedetään varsin hyvin, miltä toisesta tuntuu - ja tämän ansiosta osataan sekä vetää naruista, että painella kipeistä kohdista. Tähän sopisi aika hyvin tuo ilmaisu "empatia-analyyttinen sadismi". Ilman tätä pelkän ajatuksen tasolla toimivaa empatiakykyä ei toisten sadistinen ahdistaminenkaan onnistuisi. Muutoin meno olisi kuin yrittäisi tökkiä tylpällä hammastikulla sarvikuonon kylkeä. Sadistin täytyy tietää mikä satuttaa, mutta olla kyvytön välittämään siitä, että aiheuttaa toiselle henkistä tai fyysistä kipua - mutta saada siitä nautintoa. Pahanlaatuisesti narsistiset persoonallisuudet ovat tällaisia, mutta itse en tunne bdsm-sadisteja siinä määrin, että olisin päässyt näkemään saavatko he kiksejä myös vapaaehtoisten tilanteiden ulkopuolella. Tosin, jos erään tilanteen havaintoni oli oikein, saatoin bongata yhden joka oli raivannut tiensä ammattiin ja semaan, missä hänen ei pitäisi missään nimessä antaa toimia - ja se oli karseaa katsottavaa.

Lauerma nostaa videolla esiin muun muassa seuraavaa:

- Myötäkärsimyksen eli empatian puute: Miten ihmisyyden tietyn "peruspalikan" puuttuminen näkyy siinä, ettei ihminen reagoi toisen kipuun tai hätään millään tavalla.

Linkki videoon: https://youtu.be/sW4YtZdCC94?si=cP4wDICDC9jzkRfC

Mietin...autismi saattaa olla yksi tekijä jolloin ihminen näkee muut ihmiset ikäänkuin teknisinä esineinä. Siihen ei empatia mahdu. Se pitää erikseen opetella tiedon kautta. Opetella mitä on ihminen ja miten heihin pitää suhtautua.

Toinen tekijä saattaa olla liian vahva ja herkkä tunne-maailma.
Kun tulee tilanne missä näkee muiden ihmisten kärsimistä, liian suuri tunne-vyöry nousee päälle ja se satuttaa..
Siksi toisen ihmisen kipu pitää sivuuttaa koska sen näkeminen tuntuu kuin kuin itsellä olisi sama kärsimys ja kipu.. Sitä ei muutoin kestä.

Toi eka on aleksitymiaa joka linkittyy myös autismiin ja on osa antisosiaalisten päävikojen kirjoa.
Se ei ole sitä, ettei välittäisi tai että olisi välittämättä, se on vaan tyhjää.

Vähän ku että normaali ihminen kattoo taivaalle, pilvet on ohi meneviä tunteita.
Psykopaatti ja sosiopaatti kattoo samaa, ne näkee ne pilvet, muttei välitä sateesta.
Aleksitymikolle ei oo koko taivasta.

Antisosiaaliset tuntuu olevan usein sekotus näitä kolmea erilaisilla vahvuuksilla.

Antisosiaalisuus on kanssa 'vanhentunut' termi kuten sosiopatia - ainakin mitä olen aihetta tutkiskellut. Se vähän harmittaa, kun näitä herkullisia sanoja on poistettu käytöstä. Mutta sen verran mitä olen kerennyt antisosiaalisuuden määritelmästä oppia on se, että viittaa ihmisiin kenellä ei ole intressiä pyrkiä yhteiseen hyvään ja kaikkien hyvinvointiin. Sen sijaan tavoitteena on saada valtaa ylitse muiden. Sosiaalisuus ei siten tarkoita pälättämishalukkuutta, vaan kykyä yhteisyyteen. Sosiaalinen lapsi kykenee leikkimään muiden lasten kanssa sujuvasti, myös monella tapaa erilaisten lasten kanssa. Antisosiaalinen lapsi lähtisi tässä esimerkissä ennemmin rakentamaan valta-asetelmia, kiusaamaan ja työntämään jotain ulos ryhmästä. Nykysellään leviää sanonta, että ryhmissä on "two out of ten" tällaisia ihmisiä: kaksi haluaa valtaa, joten he ottavat kohteekseen vaikkapa yhden tai kaksi muuta ryhmän jäsentä. Näistä he tekevät "ongelman" vakuuttelemalla muille kuudelle, että näissä kahdessa on vikaa. Kun kuudesta (tai edes muutamasta) saadaan uskovaisia, kaksi kokee saaneensa tyydyttäväävaltaa ryhmässä. Asema ja hallinnan kokemus luo heille tunteen kontrollista. Silloin uhkaava erillisyyden kokemus saadaan painettua pois mielestä, kun muut toimivat hallittavissa olevina itsen jatkeina. Hyvällä (hurmaaminen, sukkeluus) tai pahalla (ahdistaminen, uhkaavuus). Tämä on tosi mielenkiintoista oppia huomaamaan, koska toistuu todella selkeänä kaavana tällaisten ihmisten käytöksessä.

Sosiopatia ja antisosiaalinen ovat noin muutoinkin ilmeisesti nykyisellään jaoteltu ennemmin joko psykopatiaan (biologinen tausta, ei pelon tunnetta fysiologisista syistä) tai narsistiseen persoonallisuuden rakenteeseen. Näillä jaotteluilla on järkeä siinä mielessä, että jälkimmäistä ryhmää voidaan jeesata terapiassa tavalla, mikä tuottaa isoja muutoksia. Psykopaateille voidaan puolestaan yrittää suositella elämään tavoilla, jotka eivät aiheuttaisi heille seuraamuksia - ja siinä sivussa sivulliset eivät joutuisi kärsimään niin pahasti.

Ihmiskunnan humaanius on aika uskomaton. Ainakin täällä Pohjoismaissa.

[stoge]

Joo, tuolla akselilla, neurolla ja psykalla ronkittuna, elämänsä eläneenä, allekirjotan, että kyse on sisäisistä rajotteista jotka mahdollistaa elämän yhteiskunnassa.
Se sitten, kuinka sovelialaan ja/tai yleisesti paheksutun, on ihan yhteiskunnan ongelma   

 

[Punisher]

Mielleyhtymä ei korreloi Jyväskylän Pohjalaisen osakunnan oppilaisiin  vaan pikemminkin takavuosien Ouluun ja siellä  parapsykologian fuksiluentoihin.

"Professori Anttila" muistutti vasta puolessa välissä luentoa ettei muistiinpanojen tekeminen ole välttämätöntä hänen luennollaan  

[toysnstuff]

Joo, tuolla akselilla, neurolla ja psykalla ronkittuna, elämänsä eläneenä, allekirjotan, että kyse on sisäisistä rajotteista jotka mahdollistaa elämän yhteiskunnassa.
Se sitten, kuinka sovelialaan ja/tai yleisesti paheksutun, on ihan yhteiskunnan ongelma   

 

Ja noissahan on eroa siinä, että elämäntunnon spektriä voi saada laajennettua. Sekä narsismin osalta että aleksitymiassa - ainakin mitä on tullut luettua Paul Verhaeghen "Normaaliudesta ja muista mielenhäiriöistä"-teoksessa. Suomijulkaisuista en muista lukeneeni aiheesta. Psykopaattien kohdalla ei taida toimia samalla tapaa tunne-elämää laajentavasti.

[stoge]

Joo, tuolla akselilla, neurolla ja psykalla ronkittuna, elämänsä eläneenä, allekirjotan, että kyse on sisäisistä rajotteista jotka mahdollistaa elämän yhteiskunnassa.
Se sitten, kuinka sovelialaan ja/tai yleisesti paheksutun, on ihan yhteiskunnan ongelma   

 

Ja noissahan on eroa siinä, että elämäntunnon spektriä voi saada laajennettua. Sekä narsismin osalta että aleksitymiassa - ainakin mitä on tullut luettua Paul Verhaeghen "Normaaliudesta ja muista mielenhäiriöistä"-teoksessa. Suomijulkaisuista en muista lukeneeni aiheesta. Psykopaattien kohdalla ei taida toimia samalla tapaa tunne-elämää laajentavasti.

Joo siis ite oon hyvä esimerkki, muutos on mahdollista. En nyt mee sen tarkemmin asiaan, koska koskee muitakin kun mua.

Mutta yleisesti, mä näen, että mikään meidän päässä ei ole ns. kiveenhakatun stabiilia, kaikki voi muuttua ja on dynaamista erilaisilla asteikoilla.
Isot muutokset vaatii sitten isoja tapahtumia ja duunia, pienet muutokset on ehkä liikkumista olotiloissa.
Ikä on yks paljonkin vaikuttava tekijä, liekö sitten biologiset tekijät jotka muuttuu iän myötä.

En siis väitä, että pitkään vallinneet persoonan osat katoais, ne jotenkin "painuu" taustalle ja jos ne tuntee, niitä ei ruoki ja osaa välttää provosoitumista,
ne aika hyvin pysyy siellä taustalla. Yksilökohtasia juttuja varmasti.

Varmastikin on sitten rajat, jolloin käytöksen muutokseen vaikuttavat tapahtumat tai opiskelu sun muut ei tehoa, onko ne sitten rakenteellisia tai jotain muuta, en tiedä.