Miehillä on sokea piste todellisuudesta missä naiset elävät. Siitä hienovaraisesta aggressiosta kun et osoita kiinnostusta takaisin... nopea sivallus, hiljaa heitetty halveeraus, paikan osoitus. Kun olet lapsi, se on tädin mies. Kun olet teini, se on opettaja. Kun olet nuori, se on esimies. Kun olet aikuinen , se on virkamies. Jokainen nainen oppii omalla tavallaan selviytymään ja ymmärtämään. Suuri osa ei varsinaisesti ymmärrä koskaan. Eikä niitä spotata. Ne tulee ihan puskista. Sen kanssa vaan eletään.
Naisten ymmärrys tätä aihetta kohtaan yleisesti on siis kehittyneempi. Aiemmin viittasin että kyseessä voi olla jopa evoluutioon liittyvä seikka. Naiset siis tarvitsevat näitä vaistoja huomattavasti enemmän.
Kuvaat osuvasti sitä hienovaraisen aggression arkea ja vaiston tarvetta, joka on valitettavan monelle naiselle arkipäivää jo nuoresta pitäen. Evoluutio- ja tilastonäkökulmasta ajatuksessasi on mielestäni paljon perää: kliinisessä tutkimuksessa (kuten narsistisen persoonallisuushäiriön kohdalla) diagnosoidun paksunahkaisen narsismin esiintyvyys painottuu tilastollisesti enemmän miehiin. Siten naisilla, jotka elävät heterosuhteissa, tarve näiden signaalien ja "vaistojen" lukemiselle on varmasti ollut arjessa korostunut. Toisaalta, kun mennään tilastoista yksilötasolle, sukupuolijakaumalla ei uhrin kannalta ole juuri merkitystä: narsistisen toimintamallin tai pakottavan kontrollin kohteeksi joutuminen on aina yhtä rikki repivää, olipa tekijän tai uhrin sukupuoli mikä tahansa. Minusta tärkeää, että näistä heikkojen signaalien tunnistamisesta ja vaistoista puhutaan avoimesti
