Mitä dom voi haluta?

[tähkäpää]

Pikkuisen tuntuu olevan erimielisyyttä mitä neuvottelulla jokainen tarkoittaa ketjussa. Uskoisin, että sillä on tässä ketjussa etupäässä tarkoitettu juurikin sitä tutustumisvaihetta ja sen ”neuvottelua” tai keskustelua haluista, rajoista, tapaamisista, suhdemuodosta yms. - mitä termiä nyt haluaakaan käyttää. Eikä välttämättä mitään jokapäiväistä neuvottelua joka asiasta, että koska saa tehdä ja mitä.

Uskoisin että 24/7-suhteissa on myös neuvoteltu/keskusteltu tavoista, rajoista yms. alussa. Ja varmaan tarkennetaan rajoja ja toiveita yms. suhteen muotoutuessa ja kasvaessa. Mitä lukenut niin monilla tuntuu olevan ”roolivapaa” mekanismi nostaa parisuhteen ongelmia esille, esim. joku tietty turvasana tms.

Ja dominoivana toivon että subillani on hyvä ja turvallinen olo lähelläni ja että tämä tietää olevansa tärkeä ja rakastettu. Ja haluan että tämä alistuu pohjimmiltaan puhtaasti omasta tahdostaan yhteisen nautinnon, hyvän ja tarpeiden vuoksi. Vastaavasti minä toimin sitten tämän luottamuksen mukaisesti. Ja pyrin huomioimaan subini tarpeet vaikkei välttämättä aina itseä täysillä huvittaisi - ainakaan aluksi. Mielestäni se on reilu peli, kun ”määräysvalta” seksistä yms. on toisella henkilöllä - että silloin toimii sen vallan mukaisesti ja katsoo että molempien tarpeet tulevat tyydytetyiksi. Valta ja vastuu kulkevat mielestäni käsi kädessä - mikä taasen voi olla täysi turn-off joissain suhteissa.

Tämä. Mun moka, etten avannut kunnolla mitä tarkoitin omissa kirjoituksissani neuvottelulla. Joskin jos jotkut neuvottelevat vaikka joka päivä niin antaa mennä, ei se ole minulta pois tai tee heidän suhteestaan jotenkin vähemmän aitoa. Mikä minä olen määrittelemään mikä on aito ja oikea D/s - suhde?

Kun tapaa uuden ihmisen, täytyy tapaamisen minun mielestäni olla kahden tasavertaisen aikuisen ja konsensuaalisen ihmisen kohtaaminen, jossa kummankin tarpeet ja halut sanoitetaan ja sitten mietitään, onko siitä D/s - suhteeksi. Minä olen helvetin kaukana minä minä minä - tyypistä, olen kaikkea muuta ja aina taipumassa muiden vuoksi, mutta silti oletan että lähtökohtaisesti olen vakavasti otettava ihminen myös dominoivalle. Pun intended.

[pikkuprinsessa]

Olet aivan oikeassa ja kokemuksesi kyllä huokuu tästä tekstistä.
Olen itse ollut tutustumismatkalla "oikean bdsm'n maailmaan" peruskinkyilyn (kevyt läpsiminen jne) sijaan suunnilleen viimeiset 6kk ja ehtinyt jo nähdä kaikenlaista. Onneksi omalle kohdalleni on osunut kypsiä, herkkiä ja empaattisia ihmisiä, jotka ovat minua opettaneet ja ansainneet täten suuren arvostukseni. Anyways, olen huolissani pienistä kaltaisitani tytöistä, jotka kuitenkaan eivät ehkä ymmärrä oikeuksiaan tai eivät ole tarpeeksi vahvoja niistä puhumaan. Silloin lähtötilanne on luonnollisesti jo todella huono.

Toivotaan, että kaikki ihanat tytöt tai miksei pojatkin, miehet ja naiset löytäisi tämän tekstisi ja muutenkin opiskelisivat asioista. Kaikki voi olla todella ihanaa, kunhan on luottamus kohdillaan ja turvallinen olo.

xx
pikkuprinsessa

[D79Mies]

Valta on illuusio. Kaikkea keskustelussa kirjoitettua kannattaa peilata sitä faktaa vasten.

Periaatteessa näin. Valta on joskus myös kompromissi.

Osaatko selostaa tarkemmin, mitä tarkoitat tällä kompromissilla?

Tuossa omassa ajatuksessa ajoin takaa lähinnä sitä, että vaikka valtasuhteessa valta näennäisesti onkin D:llä, niin todellisuudessa se on edelleen vallan luovuttajalla (s:llä), ja D on vain vallan (väliaikainen) haltija. Valta on illuusio, sillä D saa käyttää valtaa vain tasan niin kauan, kun s sen sallii. Kun s ilmoittaa, että hänelle riittää, tämä oli tässä, hän lähtee, niin valta lakkaa olemasta välittömästi, ja siksi se ei ole laskettavissa, ainakaan henkilökohtaisen näkemykseni mukaan, "oikeaksi" vallaksi. Valta on ikään kuin lainassa, ja siksi se on illuusio.

Ja nyt siis puhutaan yhteisellä päätöksellä luoduista valtasuhteista, olivatpa ne 24/7, TPE tai ihan minkä henkisiä tahansa, ei esimerkiksi oikeasta (juridisesta) orjuudesta, jota keskustelussa vasta-argumenttina sivuttiin. Se on kokonaan toinen keskustelu.

Toisaalta ymmärrän ajatuksen vallasta illuusiona, mutta ihan yhtälailla D:llä on oikeus sanoa, ettei alista s:ää enää. Jos molemmilla on 'suhde päättyy tähän' - kortti ja D:llä on lisäksi kaikki muut kortit, onko kyse enää illuusiosta? Sen ultimatum-kortin voi kuitenkin pelata vain kerran ja sen jälkeen peli on pelattu. Siitä ei ole paluuta.

Niin, edeltävä siis 24/7-suhteen näkökulmasta.

Särön mukaan valta on vain illuusio, koska sopimukseen(?) perustuva valtamandaatti voidaan mitätöidä subin toimesta.
Noh, voidaanhan valtasuhdekin mitätöidä, mutta tekeekö tämän suhteen päättäminen valtasuhteesta illuusion?  Ja mikäli valtasuhde ei ollut illuusio, niin perustuiko se illuusioon? 

Mikäli olen joskus taas kerran haku päällä ja ekoilla treffeillä kuulen subiehdokkaalta vallan olevan vain illuusio, niin luultavasti opastaisin subin takaisin vaatepuun kautta ulko-ovelle. Voihan elämän intiimeimpiä hetkiä viettää sellaisen henkilön kanssa, jonka mielestä valta voi olla hyvinkin totta.

[Irwikissa]

--vaikka valtasuhteessa valta näennäisesti onkin D:llä, niin todellisuudessa se on edelleen vallan luovuttajalla (s:llä), ja D on vain vallan (väliaikainen) haltija. Valta on illuusio, sillä D saa käyttää valtaa vain tasan niin kauan, kun s sen sallii. Kun s ilmoittaa, että hänelle riittää, tämä oli tässä, hän lähtee, niin valta lakkaa olemasta välittömästi

Tämä olisi uusien subien hyvä pitää mielessä. He osaltaan ylipäätään mahdollistavat valtasuhteeseen. Kukaan D ei sitä yksin voi muodostaa eikä ylläpitää.
Itse voisin sanoa, että valta on ansaittu tila ja yllä oleva lainaus, toteamus pohjimmaista realismia.

[Pikkupöllö]

Jos sinusta siis tuntuu, että haluat kumppaniltasi tai ihmissuhteiltasi esimerkiksi tällaisia ominaisuuksia, älä anna kenenkään valehdella sinulle sellaisten olevan typeriä tai turhia toiveita. Jos ilmaiset toiveitasi dom-ehdokkaalle ja hän sivuuttaa ne tai yrittää saada sinut puhuttua ympäri sessioimaan kanssaan kaikesta huolimatta, kannattaa varmaankin miettiä kuinka todennäköisesti häntä kiinnostaa sinun hyvinvointisi millään tasolla.


Rakkaudella ja ystävyydellä,
isorumasusi

Palatakseni tähän aloitustekstiin (nyt kun ketju pomppasi sen julkaisua myöhemmin skeneen tulleenkin silmiin), niin tämä on kyllä ajattelevainen ja välittävä teksti.

Itse sitä on, etenkin näin keski-ikään ehtineenä, subiudesta riippumatta sen verran omanarvoinentuntoinen ja itsesuojeluvaistoinen, ettei suostuisi omia kriteerejään laskemaan, vaikka joku molopää tulisikin väittämään, että ne ovat naiiveja tai mitä ikinä. Sitäpaitsi tiedän kokemuksesta, että vaniljapuoleltakin voisin, tarkkaan valiten, löytää sellaisen kumppanin jonka kanssa on riittävän hyvä, joten minulla olisi aina vaihtoehto.

Mutta valitettavasti se ei päde kaikkiin. Varsinkaan kaikkiin parisuhteissa kokemattomiin, joilla ei vielä ole omakohtaista perspektiiviä. Kokeneemmat voivat sitä auttaa saamaan ilman, että kaikki pitää kokeilla kantapään kautta, ja kenties vieläpä kovin oppirahoin.

[Gamygym]

Työnnän lusikkani soppaan, ja argumentoin, että Domilla on oikeus olla jotakin muuta kuin ovesta sisään asteleva kuumottava panokone, jonka ainoa rooli on olla aina ja jatkuvasti dominoivassa moodissa.

Mulle oli aikamoinen yllätys, että täällä kinkyskenessä ei olla koko ajan "roolissa". Kinkyskene ei ole mikään armoton pimeä temppeli, jossa robotinkaltaiset domit lyövät ja täydelliset performoivat subit vikisevät, vaan kinkyydenkin ollessa läsnä on sallittua, suotavaa ja peräti oleellista elää myös sillä "tavallisella tasolla".


Subilta ei aina ja ikuisesti vaadita ehdotonta tottelemista, koska kinkysuhde itsekin perustuu yhteiselle tasavertaiselle sopimiselle.

Neuvottelu ei tarkoita sitä että omista tarpeista pitäisi jotenkin luopua. Niitä saa vaatia, mutta niitä ei voi pakottaa toiselta: jos kumppani ei ole se oikea, on usein järkevämpää löytää joku toinen kun yrittää pakottaa toisesta jotakin mihin hän ei kykene (siinä vaiheessa saatetaan mennä jo nopeasti rikolliselle polulle).

Kinkysuhteet ylipäätään sisältävät paljon vähemmän tietynlaista käskytystä ja pakottamista kuin aluksi oletin.

Ja hyvä niin: niitä samoja tuntemuksia, joita silloin projektoi päänsisäiseen ajatukseen "ihanteellisesta domista" on mahdollista kokea ja aiheuttaa ihan ilman että toinen tyyppi jotenkin jatkuvasti mukautuisi fantasioihin.


Siinä vaiheessa kun aloin itse lähestymään dominoivuutta, tietty oletus jatkuvasta performanssista alkoi sulaa pois. Musta ei yksinkertaisesti oo kylmäksi, kovaksi ja karskiksi käskyttäjäksi, koska mun dominoivuus kuoriutuu ja nousee esiin yhdessä sovituissa raameissa.

Mun dominoivuus perustuu siihen, että toinen kertoo mistä tykkää ja minä annan luvan irrotella sen yhdessä sovitun kehyksen sisässä.

Toki henkisten blokkien murtuessa pois tieltä tietyt asiat, kuten kurittaminen ja performoitu "emotionaalinen kylmyys", tai suhde omaan esineellistävään katseeseen voivat tulla luonnollisemmiksi. Varautuneisuus niiden taustalla voi ajan mittaan sulaa pois. Ja toki kinkyillessäni toisen kanssa koen ja tunnen myös sellaisia ajatuksia, joista ei olla sovittu etukäteen (vaikken niitä aina näytä tai vaikken niille annakaan valtaa, ajatukset kun ovat vain ajatuksia).

Mutta tällöinkin lähestymistapa dominoivuuteen on aivan toinen kuin esim. median ja popkulttuurin perusteella luotu käsitys: vaikka session aikana on lupa esineellistää toista ja tehdä rajuja tekoja, sen ulkopuolella -- ja toki myös sen läpi -- toinen ihminen on minulle edelleen lihasta, verestä, hermoista ja mielestä koostuva olento, joka on perimmiltään samanarvoinen kuin minä itse.

Pidätän oikeuden huolehtia toisesta ja pohtimaan sitä mikä olisi toiselle hyväksi, koska dominoivuuteni rakentuu ajatukselle toisen osapuolen arvosta.

Sessiointi ja dynamiikka rakentuvat tälle pohjalle. Kaiken sen alistamisen ja kivunkin taustalla on toista kuunteleva pyrkimys rakentaa molempien etua palveleva yhteinen hetki.


Mainittakoon vielä, ettei "molempien etu" omassa ajattelussani merkitse sitä, että kummankin ihmisen oikeus omaan parhaaseensa lakkaa ja sulaa "yhdeksi parhaaksi", joka todellisuudessa jotenkin poistaisi kummankin osapuolen yksilölliset oikeudet omiin ymmärryksiinsä.

Subi ei luovuta valtaa domille absoluuttisesti. Hän ei luovuta oikeutta päättää itse asioistaan, oikeutta ajatella omia tarpeitaan ja halujaan tai oikeutta omaan itsearvoonsa (paitsi leikisti ja silloinkin ennalta sovituissa, hyvinkin tiukkaan rajatuissa kehyksissä. esim. sub leikisti menettää oikeutensa päättää omasta mielihyvästään, vaikka sessio on räätälöity tuottamaan hänelle sitä).

Jos huomaa itse lähestyvänsä kinkyyttä näkökulmasta, jossa joko haluaa luovuttaa vallan itsestään absoluuttisesti toiselle tällä lailla -- tai jossa haluaa ottaa yliotteen toisesta tällä lailla (siten että koko toimijuus katoaa, ilman että siinä on aiemmin mainitsemaani inhimillistä, toisen huomioivaa, rajattua ja yhdessä kehiteltyä juonnetta) on mielestäni syytä astua askel taaksepäin ja uudelleenarvioida omia motiivejaan.

D/s ei ole mikään tekosyy alistaa itseään tai alistaa muita.

Kummankin osapuolen on osattava erottaa eroottiset / kinkytarpeet arkisesta minuuskokemuksestaan.

Jos sitä ei osaa tehdä, on se sukua sille ilmiölle, jossa katsoo pornoa ja silmät kiiluen luulee että seksi on sitä että apinoidaan sitä mitä nähdään ruuduilla. Kun ei se seksi ole mikään performanssi, se on yhdessä ja yhteistyössä rakentuvaa ja neuvoteltua toimintaa.