Kirjoittaja Aihe: Henkisen kontrollin irroittaminen  (Luettu 35781 kertaa)

brahma

  • Baarikärpänen
  • ****
  • Viestejä: 857
  • The evil saint - Ilkeä pyhimys
  • Galleria
Vs: Henkisen kontrollin irroittaminen
« Vastaus #30 : 21.06.2012, 20:47 »
  Mitä vapaammin ihminen kykenee vapauttamaan tunteensa ja keskittymään tuntemusten kokemiseen, sitä vähemmän tilanteeseen jää tilaa rationaaliselle ajattelulle ja päätöksenteolle. Mitä lähemmäs tuntemisenpäätä kytkintä liutetaan, sitä vaikeammaksi se helposti muodostuu, kun rationaalinen puoli alkaa jarruttelemaan.


Upeita ajatuksia, varsin nautittavaa.

Domit, onko heillä mahdollisuus irrottautua tilanteesta, päätöksenteosta, ajattelusta ilman, että irrottautuvat samalla vastuusta.
Onko D-ihmisille mahdollista vapauttaa tunteensa ja pyrkiä kokemaan tai elämään ilman suurempaa pyrkimystä kontrolloituun rationaaliseen ajatteluun. Tunteeko sub olevansa silloinkin turvassa jos hän näkee että hänen D:sä on menossa ns. "vapaalle".

Vai ovatko D-ihmisten tuntemukset, kokemukset ja rationaalisen ajattelun vapaalle päästäminen ns. nonstoppeina elämistä. Pieniä hetkiä ja paloja kontrollin lomassa jolloin kokemus tunteen alueella on avoin ja huikeakin.

joo no tuota humaltumista on sitten se "topspace"... siinä kyllä sitten voi hävitä hyvinkin sitten se kontrolli...

Chmlnidae

  • Vieras
Vs: Henkisen kontrollin irroittaminen
« Vastaus #31 : 22.06.2012, 21:01 »
Erittäin hyvää ajatuksenkehittelyä Mr.Inathu.
Ei pysähdytä, tai anneta valitun terminologian jarruttaa tai häiritä; sitä on mahdollista aina säätää, muuttaa ja tarkentaa. Sanat ja käsitteet ovat "vain" todellisuuden symboleita ja kuvia kommunikointia varten. Sosiaalisten siltojen, ja verkkojen, sosiaalisen todellisuuden rakennusmateriaalia mieliämme varten ulottuaksemme toistemme(kin) mieliin myös sanallisesti ja ajatuksellisesti.

Koska olen kiinnostunut ihmisen aivoista, koko mielen; kognition, tunteiden, muodostamasta tippukiviluolastosta, niin sen tähden tuo tuntemus kontra ajatus pyörittely kiinnostaa.
Nykytiede (ja ei nyt ei tule lähteitä kun en jaksa kaivaa), käsittääkeni, on sitä mieltä että muistijälkeen ja oppimiseen tarvitaan tunnekokemus. Eli että ajatelun pohjalla on aina tunne. Ei järki. Sitten myöhemmin kehittynyt korteksimme pitää ohjaksista kiinni tunteiden ilmaisun osalta. Vastaa siis siitä että käyttäydymme sivistyneesti.

Eli kehottaisin kaikkia tekemään tutkimuksia kokemisen ja ajattelun yhdistämisestä. Yksinkertaisesti siis jokin aistinautinto, vaikka kallista käsintehtyä suklaata palanen. Suklaa suuhun ja tutkimaan miten ajattelu ja maistaminen sopivat yhteen. Voi vaikka yrittää samalla miettiä minkälaiset veronmätkyt tai palautukset on tulossa, ja mitä asuntolainalle käy tässä Euroopan talousmyllerryksessä. Ja miten ne omat lapset selviytyvätkään tulevaisuuden maailmassa. Ja sitten miettiä miltä suklaa maistui.

Toki jos ajatteleminen on tematiikaltaan lähempänä sillä hetkellä tapahtuvaa kokemista niin asia voi olla toinen. Maun ja siihen liittyvien käsitteiden, suolainen, maitomainen, pähkinäinen, vuorottainen (lähes yhtäaikainen) "päällä" oleminen on jo aivan toisella tavalla toisiaan tukevaa toimintaa.

"
Itse uskon kuitenkin, että siellä jossain ajattelun alapuolella meitä ohjaavat kaikessa tunteet ja tuntemukset. Ne ovat kaiken rationaalisenkin ajattelun pohjalla. Alitajuinen tarve tuntea jokin tunne tai tuntemus. Kun jonkin rationaalisen päätöksen purkaa pieniin paloihin ja seuraa logiikkaketjua alitajunnan syvyyksiin, löytyy sieltä lopulta perimmäinen tarve... Joka voi muuten yllättävän usein olla myös seurausta jostain defenssistä ja siis ollakin tarve VÄLTTÄÄ jotain tiettyä tunnetta tai tuntemusta.

Tämän teorian pohjalta olen itse ohjannut suojamuuriensa rajoittamia ihmisiä löytämään itseanalyysin kautta nämä perimmäiset tuntemukset rationaalisen ajattelun taustalta, ne todelliset vaikuttimet jotka ovat ajattelun perustana. Vasta tuntemalla syyn voi löytää keinoja vaikuttaa seurauksiin ja sitä kautta löytää hyvin yllättäviäkin keinoja henkisen kontrollin irroittamiseen ja voimakkaampien tuntemusten kokemiseen ;)"


Tässä oli helmi. Juuri näin.  :)

 

Mininami

  • Vieras
Vs: Henkisen kontrollin irroittaminen
« Vastaus #32 : 13.07.2012, 19:43 »
Ihana kirjoitus! Antoi paljon ajattelun aihetta omalle kohdalle hyvässä ja pahassa. Itsepohdiskelu ja -kehittäminen on aina yhtä mukavaa kun voi oppia lisää. :)

Mademoiselle A.

  • Vieras
Vs: Henkisen kontrollin irroittaminen
« Vastaus #33 : 25.05.2013, 00:03 »
Kiitos tekstistä.

Novice

  • Vieras
Vs: Henkisen kontrollin irroittaminen
« Vastaus #34 : 27.05.2013, 20:13 »
Kiitos tästä tekstistä. Eka lukukerran aikana meinasin pillahtaa itkuun, kun liippasi niin läheltä.

on ihmisiä jotka saattavat vaikuttaa hyvinkin varmoilta ja itsenäisiltä, mutta joille tunteiden esittäminen ja henkisen kontrollin irtipäästäminen ei ole ehkä lainkaan mahdollista tai ainakin hyvin hyvin vaikeaa.

Erityisesti yllä oleva lause puhuttelee paljon ja tunnistan siitä itseni.

Jos tunnen toisen olevan aidosti kiinnostunut minun mielenliikkeistä ja koen hänen hyväksyvän minut sellaisena kuin olen, pystyn päästämään tunteeni edes hetkeksi valoilleen, mutta vielä muutama vuosi taaksepäin se tuntui lähes mahdottomalta ajatukselta. Vieläkään en kovin helposti oma alotteisesti ota tunteitani puheeksi tai näytä niitä (tapahtuu vain harvojen ja valittujen seurassa), mutta kehitystä tällä saralla on tapahtunut iän ja kasvaneen itseluottamuksen myötä.

prinsessaleia

  • Vieras
Vs: Henkisen kontrollin irroittaminen
« Vastaus #35 : 09.10.2013, 19:16 »
Itse dissosiaatiosta kärsivänä sanoisin, että kannattaa olla varovainen oli tilanteessa sitten subina tai Domin ominaisuudessa. Mielestäni asiassa ei häviä mitään vaikka etenisikin rauhallisemmalla linjalla tutkiskellen. Liian voimakas eteneminen voi saada aikaan tunnemyrskyn jossa dissosioivaa puolustava puoli ottaa vallan (hetkellisesti) ja suhde/sessiointi voi hajota. Tai vastaavasti alistuva puoli tulee niin voimakkaasti läpi että suhde/ sessiointi hajuaa siihen.Varmasti myös sillä on suuri merkitys, miten tietoinen dissosioiva henkilö on tiloistaan. Eli pystyykö hän itse tunnistamaan milloin mennään ns.punaiselle alueelle. Itselleni tunnepuolten hallinta on hyvin tärkeää jotta arkipäivän selviytyminen ei vaarannu. Jos joku henkilö herättää epäluotettavuudella/julmuudella tms. dissosiaatioon liittyviä tunteita/tuntemuksia emot. tasapainoni vaarantuu. En siis lähtisi ensimmäiseksi esim. sessioimaan minulle "tuntemattoman" kanssa. Toisaalta oman ihmiseni kanssa koen olevani ihan tarpeeksi turvassa. Jos jotain liikaa tapahtuisi asia voidaan käydä läpi.

Kirjassa kipupiste kuvataan loppupuolella mm. millaisia seurauksia ehdollistumisesta voi olla. En tiedä miten joku muu kokee, mutta en ainakaan itse toivo tuollaisia rajanylityksiä. Toisaalta koen, että nykyisissä omissa rajojen ylityksissä olen saanut löytää tarpeeksi turvallisella tavalla uutta itsestäni.

prinsessaleia

  • Vieras
Vs: Henkisen kontrollin irroittaminen
« Vastaus #36 : 09.10.2013, 19:20 »
Ja viittaan tässä siis omalla kohdallani lapsuudenkok. ja koulukiusaamisesta johtuvaan dissosiaatioon. En ns. normi dissosiaatioon jota on kaikilla enemmän tai vähemmän

Mr.Inathu

Vs: Henkisen kontrollin irroittaminen
« Vastaus #37 : 11.10.2013, 18:47 »
Mukavaa, että tämäkin vanha artikkelini on vieläkin saanut vielä jonkun aktivoitua ajattelemaan ja jopa kirjoittamaankin :)

Olen prinsessan kanssa samaa mieltä siitä, että aina kannattaa edetä mieluummin hieman liian hitaasti, kuin hieman liian nopeasti. Tylsää, voi joku sanoa, mutta pidemmän päälle turvallisempaa ja hallittavampaa. Ja taas joku sanoo, että tylsää "pitää mennä täysillä tai jäädä kotiin"... Silti Minä henkilökohtaisesti olen tuota mieltä. Ai miksikö? Kun olen tylsä ja turvallisuushakuinen?
Ei vaan siksi, että hitaammin asiasta saa myös paljon enemmän irti pitkällä aikavälillä... Sen lisäksi että se on turvallisempaakin :D

Aina, edettäessä vaikka kuinka hitaasti tulee, ihmisille joilla on haasteita päästään henkisestä kontrollista irti, tilanteita, joissa mentiin "liian pitkälle" tai reaktiot (tai vastareaktiot) olivatkin yllättävän voimakkaita. Ne ovat juuri niitä tilanteita, joissa jälkihoito on kaikkein tärkeintä. Välttämätöntä. Erityisesti jos tilanne olisi tuollainen, kuin prinsessa tuossa edellä kuvaa. Kunnollinen jälkihoito voi olla ei pelkästään suhteen jatkumisen vaan myös toisen osapuolen henkisen terveyden edellytys...

Helppoa sanoa "jälkihoito", mutta miten valmistautua jälkihoitoon ja mitä siinä pitäisi tehdä? Tästä voisi helposti kirjoittaa pitkänartikkelin yksistään tai aloittaa ketjun, mutta kokeilen tiivistää tähän joitain keskeisimpiä omia näkemyksiäni asiasta.

Minulle jälkihoito tarkoittaa toimenpiteitä, joilla pyrin tukemaan leikkikaveriani, jonka kanssa olen edennyt rajoille. Jälkihoito on aina jotain yksilöllistä, eikä sitä voi korvata stereotyyppisestiesim. vain "ottamalla toisen kainaloon lepäämään". Joillekin tuo voi riittää ja jotkut voivat tarvita hyvinkin eriliaisia tapoja palautua ja päästä takaisin tasapainoon.

Lisäksi välttämättä tilanne ei aina aukea vielä session aikana, siis se että käytiin rajoilla saakka. Voi olla, että sulkeutunut leikkikaveri kääntyy session aikana joltain osalta niin sisällepäin tai ulkoistaa tunteensa joltain osalta kokonaan, säilyttäen kuitenkin täysin normaalin kaltaisen ulkokuoren muutoin. Tällaisessa tilanteessa toinen saattaa romahtaa välittömästi session jälkeen D:n poistuttua tai vasta ehkä useita päiviä session jälkeen... Ja yhä välttää kertomasta asiasta, ennen kuin on itse "kantanut vastuunsa" ja palauttanut itsensä tasapainoon... Paitsi että minun mielestäni tarve jälkihoidolle on yhä tuon jälkeenkin olemassa.
Mielestäni jälkihoitoa tarvitsevan henkilö ei koskaan pitäisi hoitaa jälkihoidon tarvettaan itsenäisesti tai edes kolmannen osapuolen kanssa, koska itse koen että jälkihoidon saaminen sen tarpeeseen johtaneen tilanteen järjestäneeltä henkilöltä, vaikuttaa suoraan luottamukseen tätä henkilöä kohtaan ja täten taasen vaikuttaa suoraan mahdollisuuksiin menne seuraavilla kerroilla eteenpäin, syvemmälle ja kokea voimakkaammin. Se voi myös olla edellytys henkisen kontrollin irtipäästämisen onnistumiselle tulevaisuudessa.
Vaikeinta tälläiset henkisen kontrollin irtipäästämisen avustaminen, niin kuin sessiointi ja jälkihoitokin ovat sellaisen henkilön kanssa, joka ei uskalla, halua tai kykene kertomaan omista tuntemuksistaan ja ajatuksistaan. Syitä voi olla monenlaisia ja osa niistä saattaa johtua traumoista tai häpeän tunteesta tai itsetunnon puutteista jne. Asioista, jotka jo itsessään tarvitsevat paljon AIKAA, mutta jotka varmasti ovat täysin mahdottomia ylitsepäästä ilman syvällistä LUOTTAMUSTA, mutta myös aitoa HALUA niiden ylitse pääsemiseen. Oikoteitä ei ole.

Omasta mielestäni ihminen, joka menee tällaisissa asioissa kaasu pohjassa eteenpäin, ei välitä seuraamuksista ja on täten omasta mielestäni erittäin ei-toivottu leikkikaveri. Ei siis "ihanan spontaani ja avomielinen, vaan mieluumminkin itsetuhoisuuteen taipuvainen "damage whore", joka todennäköisemmin käyttää vain leikkikaveriaan välineenä itsensä vahingoittamiseen. Tai sitten vain viaton ja sinisilmäinen sielu, joka ei vielä ymmärrä minkälaisten asioiden kanssa on alkanut leikkimään, osaamatta lainkaan valmistautua mahdollisiin seuraamuksiin...

Aihe on taas kerran ollut itsellänikin vahvasti tapetilla kuluneen vuoden aikana, oltuani pariinkin otteeseen kasvokkain tavalla tai toisella hyvin sulkeutuneiden tai "lukossa" olevien tunteiden kanssa painivien ihmisten kanssa, eläessäni itse samalla yhtä tunnerikkaimmista ja raskaimmista vuosistani koskaan... Noh, kaikesta oppii lisää uutta, niin kanssaihmisistä kuin erityisesti itsestään :)

-Mr.Inathu

prinsessaleia

  • Vieras
Vs: Henkisen kontrollin irroittaminen
« Vastaus #38 : 11.10.2013, 22:04 »


Lisäksi välttämättä tilanne ei aina aukea vielä session aikana, siis se että käytiin rajoilla saakka. Voi olla, että sulkeutunut leikkikaveri kääntyy session aikana joltain osalta niin sisällepäin tai ulkoistaa tunteensa joltain osalta kokonaan, säilyttäen kuitenkin täysin normaalin kaltaisen ulkokuoren muutoin. Tällaisessa tilanteessa toinen saattaa romahtaa välittömästi session jälkeen D:n poistuttua tai vasta ehkä useita päiviä session jälkeen... Ja yhä välttää kertomasta asiasta, ennen kuin on itse "kantanut vastuunsa" ja palauttanut itsensä tasapainoon...
-Mr.Inathu

-> Olen nimenomaan tätä mieltä, ulkopuolinen ihminen ei näe vält. ollenkaan että jokin tila/defenssi tulee päälle. Sellainen ihminen kuin oma puoliso, joka tuntee pitkältä ajalta lukee helpommin minkäkaltaisista tunnetiloista on kyse. Vastuu on viime kädessä minusta alistuvalla osapuolella (tai dominoivalla jos doiminoiva on se jolle tulee "tiloja"). Koska käytös ei vält. eroa normaalista mitenkään, ainoastaan sisäinen kokemus. Eli henkilön pitäisi itse tuntea itsensä niin hyvin että osaa sanoa, vähintääkin jälkikäteen, missä mennään liian pitkälle/mikä tuntuu pahalta. Esim. itse olen huomannut että minulla tunnekokemus voi jäädä päälle niin että se tulee jollain lailla jälkeen päin läpi (esim. haju tai tunne iholla) tai vasta jälkeenpäin ymmärrän, että jokin sanottu loukkasi oikeasti. Samoin olen huomannut, että kehoni ei vält. reagoi tilantesiin heti vaan ikäänkuin viimeellä, ja tämä koskee myös seksuaalisia tuntemuksia. Samoin kontrolli toimii palkon kovemmin ja pelottavassa tilanteessa tulee esille esim. asioille nauramista/hihittelyä (minkä ilmeisesti on tarkoitus vaimentaa peloketta). Jollakulla muulla nämä voivat toki liittyä johonkin ihan muuhun asiaan. Minulla ne liittyvät mielestäni asioihin joita olen joutunut kokemaan. Traumoilla voi mielestäni "leikkiä" ja omia rajoja voi hakea, mutta vastuu pitäisi kantaa itse myös seurauksista ja siitä että ei suostu mihin vain.

-katy-

  • Vieras
Vs: Henkisen kontrollin irroittaminen
« Vastaus #39 : 11.10.2013, 22:27 »
^^ Koen suurta ristiriita siinä,että samassa lauseessa puhutaan leikkikaverista ja rankoista tiloista- vai onko kyse siitä,että nuo tilat ja tuntemukset ovatkin leikkiä,tietynlaista teatteria?

Vastuusta puhuttaessa en itse komppaile sitä,että se olis vain toisella/jollain osapuolella- eikö nyt lähtökohtaisesti sellainen ole kaikilla osapuolilla-oli tuntemattomampi leikkijä tai tutumpi,kyseessä?

Mr.Inathu

Vs: Henkisen kontrollin irroittaminen
« Vastaus #40 : 12.10.2013, 10:34 »
^^ Koen suurta ristiriita siinä,että samassa lauseessa puhutaan leikkikaverista ja rankoista tiloista- vai onko kyse siitä,että nuo tilat ja tuntemukset ovatkin leikkiä,tietynlaista teatteria?

Vastuusta puhuttaessa en itse komppaile sitä,että se olis vain toisella/jollain osapuolella- eikö nyt lähtökohtaisesti sellainen ole kaikilla osapuolilla-oli tuntemattomampi leikkijä tai tutumpi,kyseessä?

Kati!
Ymmärsit minut täysin väärin, tosin muistelen kyllä kertoneeni tämän saman sinulle jo joskus aiemminkin :)
Kysymys siitä, miksi kutsun leikkikavereitani leikkikavereiksi, johtuu siitä että minun mielestäni sessiot (vaikka olisivat pitkiäkin tapaamisia ihmisen kanssa jonka kanssa on vuosien syvällinen suhde takana), ovat silti aina jotain jolla on alku ja loppu.

Asiat, joita tapaamisten aikana tehdään ovat jotain "epätodellista", leikkiä. Ne eivät ole "totta", koska ketään ei "oikeasti" raiskata eikä kukaan ole oikeasti orjuutettuna. Tapahtumat voi aina keskeyttää, eikä todellista vauriota ole koskaan tarkoitus tuottaa, joten jollei se ole "totta", on se mielestäni silloin "leikkiä". Parempia termejä otetaan kiitollisena vastaan :)

Tuo ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö tunteet tapaamisissa voisi olla hyvinkin totta ja täysin aitoja. Niin itselläni kuin leikkikavereillakin. Siitähän mielestäni koko kinkyilyssä on kysymys:

Minun mielestäni...
Kinkyilyn tarkoituksena on tuottaa voimakkaita ja aitoja tunteita ja tuntemuksia turvallisella tavalla, turvallisessa ympäristössä ja turvallisessa seurassa. Voimakkaita ja aitoja tunteita, joiden kokeminen ilman kinkyilyä voisi olla vaikeaa, vaarallista tai jopa mahdotonta.

Kinkyn ja varsinkin D/s:n "leikkipuolta" korostaa mielestäni myös se, että onnistuneet pidempiaikaiset suhteet ja erityisesti henkisen yhteyden syventyminen (henkisen kontrollin irtipäästämisestä puhumattakaan), edellyttävät aina suurta määrää rehellistä ja luottamuksellista ajatustenvaihtoa molempiin suuntiin.

Erityisesti koska D:n on mahdotonta lukea s:n ajatuksia ja koska toisen mielen tuntemus on välttämättömyys syvälliselle suhteelle, tulee s:n tavallaan "antaa avaimet mieleensä". Ei ole kysymys pelkästää luottamuksesta, vaan myös oikeastaan s:n suorittamasta D:n "auttamisesta" pääsemään eteenpäin. Asia, jota kinkyn ulkopuolella tuskin pahemmin missään muualla tapahtuu samassa kontekstissä, eli siinä että ihminen itse avustaaa toista ihmistä oppimaan paremmin kuinka häntä alistetään, nöyryytetään, satutetaan jne :D

-Mr.Inathu

-katy-

  • Vieras
Vs: Henkisen kontrollin irroittaminen
« Vastaus #41 : 12.10.2013, 10:52 »
Kiitti,oli oikein ymmärrettävä teksti Mr Inathu-varmaan tullut jotain muutakin mietittyä uudemman kerran ja jankattua samaa-mulla tuon kanssa,mistä kirjoitit,jokin erityisvaikeus tajuta.

Voi johtua vaikka siitä että on puolierakko ollut pitkään jo :D

Colestramus

  • Bizarre Club
  • Kanta-asiakas
  • *
  • Viestejä: 389
  • Voe tokkiinsa.
  • Galleria
Vs: Henkisen kontrollin irroittaminen
« Vastaus #42 : 25.11.2013, 18:16 »
Itsekin komppaan Whippiä, hän kiteytti asian todella hienosti ja Inathulta todella valaiseva ja hieno teksti. Luottamusta tosiaan se vaatii, että voi päästää irti, ja uskoisin itsestäni, että olen onnistunut saamaan erään ihmisen luottamuksen tarpeeksi pitkälle että hän uskaltaa päästää irti enemmän ja enemmän ja rehellisemmin, mikä myös tekee minut erittäin onnelliseksi sessioiden aikana.
Hän vaikuttaa menevän juurikin sellaiseen euforiseen tilaan, jossa pää on täysin tyhjä, ja osasin ilmeisesti tulkita sen oikein, koska palaute oli hyvä, eikä hän vaikuttanut mielenkiinnottomalta kokeilla myöhemminkin uusia asioita, mikä on minulle itse asiassa ensimmäinen kerta, kun sub on niin avoimesti nauttinut olostaan minun aikana.
Aikaisemmin muiden kohdalla, se on ollut enemmän sellaista kokeilua, koska olen hieman vielä tuore Domi, ja ollu enemmänkin sitä fetessin nälän tyydyttämistä, eikä niinkään täysin rehellistä antautumista, koska sitä haluaa, ja tämän takia olen tällä hetkellä täysin onnessani siitä, että olen voinut vaikuttaa johonkuhun sillä tavalla että on kyennyt antautumaan minulle.

mary

Vs: Henkisen kontrollin irroittaminen
« Vastaus #43 : 20.12.2014, 01:02 »
Wow. Täällä vieläkin hämmästellään ja ihaillaan, kuinka taitavasti porukka puhuu.
Kiitos ja kumarrus aiheesta ja keskusteluista, jotka antavat mahtavia lähtökohtia oman pienen mielen kaiveluun.

tyllero

  • Vieras
Vs: Henkisen kontrollin irroittaminen
« Vastaus #44 : 30.01.2015, 23:41 »
Mielenkiintoista lukea näitä pohdintoja. Minulle on käynyt menneisyydessä ihan vanilijaseksin aikana useasti niin (melkein aina), että jossain vaiheessa käperryn ikäänkuin omassa mielessäni jonnekin nurkkaan pakoon tilanetta johon olen ajautunut/hakeutunut. Lähtökohtaisesti luulen, että ongelmani oli että yritin niin kovasti kokea ja käyttäytyä "normaalisti" ihmissuhde- ja seksiasioissa että en tajunnut että itseään ei pysty pakottamaan keksittyyn muottiin.
Kuulun tähän 30+ identiteettiään etsivien joukkoon. Mutta sen verran jo itsestäni ymmärrän, että vaikka nyt kun olen antanut itseni haaveilla alituvasta roolista en silti lähtisi kovin heppoisesti kenen tahansa Dommen matkaan. Yhtä asiaa kun näissä pohdinnoissa en nähnyt mainittavan. Silläkin uhalla että vaikutan naivilta, minun kohdallani kun tarpeeksi vahva luottamussuhde voi syntyä vain parisuhteessa ja siinä että voin olla ihan varma että paikka kainalossa mielenliikkeideni tyynnyttämiseksi löytyy myös huomenna ja ylihuomenna.