Henkisen kontrollin irroittaminen

[Chmlnidae]

"Noiden väliin/rinnalle mahtuu sitten vielä monenlaista muuta "poissaoloa", joista haluaisin kuitenkin nostaa omasta mielestäni sen ylivoimaisesti tärkeimmän ja itseni eniten kiinnostavan ns. "henkisen itsensä ulkoistamisen", eli tilanteen, jossa henkilö kyllä on hyvinkin tietoinen (ehkä liiankin) tilanteesta ja ehkä tekeekin asioita tai jopa "ylisuorittaa" tilannetta, mutta ei selkeästikään ole henkisesti "mukana" tekemisessä. Tälläisessä tilanteessa henkilö voi olla muuten aivan läsnä, kommunikoida ja olla fyysisesti aktiivinenkin, mutta henkisesti, tunnetasolla, aivan kylmä ja poissaoleva."

Heitän yhden sanan ja kysymysmerkin soppaan:
Dissosiaatio?

Tismalleen oikea termi.
Eli sitä esiintyy juuri sellaisissa tilanteissa, jotka menevät kestokyvyn yli, tai ovat, kenties, jonkin aiemman trauman aiheuttamia kytköksiä tilanteeseen.

[Herra_Jack]

Heitän yhden sanan ja kysymysmerkin soppaan:
Dissosiaatio?

Tismalleen oikea termi.
Eli sitä esiintyy juuri sellaisissa tilanteissa, jotka menevät kestokyvyn yli, tai ovat, kenties, jonkin aiemman trauman aiheuttamia kytköksiä tilanteeseen.

Dissosiaation kyseessä ollessa hasteellisinta D:lle varmasti juuri onkin subin pitäminen "läsnä" , sen kun sotkee hyvin helposti tietämättään sub-spaceen. Uskoisin että, katse, kosketus ja rauhallinen ääni toimii tässä parhaiten ja tietysti toisen tunteminen on ensiarvoisen tärkeää.

[MasterOpie]

Aivan loistavaa tekstiä monilta kirjoittajilta.
Henkilökohtaisesti uskon, ikävä kyllä, jotta ne ihmiset joita tämä teksti erityisesti koskisi ovat jo niin korkealla omissa norsunluutorneissaan etteivät edes näin alas näe. Silti asia ja keskustelu aiheesta on hyvin tärkeää!

- Opie

[hiz]

Heitän yhden sanan ja kysymysmerkin soppaan:
Dissosiaatio?

Tismalleen oikea termi.
Eli sitä esiintyy juuri sellaisissa tilanteissa, jotka menevät kestokyvyn yli, tai ovat, kenties, jonkin aiemman trauman aiheuttamia kytköksiä tilanteeseen.

Dissosiaation kyseessä ollessa hasteellisinta D:lle varmasti juuri onkin subin pitäminen "läsnä" , sen kun sotkee hyvin helposti tietämättään sub-spaceen. Uskoisin että, katse, kosketus ja rauhallinen ääni toimii tässä parhaiten ja tietysti toisen tunteminen on ensiarvoisen tärkeää.

Herra Jack ehtikin jo sanoa mitä itse juuri tässä mietin. Siis sitä, että dissosiaatio sopisi hyvin kuvaamaan myös subspacetilaa.

Dissosiaatio-termi ei ole minulle kovinkaan tuttu, ja siksi mietin että voiko dissosiaatiota myöskin olla mukavaa variaatiota? Varsinkin jos siihen ei liity mitään aikaisempia traumoja. Monet "negatiiviset" asiathan voi olla kinkymielessä myöskin kivoja. Tai ainakin yhdestä aikaisemmasta pelkoketjusta näkyi selvästi että jotkut eivät tykkää pelontunteesta ollenkaan ja toiset taas saa siitä adrenaliinikicksejä. Ehkä dissosiaatio on samantyyppinen, että siitäkin on kivoja ja vähemmän kivoja muotoja, ja että toiset nauttii siitä ja toiset ei? Wikipedian mukaan dissosiaatio on "tavallinen puolustusmekanismi ihmisen joutuessa uhkaavaan tilanteeseen". Sessio voi olla subille (tarkoituksella) hyvinkin uhkaava tilanne, ja jokainen reagoi siihen vähän eri lailla.

Mietin myös sitä, että itselläni on usein intensiivisessä sessiossa muistinmenetystä, joka näköjään myös voi liittyä disossiaatioon. Mutta mielestäni omalla kohdallani se minkä voisi kuvata disossiaatioksi ei ole sellaista ettenkö "olisi mukana", olen täysillä mukana, mutta ajattelevat aivoni (ja siksi muistikykyni) ei välttämättä ole, vaan pelkästään halut ja vaistot. Ja tuo tila (aktiivisena) taas on se minkä minä miellän henkisen kontrollin irroittamiseksi. Passiivisena versiona (fyysinenkin kontrolli mennyt) kutsun sitä subspaceksi.

Tai jos tuo ei ole sitä, niin mikä teidän mielestä "henkisen kontrollin irroittaminen" on? Tai siis se mistä puhutaan ketjunaloituksessa mukavana asiana: >>Se hetki, kun luovuttaa ja päästää sen viimeisenkin kontrollin hippusen irti ja antaa tunteidensa ottaa vallan. Antaa kaiken näkyä leikkikaverilleen (ja ehkä myös itselleen) "aitona" ja "todellisena".>>

Itsekontrollikin on osa omaa itseään. Se että irtautuu siitä on tavallaan myöskin yhdenlaista disossiaatiota. Ainakin noin teoriassa. Tai ehkä ymmärsin sen sanan ihan väärin.

[Chmlnidae]

Heitän yhden sanan ja kysymysmerkin soppaan:
Dissosiaatio?

Tismalleen oikea termi.
Eli sitä esiintyy juuri sellaisissa tilanteissa, jotka menevät kestokyvyn yli, tai ovat, kenties, jonkin aiemman trauman aiheuttamia kytköksiä tilanteeseen.

Dissosiaation kyseessä ollessa hasteellisinta D:lle varmasti juuri onkin subin pitäminen "läsnä" , sen kun sotkee hyvin helposti tietämättään sub-spaceen. Uskoisin että, katse, kosketus ja rauhallinen ääni toimii tässä parhaiten ja tietysti toisen tunteminen on ensiarvoisen tärkeää.

Herra Jack ehtikin jo sanoa mitä itse juuri tässä mietin. Siis sitä, että dissosiaatio sopisi hyvin kuvaamaan myös subspacetilaa.

Dissosiaatio-termi ei ole minulle kovinkaan tuttu, ja siksi mietin että voiko dissosiaatiota myöskin olla mukavaa variaatiota? Varsinkin jos siihen ei liity mitään aikaisempia traumoja. Monet "negatiiviset" asiathan voi olla kinkymielessä myöskin kivoja. Tai ainakin yhdestä aikaisemmasta pelkoketjusta näkyi selvästi että jotkut eivät tykkää pelontunteesta ollenkaan ja toiset taas saa siitä adrenaliinikicksejä. Ehkä dissosiaatio on samantyyppinen, että siitäkin on kivoja ja vähemmän kivoja muotoja, ja että toiset nauttii siitä ja toiset ei? Wikipedian mukaan dissosiaatio on "tavallinen puolustusmekanismi ihmisen joutuessa uhkaavaan tilanteeseen". Sessio voi olla subille (tarkoituksella) hyvinkin uhkaava tilanne, ja jokainen reagoi siihen vähän eri lailla.

Mietin myös sitä, että itselläni on usein intensiivisessä sessiossa muistinmenetystä, joka näköjään myös voi liittyä disossiaatioon. Mutta mielestäni omalla kohdallani se minkä voisi kuvata disossiaatioksi ei ole sellaista ettenkö "olisi mukana", olen täysillä mukana, mutta ajattelevat aivoni (ja siksi muistikykyni) ei välttämättä ole, vaan pelkästään halut ja vaistot. Ja tuo tila (aktiivisena) taas on se minkä minä miellän henkisen kontrollin irroittamiseksi. Passiivisena versiona (fyysinenkin kontrolli mennyt) kutsun sitä subspaceksi.

Tai jos tuo ei ole sitä, niin mikä teidän mielestä "henkisen kontrollin irroittaminen" on? Tai siis se mistä puhutaan ketjunaloituksessa mukavana asiana: >>Se hetki, kun luovuttaa ja päästää sen viimeisenkin kontrollin hippusen irti ja antaa tunteidensa ottaa vallan. Antaa kaiken näkyä leikkikaverilleen (ja ehkä myös itselleen) "aitona" ja "todellisena".>>

Itsekontrollikin on osa omaa itseään. Se että irtautuu siitä on tavallaan myöskin yhdenlaista disossiaatiota. Ainakin noin teoriassa. Tai ehkä ymmärsin sen sanan ihan väärin.

Dissosiaatio tarkoittaa kokonaisuuden osien irtaantumista toisistaan. Tätä on sekä tervettä että patologista.
Uppoutuminen johonkin niin että ympäröivä maailma katoaa on monissa tilanteissa aivan tervettä: leffan katsominen, kirjan lukeminen, sessiointi....

Oleellinen ero terveen ja patologisen "kylmäksi menemisen" välillä liittyy siihen kuinka dissosioiva itse tilanteen kokee. Ja dissosiointia, todellakin, voi käyttää myös iloksi ja hyödyksi jos omaa psyykkeen jolle se on helppoa tai luontaista.

[Herra_Jack]

Juuri näin Chminidae  luet selvästi ajatuksia.  "Lievä-asteisena dissosiaatio on tavallinen ja normaali psyyken käytössä oleva reaktiotapa ja hallintakeino. "  http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00360

[Lady Whip]

Uskoisin, että tilanteen toisto saa aikaan tottumisen ja sitä kautta pikkuhiljaa henkisen irrottautumisen ja väärän dissosinaation ilmenemisen.

On niin hitaasti lämpeneviä ihmisiä joille hetkeen sisälle pääseminen niin, että ei vierasta sitä, eikä ole tarvetta suojella itseään joltain nimettömältä uhalta sulkeutuen - tapahtuu hitaasti.

Myös ihmiseen tottuminen vaatii aikansa.

Silloin kun sisäinen rekisteröinti ja aavistus tai eläimen vaisto on sitä mieltä, että tässä tilanteessa ei ole vaaraa eikä tuo henkilö ole tuhoava ja henkeä uhkaava, silloin vasta uskaltaa päästää irti. Eli tunne turvassa olemisesta.
Myös se on tärkeä tunne, että on ns. oikean näytelmän sisällä. Puhuu samaa kieltä kuin vastapuoli.
Tähänkin on yksi vastaus tottuminen.

Toisaalta, ei kannata tottua vääriin asioihin tai väärään henkilöön, eli vaaransa kaikessa.

[Mr.Inathu]

OHO! Onpa tänne tullut parissa päivässä paljon hienoja sanoja ja ajatuksia

Itse tuntematta riittävästi aihealueen akateemista sanastoa, en täysin pysty ottamaan kantaa eri koulukuntien välisiin näkemyseroihin ihmismielen rakenteesta ja toiminnasta, mutta mielestäni selkeästi kaksi erilaista asiaan korostuvat kun sessioissa upotaan syvemmälle mieleen.

Ensimmäinen on jonkinlaisen alkeisolion/eläimen/pedon (ID?), vapautuminen ja sitä kautta omien vaistojen, halujen ja perversioiden nouseminen pintaan. Nämä ovat jotain sellaista, mistä ihmiset yksilöllisesti saavat nautinnollisiksi kokemiaan tuntemuksia ja jotka oman käsitykseni mukaan vähintään alitajuisesti ohjaavat ihmistä ja hänen tietoista käyttäytymistäänkin.

Tämän olion vapautuminen on juuri sitä, mistä puhun henkisen kontrollin irroittamisessa. Kysymys on nimenomaan tämän henkisen olennon/vaistojen vapauttamisesta ja sen seurauksena syntyvien tunteiden elämisestä. Tunteiden muodostumisen täydellinen vapauttaminen, kun edellyttää tämän sisäisen olion vapauttamista. Ja jos ajatus alitajunnan syvyyksissä lymyilevästä henkisestä "oliosta" tuntuu vieraalta, voi tässä vaiheessa pitäytyä siinä alkuperäisessä ilmaisussa, eli vain yksinkertaisesti "tunteiden vapauttamisessa". Lopulta kysymys kuitenkin on samasta asiasta

Ihminen on oman käsitykseni mukaan tunneohjautuva, joten ei ole oleellista koemmeko kontrollin vapauttamisen vapauttavan alkukantaisen sisäisen minuutemme tuottamaan tunteita ja tuntemuksia vaiko vain tunteiden ja tuntemusten vapautuvat kontrolloimattomasti.

Se toinen alussa viittaamani asia on tietoisuuden (EGO?) väistyminen, eli henkisen kontrollin irroittamisen toinen kääntöpuoli. Kun tunteet saavat lisää valtaa, tietoisuuden valta vähenee. Tietoisuus ei välttämättä kokonaan joudu hyllylle kuin pienessä määrässä irtipäästämisiä, mutta sen valta ohjata asioita, ihmisen reaktioita ja erityisesti tekoja, vähenee sitä mukaan kun tunteiden ja tuntemusten valta kasvaa. Kaksi kiimaista ihmistä kyllä hakevat kiimalleen tyydytyksen, riippumatta siitä mitä järki heille yrittää kertoa, eikä kuvioon todellakaan tarvitse liittyä mitään kinkyä

Sessioissa (ja usein ihan perusvaniljassakin) henkistä irtipäästämistä pyritään joko tietoisesti tai tiedostamatta hakemaan ja se on toivottu olotila. Täydellistä heittäytymistä hetken, tunteiden, kiiman ja nautinnon vietäväksi. Ehkä jopa ajautumista sinne mystiseen subspaceen saakka ja samalla pelätään sieltä mielen syövereistä nousevia ei-toivottavia reaktioita, takaumia ja pelkotiloja. Toisinsanoen tavoitellaan positiivista dissosiaatiota ja pelätään negatiivista. Leikitellään henkisen veitsen terällä. Terän terävyys sitten liittyykin paljolti ihmisen psyykkiseen tasapainoon ja menneisyyden mahdolliseen painolastiin, eikä näiden asioiden huomioimista siksi tulisikaan koskaan unohtaa. Erityisesti, jos sitä painoastia tai epätasapainoa selkeästi on olemassa...

Oma asiansa sitten on ilmiön kääntöpuoli, henkisen kontrollin tietoinen hyödyntäminen ja vahvistaminen halutuissa tilanteissa. Minulle on useampi ihminen kertonut siitä, kuinka he saattavat erityisesti henkisesti voimakkaiden sessioiden jälkeen pitää kynsin ja hampain kiinni tietoisuudestaan ja läpikäydä session tuntemuksia vähitellen tulevien päivien aikana, mutta vain pieninä palasina ja näin pyrkiä hallitsemaan ja pienentämään droppia ja siihenmahdollisesti liittyvien alakulon, ahdistuksen ja yksinäisyyden tunteita.

Moni leikkikaveri on valmis vasta päivien päästä sessiosta "raportoimaan" minulle session jälkeisistä tuntemuksistaan tai edes ajatuksella yksin uudelleen läpikäymään koko session aikaisen tunnekimaran. Aivan yhtälailla heitä hyvin usein ihmetyttää, kuinka siihen voi mennä niin pitkä aika, ennen kuin he kokevat olevansa valmiita. Kun asiasta keskustellaan lisää, lähes aina syyksi paljastuu joko tietoinen tai tiedostamaton henkisen kontrollin vahvistaminen voimakkaiden tunteiden hallitsemiseksi.

Kertokaahan Baarilaiset, kuinka moni täällä tunnistaa tätä samaa henkisen kontrollin voimistamista itsessään voimakkaiden session jälkeisten tilanteiden hallinnassa ja oletteko lopulta uskaltaneet päästää tunteet valloilleen, vai jäävätkö ne ehkä kapseloituina jonnekin tietoisuuden rajamaille odottamaan tilaisuutta purkautumiseen toisena hetkenä toisessa tilanteessa?

Kysyn tätä, koska itse olen (jopa aika usein) saanut huomata, että nimenomaan tälläiset sessioiden tai muiden voimakkaiden henkisten kokemusten jälkeen kapseloidut tuntemukset, ovat olleet syynä sessioiden aikana purkautuneisiin voimakkaisiin takaumiin liittyviin reaktioihin ja tunteen purkauksiin... Aivan kuin todellakin alitajuntaan kapseloidut tunnereaktiot session vaikutuksesta ja henkisen kontrollin vapautumisesta johtuen olisivat pääseet lopulta vapautumaan kapseleistaan ja nousemaan yllättäen pinnalle siinä hetkessä, kun niitä juurikaan ei olisi kaivattu...

Ja tuollaisessa tilanteessa en itse oikein keksi enää mitään muuta toimintatapaa, kuin rauhoittaa tilanne ja käydä läpi yllättäen vapautuneen tunteen syitä ja siitä nousseita uusia tuntemuksia niin kauan, että toinen on taas valmis jatkamaan tai saavuttaa uudelleen kontrollin. Tälläisessä tilanteessa, jossa yllättävä ja ei-toivottu reaktio yllättää ihmisen itsensäkin, on toisen ihmisen syyllistäminen tai huomiotta jättäminen pahin mahdollinen vaihtoehto. Erityisesti, jos puhutaan vielä vapautuneen tuntemuksen aiheuttamasta voimakkaasta negatiivisestä dissosiaatiosta.

Kirjoitan näitä ajatuksiani tänne toivoen jo käydyn kaltaista älyllistä keskustelua aiheesta siitä kiinnostuneiden ihmisten kanssa sekä antaakseni neuvoja ja kokemuksiani niiden käyttöön, jotka niitä arvostavat ja ovat niistä kiinnostuneita. Allekirjoitan Opien näkemyksen siitä, että ne joiden näistä kaikken eniten tulisi oppia, nauravat tälle koko muka-hienostelevalle keskusteluketjullemme, mutta ehkä voimme tälläkin keskustelulla auttaa hieman niitä, jotka etsivät sitä omaa D-ihmistään, löytämään parempia keinoja arvioida parhaiten itselleen sopivan vaihtoehdon ja karttamaan niitä, joiden tavoitteet ja itsetietoisuus ovat jossain ihan muulla tasolla

-Mr.Inathu, joka ei koskaan kyllästy ihmettelemään ihmismielen esille loihtimien tuntemusten kirjoa ja monimuotoisuutta 

[Chmlnidae]

Ihminen on oman käsitykseni mukaan tunneohjautuva, joten ei ole oleellista koemmeko kontrollin vapauttamisen vapauttavan alkukantaisen sisäisen minuutemme tuottamaan tunteita ja tuntemuksia vaiko vain tunteiden ja tuntemusten vapautuvat kontrolloimattomasti.

Se toinen alussa viittaamani asia on tietoisuuden (EGO?) väistyminen, eli henkisen kontrollin irroittamisen toinen kääntöpuoli. Kun tunteet saavat lisää valtaa, tietoisuuden valta vähenee. Tietoisuus ei välttämättä kokonaan joudu hyllylle kuin pienessä määrässä irtipäästämisiä, mutta sen valta ohjata asioita, ihmisen reaktioita ja erityisesti tekoja, vähenee sitä mukaan kun tunteiden ja tuntemusten valta kasvaa. Kaksi kiimaista ihmistä kyllä hakevat kiimalleen tyydytyksen, riippumatta siitä mitä järki heille yrittää kertoa, eikä kuvioon todellakaan tarvitse liittyä mitään kinkyä

Sessioissa (ja usein ihan perusvaniljassakin) henkistä irtipäästämistä pyritään joko tietoisesti tai tiedostamatta hakemaan ja se on toivottu olotila. Täydellistä heittäytymistä hetken, tunteiden, kiiman ja nautinnon vietäväksi. Ehkä jopa ajautumista sinne mystiseen subspaceen saakka ja samalla pelätään sieltä mielen syövereistä nousevia ei-toivottavia reaktioita, takaumia ja pelkotiloja. Toisinsanoen tavoitellaan positiivista dissosiaatiota ja pelätään negatiivista. Leikitellään henkisen veitsen terällä. Terän terävyys sitten liittyykin paljolti ihmisen psyykkiseen tasapainoon ja menneisyyden mahdolliseen painolastiin, eikä näiden asioiden huomioimista siksi tulisikaan koskaan unohtaa. Erityisesti, jos sitä painoastia tai epätasapainoa selkeästi on olemassa...

Oma asiansa sitten on ilmiön kääntöpuoli, henkisen kontrollin tietoinen hyödyntäminen ja vahvistaminen halutuissa tilanteissa. Minulle on useampi ihminen kertonut siitä, kuinka he saattavat erityisesti henkisesti voimakkaiden sessioiden jälkeen pitää kynsin ja hampain kiinni tietoisuudestaan ja läpikäydä session tuntemuksia vähitellen tulevien päivien aikana, mutta vain pieninä palasina ja näin pyrkiä hallitsemaan ja pienentämään droppia ja siihenmahdollisesti liittyvien alakulon, ahdistuksen ja yksinäisyyden tunteita.

Moni leikkikaveri on valmis vasta päivien päästä sessiosta "raportoimaan" minulle session jälkeisistä tuntemuksistaan tai edes ajatuksella yksin uudelleen läpikäymään koko session aikaisen tunnekimaran. Aivan yhtälailla heitä hyvin usein ihmetyttää, kuinka siihen voi mennä niin pitkä aika, ennen kuin he kokevat olevansa valmiita. Kun asiasta keskustellaan lisää, lähes aina syyksi paljastuu joko tietoinen tai tiedostamaton henkisen kontrollin vahvistaminen voimakkaiden tunteiden hallitsemiseksi.

Kertokaahan Baarilaiset, kuinka moni täällä tunnistaa tätä samaa henkisen kontrollin voimistamista itsessään voimakkaiden session jälkeisten tilanteiden hallinnassa ja oletteko lopulta uskaltaneet päästää tunteet valloilleen, vai jäävätkö ne ehkä kapseloituina jonnekin tietoisuuden rajamaille odottamaan tilaisuutta purkautumiseen toisena hetkenä toisessa tilanteessa?

Kysyn tätä, koska itse olen (jopa aika usein) saanut huomata, että nimenomaan tälläiset sessioiden tai muiden voimakkaiden henkisten kokemusten jälkeen kapseloidut tuntemukset, ovat olleet syynä sessioiden aikana purkautuneisiin voimakkaisiin takaumiin liittyviin reaktioihin ja tunteen purkauksiin... Aivan kuin todellakin alitajuntaan kapseloidut tunnereaktiot session vaikutuksesta ja henkisen kontrollin vapautumisesta johtuen olisivat pääseet lopulta vapautumaan kapseleistaan ja nousemaan yllättäen pinnalle siinä hetkessä, kun niitä juurikaan ei olisi kaivattu...

Ja tuollaisessa tilanteessa en itse oikein keksi enää mitään muuta toimintatapaa, kuin rauhoittaa tilanne ja käydä läpi yllättäen vapautuneen tunteen syitä ja siitä nousseita uusia tuntemuksia niin kauan, että toinen on taas valmis jatkamaan tai saavuttaa uudelleen kontrollin. Tälläisessä tilanteessa, jossa yllättävä ja ei-toivottu reaktio yllättää ihmisen itsensäkin, on toisen ihmisen syyllistäminen tai huomiotta jättäminen pahin mahdollinen vaihtoehto. Erityisesti, jos puhutaan vielä vapautuneen tuntemuksen aiheuttamasta voimakkaasta negatiivisestä dissosiaatiosta.

Kirjoitan näitä ajatuksiani tänne toivoen jo käydyn kaltaista älyllistä keskustelua aiheesta siitä kiinnostuneiden ihmisten kanssa sekä antaakseni neuvoja ja kokemuksiani niiden käyttöön, jotka niitä arvostavat ja ovat niistä kiinnostuneita. Allekirjoitan Opien näkemyksen siitä, että ne joiden näistä kaikken eniten tulisi oppia, nauravat tälle koko muka-hienostelevalle keskusteluketjullemme, mutta ehkä voimme tälläkin keskustelulla auttaa hieman niitä, jotka etsivät sitä omaa D-ihmistään, löytämään parempia keinoja arvioida parhaiten itselleen sopivan vaihtoehdon ja karttamaan niitä, joiden tavoitteet ja itsetietoisuus ovat jossain ihan muulla tasolla

-Mr.Inathu, joka ei koskaan kyllästy ihmettelemään ihmismielen esille loihtimien tuntemusten kirjoa ja monimuotoisuutta 

Heh, joo, hifistellään me henkiset syväkurkut; jokainen keskittyköön palstalla siihen mikä itseä kiinnostaa ja antakoon muiden olla rauhassa. Eikös niin 

Oleellista ei tosiaankaan ole se kuinka kukin määrittelee "tunteiden irtipäästämisen".
Parhaiten mielestäni sitä kuvaa juuri tuo että mikä osa minuutta on hallitseva, ja että tietoinen minä on vapautettu kontrollista, ja annettu tilaa tunneilmaisulle, joka todellakin kumpuaa välillä hyvinkin syvistä mielen kerroksista, ja vaikuttaa sieltä myös sinne tietoiseen olemiseen vaikkemme aina tiedostakaan näiden syvänteiden vaikutuksia itsessämme ja arjessamme.

Ja jotta ne mielen syvimmät kerrokset voidaan vapauttaa tarvitaan sitä jo aiemmin mainittua luottamusta ja tuntemista, jotka edesauttavat avointa vuorovaikutusta, ja niiden lisäksi sitten, luonnollisesti, sitoutumista. Se missä määrin kukin tarvitsee kyseisiä elementtejä on varmasti persoona kohtaista. Niin D:lle kuin s:lle.

Tuo kapseloituminen, koteloituminen, on oikein hyvä termi. Eli puhutaan defensseistä. Jälleen täysin terve psyyken reagointitapa. Jokainen meistä defensoi, enemmän tai vähemmän. Elämä ja maailma on kova paikka ja juttu; raakana liian raju kerralla sulatettavaksi.
Eli kaikilla meistä on päässä pumpulia auttamassa pehmentämään maailman kohtaamista.
Aina jos kohtaamme vahvoja ja syviä tunteita aiheuttavia kokemuksia, vaikka intensiivisten sessioikokemusten muodossa, niin on tavallista käsitellä niitä sekä siinä tilanteessa että jälkikäteen pilkkoen; sopivissa annoksissa. Jokainen määrittelee sitten annoskoon itse kohdallaan sopivaksi.
Oleellista ihmissuhteissa on osata sitten sanallistaa, tai muuten kommunikoida, läpikäydyt asiat ja kokemukset. Eli jos on todellakin menty sinne subspaceen, tai "jäädytty ja jähmetytty" huonolla tavalla tunteita koteloiden, niin kyky ja halu purkaa ja tuoda näitä lisko-olennon tuntemuksia kognitioon. En katso kuitenkaan että se on välttämätöntä tuossa positiivisessa speissailussa niinkään. Mielestäni hyvistä fiiliksistä on ihan lupa "vain" nauttia; kellua, voimaantua. Mutta negatiivisemmat fibat ja kotelot olisi hyvä purkaa ja sanallistaa; niillä kun on taipumus tosiaan poksahdella pintaan muuten sitten epäsopivasti ja ikävästi.

Ja tämä siis koskee ihan kaikkia, ja kaikentasoisia ihmissuhteita, ei vain D/s. Minä ainakin olen sillälailla kumma ihminen suhteissani, että jos koen ettei suhde tarjoa enää haastetta niin itselle kuin toiselle, siis kliseisesti sanottuna ihmisenä kasvamisessa, niin olen nostanut kytkintä. Enkä usko että tämä asia minussa on muuttunut sen jälkeen kun olen tajunnut olevani kinky. Ja tätä samaa asennetta toivon myös kanssakulkijoilta. Haluan tarjota jotakin muutakin kuin läsnäoloa ja jos en siihen kykene niin...

"Ja tuollaisessa tilanteessa en itse oikein keksi enää mitään muuta toimintatapaa, kuin rauhoittaa tilanne ja käydä läpi yllättäen vapautuneen tunteen syitä ja siitä nousseita uusia tuntemuksia niin kauan, että toinen on taas valmis jatkamaan tai saavuttaa uudelleen kontrollin."

Tässä käyttäisin ehkä termiä saavuttaa "turvallisuuden tunteen"; koen hieman hämääväksi käyttää kontrolli-termiä sekä henkisestä kontrollista että turvassa olemisen tunteesta. Kun, tosiaan, ajattelen että ihminen voi tuntea, ehkä, olevansa turvassa jopa ilman omaa henkistä kontrollia  . Tai sitten ehkä tosiaan saada oma kontrolli takaisin, henkiset ohjat omiin käsiin takaisin, jotta voi aloittaa uudelleen niiden irti päästämisen.
Ja kun kyse on edelleen varmaan tunteiden kokemisesta läsnäolevasti niin ihan konkreettisesti tämän voi huomata ihmisen fysiikasta tarkkailemalla; läsnäoleva ihminen on lämmin, ei kylmän nihkeä ja kalpea, ja hänen pupillinsa ovat reagoivat ja hengitys on syvää ei pinnallista.

[Guide-Master]

Kehottaisn lukemaan Alf Reenin: Vaaralliset ideat, kuvataan hyvin kuinka vaikeeta on niiden uusien asioiden käsittely, jossa on monesti kiinni kinkyilyssäkin.

[Lady Whip]

Jäin miettimään sitä, jos saavuttaa tunteen, että on turvassa itsensä kanssa, vapauttaako tämä ottamaan vastaan ja olemaan.
Vaikka olisi subina ja hetkessä jossa pyritään turvattomuuden illuusioon, subin perusta pohjalla olisi se, että hänen perusturvallisuutensa on kunnossa ja siihen nojaten saa tapahtua mitä tahansa, löytyy tunne selviytymisestä.
Tämän kautta ihmisellä ei ole tarve luoda suojakuoria.

Ilmeisesti kallio jalkojen alle rakennetaan jo varhaisessa lapsuudessa.
Sen päällä saa vapista ja huojua, perusta on kuitenkin kunnossa.

[Chmlnidae]

Jäin miettimään sitä, jos saavuttaa tunteen, että on turvassa itsensä kanssa, vapauttaako tämä ottamaan vastaan ja olemaan.
Vaikka olisi subina ja hetkessä jossa pyritään turvattomuuden illuusioon, subin perusta pohjalla olisi se, että hänen perusturvallisuutensa on kunnossa ja siihen nojaten saa tapahtua mitä tahansa, löytyy tunne selviytymisestä.
Tämän kautta ihmisellä ei ole tarve luoda suojakuoria.

Ilmeisesti kallio jalkojen alle rakennetaan jo varhaisessa lapsuudessa.
Sen päällä saa vapista ja huojua, perusta on kuitenkin kunnossa.

Mahtavaa. Kyllä 

Sen verran lisäisin että vaikka yleensä, ja hyvä olisi, rakentaa perusturvallisuus jo varhaisessa lapsuudessa, niin ei pidä kuitenkaan jäädä oman lapsuutensa uhriksi jos näin ei ole saanut tapahtua. Eli jos sosiaalistava kasvuympäristö ei ole ollut emotionaalisesti tukeva niin se ei tarkoita etteikö asialle voisi myöhemminkin jotakin tehdä.

Ja defenssejä, suojakuoria, sekä keinoja puolustautua ja suojata itseään tarvitaan joka tapauksessa läpi elämän jossa olosuhteet muuttuvat, eli vaikka se perusturvallisuus olisikin kunnossa jo lapsuudesta, niin aina voi tulla vastaan jotakin haavoittavaa myöhemminkin ja aina on yhä uudelleen ja udelleen tehtävä valinta siitä kuinka paljon vetäytyy ja suojautuu ja kuinka paljon antautuu.
Oleellista tietenkin on että oma reagointi olisi realistisessa ja itselle kokonaishyvinvoinnin (kasvun, kehityksen etc.) kannalta "kannattavassa" suhteessa ympäristöön.

Ihmisen aivot ovat plastiset ja muovaantuvat läpi elämän, ne antavat meille mahdollisuuden sekä muokata ympäristöämme että muokkaantua ympäristöön. Vastavuoroisesti. Ja hyväkin perusta voidaan tuhota kun olosuhteet muuttuvat rajuiksi; sota, onnettomuudet etc.

Ja ihan yhtälailla ne Dom/me-aivot ovat läpi elämänsä muokkaantuvat kuin subinkin. Toivottavasti.

[Chmlnidae]

Jatkan hieman...

Minua vaivaa nyt hieman erinäiset epätarkkuudet, omanikin, ristiriitaisuudet, sanallisella ja käsitteellisellä tasolla, niin kuin nyt yleensä aina ihmisten välisessä kommunikaatiossa tuppaa käymään.
Toisaalta haluan päästä mahdollisimman lähelle sitä mitä oikeasti tarkoitan ja haen ilmaisulla, joten...

Olen aika zeniläinen olemukseltani. Ja sitä kautta nyt haen hieman sitä mitä tarkoitan henkisen kontrollin irrottamisella. Ihmisellä on yksi kytkin mielessään; se mahdollistaa että ihmisen ajattelu on on ja tietoinen läsnäolo (nimenomaan aistillinen, kokemuksellinen) off. Ja toisin päin. Yhtäaikainen päälläolo ei ole mahdollinen. Kun ajattelemme niin emme koe, ja kun koemme niin emme ajattele.
 
Ja minun viehtymykseni kinkyyn perustuu juuri tälle kytkimelle. Haluan ajattelun off:ille, ja tuntemisen ja kokemisen on:nille. Siinä yksinkertaisuudessaan koko homman kluu.

 

[Mr.Inathu]

Heh, joo, hifistellään me henkiset syväkurkut

Slurps, tästä noussut mielikuva henkisestä suihinotosta sai mielikuvituksen laukkaamaan
Siitä huolimatta, ettei minulla ole mitään käsitystä siitä mitä se voisi olla, mutta varmaankin kuuluu samaan kategoriaan sen kuuluisen "mind fuckin" kanssa

Minuakin aika ajoin vaivaa kirjoitetun tekstin kautta muodostuva haaste saada lukija ymmärtämäään "oikein" se mitä olen halunnut kertoa, kun niitä oman mielen ajatuskuvioita kaikkine väreineen,  kerroksineen ja liitoksineen on mahdotonsa saada tiivistettyä kaksiulotteiseen tekstiin... Vaan kirjoittamalla sekin paraneen ja ulostulo kehittyy... Ainakin johonkin suuntaan

Ja minun viehtymykseni kinkyyn perustuu juuri tälle kytkimelle. Haluan ajattelun off:ille, ja tuntemisen ja kokemisen on:nille. Siinä yksinkertaisuudessaan koko homman kluu.

Samalla akselilla ja ajatuksenkululla ollaan, mutta itse en usko absolutismiin kuin stereotypioinnissa. Minulle kaikki asiat ovat liukukytkimiä, eivät kiikkukytkimiä ja se "todellisuus" aina siellä jossain Onnin ja Offin välimaastossa. Minulle kaikissa asioissa on aina vähintään hieman myös sitä vastapuolta. Minullekin tässä asiassa, siis henkisen kontrollin irroittamisessa (hitto, tulikin käytettyä tuollaista terminologiaa alunperin...), on nimenomaan kysymys rationaalisen ja laskelmoivan ajattelun sekä tuntemisen ja kokemisen välisestä suhteesta. Mitä vapaammin ihminen kykenee vapauttamaan tunteensa ja keskittymään tuntemusten kokemiseen, sitä vähemmän tilanteeseen jää tilaa rationaaliselle ajattelulle ja päätöksenteolle. Mitä lähemmäs tuntemisenpäätä kytkintä liutetaan, sitä vaikeammaksi se helposti muodostuu, kun rationaalinen puoli alkaa jarruttelemaan.

Itse uskon kuitenkin, että siellä jossain ajattelun alapuolella meitä ohjaavat kaikessa tunteet ja tuntemukset. Ne ovat kaiken rationaalisenkin ajattelun pohjalla. Alitajuinen tarve tuntea jokin tunne tai tuntemus. Kun jonkin rationaalisen päätöksen purkaa pieniin paloihin ja seuraa logiikkaketjua alitajunnan syvyyksiin, löytyy sieltä lopulta perimmäinen tarve... Joka voi muuten yllättävän usein olla myös seurausta jostain defenssistä ja siis ollakin tarve VÄLTTÄÄ jotain tiettyä tunnetta tai tuntemusta.

Tämän teorian pohjalta olen itse ohjannut suojamuuriensa rajoittamia ihmisiä löytämään itseanalyysin kautta nämä perimmäiset tuntemukset rationaalisen ajattelun taustalta, ne todelliset vaikuttimet jotka ovat ajattelun perustana. Vasta tuntemalla syyn voi löytää keinoja vaikuttaa seurauksiin ja sitä kautta löytää hyvin yllättäviäkin keinoja henkisen kontrollin irroittamiseen ja voimakkaampien tuntemusten kokemiseen

-Mr.Inathu

[Lady Whip]

  Mitä vapaammin ihminen kykenee vapauttamaan tunteensa ja keskittymään tuntemusten kokemiseen, sitä vähemmän tilanteeseen jää tilaa rationaaliselle ajattelulle ja päätöksenteolle. Mitä lähemmäs tuntemisenpäätä kytkintä liutetaan, sitä vaikeammaksi se helposti muodostuu, kun rationaalinen puoli alkaa jarruttelemaan.

Upeita ajatuksia, varsin nautittavaa.

Domit, onko heillä mahdollisuus irrottautua tilanteesta, päätöksenteosta, ajattelusta ilman, että irrottautuvat samalla vastuusta.
Onko D-ihmisille mahdollista vapauttaa tunteensa ja pyrkiä kokemaan tai elämään ilman suurempaa pyrkimystä kontrolloituun rationaaliseen ajatteluun. Tunteeko sub olevansa silloinkin turvassa jos hän näkee että hänen D:sä on menossa ns. "vapaalle".

Vai ovatko D-ihmisten tuntemukset, kokemukset ja rationaalisen ajattelun vapaalle päästäminen ns. nonstoppeina elämistä. Pieniä hetkiä ja paloja kontrollin lomassa jolloin kokemus tunteen alueella on avoin ja huikeakin.