Kirjoittaja Aihe: Oletteko koskaan pelänneet sitä, että jäätte ikuisesti yksin?  (Luettu 19005 kertaa)

Peppi

  • Uusi asiakas
  • *
  • Viestejä: 23
  • Tiukka Nahka & farkku fetisti
  • Galleria
Tämä on syvälle koskettava aihe. Vaikka fyysisesti ei ole yksin, on myös kavereita joiden kanssa ns. Normi heterojutut natsaa hyvinkin, iän myötä naisetkin tuppautuvat kiihtyvään tahtiin tykö ( sinänsä outo juttu kun itse kokee raihnautuvansa vuosi vuodelta), mutta se sisäinen, sielun syvimmissä poteroissa oleva nahkafettari bi/cd/sub/dom-kingsteri on silti yksin. Huutaen kolostaan jotakuta pelastamaan päivänvaloon, turhaan, täysin turhaan. Niin ainakin tähän asti, tiedostaen että pakkohan maailman miljardeista ihmisistä juuri jonkun oltava se just oikea. Sitä odotellessa Joo alkuperäiseen kyssäriin; pelkään jääväni yksin, jatkaen arkista tallustelua iloisesti veroja maksellen

irhe

  • Asiakas
  • **
  • Viestejä: 154
  • Lumoava kirous
  • Galleria
Emme me "jää yksin".
Me emme jää tänne. Olemme vain läpikulkumatkalla.
Tämäpä oli osuvasti ja niin kauniilla tavalla muotoiltu.

sweetchild

  • Kanta-asiakas
  • ***
  • Viestejä: 316
  • pikkuinen sweety.
  • Galleria
"Sillä rakkaus tekee yksinäiseksi,
yksinäisemmäksi kuin kuolema.
Kuolemalla ei ole mitään, mutta kuolevalla on kaikki
äänet, näyt, värit, kaiut
mitä on olemassa näiden ilmakehien edellytyksissä

ja myös ne toiset, joita ei ole."

- Eeva-Liisa Manner

Stylos

  • Baarikärpänen
  • ****
  • Viestejä: 778
  • Ainoan oikean kinky-totuuden Suur-Mufti
  • Galleria
Olen pelännyt. En ole jäänyt. Pitkään ajatus kumppanin löytymisestä tuntui liki mahdottomalta ja ensimmäinen varsinainen seurustelu olikin yli kolmikymppisenä. Ensin siinä vaikutti oma huono minäkuva, jollaisen aikaansaamisessa toisilleen suomalaiset ovat todella hyviä, ja ehkä puutteet sosiaalisissa taidoissa. Sitten ajatus, että kinkynä on vaikea saada kunnon matchia parisuhteeseen, joka toimisi. Taidot voi kuitenkin oppia ja minä-kuva muuttua ja kun skenessä pyörii riittävän kauan vastaan tulla joku, jonka kanssa se parisuhdekin luonnistuu.

Digitalis

"Sillä rakkaus tekee yksinäiseksi,
yksinäisemmäksi kuin kuolema.
Kuolemalla ei ole mitään, mutta kuolevalla on kaikki
äänet, näyt, värit, kaiut
mitä on olemassa näiden ilmakehien edellytyksissä

ja myös ne toiset, joita ei ole."

- Eeva-Liisa Manner

Kaunista. Yksinkertaisesti. <3

irhe

  • Asiakas
  • **
  • Viestejä: 154
  • Lumoava kirous
  • Galleria
"Sillä rakkaus tekee yksinäiseksi,
yksinäisemmäksi kuin kuolema.
Kuolemalla ei ole mitään, mutta kuolevalla on kaikki
äänet, näyt, värit, kaiut
mitä on olemassa näiden ilmakehien edellytyksissä

ja myös ne toiset, joita ei ole."

- Eeva-Liisa Manner
  :love:

douchmond

  • Turun Baletti
  • Asiakas
  • *
  • Viestejä: 70
  • Galleria
"Sillä rakkaus tekee yksinäiseksi,
yksinäisemmäksi kuin kuolema.
Kuolemalla ei ole mitään, mutta kuolevalla on kaikki
äänet, näyt, värit, kaiut
mitä on olemassa näiden ilmakehien edellytyksissä

ja myös ne toiset, joita ei ole."

- Eeva-Liisa Manner

Komppaan edellisiä. Kovin kaunis runo ja ajatus.

Voitto

  • Rsyke
  • Kanta-asiakas
  • *
  • Viestejä: 276
  • Elä hättäile, istu mättäälle
  • Galleria
Nessa Barrett - die first
https://www.youtube.com/watch?v=Bgm2naUtoJo

Nessa Barret on pohtinut myös asiaa omalta kantiltaan ja tehnyt siitä laulun.

Janetar


Raudi

  • Vieras

Ynspi

Helvetti soikoon koko ajan. Etenkin tässä vaiheessa elämää kun terapiaprosessi rypee syvänteissä, joudun kasvotusten kaiken sen rikkinäisen, rikotun, kieroon kasvaneen ja toksisen kanssa itsessäni ja ADHD-diagnoosin päälle lätkästy autismidiagnoosi saa kyseenalaistamaan, että oonko koskaan riittävä ja kelpaava kellekään. Että oonko mie nyt vaan semmonen ylijäämä ja hävikkierä, johon kukaan ei uskalla eikä halua sitoutua vaan joka pidetään turvallisuussyistä aina emotionaalisesti ja henkisesti kädenmitan päässä. Itkettää ja pelottaa tämmönen enkä tällä hetkellä pysty oikein edes nauttimaan pariutuneiden ystävieni seurasta kun se oman rakkaan nälkä on niin valtava et sattuu.

IKRM

  • V.I.P.
  • *****
  • Viestejä: 1542
  • kizzzan Herra
  • Galleria
En ole pelännyt, jo nuorena sain huomata että kaltaisellani ihmiselle löytyy naispuoleista seuraa oikein hyvin. Olen siitä aina ollut valtavan iloinen ja jopa kiitollinenkin. Sopivan seuran löytäminen ei ole itsestäänselvyys kaikille.

IKRM

Kuunlilja

  • Vieras
Nyt tässä elämäntilanteessa en ole yksin koska on perhe.
Lapsia ja mies.
Mutta rupesin miettimään elämääni 10- 20 v päähän.
Se näyttää hyvin yksinäiseltä .
Lapset jo omillaan ja jäänkö mieheni kanssa suhteeseen vain että ei tarvitse olla yksin yksin.
Vai parisuhteessa yksin.

Mietin yhden haaveen toteuttamista sitten eläkkeellä, muttei taida onnistua ihan yksin.
Ei mulla ole edes autoa .

Jos nyt tuntuu yksinäiseltä niin tulevaisuus näyttää vielä yksinäisemmältä.

Giftige

Mä olen ollut elämässäni niin väärässä seurassa, että ikuista yksinäisyyttä enemmän pelkään että löytäisin itseni taas löysästä hirrestä, samalla kun haaskalinnut repii lihoja luista.

Headmaster_

Koko ikäni olen pelännyt mutta pelko on turhaa kun ihmisiä on niin paljon. Kannattaa tulla toimeen parhaan ystävän eli itsensä kanssa.