Onko sinun vaikeaa löytää seuraa?

[Kiitäjä]

Ei oikeastaan.

Omassa nichessäni hypnoskenessä dominoivana hypnotistina halukkaita subjecteja/subeja/projekteja kiipeää FetLifessä DMiin yli äyräiden. Ongelmana lähinnä on se, että vaikka pyrin ilmoituksissani ja profiilissani asettamaan tiukat raamit sille mitä itse etsin, ei monikaan tunnu vaivautuvan niitä lukemaan ja sitten halukkuuttaan tulee tarjoamaan ihmiset, jotka nopeasti karsiutuvat pois yhteensopimattomuuden tai täysin erilaisten, ristiriitaisten toivomuksien suhteen. Tai todella huonojen aloitusviestien. Olen tullut vähän känkkäränkäksi siinä, että jos mun pitkään ilmoitukseen vastaa "Minä minä hei!!" niin ei kyllä tule saamaan vastausta.

Eli seuraa on helppo löytää. Hyvää seuraa tai paikallista seuraa? Se vaatii enemmän duunia. Oon kuitenkin siinä suhteessa tosi onnekkaassa asemassa, että oon saanut pyörittää ihania, herkullisia subeja vuosien varrella tosi hyvissä dynamiikoissa.

Jos yhtään lohduttaa, eli ei, niin niitä tulee kyllä ihan kaikille preferensseistä, iästä yms riippumatta. Siinä vaiheessa, kun kertoo noin kymmenettä kertaa, että "Kuten olen jo kertonut, olen sadisti, en Domme" ja vastapuoli EDELLEEN hekumoi, että " mut joosiis kyllähän toi ois hyvä tapa pistää subia ojennukseen" niin tulee pakosti olo, että kieltäydyn jatkossa yrittämästä keskustella yhtään kenekään kanssa. Varsinkaan suomeksi. Huoh. 

[pikkurapu]

Vuodatan nyt tänne. Viime viestini on selvästi kirjoitettu toiveikkuuden vallassa, mutta nyt olen ollut lähinnä surullinen.

Olen jo vuosia, todennäköisesti yli 10 vuotta, toivonut löytäväni seuraa, joka olisi kiinnostunut samasta spesifistä vaatefetissistä, kuin minäkin. Välillä olen ollut aktiivisempi ja välillä pyrkinyt unohtamaan koko jutun. Syksy on minulle monesti vaikeaa tämän asian kanssa, sillä kiekkokausi alkaa. Olen iloinen siitä, että pystyn pitämään esimerkiksi pelipaitaa taas julkisilla paikoilla. Ja samaan aikaan mielen täyttää haikea fiilis siitä, etten vieläkään ole löytänyt oikein ketään kaltaistani.

Välillä tulee olo, että olen vain liian tarkka. Jos olen etsinyt pelipaidoista ja -varusteista innostuvaa seuraa, heitä tuntuu aluksi löytyvän. Mutta, kun keskustelua vie pidemmälle, tulee aina sama raja vastaan. Yleisesti kumppaniehdokas haluaa vaatteet ja varusteet nopeasti päältä pois, kunhan seksiin asti päästään. Pienempi joukko on taas valmis "uhrautumaan" leikkiäkseen minun halujeni mukaan, jos minä taas vastavuoroisesti suostuisin toteuttamaan heidän fetissiään. Varsinkin ensimmäinen joukko turhauttaa minua todella paljon, mutta en oikein jaksaisi enää jälkimmäisiäkään.

En tiedä miten sen riittävän napakasti ilmaisisi, että en ole kiinnostunut siitä, että kumppani vain esittää pitävänsä minun jutustani, ja sitten harrastetaan seksiä. Ehkä minä vain olen liian tarkka. Minulle vain se seksi ei merkitse mitään bonusta. Se ei oikeastaan merkitse mitään niin pitkään, kun pysymme samalla näennäisen toteuttamisen tasolla. Minä haluaisin kumppanin, joka innostuisi nimenomaan samoista vaatteista. Niiden väreistä, materiaaleista, tuoksuista, niihin liittyvästä tunnelatauksesta. Meidän ei välttämättä tarvitsisi olla seksuaalisesti toisistamme millään tasolla kiinnostuneita.

Halusin vain vuodattaa nämä ajatukseni jonnekin. Olen oman fetissini kanssa täysin kaapissa (kukaan ei tiedä siitä), joten tämä nyt tuntui luontevalta paikalta purkaa vähän tunnetiloja asian ympäriltä. Yksi huono seuranhakuyritys muutaman viikon takaa pyörii mielessä, ja ärsyttää nyt kaikki.

[Mr-temex]

Tuntuu lähes mahdottomalta löytää seuraa... vuosien varrella niin täällä kuin erilaisissa sovelluksissa etsinyt seuraa välillä tulee tavattua joku muttei koskaan etene pidemmälle. Toki omat kriteeritkin ovat melko korkealla ja omaan esilletuomiseen voisi panostaa enemmän mutta kun tuntuu ettei se kuitenkaan auta... toki tämä nykypäivän nettideittailu ei sovi minulle alkuunkaan

[Tre74]

Niimpä... Jokseenkin se vaan tuntuu lähes mahdottomalta löytää sitä juuri itselle sopivaa subiseuraa... 
Jokaista täällä olevaa subia kohden tuntuu olevan kymmenkunta Domia sitä sopivaa subia etsimässä 
Vai onkohan tämä tilasto vieläkin synkempi? 

[Zonshini]

Alistuva mies, seuraa on löytynyt, mutta vielä ei ole kertaakaan minun pervouteni ja naisen pervous osunut täydellisesti kohdalleen ja kun on ollut hyvin lähellä, heiltä ei ehkä empatiaa ole löytynyt tälle herkälle otukselle tarpeeksi jolloin ikävä kyllä tunteet karsiutuivat pois ja turvallisuuden tunne kaikkoaa

Tiedoista kyllä että minun specifit halut ja kaipuu myös vahvaan avoimuuteen ja empatiaan on hyvin usein hieman ristiriidassa keskenään, useimmiten se on jompi kumpi mutta ei molempia, olen yrittänyt luopua fantasioistani olenhan niitä saanut kokea jo, mutta kyllä ne sieltä aina heräävät takaisin ja lopulta pilaa muuten hyvän jutun. Kyllä sitä välillä toivoisi olevansa "normaali" mutta tämä ei ole mahdollista, olenhan kokenut sen värisyttävän ihanan mailman minne sitä aina janoaa takaisin

[susa-anniina]

Lohdullista, että vaikka hajontaa eri vastausvaihtoehtojen välillä on, on kaikissa kohdissa ääniä.

Oma kokemus on, että kun ei pelkästään mieti sitä, mitä minä saan suhteesta vaan myös sitä, mitä minä tuon suhteeseen ja vastaako se sitten sitä, mitä joku muu on hakemassa, homma helpottuu. En tarkoita että itseä pitäisi tai tarvitsisi lähteä muuttamaan miellyttääkseen jotakin muuta, mutta sitten on asioita mitä voi ja kannattaa muuttaa. Toki elämä nyt ylipäätään ei ole aina reilu.

Hyvä kysymys mietittäväksi on myös, että lähtisikö suhteeseen kaikilta osin itseni kaltaisen kanssa.

Tai jos löydän jotakin, uskallanko lähteä kokeilemaan.

[Minea]

Melkoisen tärkeä summaus,jonka jälkeen kannattanee katsoa peiliin ja miettiä seuranhakua ja sen tilannetta. Tämä summaus laittoi ajattelemaan, kiitos susa-anniina 

Hyvä kysymys mietittäväksi on myös, että lähtisikö suhteeseen kaikilta osin itseni kaltaisen kanssa.

[susa-anniina]

Kiitos kauniista sanoista 

Toinen juttu on se, että mun vastaus tohon kysymykseen on, että "ei saat*na, en todellakaan lähtisi" ja nyt näyttää uhkaavasti siltä, että olen löytänyt monella tapaa itseni kaltaisen ihmisen mukaan omaan elämääni. Ehkä tämä on joku universumin kosto 

[Adama]

Hahaa

Vähän mennään peiliin katsomista syvemmälle tuon kysymyksen kanssa... Erinomainen lähtökohta pohdintaan ja olisi ehkä hyvä toteuttaa viimeistään siinä vaiheessa kun alkaa listaamaan omia vaatimuksiaan vastapuolelle

[Lunttu]

Ei ollenkaan, löydän helposti uusia tuttavuuksia, ystäviä ja leikki kavereita, välillä liiankin helposti 

[perapervo]

Kavereita kyllä löydän, kumppania en ole löytänyt

[Jukkis]

Sessioseuraa on kyllä löytynyt hyvinkin. Näin kun ikää alkaa olemaan ei se pelkkkäsessioseura enää paljoa kiinnosta ellei ole mitään muuta ja sitä seuraa en ole löytänyt. Joten kyllä ja ei.

[zxcv]

Ei erityisen vaikeaa. Noin 25 kinkyvuoden aikana olen alistunut seitsemälle naiselle. Yhden kanssa elin 10 vuotta. Toisen kanssa olen toistaiseksi elänyt yhtä pitkään. Nyt voisi olla kiinnostusta löytää uutta sessioseuraa, joten ehkä pääsen kokeilemaan, vieläkö tanakasti keski-iässä onnistuu.

[susa-anniina]

Kiitos kauniista sanoista 

Toinen juttu on se, että mun vastaus tohon kysymykseen on, että "ei saat*na, en todellakaan lähtisi" ja nyt näyttää uhkaavasti siltä, että olen löytänyt monella tapaa itseni kaltaisen ihmisen mukaan omaan elämääni. Ehkä tämä on joku universumin kosto 

Vaikka tuosta ei sitten tullut alkua kummempaa (muista syistä), oli piristävää huomata että a)niitä itselle sopivan laisia ihmisiä on olemassa ja b)sellainen saattaa olla jossakin sellaisessa paketissa, mitä ei äkkiseltään ole tullut ajatelleeksi. Tai siis kyllä itselle siihen hetkeen sopivia on ollut ja sellaisia mistä on saanut paljon ja niistä hetkistä olen kiitollinen, mutta sellaista parisuhteeseen sopivaa ollut vaikea löytää.