Baarin kannatusmaksut
Taidan olla todella pervo, koska mielestäni Leikkisan esittämä prosessi siitä kuinka luokittelu olisi helppoa toteuttaa, on mielestäni juurikin sitä. Helppoa kuin heinän teko. Oleellista tuossa olisi saada riittävä otos, vähintään tuhansia henkilöitä ja mieluummin vähintään kymmeniä tuhansia ja mahdollisimman erilaisista kulttuureista ja kasvuolosuhteista. Mutta siinä, missä tuo olisi helppoa, monin verroin vaikeampaa olisi tuottaa lopulta syntyneille esim. 16-64 erilaiselle luokalle/stereotypioinnille realistiset tulkinnat/kuvaukset. Tuohon pystyisi vasta haastateltuaan ja ymmärrettyään tuhansien ja tuhansien ihmisten kuvaukset omasta seksuaalisuudestaan ja linkittämällä ne kiinni noihin luokkiin ja etsimällä niistä oleelliset yhdenmukaisuudet, painopisteet ja mahdolliset eri suuntaiset trendit. Tuo vaatisi liki elämäntyön, jos sitä tekisi yksin... Niin ja tietysti ammatin, jossa työn tekeminen olisi mahdollista.
Niin ja mihinkö tälläistä luokittelua oikein tarvittaisiin?Jos edes tuo kysymys nousee mieleen, niin minusta olisi hyvä tarkistaa omaa suhtautumistaan itseensä... IMHO
Niin, miksi ihmiset haluavat ymmärtää itseään? Miksi joku olisi niin urpo, että haluaisi ymmärtää itseään? Voisiko olla, että sellaisilla ihmisillä on ihan oikeasti halua ja uteliaisuutta ymmärtää? Ehkä jopa jotain niin epätoivottavaa, kuin halu kasvaa ja kehittyä? Jos ymmärtää itseään, edes hieman, voi löytää itsestään uusia puolia, uusia mielenkiinnon kohteita, uusia keinoja kasvaa ja kehittyä. Onko sekin huonoa asia, että jotkut ihmiset haluavat kehittyä?
Jos ymmärtää jonkin asian samoin kuin toinen henkilö, voi puhua asiasta huomattavasti syvällisemmin ja todennäköisemmin silti tulla ymmärretyksi oikein. Onko se huono asia?Itselleni asioiden luokitteleminen on työväline isojen kokonaisuuksien palastelussa ja stereotypioinnissa siten, että asiat ovat helpommin ymmärrettävissä ja keskusteltavissa. Luokiteltaessa asioita, muistan kuitenkin aina oletuksellisesti sen, että luokittelut ovat aina, AINA, hierarkkisia.
Luokittelu on siis väline löytää asioita joista keskustella, väline löytää kieli jolla tulee ymmärretyksi ja väline oppia ymmärtämään paremmin niin itseään kuin kumppaneitaan.
Ensiksi Virille:Kiitos mielenkiintoisen keskustelun avauksesta Minun mielestäni pelkkä D/s on tosiaan alueena liian pieni käsiteltäväksi. ---Itse kirjoituksessani (http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=1962.0) ihmisen koko seksuaalisuuden kartoittamista, koksa mielestäni kinkyys on osa seksuaalisuutta.
--- maailmaa, edes tätä saittia, ei voi muuttaa mieleisemmäkseen kulisseissa. Siellä on turvallista jupista itsekseen kuinka "kaikenmaailman pellet ja ällöt" kirjoitteleekin typeriä ja käyttäytyy ala-arvoisesti. ---
Niin ja mihinkö tälläistä luokittelua oikein tarvittaisiin?Jos edes tuo kysymys nousee mieleen, niin minusta olisi hyvä tarkistaa omaa suhtautumistaan itseensä... IMHO.Niin, miksi ihmiset haluavat ymmärtää itseään? Miksi joku olisi niin urpo, että haluaisi ymmärtää itseään? Voisiko olla, että sellaisilla ihmisillä on ihan oikeasti halua ja uteliaisuutta ymmärtää? Ehkä jopa jotain niin epätoivottavaa, kuin halu kasvaa ja kehittyä?
Jos ymmärtää jonkin asian samoin kuin toinen henkilö, voi puhua asiasta huomattavasti syvällisemmin ja todennäköisemmin silti tulla ymmärretyksi oikein. Onko se huono asia? <klips>Luokittelu on siis väline löytää asioita joista keskustella, väline löytää kieli jolla tulee ymmärretyksi ja väline oppia ymmärtämään paremmin niin itseään kuin kumppaneitaan. Miksi tuo ei voisi olla jokaisen tavoite?
Niin ja mihinkö tälläistä luokittelua oikein tarvittaisiin?Jos edes tuo kysymys nousee mieleen, niin minusta olisi hyvä tarkistaa omaa suhtautumistaan itseensä... IMHONiin, miksi ihmiset haluavat ymmärtää itseään? Miksi joku olisi niin urpo, että haluaisi ymmärtää itseään? Voisiko olla, että sellaisilla ihmisillä on ihan oikeasti halua ja uteliaisuutta ymmärtää? Ehkä jopa jotain niin epätoivottavaa, kuin halu kasvaa ja kehittyä? -Mr.Inathu
Lainaus käyttäjältä: Mr.Inathu - 31.12.2012, 12:08Niin ja mihinkö tälläistä luokittelua oikein tarvittaisiin?Minusta kun olisi paljon parempi jos ihmiset keskittyisivät siihen ihmisen kohtaamiseen naamatusten sen sijaan että keskittyisivät nelikenttien laatimiseen akseli akselilta ja alilokeron alilokeron etsimiseen voidakseen tarkasti määritellä itsensä. Aika monelle tuo elävä elämä on paljon vaikeampaa kuin elämä ruudun takana! Nämäkin väittämät/ajatukset varustan lyhenteellä IMHO jotta vakuutan niiden olevan vain oma mielipiteeni mitä en ollenkaan väitä faktaksi.
Niin ja mihinkö tälläistä luokittelua oikein tarvittaisiin?
Lainaus käyttäjältä: Mr.Inathu - 31.12.2012, 12:08Niin ja mihinkö tälläistä luokittelua oikein tarvittaisiin?Jos edes tuo kysymys nousee mieleen, niin minusta olisi hyvä tarkistaa omaa suhtautumistaan itseensä... IMHONiin, miksi ihmiset haluavat ymmärtää itseään? Miksi joku olisi niin urpo, että haluaisi ymmärtää itseään? Voisiko olla, että sellaisilla ihmisillä on ihan oikeasti halua ja uteliaisuutta ymmärtää? Ehkä jopa jotain niin epätoivottavaa, kuin halu kasvaa ja kehittyä? -Mr.InathuEsitin aiemmin tuon naiivin kysymyksen, että mihin tätä tarvitaan.... En allekirjoita tuota väittämääsi että jos tuota edes tarvitsee kysyä olisi hyvä tarkistaa omaa suhtautumistaan itseensä.... Hämmästyttävän yksisilmäinen väittämä henkilöltä joka tahtoo ymmärtää paitsi itseään myös suunnilleen kaikkia muitakin!Minusta kun olisi paljon parempi jos ihmiset keskittyisivät siihen ihmisen kohtaamiseen naamatusten sen sijaan että keskittyisivät nelikenttien laatimiseen akseli akselilta ja alilokeron alilokeron etsimiseen voidakseen tarkasti määritellä itsensä. Aika monelle tuo elävä elämä on paljon vaikeampaa kuin elämä ruudun takana! Nämäkin väittämät/ajatukset varustan lyhenteellä IMHO jotta vakuutan niiden olevan vain oma mielipiteeni mitä en ollenkaan väitä faktaksi.
Tää IMHO taas sanoo, että vaikka todella, todella yksityiskohtaiset lokerot ja analyysimenetelmät ovat mielestäni hupaisia, pidän yhteisen terminologian luomista perusedellytyksenä kinkyssä ja muualla. Vaikka olen sanojen vanki, en ehkä ole sitä yhtä vahvasti ja filosofisesti kuin Kameleontti, koska uskon että sanaton viestintä on yhtä tärkeää kuin sanallinen.Joissain tilanteissa sanaton viestintä on paljon tärkeämpääkin, eikä kaikkea kokemusta voi pukea sanoiksi ilman että kokemuksen ydin hautautuu jonnekin - mutta on se vaan paljon helpompaa ja mielekkäämpää kommunikoida, jos yhteinen kieli löytyy eikä toinen puhu ruotsia ja toinen koreaa.
Se, mitä ihminen luulee olevansa ja mitä hän on, eivät välttämättä ole sama asia.Ajatukset menevät tekojen ja kehityksen edellä. Ihminen muuttuu sen kuvan kaltaiseksi pikkuhiljaa mikä on ajatuksissa ja mikä luulee jo olevansa.Lokerointi auttaa samankaltaisen semantiikan löytymisessä. Kuitenkin todellisuus lienee hieman erilainen.
Lainaus käyttäjältä: Lady Whip - 31.12.2012, 16:07Se, mitä ihminen luulee olevansa ja mitä hän on, eivät välttämättä ole sama asia.Ajatukset menevät tekojen ja kehityksen edellä. Ihminen muuttuu sen kuvan kaltaiseksi pikkuhiljaa mikä on ajatuksissa ja mikä luulee jo olevansa.Lokerointi auttaa samankaltaisen semantiikan löytymisessä. Kuitenkin todellisuus lienee hieman erilainen.Kyllä. "Kirjaimet ovat äänteiden kuvia, sanat ovat ajatusten kuvia." Ei enempää kuin kuvia muttei vähempääkään. Ajatustenvaihdossa kieli ja suht samalla lailla käsitetyt lokerot on kyllä tosi käteviä. Sitä mikä ihminen "on", onkin vähän vaikeampi määritellä ns. objektiivisesti. Olisko se yhdistelmä omaa itsetutkistelua ja muiden mielipiteitä (kummatkin sanallisia) sekä fyysisiä ominaisuuksia, en ole varma.
Jotta tarinoinnissani olisi jokin henkilökohtainenkin aspekti, kerrotaan nyt sekin, että itse sorrun ihan samaan useammilla korteilla pelaamiseen. En välttämättä toimi aina niinkuin "oikeasti" toimisin. Jos esimerkiksi pohdin sitä, mikä olisi maistuvinta valtaa, sitä olisi varmaankin se, jonka toinen laskee jalkojeni juureen sen suuremmin rissaamatta. Siitä huolimatta, kyllä, minulla on sellainenkin suhde, missä joudun ottamaan omani. Missä mitään ei kannata kysyä, koska jos pitää kysyä voiko tai saako, ei ansaitse saada... tai sinnepäin. Ehkä tämänkin olisi voinut selvittää etukäteen, ennenkuin on uponnut toisen sinisiin silmiin ja saanut mieleensä kuvan, missä se toinen on siellä jaloissa... Tosin siinä tapauksessa olisin menettänyt paljon, hauskuutta on muuallakin kuin omalla mukavuusalueella.Vir, joka arvelee, että aika monessa jutussa se z-akseli olisi huumorintaju/suhtautuminen elämään ja maailmankaikkeuteen
Tuolla aikaisemmin palattiin taas siihen, että jos haluaa alkaa lokeroimaan, pitää lokeroida samantien monta kerrosta ja tasoa.
Lainaus käyttäjältä: Viridian - 31.12.2012, 18:50Tuolla aikaisemmin palattiin taas siihen, että jos haluaa alkaa lokeroimaan, pitää lokeroida samantien monta kerrosta ja tasoa. No ei tarvitse, jos pragmaattinen on. Minua varmaan pidetään jo lokerofetisistinä, kun olen muutamaan kertaan näitä puolustanut, mutta oikeasti kohdallani juttu menee näin:Olen kiinnostunut alistuvista naisista.---