Tukahduttaako kulttuuri dominoivat?

[Hoo]

Avioliittolaki ilmeisesti toi erityisiä oikeuksia omaisuuden hallintaan naiselle tuolloin -30 luvun aik. Liittyen pankkitilin ja omaisuuden hallinnollisiin seikkoihin.

Jokatapauksessa pointti on se että meillä on maailman mittakaavassa lakien kautta aikaisemmin kuin monissa muissa maissa tullut potkua tasa-arvon suuntaan. Kulttuuri muuttuu hitaasti. Taloudellinen ja henkinen alistaminen on avioliitoissa ollut hyvin tavallista ennen tätä kulttuurin muutosta.

Tämä liittyi myös siihen mistä kirjoitin että rationaalisen arjen roolin ja seksuaalisen roolin välillä ei aina kyetä tekemään eroa.

[Velho]

En tiedä matkasta, sen pituudesta.

Näyttää kuitenkin siltä että suuntautumisiin vaikuttaa jossain määrin kysynnän lait. Eli jos sinua ei sellaisena kuin olet, koeta haluttavaksi kumppaniksi, niin valitset suuntautumisen segmentistä jossa on paljon kysyntää suhteessa tarjontaan.

[Proxima Centauri]

Tuolla on listattuna naisen aseman ja oikeuksien kehityksen merkkipaaluja Suomessa:

https://kotiliesi.fi/ihmiset/nostalgia/1930-ja-1994-olivat-hyvia-vuosia-naisille-katso-vuosiluvut-jolloin-naisten-asema-on-parantunut/

Pelkät numerot ja pykälät eivät tietysti kerro totuutta. Esim. itse nostin kulmiani vanhempainvapaiden jakamisen kohdalla, että miten niin tullut 70-luvulla, mutta eihän se silloin tietenkään samaa tarkoittanut kuin nykyisin. Mutta joka tapauksessa, kun tätäkin Kotilieden tekemää listausta katsoo, niin herää kyllä kysymys, että jos kerran "ennen oli kaikki paremmin", niin mihin kohtaan historiaa sitten pitäisi palata, eli mitkä oikeudet pitäisi karsia. Muutenkin olisi aina kiva kuulla konkretiaa. Että jos feminismi "on mennyt liiallisuuksiin" niin mitä sitten varsinaisesti kaivataan, millaista todellisuutta, ja erityisesti: kenen ehdoilla?

[Hoo]

Kukaan ei ehdottanut mitään sellaista. Kaikista vähiten kukaan tämän keskustelun miehistä. Huomioi se tarkasti. Jos jonkun kirjoituksista sellaista voi tulkita tässä niin minun. Ja sekään ei paikkaansa pidä.

Suurin osa miehistä haluaa naisille parasta mitä on mahdollista. Ja mm blondewolf siitä keskustelussa vihjasi. Sitä ei me naiset saada jättää näkemättä.

[stoge]

Se 1930 lakimuutos muutti holhousta, joka myös helpotti miehen vastuuta naisen elatuksesta ja esim. juridisen vastuuden naisen tekemistä lievemmistä rikoksista sekä lainanotoista.
Me ehkä katsotaan tätä nykyisen yhteiskunnan lukulasien läpi ja nähdään ainoastaan hyväksikäytön potentiaali.

Maailma muuttuu ja yksilön oikeudet ovat kehittyneet, olivat ne yksilöt sitten miehiä, naisia tai koiria.
Myös vastuu itsestä on lisääntynyt, minkä myös näkee sitten erilaisina ilmiöinä. Paitsi koirilla, koirat ei välitä.

Invidiualismilla on myös huonot puolensa. 

[Hoo]

Vai että helpotti miehen vastuuta 😁. Noh, voi sen noinkin ajatella. Kuitenkin tuo valta toiseen ihmiseen aiheuttu kääntöpuolena melkoisen paljon negatiivista kontrollia. Kaikki naiset tuntevat näitä tarinoita omasta suvustaan. Se miten väkivaltaisia ja ilkeitä ja julmia miehiä vain jouduttiin sietämään. Koska pois pääseminen oli vaikeampaa kuin nykyään.

[stoge]

Vai että helpotti miehen vastuuta 😁. Noh, voi sen noinkin ajatella. Kuitenkin tuo valta toiseen ihmiseen aiheuttu kääntöpuolena melkoisen paljon negatiivista kontrollia. Kaikki naiset tuntevat näitä tarinoita omasta suvustaan. Se miten väkivaltaisia ja ilkeitä ja julmia miehiä vain jouduttiin sietämään. Koska pois pääseminen oli vaikeampaa kuin nykyään.

Luuletko sä että vastuu koko perheyksikön toimeentulosta ja vastuullisuus sen tekemisistä on joku pikku juttu ?
Eli kyllä, lakiteknisesti, helpotti, vallan helvetisti.

[Mr Birch]

Tuolla on listattuna naisen aseman ja oikeuksien kehityksen merkkipaaluja Suomessa:

https://kotiliesi.fi/ihmiset/nostalgia/1930-ja-1994-olivat-hyvia-vuosia-naisille-katso-vuosiluvut-jolloin-naisten-asema-on-parantunut/

Minun huomiotani tuossa kiinnittää se, miten työläästi osa-alue kerrallaan (mm. työn ja omaisuuden osalta) on naisten oikeuksia luotu ja rajoituksista vapautettu ja millaisia koukeroita on tarvittu. Esim. opiskeluoikeus yliopistossa vahvistui 1901: tuohon asti naisten oli täytynyt "anoa vapautusta sukupuolestaan" - mikä itsessään on tosi korni muotoilu. Lucina Hagman ironisoikin 1896 pamfletissaan Naisten esteettömyystodistus eli dispanssikysymys, miten "keksittiin tuo muka älykäs keino, että he erityisesti Keisarilliselta Senaatilta anoisivat „suosiosta ja armosta" erityisen vapautuksen sukupuolestaan ja sen jälkeen saisivat luvan hakea noita naisille tapaamattomia virkoja, tietysti edellytyksellä, että he olivat lain mukaan hakukelpoiset niihin".

Mr B

[vanDaali]

Tuolla on listattuna naisen aseman ja oikeuksien kehityksen merkkipaaluja Suomessa:

https://kotiliesi.fi/ihmiset/nostalgia/1930-ja-1994-olivat-hyvia-vuosia-naisille-katso-vuosiluvut-jolloin-naisten-asema-on-parantunut/

1930 avioliittolain kohdalla on "hänellä on oikeus omaan omaisuuteen" voi todennäköisesti käsittäää väärin. Naisella oli jo aikaisemmin ollut omistusoikeus omaan omaan omaisuuteensa, mutta ennen lakimuutosta miehellä oli siihen hallintaoikeus avioliiton aikana, ja 1930 muutos oli vain hallintaoikeudessa, ei omistusoikeudessa. Mies ei kuitenkaan ole voinut myydä naisen omaisuutta tai vaikkapa tyhjentää naisen pankkitiliä.
Tosin ajat on olleet hyvin erilaiset ja maaseudulla perusyksikkönä on ollut perhe jota mies on sitten virallisesti edustanut, on asuttu ja työskennelty yhdessä ja vasta kaupungistumisen ja teollistumisen ja enemmän rahatalouteen siirtymisen myötä erillisellä omaisuudella ja sen hallinnalla on alkanut olemaan enemmän merkitystä.

[Hoo]

Ja kuka tahansa joka vähänkään osaa ajatella voi miettiä miten sitä hallintaoikeutta on käytetty pahimmillaan. Yksilön luonteenlaadusta riippuen. Ja sitten kun siitä on laillisesti päästy irti, on elämä monilla voinut alkaa uudelleen jos siihen on koettu tarvetta.

Tästä on aikaa vasta yksi ihmisikä. Siinä ajassa on vain muutama, joskus vain pari, sukupolvea kerennyt aikuistua.

[Blondewolf]

Ja kuka tahansa joka vähänkään osaa ajatella voi miettiä miten sitä hallintaoikeutta on käytetty pahimmillaan. Yksilön luonteenlaadusta riippuen. Ja sitten kun siitä on laillisesti päästy irti, on elämä monilla voinut alkaa uudelleen jos siihen on koettu tarvetta.

Tästä on aikaa vasta yksi ihmisikä. Siinä ajassa on vain muutama, joskus vain pari, sukupolvea kerennyt aikuistua.

Varmasti on voinut ja varmasti on käytetty molempiin suuntiin. Myös nykyistä järjestelmää voidaan väärinkäyttää monin muodoin. Mutta mietippä tuotakin tilannetta niin että jos miehillä ei olisi silloin ollut velvollisuutta huoltaa näitä naisia noina aikoina niin olisiko naisilla muka mennyt paremmin? 1850-luvulla vielä kuoltiin nälkään Suomessakin. Ei ollut kelan luukkua mistä hakea massia vaan sukulaiset hoitivat (jos hoitivat) tai sitten oltiin todella suurissa vaikeuksissa.

Tosiasiahan on että varmasti useat miehet välittivät piut paut noistakin velvollisuuksista ja jättivät naiset selviytymään omillaan ja lähtivät etsimään onneaan muualta tai jatkoivat itsensä tuhoamista viinalla. Tämä oli naisille varmasti suurempi uhka kuin tulla tapetuksi tai muuten kaltoin kohdelluksi.

Naiset sen sijaan tekivät syrjähyppyjään ja kasvattivat muiden lapsia miehillä tai jopa ajoivat heitä yhteiskunnan avulla pakkoliittoihin (siis muita miehiäkin kun kyseisten lasten isiä) kun joku maksaja lapselle oli siinä tilanteessa löydettävä. Yllättäen holhousasema alkoikin näyttämään erittäin kiinnostavalta.

Rikoksiakin oli hyvä tehdä kun joku toinen joutuu niistä vastaamaan. Näinhän oli kyse omaisuusrikosten osalta: lainaksi ostaminen/tuhlaaminen ja omaisuuden tahallinen ja tahaton tuhoaminen muilta ihmisiltä siirtyi miehen kontolle.

Käsittelet asiaa presentismin näkökulmasta etkä ota huomioon historiallista tilannetta missä silloin elettiin. Monet nykypäivänän käytännön ratkaisut eivät olisi historiallisina aikoina voinut toimia. Ja aivan samalla tavalla nykypäivän ratkaisut eivät tule toimimaan tulevaisuudessa. Nykypäivän ratkaisut eivät toimi edes nykypäivänä kun alkaa tilastoja katsomaan.

[Gamygym]

Ja kuka tahansa joka vähänkään osaa ajatella voi miettiä miten sitä hallintaoikeutta on käytetty pahimmillaan. Yksilön luonteenlaadusta riippuen. Ja sitten kun siitä on laillisesti päästy irti, on elämä monilla voinut alkaa uudelleen jos siihen on koettu tarvetta.

Tästä on aikaa vasta yksi ihmisikä. Siinä ajassa on vain muutama, joskus vain pari, sukupolvea kerennyt aikuistua.

[...]

Naiset sen sijaan tekivät syrjähyppyjään ja kasvattivat muiden lapsia miehillä tai jopa ajoivat heitä yhteiskunnan avulla pakkoliittoihin (siis muita miehiäkin kun kyseisten lasten isiä) kun joku maksaja lapselle oli siinä tilanteessa löydettävä. Yllättäen holhousasema alkoikin näyttämään erittäin kiinnostavalta.

Rikoksiakin oli hyvä  tehdä kun joku toinen joutuu niistä vastaamaan. Näinhän oli kyse omaisuusrikosten osalta: lainaksi ostaminen/tuhlaaminen ja omaisuuden tahallinen ja tahaton tuhoaminen muilta ihmisiltä siirtyi miehen kontolle. [...]

1800-luvulla ja pitkään 1900-luvulle asti esim. aviottoman lapsen saaminen tai leskeytyminen asetti naisen hyvin hankalaan asemaan - usein irtolaiseksi, varsinkin jos nainen oli ollut piikomassa ja lapsen isä parempaa väkeä. Saattoi käydä niinkin, että työläisnainen tuli raskaaksi vaikka työpaikkansa miehille, eikä suhde ollut mitenkään vapaaehtoinen.

Irtolaiset ja muut kulkijat olivat jo lähtökohtaisesti yhteiskunnan pohjasakkaa. Järjestelmästä riippuen he joutuivat kerjäämään ja elivät lähinnä muiden anteliaisuudella ja satunnaisilla töillä. Moni nainen päätyi keittämään viinaa tai myymään itseään (tai esim. varastettua / sieltä täältä saatua tavaraa) , eikä loputtomia maanteitä kyläpahasesta kyläpahaseen nälän ja olosuhteiden partaalla kulkiessa voitu säästyä väkivallalta tai ryöstöiltä. Elämä ei todellakaan ollut välttämättä mitään ruusuilla tanssimista. Moni katosi kirkonkirjoista eikä heitä juuri osattu tai voitu edes etsiä. Jos kumppani löytyi, saattoi se olla toinen irtolainen, jonka mahdollisuudet elättää kumppania saati lapsia olivat sanalla sanoen melko heikot.

Jos 1850-luvulla oltiin kuolla nälkään, niin mistä se mies ne elättämismahdollisuudet naiselle toi?

On toki totta, että kurjuus saattoi lisätä tarvetta isyyden lailliselle tunnustamiselle. Tuohon aikaan aviottomuudella oli paljon suurempi merkitys kuin ennen -- paitsi että se takasi hitusen paremmat mahdollisuudet selviämiselle korkean lapsikuolleisuuden keskellä, se merkitsi myös sitä että lapsi oli himpun verran kunnollisempi kuin tuntemattomalle isälle syntynyt äpärä.

Eikä se elämä vielä 1960-luvullakaan mitään loistokasta ollut. Elämästä selvittiin jos selvittiin. Viina virtasi, traumatisoituneet veteraanit purkivat tuntojaan väkivalloin eivätkä naiset kotiäiteinäkään juuri elämästään ilakoineet.