Veljeskunnat on kiellettävä, vaatii professori

[Gamygym]

Mutta Lipponen oli oikeassa! Mitä tulee raiskauskulttuuriin. Siihen mikä on naisen oma rooli siinä. Miehet on hirveän paljon yksinkertaisempaa sakkia ja nuoret naiset luulee että se ohikulkija tykkää sun luonteesta kun se jää hetkeksi siinä puistossa jutteleen. Ja samaa mieltä että ei suomessa mitään raiskauskulttuuria ole... ollut. Ysärillä vielä.

Onko miesten yksinkertaisuus väistämätöntä vai opittua?

Kah, siinäpä vasta kysymys. Miehinen seksuaalisuus kun on saanut osakseen vähemmän pidättelyä, ainakin kun tulee kulttuuriseen ja yhteiskunnalliseen kasvatukseen... tai sen implikointiin. Vaikka isät olisivat jahdanneet riiaavia poikia haulikoilla, on sekin pitänyt sisällään jonkinlaisen implikointiin siitä, että miehinen seksuaalisuus on hallitsematonta ja pysyy vain uhkailulla kurissa.

Kun ajatuksia ruokkii, ne tuppaavat kasvamaan.

Sitä mietin itsekin tosin, miten naiset oppivat elämään tällä lailla suhteessa miehiin. Tässä skenessä miesten ja naisten väliset dynamiikat taitavat olla hitusen erilaisia kuin valtavirrassa.

[stoge]

Varmaan nää asiat menee historiassa sinne alkulammikkoon asti.

Itse mä ajattelen asian niin, että naaraat kontrolloi loppumetreillä seksuaalisuutta ja sitä, minkä uroksen / urokset hyväksyvät parittelemaan.
Uroksille tää luo sitten kilpailuasetelman joka johtaa siihen, että osa uroksista ns. menestyy paremmin ja osa ei niin hyvin.
Tää luo sitten tyhjiön, jossa osa uroksista ei pääse toteuttamaan seksuaalisuuttaan, mutta ei ne tarpeet poistu mihinkään.
Tää kun sitten siirretään yhteiskuntaan ja ko. kilpailu on edelleen olemassa, alkaa esiintymään erilaisia kusipäisyyksiä ja vääristymiä.

Ja ei yksikään ylläoleva asia tee mistään kusipäisyydestä hyväksyttävää.

Sitten jos ajatellaan jotain "naisen vastuuta", niin harvemmin kehenkään kohdistuva väkivalta on uhrin oma valinta.
Toki, omilla valinnoillaan voi vaikuttaa siihen, miten todennäköisesti on tilanteissa, joissa väkivallan mahdollisuus kasvaa.

Eli en mä näe, että käytös tai vastaava luo oikeutusta, mutta on hyvä sisäistää, että joillakin luo.

Mitä näille sit tekee ? Kulttuurisilla ja kasvatuksella varmaan jotain, mut kokonaan poistavana, tuskin.

Toisaalta, olikos se NoFX kun laulo että satatuhatta huoraa antamassa suihinottoja luo maailmanrauhan ? 

[Hoo]

Stoge avasi vihdoinkin asiaa selkeäsanaisesti. Juuri noin, ei lisättävää. Arvasin että hän ymmärtää enemmän kuin ymmärtää antaa keskusteluun itsestään. Jotenkin haistelin näin rivien välistä.

[Fluid]

Piti ihan göögletellä kun en muistanut mitään suomessa tapahtunutta minihamehässäkkää, vaikka varttunempaa väestöä edustankin.

"Helsinki on erittäin turvallinen - ei tietenkään tarvitse mennä tyrkyttämään itseään pimeällä johonkin pusikoihin"
--Paavo Lipponen (HS. 2004)

Minihameissa varmaan nyt sekoittuu suomi ja jenkkilä, viittaus siis varmaan 1989 jenkkilän minihame tuomioon.

Jos näin, varttuneellakin väestöllä aika sumentaa muistot.   

Vuosi oli 1998 (plus miinus yksi, kuka näitä nyt tosiaan muistaa ) ja Itä-Suomen hovioikeus (vai mikä aste olikaan, mutta Itä-Suomi kuitenkin, ks. edelliset sulkeet) katsoi uhrin minihameen lieventävänä asianhaarana, vaikka tuomiooon päätyikin.

Varmaan nää asiat menee historiassa sinne alkulammikkoon asti.

Itse mä ajattelen asian niin, että naaraat kontrolloi loppumetreillä seksuaalisuutta ja sitä, minkä uroksen / urokset hyväksyvät parittelemaan.
Uroksille tää luo sitten kilpailuasetelman joka johtaa siihen, että osa uroksista ns. menestyy paremmin ja osa ei niin hyvin.
Tää luo sitten tyhjiön, jossa osa uroksista ei pääse toteuttamaan seksuaalisuuttaan, mutta ei ne tarpeet poistu mihinkään.
Tää kun sitten siirretään yhteiskuntaan ja ko. kilpailu on edelleen olemassa, alkaa esiintymään erilaisia kusipäisyyksiä ja vääristymiä.

Ja ei yksikään ylläoleva asia tee mistään kusipäisyydestä hyväksyttävää.

Sitten jos ajatellaan jotain "naisen vastuuta", niin harvemmin kehenkään kohdistuva väkivalta on uhrin oma valinta.
Toki, omilla valinnoillaan voi vaikuttaa siihen, miten todennäköisesti on tilanteissa, joissa väkivallan mahdollisuus kasvaa.

Eli en mä näe, että käytös tai vastaava luo oikeutusta, mutta on hyvä sisäistää, että joillakin luo.

Mitä näille sit tekee ? Kulttuurisilla ja kasvatuksella varmaan jotain, mut kokonaan poistavana, tuskin.

Toisaalta, olikos se NoFX kun laulo että satatuhatta huoraa antamassa suihinottoja luo maailmanrauhan ? 

Juu, samaa mieltä, että kenenkään käytös tai mikään muukaan ei oikeuta rikoksen uhriksi tai ole mikään selitys millekään, mutta on se toki hyvä miettiä, millaisia tilanteita kannattaa välttää. Näissä seksuaaliväkivaltajutuissa vaan se on monasti haastavaa, kun uhri ja tekijä usein tuntevat toisensa, ja sellainen puskaraiskaus lienee aika pieni prosentti. Eikä mullakaan tähän mitään vastausta ole, mutta joku kulttuurinen muutos siinä on varmaan, mikä auttaa. Ne vaan ovat hitaita, mutta minkäs teet. On sitä jonnin verran näkynyt ainakin omassa ympäristössä.

Oli juurikin NOFXin biisi. Hitto että nekin jaksoi pitkään huippuaikojensa jälkeen.

[Hoo]

Tietyllä tapaa vaarallinen ilmiö on ainakin britti  ja amerikkalaisen somen gender war. Tämä päivän feminismin muokkaama ilmiö, sanoisin. Naisten itsenäinen asene ja aseman kehitys yhteiskunnallisesti ei oikein noihin konservatismista draivinsa saaneisiin kulttuureihin sovi. Tai kitka on suuri tällä hetkellä. Seurasin joku aika sitten aika tiiviisti tätä ja osallistuin keskusteluihinkin antaen näkökulman skandinaavisen feministisen yhteiskunnan tulkkina. Huonolla menestyksellä. Aggression määrä oli aika rajaton. Keskustelu oli niin toksista että vaikutti jo mielenrauhaan. Opin siitä kuitenkin paljon. Oikein todella kantapään kautta.

[Hoo]

Moraalikasvatusta kun punnitsee millä tasolla sen tulisi olla, tulee mieleen videot leijonista ja niiden laumakäytöksestä. Urosleijona on poikasille fataali. Ja aika nopeasti jos tilanteet eskaloituu. Oletteko nähneet miten lähellä ja tarkkaavaisena naaraat ovat paikalla kun leijonapennut leikkivät urosten kustannuksella roikkuen niiden karvoissa kiinni. Uroksen ei tarvitae kuin käpälää nostaa, niin naaras on hampaineen kovaa ja isoin elein läsnä tilanteessa. Ei voi kuin ihailla eläinten ryhmädynamiikkaa miten ne huolehtivat moraalista. Ihmisillä puhe ei useinkaan myöskään toimi. Ainoastaan kovat esimerkilliset sanktiot saaavat mitään aikaiseksi. Ja niistäkin luovutaan koko ajan erilaisin lieventävien asianhaaroin. Siksi saamme toimia kodeissa ja puistojen pimeyksissä ilman pelkoa. Mutta kaiken kaikkiaan eläimen luonne elää meissä,  ja sen tiedostaminen on kaiken viisauden alku.

Tämä oli osin vastaus Gamygym:n pohdintaan. En vieläkään osaa linkittää.

[Taleir]

Tietyllä tapaa vaarallinen ilmiö on ainakin britti  ja amerikkalaisen somen gender war. Tämä päivän feminismin muokkaama ilmiö, sanoisin. Naisten itsenäinen asene ja aseman kehitys yhteiskunnallisesti ei oikein noihin konservatismista draivinsa saaneisiin kulttuureihin sovi. Tai kitka on suuri tällä hetkellä. Seurasin joku aika sitten aika tiiviisti tätä ja osallistuin keskusteluihinkin antaen näkökulman skandinaavisen feministisen yhteiskunnan tulkkina. Huonolla menestyksellä. Aggression määrä oli aika rajaton.

Tuo gender wars on kyllä mielenkiintoinen ilmiö. Jotenkin niin epäluonnollinen ja epäkiitollinen. Kaikkia osapuolia ja koko yhteiskuntaan kohtaan. Ja vaikka sillä on yhteys yleiseen tasa-arvon kasvuun, niin se on selkeästi eri asia kun koko toista (ja molempia) sukupuolta lähdetään syyllistämään ja mollaamana. Ja ilmiöhän ei ole vain läntinen, vaan vaikkapa Etelä-Koreassa jako nuorten aikuisten keskuudessa on hiuksianostattava. Koreassa on vielä erityisiä taloudellisia ja kulttuurillisia tekijöitä jotka tekevät perheen muodostamisesta erityisen vaikeata.

Hoon aistima suunnaton vihamielisuus vastapuolen mielipiteitä vastaan on tosiaan hyvin voimakas. Ja molemminpuolinen. Short videoita kun katsoo, niin naisten priviledge-videoissa on hyvin aggressiivisia ja black-pill tyyppisiä miesten kommentteja, ja miesten epäonnistumisia ruotivissa taas todetaan koko mieskunta kelvottomaksi. yleensä parisuhteeseen tai perheenmuodostamiseen.

Minun ymmärtääkseni pääosin sukupuolten sota juontuu kahdesta syystä: toinen on taloudelliset rakenteet, jotka ovat murtaneet vahvasti kaiken vanhan konvention työnjaosta tai sukupuolirooleista. Miehille ei ole taloudellisesti tai lainopillisesti mielekästä asettua avioliittoon. Tämä alkaa näkyä jo Suomessakin. Naisten ei tarvitse enää sietää miesten oikkuja taloudellisista syistä. Jopa lapsen täysin yksin synnyttaminen ja kasvattaminen onnistuu kohtuullisen hyvin, vaikka varmasti on vaativaa. Lapset saavat materiaalisen hyvinvoinnin kannalta suurinpiirtein saman kasvatuksen: päiväkodit, koulut, harrastukset.
En tässä tietoisesti ota kantaa perheen aikuisten osuuteen kasvatuksessa ja moraalissa. Se on niin eri keskustelu.

Ja se toinen syy on mielestäni indoktrinaatio. Tahallinen ja tahaton mielipidevaikuttaminen. Ja tällä tarkoitan enemmän tahallista ja aktiivista agitointia nimenomaan englanninkielisissä maissa. En ole intersektionaalisuuden suuri fani, mutta en pidä sitä itsessään pahana asiana, vaan syytän enemmän poliittista polarisoitumista ja varsinkin joidenkin tahojen tahallista agitointia. Somekuplat ja pinnallisiin suodatuksiin (pituus, tulot yms) perustuvat paritusapplikaatiot tekevät tuhoaan, vaikka noilla on tutkimusten mukaan erittäin vähän tai olematon vaikutus parisuhteen keston ja onnellisuuden kannalta.

Yleensä  (hetero)miehet ja naiset nammakkain tulevat toimeen keskenään samanlaisialla kaavoilla kuin ennenkin. He jotka pystyvät hyppäämään pois some- ja parituspalveluiden kuplasta ja kohtaavat ihmisiä suoraan, kokevat luultavasti hyvin samanlaisen sukupuolten välisen maailmankuvan kuin viimeiset sadat vuodet muutenkin.

[stoge]

Somet perustuu näkyvyyteen.

Näkyvyys ei perustu todellisuuteen vaan pienten yksittäisten asioiden eristämiseen ja niiden muuttamiseen jonkinlaiseksi shokkireaktioksi ja mielikuvaksi, että ne
kuvaavat kokonaistilannetta. Ja ens viikolla, kukaan ei muista, uudet shokit.

Polarisoituminen sitten perustuu siihen, että "ne toiset", on vähintään jotain natseja tai kommareita luultavasti myös rahan perässä juoksevia huoria tai raiskaajia.
Asiat joista pitäs puhua, korvaantuu sillä, että kuka huutaa lujimpaa ja sitten se "vastapuoli" huutaa takas. Kaikki hurraa omalla sektorillaan toisten idiotismia.

Vuos tästä, kukaan ei muista tai tiedä sitä totuutta, ainoastaan sen, minkä mielikuvan älämölö loi ja se tallentui kaaliin sinä miten asiat on.
Ja pikkuhiljaa, kaikki tää vuotaa sieltä bittihelveteistä lihalliseen maailmaan.

Biased reality based on nothing. Wonderful.

 

[Hoo]

Itse en usko tuohon Stogen ajatukseen. Minusta nuo ihmiset ovat harvinaisen tosissaan. Tuollaisia mielipiteitä ei keksitä vain hetken viihteeksi katsoakseen miten muut reagoi. Tästä samaisesta aiheesta Britanniasta oli jo vuosia sitten iso artikkeli jossakin lehdessä, muistan lukeneeni. Siinä oli aiheena miten parin muodostus on vaikeutunut todella isosti koska ihmiset vaativat toisiltaan hyvin paljon ja toisaalta eivät ole valmiita joustamaan omaan elämään tehdyistä puitteista kompromissin vuoksi. Tämä oli paljon ennen gender war ilmiötä. Jo tuolloin nuoret aikuiset olivat alkaneet huomata eroavaisuutta vanhempiin sukupolviin nähden. Ja miten se vaikuttaa heidän toiveisiin perheen perustamisesta. Halutaan kyllä tavallaan samaa, mutta kriteerit on nostettu katttoon.

[Mr Birch]

aiheena miten parin muodostus on vaikeutunut todella isosti koska ihmiset vaativat toisiltaan hyvin paljon ja toisaalta eivät ole valmiita joustamaan omaan elämään tehdyistä puitteista kompromissin vuoksi

Monet ensinäkemältä vastakkaiset tekijät vaikuttavat tähän asiaan samansuuntaisesti:

Informaatio- ja kulttuuriympäristömme tarjoaa ähkyyn asti ristiriitaisia signaaleja: Pystymme hankkimaan irtofaktoja asiasta kuin asiasta. Toisaalta aikakauttamme pidetään korostuneen tarinallisena - tarjolla on kiihdytettyä draamaa ja saippuaoopperaa joka lähtöön; toki myös klasssikoita ja ikiaikaisia myyttejä. Yhtenäiskulttuuri on korvautunut postmodernilla voileipäpöydällä, josta voimme poimia haluamiamme osasia ilman, että mikään ns. iso tarina sanoisi, sopivatko ne yhteen keskenään.

Elämää on opetettu ajattelemaan projekteina, jotka voivat olla keskenään jännitteisessä suhteessa: Kestääkö sosiaalisen menestyksen projektini sitoutumisen tähän suhteeseen (eli mitä kaverit sanoo)? Kärsiikö työurani, jos kumppani ei mukaudu riittävästi ammattialani arvoihin (aiheuttaako pikkujoulut ongelmia)? Ovatko minun ja potentiaalisen kumppanin eri rytmit (unesta ja ruokailusta biorytmeihin) yhteensopivia keskenään? Yhtään ei helpota, että kaikki laskelmointi suositellaan heittämään romukoppaan ja luottamaan intuitioon tai kohtaloon (silloin vain tullaan liittyneiksi intuitionisteihin tai fatalisteihin, joilla on omat suosituksensa...).

Nämä muutokset eivät ole tapahtuneet hetkessä. Alvin Toffler kirjoitti tämänsuuntaisista ristipaineista ja yllättävistä kombinaatioista jo teoksessa Hätkähdyttävä tulevaisuus (1972, alkuteos Future Shock 1970). Osittain tämä liittyy laajempaan käsitykseen ns. suurten kertomusten hajoamisesta: ihmiskunnalla ei enää ole ajattelun ja sopeutumisen tukena muutamaa harvaa myyttiä tai ideologiaa, vaan nämä ovat mukana vain yhtenä aineksena porisevassa vaikutelmakattilassa.

Tähän tilannekuvaan sopii toisaalta paradoksaalisesti ja hyvin inhimillisesti se, että halutaan sitoutua johonkin turvaa tarjoavaan perinteeseen ja sitä tukevaan yhteisöön, mihin perustaan tämä sitten nojaakaan. Yhteenkuuluvuutta voi kokea yhtä lailla kuukauden ikäiseen nettiyhteisöön kuin vuosisataiseksi tai -tuhantiseksi oletettuun perinneyhteisöön ja arvopohjaankin. Painotukset näiden kesken luovat omat ongelmansa, joihin eräillä esimerkeillään viittasi jo Toffler. Tällä foorumilla kysymys saattaa kuulua näin: Voinko olla täysin rinnoin kinky, jos perheelleni tai suvulleni tärkeä arvojärjestelmä (olipa se uskonto, puolue tai veljeskunta) vaatii vähintään vaniljaa tai jopa absoluuttista seksuaalimoraalia tai toisaalta katsoo tietynlaista käyttäytymistä sormien läpi?

Mr Birch

[Taleir]

Kiitos Mr Birch, tuo oli loistava kirjoitus arvopohjan pirstoutumisesta! Olen ajatellut että se on jonkinlaisen uskonnontarpeen korvautumista Hyvän ja Pahan Tiedon puusta.
Mutta tuo on parempi näkökulmaa voileipäpöydästä ja vanhempien sukupolvien mielestä vihjeettömästä elämästä eri vihurien viemänä!

Arvopohjan eroista kinkylle: exä on muuttunut kokoaika aggressiivisemmaksi ja syyttää ties mistä, vaikka minun kinkyni on hyvin hyvin konservatiivista ja kilttiä. Lähempänä 70- luvun sukupuolikäsityksiä kuin mitään muuta. Mutta se ei sovi hänen kerrontaansa.

Jokaiselle jotakin. Mutta kovin harvoille samaa!