Oletteko samaa mieltä: Karvainta elämässä on hylätyksi tuleminen

[windmillsw]

Avaan yhden keskustelun aiheemme täällä luonnon helmassa Lapissa.
Olen nauttimassa kommuunilomasta yhteisöllisesti, jolloin käymme kullekin vieraalle jotain läheistä aihetta yhdessä läpi.

Tänään yksi vieras toi aiheekseen oheisen, josta toivoisin saavani tänne jutustelua aikaan.

Tämä on jostain artikkeli, jonka lopussa lukee:
There´s not a thing called dital love.
]KARVAINTA ELÄMÄSSÄ ON HYLÄTYKSI TULEMINEN

Toisen ihmisen rakastaminen on kauneinta elämässä.
On kaunista olla yhdessä, oppia tuntemaan toinen, oppia arvstamaan toista, oppia luottamaan toiseen, oppia olemaan ystäviä syvältä sydämestä.
On hyvä tuntea toisen hyväksymistä, läheisyyttä.
Parasta kaikki on silloin kun rakkaus kehityy ja kasvaa molemminpuolisesti.
Mutta entä silloin, kuin toisen rakkaus katoaa, kuolee hiljaa pois?
Kun ei ole enää sitä yhteistä hyvää oloa, kosketusta sydämessä, hiljaisia sanoja, iloakaan enää?
Se sattuu. Se repii sisätä päin, polttaa kurkkua ja krveltää silmiä.
Se saa katseen sammumaan, kädet kylmiksi, sydämen itkemään.
On vaikeaa päästää irti siitä jota rakastaa, antaa toisen lähteä vierestä, hyväksyä totuus, silloin kuin itse tahtoisi syöksyä syliin ja kysyä tuhat kertaa MIKSI?

Jos on opittu rakastamaan, pitää oppia mysö jättämään ilman kaunaa sydämessä. Rakkautta ei voi pakottaa, sitä ei voi varastoida ja kahlita. Sen on parempi antaa lähteä silloin, kun siltä tuntuu.
Ero on aina aalonpohja, tyjiä mustia päiviä je enkelten kyyneleitä, mutta niihin ei huku,
jos katseessa ei viivy kylmyys - vaan kiitollisuus yhteisestä.
Siitä mitä kerran elettiin, mutta jonka aika on nyt ohi.
Muistoja kannattaa vaalia, mutta niistä sei saa elää.
Vain tosi rakkaus ymmärtää erota kauniisti, olla ystäviä jälkeenkin päin.


Tämä aihe kosketti varmasti minua tämän artikkelin verran, koska olen menettänyt rakkaitani Tuonpuoleiseen pitkin tässä syksyä.
Hylätyksi tulemisen tunne saa uskomattoman paljon asioita meissä aikaan...

Tuulimylly

[windmillsw]

sory.. ainakin yksi kirj.virhe,,, dital = digital

[Fixx]

On elämässä pahempiakin asioita.

[windmillsw]

Olisiko subille pahinta tulla hylätyksi.. kuolisi..

[Isäntä83]

Pahempiakin asioita varmasti on, mutta mulle hylätyksi tuleminen on Top 3 joukossa, ainakin tähän asti elämässä..

[-katy-]

jos katseessa ei viivy kylmyys -

Ajattelen tätä nyt yleisellä tasolla,mutta voihan se liittyä kinkyynkin jonkin mutkan kautta-

Kun äitisi tai isäsi katseli sinua syntyessäsi kylmin ja välinpitämättömin silmin, tai vihaisin silmin,muistat sen aina- ei siihen auta kuin aika ja ymmärtäminen,hyväksyminen. Kuitenkin se hylkääminen on aina sinussa

[misuli_n]

,

[mastervsop]

Vanhempien ainokaisena olin silmäterä mutta jouduin itse keksimään ajanviettoni monasti joten tunne on tuttu ikävä ystävä ja sitä oppi käyttämään myös itse mutta aikansa kutakin.

[onez]

Yksinäisyyteen se omalla kohdalla johti. Tarpeeksi monta kertaa kun hylätään, sitä kovettaa ulkokuoren eikä päästä ketään lähelle ettei satu uudestaan.

[oddartist]

Niin, onhan nämäkin tunteita, jotka on joutunut käymään läpi. Saman naisen kanssa edelleen elän, eikä ole kyllä suunnitelmissa kummallakaan sitä muuttaa, mutta tämäkin puoli on puhuttu läpi yhdessä ja itsensäkin kanssa. Toivon että tämä juttu kestää, ja uskonkin siihen, vaikka hetkittäin koskessa kolhitaankin joka ikistä kivenmurikkaa. Itse en lähde, tuli mitä tuli, siinä mielessä olen vähän jäärä. Mutta jos joskus tulisi se päivä, että kauniimpi osapuoli tuumaisi ettei tämä olekaan hänelle hyvä ja haluaa etsiä muuta, en minä siitä katkeruutta tuntisi tai loppuelämää jäisi märehtimään. Tämä on kaikkiaan ollut aina omalla tavallaan hullun kaunista tämä elämä. Niin perseestä kuin se väliin onkin.

[Dante79]

Se kuinka paljon hylätyksi tuleminen sattuu on mielestäni suoraan verrannollinen siihen kuinka vähän rakastaa itse itseään, arvostaa ja hyväksyy itsensä.

Jos rakastaa itseään, ei häiritse kovinkaan paljon jos joku suhde loppuu. Sitä vaan muistelee lämmöllä hyviä muistoja ja jatkaa matkaa kohti uusia seikkailuja. Sensijaan jos suhtautuu ihmissuhteisiinsa "emotionaalisina kävelykeppeinä" eli että yrittää aina löytää jonkun joka "rakastaisi minua koska en itse siihen pysty", jokainen katkennut suhde vahvistaa sitä tunnetta että ei ole rakkauden arvoinen.

Itse olen iloinen että tämä tunne on olemassa, koska se johdatti minut aikoinaan oikeaan suuntaan, huomaamaan että ainoastaan itse pystyn antamaan itselleni sen rakkauden ja hyväksynnän jota joskus etsin muilta.

[-katy-]

Itse olen iloinen että tämä tunne on olemassa, koska se johdatti minut aikoinaan oikeaan suuntaan, huomaamaan että ainoastaan itse pystyn antamaan itselleni sen rakkauden ja hyväksynnän jota joskus etsin muilta.

Tuli tuosta mieleen omat hetkeni parikymmentä vuotta sitten ja kuinka se on prosessi,että jotenkin itsenäistyy ja kasvaa-

yksi tärkeä vaikuttaja oli käsite läheisriippuvuus ja sen esilletuojan Tommy Hellstenin ajatukset kirjassaan. Jollain lailla viisas ajatus oli se "saat sen mistä luovut" kuten vaikka läheisistä ihmisistä. Se ei vain taianomaisesti toimi,mun mielestä-ajatusta voisi jatkaa niin,että on valmis luopumaan kaikesta,jos oma mielemnterveys sitä vaatii tai siis hyväksymään sen,ettei löydy riittävän terveitä,henkisesti,ystäviksi ja läheisiksi.

On paljon "hyviä" ja "terveitä" ihmisiä,mutta paljon myös sairasta,ihmissuhdepelailua,juonittelua,kyykyttämistä,yritetään laittaa "pilli toiseen ja imeä tyhjäksi",kuten Taberman kuvaili jossain runossa, ja sitten voi siirtyä toiseen kohteeseen,jos ei yksi enää jaksa antaa mitään tai jää "orjaksi" ikuiseen kidutukseen-

Tuo tietenkin kärjistetty esimerkki pahimmista,mutta tuntuu,kun skenen tilanteitakin seuraillut ja ihmiset kertoneet tilanteistaan,ettei se ole mitenkään tavatonta-

Niin yksin kuin onkin-ei missään nimessä mihinkään kidutussuhteisiin mukaan,jossa lopulta vain se terveempi sairastuu pahemmin.. No tuli turhaa paatosta mukaan,mutta kun joulu (-:

[TragedyForYou]

Mä en varmaan nyt monenkaan mielestä ymmärrä elämästä yhtään mitään koska mun täytyy todeta ettei mulla ole kokemusta hylätyksi tulemisesta rakkaussuhteessa, kun saman miehen kanssa ollut lähes teini-iästä.
Voisin silti kuvitella, että hylkäämiskokemus on rankin kaikista, vaikka siitäkin monet selviää. Ihminen voi rakastaa ja arvostaa itseään, mutta jos ei mistään eikä keneltäkään saa osakseen rakkautta niin mitä se ihmiselle tekee? Onneksi suurimmalla osalla on sentään joku joka rakastaa ja välittää. Eikä määrä mielestäni korvaa laatua. Harvalla meistä tuskin monia?

[chilinen]

Se kuinka paljon hylätyksi tuleminen sattuu on mielestäni suoraan verrannollinen siihen kuinka vähän rakastaa itse itseään, arvostaa ja hyväksyy itsensä.

Jos rakastaa itseään, ei häiritse kovinkaan paljon jos joku suhde loppuu. Sitä vaan muistelee lämmöllä hyviä muistoja ja jatkaa matkaa kohti uusia seikkailuja. Sensijaan jos suhtautuu ihmissuhteisiinsa "emotionaalisina kävelykeppeinä" eli että yrittää aina löytää jonkun joka "rakastaisi minua koska en itse siihen pysty", jokainen katkennut suhde vahvistaa sitä tunnetta että ei ole rakkauden arvoinen.

Itse olen iloinen että tämä tunne on olemassa, koska se johdatti minut aikoinaan oikeaan suuntaan, huomaamaan että ainoastaan itse pystyn antamaan itselleni sen rakkauden ja hyväksynnän jota joskus etsin muilta.

En ole ihan tämänkään kanssa samaa mieltä. Itseään tulee kyllä rakastaa, muttei liian itsekeskeisesti. Riippuu paljon siitäkin, miten se suhde loppuu. Jos se on perustunut vääriin lähtötietoihin, voi olla toisille vaikeaa lähteä reippain mielin uuteen juttuun. Varsinkin, jos se toistuu. Ja sitten voi katsoa myös peiliinkin.

Paskoja juttuja tapahtuu, elämä on, ja voi olla, että toinen ei hae samaa kuin itse, mutta kaikesta ei kannata katkeroitua. Ja loukkaantuminenkin on asennekysymys. Mikään ei kiellä realiteettien toteamista. Hyvää on yleensä ollut se alku, ja jos jo siinä tunnistaa ongelmaa, niin voi seuraavassa jutussa olla viisaampi.

On noita oikeasti paskoja juttuja omallekin kohdalle osunut, mutta eipä sitä aina heti osaa olla objektiivinen. Nykyään oon kyynisempi, ehkä liikaakin.

[mastervsop]

Infarkti itsemurha ja mielenerveysongelmien suurin yksittäinen nimittäjä on erot....