BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: oPoika - 22.07.2026, 15:56
-
Onko nykykulttuurissa henkinen matka alistuvaksi lyhyempi kuin alistajaksi? Oletan, että jokin osa ihmisistä löytää itsestään kummankin puolen tai ainakin vivahteita niistä, mutta onko niin, että kulttuuristamme saa vähemmän tukea dominoiville kuin alistuville taipumuksille?
Ainakin fyysisen voiman käyttöön lienee monilla kulttuurisen mallin vuoksi varsin korkea kynnys, vaikka siitä olisi avoimesti sovittu.
-
Ilman muuta. Siitähän oli juurikin juttua "itsemurha empatiasta", mikä termi luotiin kuvaamaan feministisen kulttuurimme ongelmaa nykypäivänä. Maskuliininen dominointi ei oikein saa jalansijaa naisten keskuudessa julkisessa arjessa, ja voi olla että se vaikuttaa myös naisten yksityisissä suhteissa miehiin.
-
Jos nyt ensin puhutaan täysin seksuaalisuudesta eikä normaalista ihmisten kanssakäymisestä työpaikoilla, parisuhteissa tai missä tahansa suhteessa.
Itse nopeasti ajattelen asian niin, että etenkin länsimaiset ovat paljon avoimempia ja avarakatseisempia nykyään kokeilemaan asioita ja etenkin hyväksymään erilaisia seksuaalisuuden muotoja... tämä avoimuus ja hyväksytyksi tuleminen yhteiskunnassa toki ruokkii yksilöitä kokeilemaan monenlaisia juttuja, ja sitä kautta osa ihmisistä löytää haluja esim. samaan sukupuoleen, tummempiin kinkyjuttuihin ja BDSM-puolella mahdollisesti olemaan avoin D- tai s-rooleihin, ja se ei ole enää niin sukupuolirajoitteista. Toki lapsilla kasvatus, koti, vanhemmat, kaverit ja etenkin nuorilla sosiaalinen media ja netti yleisesti ohjaavat heidän mielipiteitään ja käytöstään myös seksuaalisuuden osalta. Lapsen mieli kun on helposti manipuloitavissa, ja siksi toivoisin koulujen opettavan lapsia, etenkin teini-ikäisiä, ajattelemaan itse rohkeasti, keitä he ovat ja mitä elämässä haluavat, ja antamaan avaimia oman psykologian kehittämiseen ja hallintaan, mutta tämä toki on jo täysin eri aihe. Mutta itse aloittajan kysymykseen vastaten sanoisin, että EI, en usko, että nykykulttuurissa henkinen matka seksuaalisessa mielessä olisi lyhyempi alistujaksi kuin alistajaksi, ja ennen näitä käsitteitä yksilön pitää siirtyä jo tasa-arvoiselta vaniljapuolelta touhusta tänne tummempaan kinkympään. En usko, että nykykulttuuri saisi jonkun nauttimaan kivusta tai sen antamisesta, siitä joko pitää tai ei pidä osana omaa seksuaalisuuttaan. Se oma rooli on joko kokeiltu ja löydetty tai se on ollut osa itseään ihan nuoresta asti, kuten itselläni.
Se mitä sitten tulee normaaliin kanssakäymiseen, mihin alussa viittasin, ja kun siirrytään pois vain seksuaalisuudesta, on täysin eri pelikenttä. Ja tässä mä näen sukupuolten välillä eroja. Nyky-miehillä henkinen matka alistuvaksi on lyhyempi kuin matka siihen itseään kunnioittavaan, rauhallista maskuliinista energiaa huokuvaan tukeen ja turvaan, joka on miehisen hyvän itsetunnon pohja, jota nainen ja feminiininen energia kaipaa rinnalleen ja jonka edessä hänen on helpompi olla "alistuva" ja antaa naisellisuutensa loistaa. Syitä siihen, miksi asiat ovat näin, voidaan kaivaa sieltä ja täältä, ja tämä viesti ei loppuisi koskaan, jos alkaisin analysoimaan jokaista juuri nyt mieleeni tulevaa asiaa perin pohjin, mutta sanoisin, että miehen rooli olla johtavana vastuunkantajana on vähentynyt viimeisen 100 vuoden aikana. Ensin "nössähtivät" isoïsät, sitten isät ja perintö valui pojille, eli roolien hämärtyminen ja isän/miehisyyden esimerkin puute. Nyky-mies on oppinut, että niin oma äiti kuin muutkin naiset kantavat oman osansa ja tulevat itsenäisesti yhteiskunnassa toimeen, siitähän se mediakin pauhaa, eli miksi niitä johtamaan. Mies on oppinut, että voiman käyttö, suojeluvaisto ja hallinta ovat pahasta... narsistin leima pamahtaa nopeasti. Ja lista jatkuisi...
Jos taas käännetään siihen, että onko nykykulttuurissa naisen matka henkisesti alistuvaksi vai alistavaksi, niin tilanne on aika peilikuva mieheen verrattuna. Yhteiskunta kannustaa naista ja tukee naisen kouluttautumista, johtotehtäviä ja itsenäistä taloudellisuutta. Populaarikulttuuri ihannoi boss-henkistä ja itsenäistä naista ja palkitsee siitä. Taloudellinen riippumattomuus antaa naiselle valtaa valita kumppanin, ja deittimarkkinoilla tämä on ollut trendi jo vuosikymmeniä. Kotiäitititteliä saatetaan kritisoida ja pitää "alistavana" ideana. Ja lista jatkuisi...
Eipä tässä varmaan mitään uutta ole kenellekään, mutta isossa kuvassa kun zoomataan katsetta pois siitä omasta arkisesta itsestään ja mietitään asiaa katsoen kuun kamaralta, niin itselleni nousee pintaan kysymys, että onko tämä hyväksi ihmiskunnalle, pitääkö kaikkia vanhoja tuhansien vuosien perinteitä rikkoa, toimiiko tämä... ollaanko me onnellisia vastakkaiseen sukupuoleen nykymaailmassa, oletko sinä onnellinen siihen? Kun miehet luopuvat vallasta ja se siirtyy naiselle, niin on aika luonnollista, että mies muuttuu nykykulttuurissa alistuvammaksi, epävarmemmaksi ja passivoituu.
Meillä nykyihmisillä on 300 000 vuoden mittainen evoluutio takana tällä pallolla, ja se on asia, mitä ei rikota hetkessä, väittäköön kuka mitä tahansa. Mutta kovasti perusrakenteet jyrisevät ja murtuvat. Mies on pohjimmaltaan portinvartija, elättäjä, suojelija ja pysyy monesti huonommissakin suhteissa periaatesyistä, mutta nämä pohjimmaiset syyt, miksi mies voisi kokea olevansa mies naisen seurassa, ovat murtumassa yllä olevista syistä. Miksi miehet voivat kokea alemmuudentunnetta, jos naisen palkka on parempi... koska se ajatus sotii meidän miehistä rooliamme vastaan, ja se ei ole kateutta tai heikkoa itsetuntoa, vaan biologista sisään viritettyä elättäjä- ja suojeluvaistoa, joka on murroksessa, ja me emme oikein tiedä, miten näihin tulisi suhtautua ja mitä meillä on annettavana. Jos vielä käännän asiaa toisin päin: onko naisten pahoinvointi lisääntynyt, onko henkinen kuormitus ja jaksaminen arjessa lisääntynyt ja painaako vastuu hartioilla, vaikka voimatasapaino on tasaantunut sukupuolten kesken?
On varmasti vaikea verrata lähimenneisyyden 1800-luvun ihmisiä meihin, saatikka kauempaa Antiikin Egyptistä. Monesti voidaan romantisoida tai kauhistella mennyttä, ja syyllistyn siihen itsekin, ehkäpä jopa tässä viestissä.
Vielä alkuperäiseen kysymykseen vastaten: Ei, en koe, että seksuaalisessa mielessä nykykulttuuri ajaisi pahemmin ihmisiä BDSM-pariin ja sitä kautta alistujaksi tai alistajaksi, mutta kehottaa ja antaa tilaa kokeilemaan. Miehen suoranainen dominointi nähdään huonona itsetuntona, narsistisuutena tai henkilönä, joka ei saanut rakkautta (jota toki se saattaa ollakin), mutta terve hallitseva auktoriteettinen käytös ja kehonkieli on toki miehessä ihailtavaa niin normaalissa elämässä kuin naiselle seksuaalisestikin... vaikka olisivat kuinka sitä boss ladyä itsekin. Naiselle dominoiva, tai kevyemmin sanottuna itsenäinen ja auktoriteettinen, käytös on nykyään ihailtavaa ja jopa hieman toivottavaa, ja sitä katsotaan paljon enemmän sormien lävitse, koska se juttu on nyt vaan in. Seksuaalisesti dominoiva nainen (se miten me se täällä BDSM-foorumilla ymmärrämme) on suurelle osalle miehistä luultavasti pelottavaa, jos se on jatkuvaa, mutta toki kulttuuri edistää senkin puolen kokeilemista, kuten kaikkea muutakin, mikä tuntuu hyvältä ja omalta.
-
Huomauttaisin edelliseen, että naiset eivät ole hakeutuneet yhteiskunnallisesti korkeampaan asemaan vallanhalusta, kilpailuvietistä (se mikä ajaa miehiä), vaan kyseessä on lähtökohtaisesti selviytyminen ja toivo paremmasta elämästä. Tähän muutoksen haluun on vaikuttanut alisteinen asema perheyhteisöissä, usein taloudellinen ja henkinen väkivalta. Naiset ovat halunneet muutosta, pääsylipun valita toisin jos tarve on. Tätä hyvin harvoin miehet ymmärtävät!
-
Huomauttaisin edelliseen, että naiset eivät ole hakeutuneet yhteiskunnallisesti korkeampaan asemaan vallanhalusta, kilpailuvietistä (se mikä ajaa miehiä), vaan kyseessä on lähtökohtaisesti selviytyminen ja toivo paremmasta elämästä. Tähän muutoksen haluun on vaikuttanut alisteinen asema perheyhteisöissä, usein taloudellinen ja henkinen väkivalta. Naiset ovat halunneet muutosta, pääsylipun valita toisin jos tarve on. Tätä hyvin harvoin miehet ymmärtävät!
Näin juuri. Kun kysyttiin, että olemmeko onnellisia nykytilanteessa, niin on tosiaan syytä muistaa, että nykytilanteeseen päädyttiin juuri siksi, että naiset eivät olleet tyytyväisiä eivätkä tunteneet oloaan turvalliseksi epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Jokaisessa kulttuurissa/yhteiskunnassa naiset ovat pyrkineet pois patriarkaalisesta, perinteisten sukupuoliroolien järjestelmästä ja halunneet muutosta, niin ennen kuin nykyisin, mikäli tämä pyrkimys vain on millään lailla mahdollista (jopa Afganistanissa opiskellaan salaa oman hengen uhalla). Siitä voidaan päätellä, että eivät naiset tunteneet/tunne oloaan hyväksi yhteiskunnassa, joka tarjoaa alisteista sukupuoliroolia. On ihan harhakäsitys, että naisen alisteinen asema toisi naiselle jotain turvaa - se turva voi toteutua jossain bdsm-leikissä, kun tietää, että kyse ei oikeasti ole pakkotilanteesta, vaan koska tahansa voisi hypätä siitä pois. Oikeasti silloinkin varsinainen turva on yhteiskunta, joka antaa mahdollisuuden päättää itse. Sitten voi vain "leikisti" luovuttaa vallan toiselle.
Ja niinpä kysymykseen "olemmeko onnellisia vastakkaiseen sukupuoleen nykymaailmassa, oletko sinä", ainakin henkilökohtainen vastaukseni on, että kyllä olen onnellinen siitä asiasta, että kenelläkään toisella (esim. miespuolisella läheisellä) ei ole valtaa minun ylitseni, tai että se, että olen nainen, ei esimerkiksi ole ollut este opiskelulle ja mieleisen työn tekemiselle. (Niin joo ja pidän kotitöitä tylsinä, joten olisi hirveää elämänhukkaa joutua käyttämään tämä lyhyt aikani täällä maapallolla pelkkiin epäkiinnostaviin kotitöihin, joten ei kyllä kotirouvan osa kiinnostaisi. Työ voi olla ajoittain stressaavaa, mutta väitän, että se on pienempi stressi kuin millaista stressiä kokisin, jos eläisin epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa.)
-
Koko tämä tasa-arvo ja feminismi on osa laajaa työkalupakkia millä länsimaiset yhteiskunnat systemaattisesti tuhotaan. Eihän noihin kaikkiin ois tarvinnut lähteä täysillä mukaan vaikka niitä tarjotaankin, mutta kun se kriittinen looginen ajattelu loistaa poissaolollaan ja ollaan johdatettavissa. Eli muuttuiko lopulta mikään. Noh se muuttui että länsimaissa vaihtuu väestö, meidän syntyvyys on alimillaan ikinä, naiset on koulutetumpia (todellisuudessa täyttä aivopesua ja indoktrinaatiota, oikean opin voi hankkia koulun ulkopuoleltakin) ja tienaa enemmän kuin miehet, mutta samalla haluavat miehen jolla on heitä korkeampi asema yhteiskunnassa. Tämä on tämä feministinen srödingerin yhtälö. Tuloksena et kaikki istuu himassaan yksinäisinä. Jes me voitettiin tässä!
Suomalaisessa yhteiskunnassa on täysin demonisoitu suomalaisten nuorten miesten kaikki miehiset harrastukset. Ja kaikki riskinotto deletoidaan ja sitä paheksutaan. Miehen tehtävä on hallita onnistuneesti riskejä, poikana sitä rajaa opiskellaan. Tuloksena on syrjäytyneet miehet ja nyhveröitä.
-
Koko tämä tasa-arvo ja feminismi on osa laajaa työkalupakkia millä länsimaiset yhteiskunnat systemaattisesti tuhotaan. Eihän noihin kaikkiin ois tarvinnut lähteä täysillä mukaan vaikka niitä tarjotaankin, mutta kun se kriittinen looginen ajattelu loistaa poissaolollaan ja ollaan johdatettavissa. Eli muuttuiko lopulta mikään. Noh se muuttui että länsimaissa vaihtuu väestö, meidän syntyvyys on alimillaan ikinä, naiset on koulutetumpia (todellisuudessa täyttä aivopesua ja indoktrinaatiota, oikean opin voi hankkia koulun ulkopuoleltakin) ja tienaa enemmän kuin miehet, mutta samalla haluavat miehen jolla on heitä korkeampi asema yhteiskunnassa. Tämä on tämä feministinen srödingerin yhtälö. Tuloksena et kaikki istuu himassaan yksinäisinä. Jes me voitettiin tässä!
Suomalaisessa yhteiskunnassa on täysin demonisoitu suomalaisten nuorten miesten kaikki miehiset harrastukset. Ja kaikki riskinotto deletoidaan ja sitä paheksutaan. Miehen tehtävä on hallita onnistuneesti riskejä, poikana sitä rajaa opiskellaan. Tuloksena on syrjäytyneet miehet ja nyhveröitä.
Tarkennuksena kysyn, että meinaatko siis, että nimenomaan naiset voisivat hankkia tarvittavan opin koulun ulkopuolelta, vai miehetkö myös? Ja menisitkös itse oikeasti kouluttamattoman hammaslääkärin vastaanotolle juurihoitoon, laittaisitko lapsesi itseoppineen opettajan luokkaan vai pitäisikö ehkä koulut lakkauttaa kokonaan, niin että kaikki vain opiskelisivat kaiken itse? Sori, mutta Suomen kaltaisessa maassa tuntuu aika historiattomalta tuollainen koulutuksen vähättely, vaikka nimenomaan suomalainen koulujärjestelmä on niitä asioita, joissa tässä maassa oli oikeasti onnistuttu.
Mutta mitäpä tarjoaisit tasa-arvon ja feminismin tilalle? Naiset eivät missään päin maailmaa koe oloaan hyväksi saati (oikeasti) turvalliseksi epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Joten miksi se olisi varteenotettava vaihtoehto? Ja mitä tulee tuohon kotona yksin istumiseen, niin toivottavasti kukaan ei erehdy luulemaan, että epätasa-arvoisissa yhteiskunnissa naisten ja miesten välillä on yhtään suurempaa vetovoimaa tai rakkautta. Melkein uskaltaisin väittää, että ehkä jopa vähemmän.
-
Kävin kevääseen asti opetushammaslääkärissä missä oppilaat tekee. Mut olen itse täysin itseoppinut alalla johon olen vaihtanut, mulla on asiakkaita mm 50 osavaltiossa ja seuraavan kerran kun ihminen laskeutuu kuuhun ni siellä on todennäköisesti mun suunnittelemat kamat. En pystyis istuu koulussa pätkääkään kun sieltä tulee kaikkea wokemädätystä, co2-huijausta yms muuta tuutin täydeltä. Aika moni ”opiskelee” vähintään 30vuotiaaksi jolloin parhaat lastetekoiät on jo ohitettu ja sitten siihen ura päälle. Toki koulussa ja urassa on paljon hyvääkin. Mut näin länsimaisena ilmiönä se on johtanut jokapaikassa samanlaiseen tulokseen. 2030 tulee viimeistään EU:n totalitäärinen digikommunismi täysillä, mihin kuuluu myös nämäkin keskustelut vain pankkitunnusten läpi kirjautuneena. Ja 2050 viimeistän meillä on täällä Sharialaki ja tuhoutuneen sivilisaation rippeet.
-
Niin siis jos joku opiskelee 30-vuotiaaksi ja tekee sen jälkeen uraa, se on silloin sitä, mitä tämä ihminen on omalta elämältään halunnut. Vapaassa yhteiskunnassa ihminen saa vapaasti valita. Mutta jos syntyvyydestä ollaan huolissaan, silloin pikemmin täytyy lisätä tasa-arvoa eikä vähentää sitä, koska mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta on, sitä epätodennäköisemmin nainen joutuu valitsemaan äitiyden ja koulutuksen+uran väliltä. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa huomioidaan naisen elämänkaareen liittyviä tilanteita ja elämänvaiheita, esim. äitiysloman pitäminen opiskeluaikana onnistuu, tenttiin osallistuminen vauva-aikana mahdollistetaan (esim. Helsingin yliopistossa on lapsiparkki ja on myös mahdollista tehdä tentti erillisessä huoneessa vauvan kanssa), raskaussyrjintä kitketään pois, ja työn ja perheen yhdistämistä helpotetaan eri tavoin niin työpaikan käytäntöjen kuin yhteiskunnan taholta, sekä lisäksi imetykseen suhtaudutaan positiivisesti, jolloin naiset eivät joudu vetäytymään pikkuvauvan kanssa omiin oloihinsa - ja mikä tärkeintä: miehet osallistuvat lastenhoitoon. Ja sehän ei hyödytä vain naisia vaan miehiä myös, kun saavat olla oman lapsensa kanssa, luoda läheisen suhteen lapseensa, jne. On varmasti merkityksellisempää kuin pelkkä työnteko! Ja kun tässä keskustelussa aiemmin mainittiin miehen luontainen suojelunhalu, niin mikäs sen sopivampaa miehekkäälle miehelle kuin oman lapsen hoitaminen. Tasa-arvoinen yhteiskunta tukee tätä mahdollistamalla sen, että mies voi jäädä isyyslomalla ja vanhempainvapaille. Tämän seurauksena pariskunnan osapuolten todellisuudet eivät eriydy, kun jakavat yhdessä perhekokemuksen (verrattuna siihen, että toinen pyörittäisi perhearkea yksin ja toisella olisi joku rinnakkaistodellisuus työpaikallaan) ja se taas lähentää heitä ja lujittaa parisuhdetta.
Suomalaisen maallistuneen peruskoulun ja/tai jatkokoulutusjärjestelmän yhteys sharia-lakiin jäi itselleni hivenen hämäräksi. Jälkimmäinen yleensä vetoaa nimenomaan kouluttamattomiin ihmisiin, joiden maailmankuva pohjaa ihan muuhun kuin tieteiseen - mihin sitten taas suomalainen koulujärjestelmä perustuu.
-
Erittäin hyvä keskustelu, mikä on tuonut esille miksi me naiset tarvitsemme alisteista asemaa vain makuuhuoneessa! Harvassa ovat ne miehet, kuten aloituskin totesi, jotka hallitsevat nämä kaksi ymmärryksen puolta.
Brittien ja amerikkalaisten somessa on menossa juuri nyt aivan posketon "gender war" ilmiö. Siihen kannattaa tutustua ihan osallistumalla seuraamaan keskusteluja. He ovat selvästi jäljessä kulttuurillisesti mitä tulee naisen yhteiskunnalliseen asemaan. Konservatismi aatteena taustalla isosti toki. Viihteen puolella löytyy loistava elokuva Fair Play Netflixistä. Erinomainen kuvaus aiheesta.
-
Täytyy mainita sen verran, että nykyinen patriarkaatti on siis muutaman tuhannen vuoden ikäinen (siis erittäin lyhyt jakso vrt. 350000v) rakenteellinen kyhäelmä, joka on "keksitty" silloin kun on siirrytty agrikulttuuriin. Eli sitä ennen ei ollut perinteisiä sukupuolirooleja sen enempää kuin muutakaan sukupuolirooleja. Eli on väärinkäsitystä olettaa perinteiset sukupuoliroolit biologiseksi ilmiöksi, kun kyseessä on aikansa elänyt rakennelma tai tekniikka siinä missä vaikka kivikirves ja on keksitty parempaa ja siirrytty eteenpäin. ihminen on yksi isoihmisapinalaji muiden joukossa, ei eroa viettisysteemiltään ja etologialtaan mainittavasti lähimmistä sukulaisistaan bonobosta ja simpanssista. Yleensä ei varmaankaan ymmärretä, että kyseessä on täysin eri asia, kun puhutaan sukupuolten välisistä eroista ja sukupuolirooleista, ja jos nyt joku ikinä tulisi ajatelleeksi, että entäs muut lajit vaikkapa ne "serkut" oletettaisiin että simpanssien "pieni" ero, joka on kutakuinkin sama kuin ihmisellä, se saatettaisiin kuvitella sukupuolirooleiksi, mitä he eivät ole keksineet.
Tämmöstä tuli mieleen, itse aloittajan kysymyksestä en väitä ymmärtäväni mitään. Itse en ole koskaan tuntenut vetoa "perinteisiin" sukupuolirooleihin sen enempää kuin "moderneihinkaan". Sen mitä muistan nuorelta iältä on se, että tiedostettuani tämmöisistä kotkotuksista, ajattelin että pois ne minusta olen puhtaasti ehta eläin. Tein varsin nuorella iällä päätöksen, että en sekaannu boss bitcheihin enkä konservatiiveihin. Konservatiiviseen naaraaseen en koskaan onneksi ole joutunut törmäämään, ja tasan yhtä boss bitchiä olen joutunut välttelemään. Täsmennyksenä: ei haittais muuten jos on boss bitchimäisiä elkeitä, mutta kyse oli just sitä ura ura elämäntapa minä minä blaah blaah ja tuntui kuin hän olisi arvottanut "elämäntapaansa" ideologisesti, ja tämä 2000- luvulla, eli monta vuosikymmentä sen jälkeen kun oli jo sukupuolten (binäärigenderi) tasa-arvo toteutunut suomessa, koska ne muinaiset kivikirveet olivat murentuneet ajan saatossa ja koska niitä oli tiedostaen poistettu ja parempaa ja paremmin ihmisen apinuuteen sopivaa päästetty kumpuamaan tilalle.
-
Huomauttaisin edelliseen, että naiset eivät ole hakeutuneet yhteiskunnallisesti korkeampaan asemaan vallanhalusta, kilpailuvietistä (se mikä ajaa miehiä), vaan kyseessä on lähtökohtaisesti selviytyminen ja toivo paremmasta elämästä.
Mistä tiedät etteivät ole hakeutuneet vallanhalusta tai kilpailuvietistä? Onko tähän joku tieteellinen tutkimusviite vai oletko ihan itse keksinyt väiteen?
Tuntemistani ihmisistä oman arvion mukaan kolmesta pahiten kilpailuvietillisesta on ollut kaksi naisia, näistä toisella jotenkin pakonomainen kilpaluvietti aiheutti pahoja vaikeuksia ihmissuhteissa ja työpaikallla. En ollut siis suhteessa henkilön kanssa, oli työkaveri jonka kanssa päädyin joskus keskustelemaan aiheesta syvällisemmin.
Narsisteja on molemmissa sukupuolissa mutta ilmenemismuodot ovat usein erilaisia, stereotyyppinen narsisti on mies ja narsismi usein näkyvää ja joskus väkivaltaista. Naisille miehiä tyypillisempi ilmenemismuoto on uhriutuminen ja marttyyriys jotka saattavat jäädä paremmin piiloon tai epäselväksi.
https://www.narsistivsmina.com/l/naisnarsisteja-enemman-kuin-miesnarsisteja/ (kirjoittaja nainen)
Ja jos katsoo 2000-luvun poliittisia johtohahmoja suomessa, presidentit/pääministerit yms niin itselle muotoutuneen käsityksen mukaan vallanhaluisin näistä on ollut nainen, vaikka vaikuttamiskeinot ovat olleet epäsuorempia kuin monella muulla.
-
Mistä tiedät etteivät ole hakeutuneet vallanhalusta tai kilpailuvietistä? Onko tähän joku tieteellinen tutkimusviite vai oletko ihan itse keksinyt väiteen?
Ainakin 1950-luvun amerikkalaista kotirouvakulttuuria on tutkittu tieteellisesti ja todettu, että alisteinen asema ja mielekkäiden asioiden tekemisen mahdottomuus aiheutti näille kotirouville henkistä pahoinvointia. Moni pakeni tylsistyttävää, kotitöihin keskittyvää elämää päihteisiin (esim. lääkkeiden väärinkäyttö oli yleistä). Kokivat, että elämä meni hukkaan.
Sinänsä on ihan vinksahtanutta, että nimenomaan niiden kohdalla, joilla lähtökohtaisesti ei ollut valtaa, pitäisi pystyä todistamaan, että juuri heillä ei ollut vallanhalua. Eikös pikemmin pitäisi tarkastella asiaa miesten kohdalla, siis niiden miesten, joilla oli valtaa. Onko miesten kohdalla vallanhalu jotenkin enemmän ok? Vaikka se johtaisi siihen, että puolet kansakunnasta joutuu huonompaan asemaan, voi henkisesti pahoin, ei saa ehkä täysiä kansalaisoikeuksiakaan?
-
Mistä tiedät etteivät ole hakeutuneet vallanhalusta tai kilpailuvietistä? Onko tähän joku tieteellinen tutkimusviite vai oletko ihan itse keksinyt väiteen?
Ainakin 1950-luvun amerikkalaista kotirouvakulttuuria on tutkittu tieteellisesti ja todettu, että alisteinen asema ja mielekkäiden asioiden tekemisen mahdottomuus aiheutti näille kotirouville henkistä pahoinvointia. Moni pakeni tylsistyttävää, kotitöihin keskittyvää elämää päihteisiin (esim. lääkkeiden väärinkäyttö oli yleistä). Kokivat, että elämä meni hukkaan.
Ovatko kaikki naiset täysin samanlaisia?
Millä tavalla se että jotkut ihan eri henkilöt tai osa niistä ihan eri aikakaudella on kärsinyt alisteisesta asemasta todistaa että jotkut ihan muut eri ihmiset eivät tekisi asioita puhtaasta kilpailuvietistä tai vallanhimosta?
Ainakin itselle nuo muutaman erityisen kilpailuhenkiset, narsistiset tai vallanhimoiset naiset olivat yksilöitä joilla oli tiettyjä yksilöllisiä ominaisuuksia. En sen perusteella luokittele kaikkia samanlaiseksi pelkästään yhden ominaisuuden (sukupuolen) perusteella. Kaikki naiset eivät myöskään ole hakeutuneet yhteiskunnallisesti korkeampaan asemaan.
Mielestäni on ihan mahdollisuuksien rajoissa että ainakin jokin osuus niistä naisista jotka ovat aktiivisesti hakeutuneet yhteiskunnallisesti korkeaan asemaan ovat tehneet sen jonkinlaisen vallanhimon vuoksi.
-
Huomauttaisin edelliseen, että naiset eivät ole hakeutuneet yhteiskunnallisesti korkeampaan asemaan vallanhalusta, kilpailuvietistä (se mikä ajaa miehiä), vaan kyseessä on lähtökohtaisesti selviytyminen ja toivo paremmasta elämästä. Tähän muutoksen haluun on vaikuttanut alisteinen asema perheyhteisöissä, usein taloudellinen ja henkinen väkivalta. Naiset ovat halunneet muutosta, pääsylipun valita toisin jos tarve on. Tätä hyvin harvoin miehet ymmärtävät!
Ei kyllä aivan pidä paikkaansa. Naiset ovat aina kilpailleet sosiaalisissa hierarkioissa siinä missä miehetkin. Keinot ovat ehkä olleet erilaisia kuin mitä nykyään mutta niin ne ovat miehilläkin erilaisia kuin aikaisemmin. Taloudellinen kilpailu on nykyään yhteiskunnan kannustama keino kilpailla joten siihen keskittyvät molemmat sukupuolet ymmärrettävistä syistä. Se ei kuitenkaan ole tietysti ainoa sosiaalinen hierarkia missä kilpailla mutta useimmiten sellainen mitä kaikki ymmärtävät vaikka eivät sitä arvostaisi kaikkein korkeimmalle.
Kuka nyt ei haluaisi aina mahdollisuutta valita toisin mies tai nainen. Aika harvoilla todellista vallinnanvapautta koskaan on. Ja silloin kun sitä on sitä helposti käytetään väärin tai valitaan vaan äärimmäisen huonoin perustein eli vähäisellä viisaudella.
-
Tarkoitin naisten alisteista asemaa avioliitoissa. Muutama vuosikymmen sitten oli vielä hyvin tavallista kotiäitiys ja kotirouvailu. Ja se oli kovaa valuuttaa sosiaalisessa hierarkiassa muiden naisten keskuudessa, mutta miehet käyttivät tuolloin asemaansa väärin. Oli paljon taloudellista ja henkistä alistusta. Näistä nykynainen on ponnistanut pois työelämä lähtöisen arjen avulla.
-
Tarkoitin naisten alisteista asemaa avioliitoissa. Muutama vuosikymmen sitten oli vielä hyvin tavallista kotiäitiys ja kotirouvailu. Ja se oli kovaa valuuttaa sosiaalisessa hierarkiassa muiden naisten keskuudessa, mutta miehet käyttivät tuolloin asemaansa väärin. Oli paljon taloudellista ja henkistä alistusta. Näistä nykynainen on ponnistanut pois työelämä lähtöisen arjen avulla.
En hyväksy premissiäsi. Avioliitto on aina ollut naisia ja lapsia suojeleva instituutio joka on velvoittanut miestä edes pitämään huolta kenestäkään. Lisäksi kotiäitiys ei ole ollut mikään hyvin tavallinen ilmiö Suomessa koskaan. Ihmiset käyttävät asemaansa väärin, huonosti, kyvyttömästi jne sekä miehet että naiset. Esimerkiksi merkittävä prosentuaalinen osuus naisista on pakottanut jonkun onnettoman miehen huolehtimaan itsestään ja jonkun toisen ukon lapsesta koko elämänsä usein avioliitto on se instituutio jonka kautta tämä on tapahtunut.
Agraari-Suomessa pre 1900 kotiäitejä oli nykyisessä käsityksessään 0% ja huipussaankin 1950-1960 luvulla mistä on aikaa määrä oli noin 20-25%. 1970-1980 luvuilla sekin laski alle 10%. 1990-luvulla 1-3%. Eli valtaosa naisista on ollut aina työelämässä muodossa tai toisessa.
-
No eipä todellakaan ole avioliitot ollert mikään turvallinen naisille menneinä vuosikymmeninä. Nyt ollaan ihan eri linjoilla kyllä. Kansanterveyslaki toi mukanaan mm lain missä vanhempien hoiva jäi pois lapsilta ja siirtyi yhteiskunnalla. Jotain -60-70 lukua oli se. Siitä on yllättävän lyhyt aika. Myös tuo laki avusti naisia pääsemään irti hoivavastuusta ja luomaan omaa taloudellista turvaa. Sitä ennen miehet pitelivät tahtipuikkoa.
On aivan merkittävä kulttuurillinen ilmiö että vaikkapa amerikassa, missä konservatistinen perhedynamiikka on rakoilemassa, on sukupuolien välille muodostunut jopa vastakkainasettelu elämän arvoista.
-
Niin sen turvan logiikkahan meni niin, että kun naisilla ei ollut mahdollisuutta tai oikeutta omistaa ja hallinnoida rahojaan, he tarvitsivat avioliittoa selviytyäkseen heille luodusta turvattomasta tilanteesta. Onko silloin kyse oikeasti turvasta? Tuo tilannehan on erittäin turvaton esim. verrattuna nykytilanteeseen, jossa jokainen aikuinen hallinnoi itse rahojaan ja omaisuuttaan, ja pahan paikan tullen yhteiskunta auttaa (ainakin toistaiseksi, vaikka oikeistohallitus pyrkiikin viemään yksilön tilannetta uudestaan turvattomuuden suuntaan).
-
Ehkä ette osaa verrata tilannetta oikeaan asiaan. Avioliiton vastine olisi ei avioliittoa samoina historiallisina aikoina. Lienee varsin selvää että yhteiskunnat jossa miehet eivät hoitaisi mitään velvollisuuksia naisia tai lapsia kohtaan ei olisi ollut toimiva vaihtoehto kun se olisi kyllä ollut täysin tasa-arvoinen ja individualistinen toimintatapa (kukin huolehtikoon itsestään miten parhaiten taitaa). Ihmisillä on ollut isompiakin ongelmia kuin avioliiton "tasa-arvo"-kysymykset.
Lähes koko historian ainoastaan perhe, suku ja ehkä heimo on ollut taho joka on mitään "oikeuksia", turvaa ja resursseja tuonut kenellekkään muuten on vallinnut viidakon laki. Ei ole ollut valtiota, poliisia tai kelaa. Voitaneen sanoa että materiaalisin ja oikeudellisten näkökantojen kannalta nykyään on paremmin. Se ei tarkoita sitä etteikö historiallisina aikoina käytetyt menetelmät eivät olisi olleet niihin olosuhteisiin parhaita ratkaisuja. Historiallisina aikoina 99% ihmisistä eli myös rahatalouden ulkopuolella että ei ollut mitään rahoja ja omistuksia mitä hallita. Oli vain mitä pystyit hankkimaan ja puolustamaan.
En kyllä näe mitään suurta tyytyväisyyden aaltoa nykypäivän avioliittoinstituutioon vaikka asiat ovat muka paremmin ja reilummin nykyään vaan se on epäsuositumpi kuin koskaan. Syykin on selvä, avioliiton tehtävät on ulkoistettu valtiolle.
-
Ehkä ette osaa verrata tilannetta oikeaan asiaan. Avioliiton vastine olisi ei avioliittoa samoina historiallisina aikoina. Lienee varsin selvää että yhteiskunnat jossa miehet eivät hoitaisi mitään velvollisuuksia naisia tai lapsia kohtaan ei olisi ollut toimiva vaihtoehto kun se olisi kyllä ollut täysin tasa-arvoinen ja individualistinen toimintatapa (kukin huolehtikoon itsestään miten parhaiten taitaa). Ihmisillä on ollut isompiakin ongelmia kuin avioliiton "tasa-arvo"-kysymykset.
Lähes koko historian ainoastaan perhe, suku ja ehkä heimo on ollut taho joka on mitään "oikeuksia", turvaa ja resursseja tuonut kenellekkään muuten on vallinnut viidakon laki. Ei ole ollut valtiota, poliisia tai kelaa. Voitaneen sanoa että materiaalisin ja oikeudellisten näkökantojen kannalta nykyään on paremmin. Se ei tarkoita sitä etteikö historiallisina aikoina käytetyt menetelmät eivät olisi olleet niihin olosuhteisiin parhaita ratkaisuja. Historiallisina aikoina 99% ihmisistä eli myös rahatalouden ulkopuolella että ei ollut mitään rahoja ja omistuksia mitä hallita. Oli vain mitä pystyit hankkimaan ja puolustamaan.
En kyllä näe mitään suurta tyytyväisyyden aaltoa nykypäivän avioliittoinstituutioon vaikka asiat ovat muka paremmin ja reilummin nykyään vaan se on epäsuositumpi kuin koskaan. Syykin on selvä, avioliiton tehtävät on ulkoistettu valtiolle.
Kyllä tasa-arvoisessakin yhteiskunnassa ihmiset huolehtivat toisistaan. Täällä Fido jo aiemmin mainitsikin, että ns. perinteiset sukupuoliroolit ovat syntyneet vasta maanviljelysyhteiskunnan myötä. Ja esimerkiksi kivikauden yhteiskunnista ja neanderthalin ihmisistä ovat tutkijat olleet sitä mieltä, että nämä yhteisöt ovat olleet aika tasa-arvoisia, rauhanomaisia ja perustuneet nimenomaan yhteistyöhön ja toisista huolehtimiseen.
Mutta sitten tuohon avioliittoinstituutioon. Myönnän, etten ole aiheen asiantuntija, mutta minulla on käsitys, että nykyinen avioliittoinstituutio kuitenkin aika hyvin vastaa ihmisten toiveita ja käsityksiä siitä, mitä sen pitäisi olla. Ja jos jotakuta se ei miellytä, niin nykymaailmassahan on sekin hyvä puoli, että avioliitto ei ole pakollinen. Ihmiset voivat olla parisuhteessa ja elää perheenä myös ilman avioliittoa, ja seksin harrastaminen myös muuten kuin avioliitossa on täysin hyväksyttävää. Joten ei kai ihmisillä oikeastaan olisi erityistä syytä olla tyytymättömiäkään?
Avioliiton entisaikojen tehtävät on tosiaan aika pitkälti siirtyneet valtiolle. Mutta parisuhteen merkitys on sen myötä ehkä vain syventynyt, kun voi miettiä, mitä sisältöä itse suhteelta haluaa, eikä ole pakko avioitua ihan vain selviytyäkseen. Kyllähän entisaikojen Suomessakin toki pidettiin ihannetilanteena sitä, että parisuhteen osapuolet olivat rakastuneita toisiinsa, mutta silti silloin oli keskeisellä sijalla se, että oli "päästävä naimisiin". Nykyisin keskiössä on avioliiton sijaan parisuhde.
-
Joka kerta kun tutkijat ovat luulleet löytäneensä "rauhanomaisen" yhteisön se on osoittautunut virheelliseksi päätelmäksi ideologisista syistä. Lisäksi niin vanhoista yhteiskunnista on hyvin heppoiset tiedot jokatapauksessa ja kulttuureista ei tiedetä juuri mitään.
Perusteilla kuin esimerkiksi on löydetty asutuskeskus jonka ympärillä ei ole puolutuksellisia valleja ja sitten päätellään että selvä juttu rauhanomaisia olivat. Samalla perusteella yksi verisimmistä tappajakulttuureista kuten azteekit olisivat rauhanomaisia koska heidänkään pääkaupungillaan ei ollut puolustusvalleja. Eikä tainnut olla mongolienkaan pääkaupungilla ja he kunnostautuivat tappamalla 10% maailman väestöstä. Satumme vaan tietämään tuoreemmista kulttuureista enemmän kun aika ei ole tuhonnut kaikkea ja kirjallisiakin lähteitä löytyy. Geneettinen tutkimus myös osoittanut kuinka äkillisesti populaatioita on korvattu ja Euroopankin asutus on kuulemma ainakin 7 kertaa korvattu toisella geneettisellä aallolla. Tuskin kovin "rauhanomaisesti".
"Jalo villi" ja sivilisaation korruptoiva vaikutus ovat olleet filosofisia käsitteitä jo aikoja eikä niistä ole päästy eroon vieläkään.
Youtubesta voinee käydä katsomassa filmatun pätkän jostain 1960-luvulta missä indonesian syrjäisten saarten eristäytyneet asukkaat vielä käyvät kaikkeen alkeellisimman tason sotaa naapureidensa kanssa
"Real Footage of Battle between two Indonesian clans (1963)".
Mitäpä luulette että tuon tason sodasta löytyy 10000 vuoden päästä todistusaineistoa?
-
Oma epä-oppinut ja epä-sovinnainen näkökantani on, että mitä pidemmälle ajetaan ihmisten yksilöllisiä oikeuksia toteuttaa itseään, sitä pienemmäksi yhteisöllisyys ja yhteisö murenee
ja sitä kautta yhteisön tulee ottamaan haltuun taho, joka poistaa yksilön oikeuksia melko kovalla kädellä ja yksilön on melkolailla tähän taivuttava, koska aivan sama miten
strong-independent-insert-gender-here joku on, ketään ei selviä ilman yhteisöä.
Funny as fuck. O0
-
Suomessa naiset saivat oikeuden avata pankkitilin ilman aviomiehen tai muun miesholhoojan lupaa vuonna 1962. Tätä ennen naimisissa olevalla naisella ei ollut itsenäistä taloudellista asemaa. Yhdysvalloissa vastaava laki tuli voimaan vasta 1974. Saksassa 1977. Sveitsissä 1985.
Miettikää ny. Ei ole pitkä aika...
Mitä tulee tuohon stogen kommenttin niin eihän valtaa oteta, se ansaitaan ja annetaan.
Jos näin kuitenkin tapahtuu, muodostuu vastavoima. Kuten patriarkaattia vastaan iso feministinen liikehdintä. Luonto hakeutuu kuitenkin aina kohti tasapainoa, ja sukupuoletkin ovat energian polarisaation kaksi eri puolta. Kumpikin tarvitsee parhaimmillaan toisiaan. Harmonia ei tarkoita symmetriaa! Ja siinä onkin se jännä juttu, mikä mahdollistaa paljon ksikenlaista.
Olen jo vuosia sitten menettänyt uskoni, että kovinkaan moni mies ikinä ymmärtäisi feminismin syitä. Se pysyy heiltä tavoittamattomissa. Ja siksi en enää välitä siitä seikasta. Vain naiset ymmärtävät. Haluan vaan muistuttaa teille miehille että siinä ei ole kyse vallasta, ei kilpailusta, vähiten vihasta tai rakkaudettomuudesta. Se on selviytymisvietin ilmentymä, mikä pohjautuu primitiivisiin vaistoihin.
-
Mitä tulee tuohon stogen kommenttin niin eihän valtaa oteta, se ansaitaan ja annetaan.
Ööö.. what ? :o
Maailman sivu valta on otettu.
-
Ei pidä paikkaansa mitkään jinjang mystiikat. Mä en ole mitään sukupuolta enkä tarvitse ketään, mä olen kokonainen luontokappale, sielu, fenotyyppi, mitä termiä nyt käyttäis, enkä ole mikään puolikas ja mussa on jinnit ja jangit kaikki käytössä laajoilla spektreillä, siis jos niillä tarkoitetaan feminiinisiä ja maskuliinisia biologisia ominaisuuksia eikä mitään ufoenergijoita.
Feminismissä, tai feminiinismissä kuten itselleni termi kuuluu on kyse vapautumisesta laajaan skaalaan pois typistetyistä sukupuolirooleista ja sukupuolijaottelusta/erottelusta, tämä toki lännen ja pohjosen kermaperseutopiaversio (jyrkkä kannatukseni), allekirjottaneelle varsin teoreettista kamaa, koska en ole koskaan joutunut typistämisyrityksien kohteeksi ja olin nuori 80/90luvulla jolloin ei hirveästi tiedostettu mitään, ainakaan mun piireissä. Toki feminismi on ollut perustavaa laatua oleva ihmisoikeusliike ja joutuu olemaan sitä vieläkin kuten se oli muinaisessa usa:ssa ja uk:ssa ym. länsimaissa syntyaikoinaan. Kuten totesin jyrkkä kannatukseni, vaikka en siitä paljon ymmärtäisikään, ja jyrkkä ei terffeille/binääriideologeille.
-
Maailmankaikkeuden mysteerejä on, että jos kaikki sukupuolet kahdesta suurempiin lukuihin, ovat saman suoritustason omaavia, kaikessa :
Miten patriarkka voi olla olemassa ? ???
*hörps*
O0
-
Saman suoritustason omaavia?
Miehillä testosteroni antaa monta kymmentä prosenttia enemmän fyysistä suoritusvoimaa.
Aivokemia on nykytieteen mukaan täysin erilaista. Aivot ovat samanlaiset, mutta aivoradat kulkevat aivan eri kautta.
Kiintymystä ylläpitää erilaiset hormonit. Tämä on tärkeää ihmissuhteissa, mutta sukupuolien välillä iso eroavaisuus laadussa ja määrässä ja tavoissa aktivoitua.
Fysiologisesti vahvuudet erilaisia. Psyyken kautta vahvuudet erilaisia. Seksuaalisuutemme on hyvin erilaista. Ei tarvi kovin ihmeelinen ajattelija olla että näitä näkee käytännön arjessa.
-
Tällainen miehet vastaan naiset -keskustelu on vähän väsynyttä.
Alkuperäinen kysymys on kiinnostava. Olen samaa mieltä aloittajan kanssa, että nykykulttuuri passivoi ihmisiä. Sellainen tekemisen omistajuus, tai dominointi, vallankäyttö, jos nyt asiaa haluaa ajatella sitä kautta, jää helposti sivuun. Niin moni asia elämässä hoituu automaattisesti ja on (muka) jonkun muun homma, ettei vallankäyttö millään elämänalueella tunnu luontevalta tai ole helppoa. Lapsuus ja nuoruus jatkuu vaan pidemmälle ja pidemmälle aikuisuuteen, valmiiden koulutus- ja viihdepolkujen seuraaminen ilman isompaa vastuuta muista kuin itsestä. Kaikki harrastukset on ohjattuja, töihin mennään jonkun muun alaiseksi, politiikan ja yhteisten asioiden pyörittämisen hoitaa siihen palkatut harvat eikä kaikki yhdessä...
Toisaalta ehkä tämä myös sitten johtaa siihen, että vallalla haluaa sitten edes leikkiä? Itseä se ainakin kiinnostaa, molemmilta puolilta. Ja alistumispuoli tuntuu tosiaan helpommalta ajatukselta, siltä että siinä olisi muka jotenkin vähemmän vastuuta. Vaikka eihän se niin mene.
En näe tätä sukupuolittuneena juttuna sinänsä, tai valtaa ja vallankäyttöä jotenkin luonnostaan maskuliinisena asiana. Naisista se vaan painettiin piiloon ehkä aiemmin historiassa kuin miehistä, ja eri tavalla.
-
Suomessa naiset saivat oikeuden avata pankkitilin ilman aviomiehen tai muun miesholhoojan lupaa vuonna 1962. Tätä ennen naimisissa olevalla naisella ei ollut itsenäistä taloudellista asemaa. Yhdysvalloissa vastaava laki tuli voimaan vasta 1974. Saksassa 1977. Sveitsissä 1985.
Tämäkään ei pidä paikkaansa. Kyllä naiset saivat avata pankkitilejä ennen noita vuosia ja ilman aviomiehen lupaa. Eikä ollut lakia mikä sen olisi kieltänyt yhdysvalloissa.
En ole asiantuntija Suomen tilanteen mukaan mutta AIn mukaan suomalaiset naiset ovat avanneet pankkitilejä 1800 luvulta (kuinka yleistä pankkiasiakkuus silloin edes oli?) ja mitään muutosta pankkitileihin liittyen ei ole 1962 tapahtunut. Joku internetmyytti asiaan liittyy kuulemma.
Mitä yleisesti voi todeta niin useissa yhteiskunnissa miehet ovat olleet vastuussa naisten nostamista veloista joten pankkitoiminnan suhteen se on asettanut haasteita.
Yleinen pankkiasiakkuuskaan ei ole ollut mikään juttu erityisen pitkään miehillä tai naisilla.
-
Onko nykykulttuurissa henkinen matka alistuvaksi lyhyempi kuin alistajaksi? Oletan, että jokin osa ihmisistä löytää itsestään kummankin puolen tai ainakin vivahteita niistä, mutta onko niin, että kulttuuristamme saa vähemmän tukea dominoiville kuin alistuville taipumuksille?
Ainakin fyysisen voiman käyttöön lienee monilla kulttuurisen mallin vuoksi varsin korkea kynnys, vaikka siitä olisi avoimesti sovittu.
Palauttakaamme alkuperäine kysymys mieleen, edeltäneen pitkän yhteiskuntarakenne keskustelun jälkeen. Alkuperäinen kysymyshän ei sukupuolita mitään näiden roolien yhteydessä, mutta keskustelu päätyi tarkastelemaan asiaa sukupuolten välisenä taisteluna - mielenkiintoista?
Mutta kysymykseen - ensinnäkin, kysymyksen tarkennuksista:
Mitä kysymys tarkoittaa tuodessaan esiin käsitteen "nykykulttuuri"? Jos esim. tarkastellaan kulttuuria vain puhtaasti rakenteena, niin se on aina yksilöllisen yhteisönsä sisäinen ja sen näköinen. Yhteisöllistä kulttuuria taas luo aina kyseiseen yhteisöön kuuluvat ihmiset. Etsitäänkö siis kysymyksessä henkilökohtaisempaa, kinkyskenen (ja vieläpä mahdollisesti vain suomalaisen sellaisen) yhteisöllistä kulttuuria, vai yleistä ja koko maailmaa koskevaa, monikulttuurisia eroja ja ties mitä sodanaiheita sisältävää nykykulttuuria? Näillä määriteltävillä näkökulmapisteillä on sen verran väliä, että kysymyksen sanoitus voisi olla hieman tarkempi.
Lisäksi: Jokainen ihminenhän yksilönä myös kokee kulttuurinsa hyvin eri tavoilla, riippuen siitä millaisesta kasvutaustasta ja elämänkokemuksista on nykyhetkeen ja omalle paikalleen ponnistanut. Yhden ihmisen nykykulttuuri, ei välttämättä ole sama kuin toisen, joka seisoo tästä paikasta katsoen sata kilometriä länteen tai itään. Tästäkin syystä, kysymys on varsin laajasti sanoitettu ja vastaukset ovatkin juuri sen näköisiä miten kukin vastaava yksilö tämän "nykykulttuuri" käsitteen kokee.
Kysymys "Onko niin että kulttuuristamme saa vähemmän..." - asettaa jo omanlaisensa lähtökohdan vastaukselle. Kysymys luo olettamuksen, joka vastaajan tulee joko vahvistaa tai todistaa vääräksi - onko se edes kysymys lainkaan? Lisäksi muoto "kulttuurissamme", suuntaa huomiota jonkin tietynlaisen yhteisön sisään - jääkin kysymyksen lukijan vastuulle tulkita se, keitä meitä tässä kysymyksessä tarkoitetaan?
-
Noh, omien tulkintojeni perusteella:
Nykykulttuuri, kinkyskenen sisäisenä käsitteenä nähden - ei mielestäni erottele alistuvan ja alistavan rooleihin syventymistä tai niihin saatavaa tukea selvälinjaisesti kummankaan puolelle enemmän. Tuen määrä on usein myös yksilöstä itsestään riippuvaista ja siitä, lähteekö esimerkiksi kotoaan istumasta yhteisön sisällä järjestettäviin tapahtumiin tai pyöriikö foorumeilla ja netissä asiansa äärellä. Tuen määrä, kummallekaan osapuolelle, onkin siis enemmänkin siitä kiini mihin itse jaksaa, uskaltaa ja vaivautuu. Jos yksilö ei koskaan poistu kotoa tapahtumiin tai vaikka etsi netistä tietoa asiasta x, y ja z - jää hänen kokemuspohjansa ja ulkoinen tuki asioille varsin vähäiseksi. Sen sijaan yksilö joka tutkii ja lukee, seuraa yhteisön tapahtumia ja tutustuu ihmisiin, sekä erilaisiin tietolähteisiin - saa mahdollisesti paremman pohjan kokemuksellisesti, sekä tuen kannalta. Yksilön saaman tuen määrä riippuu aina siis siitä, osaako sitä itse etsiä, pyytää ja hakea.
Tarkastelen vastausta varten nykykulttuurin ja "kulttuurimme" käsitettä kinkyskenen sisäisenä, yhteisöllisenä ymmärryksen tasona ja yleisten perusperiaatteiden kulttuurina. Jos kysymystä tarkastellaan pääosin kinkyskenen sisäisenä kysymyksenä ja suunnataan huomio siihen, onko nykykulttuurin perusteella kinky yhteisöt vähemmän dominoivia tukevia, vastaukseni on ei. Dominoivalle osapuolelle on yhtä paljon vertaistukea ja sisältöä kuin subillekin. Tässä juuri korostuu se yksilön oma tahtotila ja tarve, jotka liikuttavat niitä tarjolla olevia mahdollisuuksia kohti.
Kumpikin osapuoli, olkoon sitten D tai s, voi omatoimisesti etsiä, hakeutua ja saada tukea. Kukin yksilö valitsee aina tietenkin itselleen sopivan tavan saada sitä tukea, siinä missä yksi etsii tukea netistä, käy toinen jossain omalle ryhmälleen suunnatussa tapahtumassa tai miitissä. Molemmilla on kuitenkin samanarvoinen mahdollisuus etsiä, hakeutua ja saada - itselleen soveltuvaa tukea omien piirteidensä kera.
Ei siis oikeastaan edes ole kyse siitä, saako jompikumpi puoli enemmän tukea tai kuinka pitkä matka (yksilöllisesti) sinne omaan rooliin on. Enemmänkin on kyse siitä, vastaako yhteisölliset vaihtoehdot tarpeisiin ja ovatko tarjolla olevat yhteisölliset vaihtoehdot sopivia jokaiselle yksilölle? Toisaalta taas, yksilölliset tarpeet ja niihin vastaava tarjonta eivät voi olla sidottuja vain roolitittitelin taakse. Kinkyskenessä voisi enemmin suunnata huomiota siihen, onko kaikilla konsensuaalisesti mukavat oltavat ja saako kukin itselle sopivia tilaisuuksia olla sitä mitä on? Saako alistuva subi tilaisuuksia olla alistuva ja saako Dominoiva vapautta olla vallankahvassa? Onko kumpikin rooli yhtä hyväksyttävä ja onko roolien yksilölliset tarpeet huomioitu vaikkapa paikallistoiminnassa..
Eli kun kunkin yksilön oma rooli on huomioitu ja hyväksytty, on myös kokemus sen roolin saamasta kulttuurisesta tuesta taattu, eikös?
~ Pikkuvaltikka
Kinkyhumanoidi - paljon puutaheinää tyhjästä tai tyhjää puuta heinästä
-
No totta, olinpa väärässä. Tekoäly tekee meistä nopean väärän tiedon maistereita (näitä maistereitahan on jo jotka fuulanneet tiensä tekoälyn avulla). Se oli -30, ei -60 luvun alku.
Sukupuoleton Suomi. Sitähän me nykyään sitten vissiin ollaan. Vetäydyn kuoppaani ottamaan selfieitä, ja varaudun väkivaltaiseen vallankaappaukseen. :-D
Tiesittekö muuten että muutamia vuosia takaperin Suomi oli maailman tilastoissa ykkösenä siinä miten halukkaita nuoret naiset ovat vaihtamaan sukupuoltaan mieheksi. Tämä ei ole tekoälytieto vaan sukupuoliklinikan johtavan psykiatrin haastatteluartikkelista.
-
Niin 1930-luvulla kuulemma 90-95% suomalaisista ei ollut pankkitiliä. Että ei ihme ettei ollut lainsäätäjillä ihan päälimmäisenä listalla.
-
Lyhyt välihuomautus kiinnostavaan keskusteluun – aivan lyhyt, koska olen saaressa – että seksuaalinen rooli on aivan eri asia kuin yhteiskunnallinen asema tai yksilön persoona kokonaisuudessaan.
Mitä tulee dominoivia naisia koskevaan suhtautumiseen, koen että yhteiskunnassa elää edelleen vahvana "nainen pitää huolta miehestä" -ajatus. Vaikka toki tietyt yhteisöt kannattavat naisten yritystoimintaa ja performatiivists menestyvää naiseutta, lapsiperheissä edelleen opetetaan että tytöt ok niitä rauhallisia tyyppejä jotka hoitaa muita perheenjäseniä.
En haluaisi lähteä mihinkään wokemädätyskeskusteluihin sisälle. Olen joskus konseptualisoinut mielessäni, että kinkyys on minulle tutkimusmatka mahdolliseen, ei mekanismi jolla vahvistan jonkinlaista kuviteltua tai yritettyä järjestystä. Jos kahden tai useamman ihmisen suostumukselliseen vapaaehtoistoimintaan tuodaan laajempia ideologisia näkemyksiä yhteiskunnallisesta järjestyksestä, menee meno mielestäni helposti toisen ihmisen kontrolloimisen puolelle – tai yksilöt eivät toimi enää itselleen luontaisesti, vaan toistavat ulkopuolelta opittuja rooleja.
Tässä keskustelussa on välillä esitetty sellaisia näkemyksiä, joista tulee vaikutelma, ettei alistuminen ole miehille tai alistaminen naisille luontaista. Siinä missä ymmärrän, että nykyinen kulttuuri voi luoda joidenkin henkilöiden päiden sisään kuvan, jonka mukaan mies ei saisi olla dominoiva tai nainen alistua ikinäkoskaan, rohkenen väittää että kritiikki ei osu dominoivuuteen tai alistuvuuteen sinänsä vaan siihen, miten sitä ilmennetään. Jos henkilö tukahduttaa itseään pakottamalla itsensä alistumaan – tai vääntää itsensä alistamaan toista kun "näin sanoi isot pojat, poliitikot ja pornovideot", nämä eivät minusta ole produktiivisia tapoja dominoida.
Mun näkövinkkelistä kaikenlaisille dominoiville miehille löytyy todellakin tilausta: käsistään taitaville työmiehille, sivistyneille keskustelijoille, tulisille tanssijoille ja hassuttelijoille. Kyse on vain siitä, miten omaa dominoivuuttaan ilmentää: kohteleeko toista ihmistä ihmisenä vai panolihana.
Kun kaikki osapuolet kohtaavat toisensa ihmisinä, neuvottelevat ja lähtevät rakentamaan toimintaa suostumuksesta käsin keskustellen, syntyy siitä hyödyllisimpiä suhteita – silläkin uhalla, että nykyinen valtavirtakeskustelu on lähinnä incel-piireistä liikkeelle lähtenyttä vouhkaamista tai pintapuolifeminismiä, jossa toistellaan voimauttavia korulauseita rakentamatta jotakin hyödyllistä tilalle. Eri ideologiat kamppailevat keskenään kauempana ja kauempana todellisuudesta. Lapset ja nuoret rakentavat omat suhteensa näiden todellisuudesta eriävien kuvien mukaan, ja homma pyörähtää ympäri.
That being said, koen dominoivana butchina että minun dominoivuuttani nyt ei ainakaan kulttuurisesti kannusteta. Jos ajatellaan kulttuurissa levinneitä kuvia dominoivista naisista, ne ovat miehisen katseen mukaan seksualisoituja halparihkamaa silmillensä asettaneita heterohahmoja, kun taas aktivistiryhmät levittävät "haista vittu"-femmekuvaestetiikkaa, joka ei ole lainkaan kaunista vaan aggressiivista ja sellaisenaan autenttisempaa ja voimauttavampaa kun jokin muu kulttuurisesti jyräävä kuvasto.
Vaikka menestyvien naisten kuvasto yhteiskunnassa yleistyy tai naisten dominoivuus ideana yleistyy, se ei tarkoita että ne näyttäytyisivät mitenkään normaaleina tai luonnollisina. Ehkä kuvastoa käytetään, koska se on niin kohosteista. Ehkä idea nostetaan esille, koska on hyödyllisempää saada joku uskomaan olevansa dominoiva boss bitch kuin että hän tarkastelisi omaksumiaan rooleja kriittisesti. Ihminen voi uskotella olevansa huipulla, kun todellisuudessa hänet on tuudutettu seuraamaan ylhäältä tulevia käskyjä – tämä on itse asiassa ääri-ideologioiden alla aika yleistä ja toistuu ajatuksena niissä kuuluisissa voiman laeissakin.
Todellisuudessa itsensä tunteva ihminen voi kokea olonsa yhtä kotoisaksi floggerin kahvassa kuin Valtiattaren jaloissakin – ja tämä ei katso vaniljaelämän luonnetta tai vaikkapa työnkuvaa.
Henkisesti kotoisampana tähänastisessa keskustelussa pidin tarvetta henkilökohtaisen, todellisen toimijuuden herättäminen: lähdetäänkö yritystoimintaan, uskalletaanko johtaa, ajetaanko muutosta, ajatellaanko itse.
Mielestäni sen tulisi olla ajatuksena saavutettavan dominoivuuden keskiössä.
Dominoivan energian pitäisi olla jotakin, joka nousee ihmisen sisältä – sikälimikäli se on hänelle luonnollista – joka kehittyy vuorovaikutuksessa kaikkeen olevaan ympärillä.
Sama koskee alistuvuutta.
Seksuaaliset roolit ja luonteenpiirteet ovat eri juttu, mutta niissä on jotakin samaa. Kummatkaan eivät ole sellaisia asioita joita olisi jotenkin sisäänrakennettu sukupuoleen tai toiseen, vaan ne ovat voimia, jotka jylläävät joko jonkun ihmisen psyykessä jo valmiiksi – tai sitten eivät.
-
Ken alistua tahtoo - se alistujan löytää. Se minkälaisista sisäsyntyisistä tai ulkokultaisista motiiveista yksilö on liikkeellä seuranhaussaan. Kai sekin riippuu kuinka ympäröivän kulttuurisen rakentaman vankilassa ollaan ja eletään. Omalla kohdalkani esim.elämäni parhaista kehuista sain kun toimin kouluttajana/valmentajana ja minun todettiin olevan eversti ainesta. Siinä kohtaa jäi ihan todella miettimään omia uravalintoja ja yhteiskunnan tarjoamia roolimalleja. Olisiko siis toisenlainen kulttuuriympäristö kannustanut hakeutumaan todellakin inttiin. Tätä nimittäin mietin ihan todella 2000-luvulla lukioikäisenä.
-
Jaaha, "mies parca on niin arca goes conspiracy!". Taas perussetti; sällit tilittää että miksei maailma oo niinkun sankarimetallibiisissä, väestökin vaihtuu ja osa on jo kuuhun menossa avaamaan pankkitiliä tms (?) - ja sit naisoletetut jaksaa silti argumentoida oikeasti hyviä pointteja, joita nää vekkulit ei lue koska digikommunistit on vieneet heiltä kyvyn dominoida tms (?). Lakatkaa nyt toi noloilu, hävettää tulla assosioiduksi teidän porukkaan - kaikkihan tietää että feminismi on oikeasti chemtrailseista heijastuvaa pyramidien perustusten säteilyä joka luodaan MK-ULTRAlla Vatikaanissa.
Mä oon tähän jo argumenttini sanonut muissa ketjuissa, eli suoraan asiaan; arvon naiset, sit kun tarttette semmosen miehen seuraa joka ei pelkää naisia, ei koe tasa-arvoa nollasummapeliksi ja dominoi silti makkarin puolella niin perkeleesti niin mä oon varteenotettava vaihtoehto - ja toisin kuin näillä veikkosilla, mun jutut ei oo chatgpt:stä vaan oon ehta herkkä taiteilijasielu ja muutenkin kerrassaan suloinen poika. Kantsii koittaa, Reno voittaa!
-
Kulttuuri muuttuu ja tuuliviirit sen mukana. Dominoin luonnostaan muttei mun mielestä dominoivan tartte alistaa kivoja tyttöjä. Jotenkin tuntuu että yleisesti ajatellaan dominoivat automaattisesti alistaa :o
Alistan kyllä tarvittaessa ihmisiä joista en tykkää ja perseilevät >:D
-
Ollaankin Reno kerran tavattu, ehkä muistat.
Minulla ei ole nämä mitään vahvoja mielipiteitä, ennemmin vahvoja ajatuksia. Tykkään vaan pohtia tällaisia ja osa aina hermostuu, sen ymmärrän.
Gamygym esittää hyvin kaksi eri puolta. Meillä on se rationaalinen mieli millä pelaamme arjessa. Ja sitten on se spirituaalinen, eläimellinen puolemme. Kumpikaan näistä ei ole mikään suoraviivainen jatkumo. Kyllähän me tiedämme vanhan vitsin miten valta turmelee ja absoluuttinen valta se vasta turmeleekin. Luin taannoin erään profiilin täällä, missä mies kertoi saavansa toteuttaa sadistista minäänsä myös työssään. On asemassa missä vaikuttaa moneen ihmiseen ja nauttii siitä, juurikin sadistinen puoli oli se mitä hän korosti tekstissä.
Tämä on se todellisuus missä kuitenkin missä elämme. Rationaalinen arkiminä ja se toinen eivät aina ole kovin selkeästi erilaiset ja ihminen toteuttaa itseään.... aina jollakin keinoin jossakin...
Itse jaksan väittää että kulttuuri vaikuttaa aika isosti. Meidät ohjelmoidaan aina yhteisön tarpeisiin ja se kasvatus tekee paljon. Meidän identiteetti ei hajoile kovin moneen.
Tällä en väitä etteikö se olisi mahdollista. Ja parhaimmillaan on.
Ja jotta arvostamme aloituksen aihetta keskustelussa, kyllä, minusta on totta, ja syy on siinä että miehet joutuvat taipumaan feministisen yhteiskuntamme vaatimuksiin heitä kohtaan.
-
Jaaha, "mies parca on niin arca goes conspiracy!". Taas perussetti; sällit tilittää että miksei maailma oo niinkun sankarimetallibiisissä, väestökin vaihtuu ja osa on jo kuuhun menossa avaamaan pankkitiliä tms (?) - ja sit naisoletetut jaksaa silti argumentoida oikeasti hyviä pointteja, joita nää vekkulit ei lue koska digikommunistit on vieneet heiltä kyvyn dominoida tms (?). Lakatkaa nyt toi noloilu, hävettää tulla assosioiduksi teidän porukkaan - kaikkihan tietää että feminismi on oikeasti chemtrailseista heijastuvaa pyramidien perustusten säteilyä joka luodaan MK-ULTRAlla Vatikaanissa.
Mä oon tähän jo argumenttini sanonut muissa ketjuissa, eli suoraan asiaan; arvon naiset, sit kun tarttette semmosen miehen seuraa joka ei pelkää naisia, ei koe tasa-arvoa nollasummapeliksi ja dominoi silti makkarin puolella niin perkeleesti niin mä oon varteenotettava vaihtoehto - ja toisin kuin näillä veikkosilla, mun jutut ei oo chatgpt:stä vaan oon ehta herkkä taiteilijasielu ja muutenkin kerrassaan suloinen poika. Kantsii koittaa, Reno voittaa!
Joo, ollaan huomattu sun runebergimaisesti soljuva egobuustaava semi-vittuiluks naamioitu itsensä markkinointi muissakin ketjuissa. ;D
Alennuin nyt vastaamaan, koska kukaan ei vittuile yhtä hyvin kuin minä! O0
Ja jos joku ottaa tän tosissaan, sulje se internet ja mee vaik kuuntelee lintuja. :o
-
Hoo, kiinnostava nosto tuosta sadistista puolta työstään toteuttavasta kaverista.
Olen dominoivuudessani vielä kartoitusmatkalla. Minulle on selkeää, että dominoivuudessa on monia tasoja. Seksuaalisessa yhteydessä eniten nautintoa saan silloin, kun toinen aidosti nauttii siitä, että häntä lyödään. Aiheutan siis toiselle kipua ja saan tyydytystä mustelmista, toiminnasta ja äänes mutta jos toinen osapuoli vaikuttaa liian tuskaiselta, hätkähdän itsekin.
Sisääni on ohjelmoitu pelko toisen ihmisen satuttamisesta. Aivan kuin toinen ihminen olisi yhtä haur asta materiaalia kuin linnunluut – saatan murskata ne, ellen ole varovainen.
Joskus huomaan, että sessioidessa mieleen tulee ajatuksia, jotka on selkeästi omaksuttu jostakin: "vittu mä haluaisin [toksista shaissea], vitun [lisää toksista shaissea]." Olen oppinut käsittämään nämä ajatukset eräänlaisina väliheittoina, joita aivoni ovat oppineet tuottamaan ihan sillä, että kulttuurisen ehdollistumisen myötä niitä on odotettavissa. Kun tiedän että ne ovat opittuja eivätkä heijastelee sitä mitä oikeasti ajattelen toisesta – minulle tärkeintä on tunnustaa toisen ihmisarvo ja kunnioittaa häntä ihmisenä – osaan kiittää tunteita ja ajatuksia siitä että ne tulivat pintaan, mutta asettaa ne lepäämään sellaisina kuin ne ilmenivät.
Kinkyys on tuonut itsevarmuutta, mutta auttanut myös muovaamaan psykologista minää ja tutkimaan itseä muillakin elämän osa-alueella. Tietoisuus omien luonteenpiirteiden alkuperästä auttaa ohjaamaan niitä haitalliseksi tiedettyjen asetelmien rakentavaan karnevalisoimiseen tai vaikka heikompien painokkaaseen puolustamiseen.
Vaikka sessioidessa hormonit röyhyävät ja oma hallitsemattomuuskin nostaa päätään, huomaan pitäväni kiinni vallan kahvasta: toimin alistuvan jokaista elettä tarkkaillen, eikä ympärille kehkeytynyt tiheä ja rakenteeltaan sekava adrenaliinikenttä pääse kehkeytymään sokeaksi raivoksi tai silmittömäksi omien tunteiden purkamiseksi toiseen ihmiseen. Sessiossakin siis koen pysyväni tietyllä osin toisen palvelijana enkä ensi sijassa oman sadistisuuteni toteuttajana.
Meissä on monia tasoja. Ne voivat jyllätä yhtä aikaa.
Keskustelun aloittava kysymys oli "Tukahduttaako kulttuuri dominoivuuden". En tiedä toistanko itseäni, mutta nythän pinnalla on Manosphere ja Andrew Tate ym. ym. ym, joka – ainakin nähdäkseni – ajaa sadistisuutta tekemättä eroa sen luonteen välillä.
Sen sijaan että esille nostettaisiin seksuaalisen ja väkivaltaisen sadismin ero, Manospheressa käytetään jopa BDSM-retoriikkaa ilman luotettavan ilmapiirin luomista. Sitä ikään-kuin-kenttää, jossa keskitytään itsensä hallitsemiseen ja toisen miellyttämiseen ei muodostu samalla tavalla. Sen tilalla lienee kenttä, jossa toinen ihminen nähdään pelinappulana – NPC:nä – ja pelin tarkoitus on kellistää toinen ihminen kohteeseekseen.
Huomauttaisin myös, että tuskin arkiminäkään on kovin rationaalinen. Kukin yksilö toimii omasta rajatusta näkökulmastaan, jossa on lähtökohtaisesti jo ongelmia tavalla tai toisella. Olemme ihmisiä – siis jokainen päätös on subjektiivinen ja – ellemme ole tunnekylmiä – jollakin lailla tunteiden sävyttämä. Kehittämällä tunnetaitoja a itsetuntoamme kykenemme todennäköisesti toimimaan rakentavammin ja paremmasta, varmemmasta paikasta.
Pelkkä yhteiskunnalline vaatiminenkaan ei tähän riitä. Voimme oppia käyttäytymään jollakin lailla, muttemme välttämättä ymmärtämään miten se toimii, mitä se tuottaa. Ikään kuin toivottamaan tervetulleeksi oikeasti tarkoittamatta sitä.
Tärkeää on sisäistää tämä ja oppia olemaan oma itsensä autenttisesti mutta täydessä mitassaan.
Ja Reno hei, olisit sä voinut asiasta muutakin kirjoittaa. Olet hyvä mies ja luottaisin sinuun uppoavassa laivassa, mutta self-promo – silloinkin kun se on totta – on vähän köyhä panostus näin tärkeään asiaan. Eikä se nosta sun parhaita puolia esille, päinvastoin. Rakkautta.
-
.
Tää ei ole vittuilua.
Vanhana lihavana sadisti-setänä, sanoisin, että sun tekstistä paistaa läpi sellainen (mikä voi olla täysin väärä kuva), että kulttuuri/vallassa olevat oletusarvot on asettanut
sulle rajat siitä, mikä muka on oikein ja mikä muka väärin. Sä pyrit vaimentamaan ne mitä ei saisi olla, sen perusteella, että se on väärin, koska se on "toksista shaissea"
ja korostamaan niitä, että oot kiva ja hyvä jätkä koska tykkää, että kohteilla on kivaa.
Ja ei siinä sinällään mitään.
Mutta jos sä oletkin toksinen shaisse ja täysin epähyväksyttävä, myös se on oikein, sulle itelles, koska jos sä olet mitä olet, sä olet mitä olet, vitut muista.
Se taito on tasapainoilla itsensä ja tekojensa/mielihalujensa kanssa, ei kieltää itseään.
Just remember that. :o
my2c.
-
.
Tää ei ole vittuilua.
Vanhana lihavana sadisti-setänä, sanoisin, että sun tekstistä paistaa läpi sellainen (mikä voi olla täysin väärä kuva), että kulttuuri/vallassa olevat oletusarvot on asettanut
sulle rajat siitä, mikä muka on oikein ja mikä muka väärin. Sä pyrit vaimentamaan ne mitä ei saisi olla, sen perusteella, että se on väärin, koska se on "toksista shaissea"
ja korostamaan niitä, että oot kiva ja hyvä jätkä koska tykkää, että kohteilla on kivaa.
Ja ei siinä sinällään mitään.
Mutta jos sä oletkin toksinen shaisse ja täysin epähyväksyttävä, myös se on oikein, sulle itelles, koska jos sä olet mitä olet, sä olet mitä olet, vitut muista.
Se taito on tasapainoilla itsensä ja tekojensa/mielihalujensa kanssa, ei kieltää itseään.
[...].
Tjaa. On hyvä huomauttaa, koska se saa itsereflektion päälle.
Myös oma toimintani voi – ilman että sitä tarkoitan – satuttaa muita. Joskus löydän itseni ajattelemasta sadistisia ja itsekkäitä asioita ihan tarkoituksellakin. En mä niitä negatiivisia tunteita kielläkään, mutta on hyvä oppia erottamaan opittu siitä, miten oikeasti ajattelee ja asiat kokee. – tai milloin sivuuttaa ne mieleen tulevat tunteet ja hallitsee ne.
Arkiminä miettii aivan liikaa muiden ihmisten tunteita. Siksi myös kinkykontekstissa jokin asia voi jäädä vaikka vuodeksi kalvamaan, jos tuntuu ettei tilanteessa kaikki ollutkaan ihan ok.
En yhtään arvosta niitä tyyppejä, jotka irtisanovat oman varjopuolensa sillä että ovat "hyviä tyyppejä" – mun kokemuksen mukaan ne tyypit ovat niitä, jotka ennen pitkää alkavat lähentelemään tai suuttuvat jos eivät saa vastapalvelusta. On aivan totta että jos juuttuu käsitykseen siitä kuinka hyvä on, omaa väkivaltaista käytöstä on vaikea nähdä tai tunnustaa.
Ehkä tässä keskustelussa yritin piirtää rajaa oman varjon ja yhteiskunnasta omaksuttujen haitallisten mallien välille. Joskus aivot heittävät ilkeitä kommentteja ilmoille, koska ne ovat oppineet että jossain tilanteessa kuuluu ajatella niin. Se oma varjopuoli ainakin mun kokemuksen mukaan tulee esiin gyvemmältä.
-
Onhan naisissa paljon aggressiota. Enemmän kuin ikinä myöntävät itse. Ei sitä vissiin tunnisteta edes, yhtä hyvin kuin miehet tunnistavat omansa. Naiset kääntyvät sisäänpäin, miehet ulospäin. Tunteen palossaan. Ja se aggressio naisilla on useammin passiivista ja manipuloivaa. Voin kuvitella että nainen joka suuntaa omansa ulospäin ja konkreettisiin tekoihin, tuntee itsensä jopa oudoksi.
Jossakin toisessa keskustelussa kritisoin sitä että nämä jutut patologisoidaan, niistä etsitään jotain psyyken ongelmaa, traumaa. Onhan sitäkin, kaikilla on. Mutta jokainen joutuu omansa kohtaamaan ja käsittelemme ne eri tavoin.
Antaa palaa vaan. Beat the bitches!
-
Jos aggressioita käsitellään rikoksien kautta, kummankin määritellyn sukupuolen mukaiset käyrät on trendiltään ikävällä suunnalla.
(lähde tilastokeskus).
-
No totta, olinpa väärässä. Tekoäly tekee meistä nopean väärän tiedon maistereita (näitä maistereitahan on jo jotka fuulanneet tiensä tekoälyn avulla). Se oli -30, ei -60 luvun alku.
Off topic: Tämäkään ei taida pitää paikkaansa. Ei löytynyt mitään tukea väitteelle etteivätkö naiset olisi suomessa saaneet avata pankkitiliä ilman miehen suostumusta.
Nykyisen Suomen Pankin perustamisen jälkeen ensimmäinen yksityishenkilöiden pankki oli Turun Säästöpankki joka perustettiin 1822.
Sinne ensimmäisen talletuksen teki kauppaneuvos Gestrinin piikatyttö Hedvig Nyström joka talletti kuusi ruplaa tammikuussa 1823.
-
Avioliittolaki ilmeisesti toi erityisiä oikeuksia omaisuuden hallintaan naiselle tuolloin -30 luvun aik. Liittyen pankkitilin ja omaisuuden hallinnollisiin seikkoihin.
Jokatapauksessa pointti on se että meillä on maailman mittakaavassa lakien kautta aikaisemmin kuin monissa muissa maissa tullut potkua tasa-arvon suuntaan. Kulttuuri muuttuu hitaasti. Taloudellinen ja henkinen alistaminen on avioliitoissa ollut hyvin tavallista ennen tätä kulttuurin muutosta.
Tämä liittyi myös siihen mistä kirjoitin että rationaalisen arjen roolin ja seksuaalisen roolin välillä ei aina kyetä tekemään eroa.
-
En tiedä matkasta, sen pituudesta.
Näyttää kuitenkin siltä että suuntautumisiin vaikuttaa jossain määrin kysynnän lait. Eli jos sinua ei sellaisena kuin olet, koeta haluttavaksi kumppaniksi, niin valitset suuntautumisen segmentistä jossa on paljon kysyntää suhteessa tarjontaan.
-
Tuolla on listattuna naisen aseman ja oikeuksien kehityksen merkkipaaluja Suomessa:
https://kotiliesi.fi/ihmiset/nostalgia/1930-ja-1994-olivat-hyvia-vuosia-naisille-katso-vuosiluvut-jolloin-naisten-asema-on-parantunut/
Pelkät numerot ja pykälät eivät tietysti kerro totuutta. Esim. itse nostin kulmiani vanhempainvapaiden jakamisen kohdalla, että miten niin tullut 70-luvulla, mutta eihän se silloin tietenkään samaa tarkoittanut kuin nykyisin. Mutta joka tapauksessa, kun tätäkin Kotilieden tekemää listausta katsoo, niin herää kyllä kysymys, että jos kerran "ennen oli kaikki paremmin", niin mihin kohtaan historiaa sitten pitäisi palata, eli mitkä oikeudet pitäisi karsia. Muutenkin olisi aina kiva kuulla konkretiaa. Että jos feminismi "on mennyt liiallisuuksiin" niin mitä sitten varsinaisesti kaivataan, millaista todellisuutta, ja erityisesti: kenen ehdoilla?
-
Kukaan ei ehdottanut mitään sellaista. Kaikista vähiten kukaan tämän keskustelun miehistä. Huomioi se tarkasti. Jos jonkun kirjoituksista sellaista voi tulkita tässä niin minun. Ja sekään ei paikkaansa pidä.
Suurin osa miehistä haluaa naisille parasta mitä on mahdollista. Ja mm blondewolf siitä keskustelussa vihjasi. Sitä ei me naiset saada jättää näkemättä.
-
Se 1930 lakimuutos muutti holhousta, joka myös helpotti miehen vastuuta naisen elatuksesta ja esim. juridisen vastuuden naisen tekemistä lievemmistä rikoksista sekä lainanotoista.
Me ehkä katsotaan tätä nykyisen yhteiskunnan lukulasien läpi ja nähdään ainoastaan hyväksikäytön potentiaali.
Maailma muuttuu ja yksilön oikeudet ovat kehittyneet, olivat ne yksilöt sitten miehiä, naisia tai koiria.
Myös vastuu itsestä on lisääntynyt, minkä myös näkee sitten erilaisina ilmiöinä. Paitsi koirilla, koirat ei välitä.
Invidiualismilla on myös huonot puolensa. :o
-
Vai että helpotti miehen vastuuta 😁. Noh, voi sen noinkin ajatella. Kuitenkin tuo valta toiseen ihmiseen aiheuttu kääntöpuolena melkoisen paljon negatiivista kontrollia. Kaikki naiset tuntevat näitä tarinoita omasta suvustaan. Se miten väkivaltaisia ja ilkeitä ja julmia miehiä vain jouduttiin sietämään. Koska pois pääseminen oli vaikeampaa kuin nykyään.
-
Vai että helpotti miehen vastuuta 😁. Noh, voi sen noinkin ajatella. Kuitenkin tuo valta toiseen ihmiseen aiheuttu kääntöpuolena melkoisen paljon negatiivista kontrollia. Kaikki naiset tuntevat näitä tarinoita omasta suvustaan. Se miten väkivaltaisia ja ilkeitä ja julmia miehiä vain jouduttiin sietämään. Koska pois pääseminen oli vaikeampaa kuin nykyään.
Luuletko sä että vastuu koko perheyksikön toimeentulosta ja vastuullisuus sen tekemisistä on joku pikku juttu ?
Eli kyllä, lakiteknisesti, helpotti, vallan helvetisti.
-
Tuolla on listattuna naisen aseman ja oikeuksien kehityksen merkkipaaluja Suomessa:
https://kotiliesi.fi/ihmiset/nostalgia/1930-ja-1994-olivat-hyvia-vuosia-naisille-katso-vuosiluvut-jolloin-naisten-asema-on-parantunut/
Minun huomiotani tuossa kiinnittää se, miten työläästi osa-alue kerrallaan (mm. työn ja omaisuuden osalta) on naisten oikeuksia luotu ja rajoituksista vapautettu ja millaisia koukeroita on tarvittu. Esim. opiskeluoikeus yliopistossa vahvistui 1901: tuohon asti naisten oli täytynyt "anoa vapautusta sukupuolestaan" - mikä itsessään on tosi korni muotoilu. Lucina Hagman ironisoikin 1896 pamfletissaan Naisten esteettömyystodistus eli dispanssikysymys, miten "keksittiin tuo muka älykäs keino, että he erityisesti Keisarilliselta Senaatilta anoisivat „suosiosta ja armosta" erityisen vapautuksen sukupuolestaan ja sen jälkeen saisivat luvan hakea noita naisille tapaamattomia virkoja, tietysti edellytyksellä, että he olivat lain mukaan hakukelpoiset niihin".
Mr B
-
Tuolla on listattuna naisen aseman ja oikeuksien kehityksen merkkipaaluja Suomessa:
https://kotiliesi.fi/ihmiset/nostalgia/1930-ja-1994-olivat-hyvia-vuosia-naisille-katso-vuosiluvut-jolloin-naisten-asema-on-parantunut/
1930 avioliittolain kohdalla on "hänellä on oikeus omaan omaisuuteen" voi todennäköisesti käsittäää väärin. Naisella oli jo aikaisemmin ollut omistusoikeus omaan omaan omaisuuteensa, mutta ennen lakimuutosta miehellä oli siihen hallintaoikeus avioliiton aikana, ja 1930 muutos oli vain hallintaoikeudessa, ei omistusoikeudessa. Mies ei kuitenkaan ole voinut myydä naisen omaisuutta tai vaikkapa tyhjentää naisen pankkitiliä.
Tosin ajat on olleet hyvin erilaiset ja maaseudulla perusyksikkönä on ollut perhe jota mies on sitten virallisesti edustanut, on asuttu ja työskennelty yhdessä ja vasta kaupungistumisen ja teollistumisen ja enemmän rahatalouteen siirtymisen myötä erillisellä omaisuudella ja sen hallinnalla on alkanut olemaan enemmän merkitystä.
-
Ja kuka tahansa joka vähänkään osaa ajatella voi miettiä miten sitä hallintaoikeutta on käytetty pahimmillaan. Yksilön luonteenlaadusta riippuen. Ja sitten kun siitä on laillisesti päästy irti, on elämä monilla voinut alkaa uudelleen jos siihen on koettu tarvetta.
Tästä on aikaa vasta yksi ihmisikä. Siinä ajassa on vain muutama, joskus vain pari, sukupolvea kerennyt aikuistua.
-
Ja kuka tahansa joka vähänkään osaa ajatella voi miettiä miten sitä hallintaoikeutta on käytetty pahimmillaan. Yksilön luonteenlaadusta riippuen. Ja sitten kun siitä on laillisesti päästy irti, on elämä monilla voinut alkaa uudelleen jos siihen on koettu tarvetta.
Tästä on aikaa vasta yksi ihmisikä. Siinä ajassa on vain muutama, joskus vain pari, sukupolvea kerennyt aikuistua.
Varmasti on voinut ja varmasti on käytetty molempiin suuntiin. Myös nykyistä järjestelmää voidaan väärinkäyttää monin muodoin. Mutta mietippä tuotakin tilannetta niin että jos miehillä ei olisi silloin ollut velvollisuutta huoltaa näitä naisia noina aikoina niin olisiko naisilla muka mennyt paremmin? 1850-luvulla vielä kuoltiin nälkään Suomessakin. Ei ollut kelan luukkua mistä hakea massia vaan sukulaiset hoitivat (jos hoitivat) tai sitten oltiin todella suurissa vaikeuksissa.
Tosiasiahan on että varmasti useat miehet välittivät piut paut noistakin velvollisuuksista ja jättivät naiset selviytymään omillaan ja lähtivät etsimään onneaan muualta tai jatkoivat itsensä tuhoamista viinalla. Tämä oli naisille varmasti suurempi uhka kuin tulla tapetuksi tai muuten kaltoin kohdelluksi.
Naiset sen sijaan tekivät syrjähyppyjään ja kasvattivat muiden lapsia miehillä tai jopa ajoivat heitä yhteiskunnan avulla pakkoliittoihin (siis muita miehiäkin kun kyseisten lasten isiä) kun joku maksaja lapselle oli siinä tilanteessa löydettävä. Yllättäen holhousasema alkoikin näyttämään erittäin kiinnostavalta.
Rikoksiakin oli hyvä tehdä kun joku toinen joutuu niistä vastaamaan. Näinhän oli kyse omaisuusrikosten osalta: lainaksi ostaminen/tuhlaaminen ja omaisuuden tahallinen ja tahaton tuhoaminen muilta ihmisiltä siirtyi miehen kontolle.
Käsittelet asiaa presentismin näkökulmasta etkä ota huomioon historiallista tilannetta missä silloin elettiin. Monet nykypäivänän käytännön ratkaisut eivät olisi historiallisina aikoina voinut toimia. Ja aivan samalla tavalla nykypäivän ratkaisut eivät tule toimimaan tulevaisuudessa. Nykypäivän ratkaisut eivät toimi edes nykypäivänä kun alkaa tilastoja katsomaan.
-
Ja kuka tahansa joka vähänkään osaa ajatella voi miettiä miten sitä hallintaoikeutta on käytetty pahimmillaan. Yksilön luonteenlaadusta riippuen. Ja sitten kun siitä on laillisesti päästy irti, on elämä monilla voinut alkaa uudelleen jos siihen on koettu tarvetta.
Tästä on aikaa vasta yksi ihmisikä. Siinä ajassa on vain muutama, joskus vain pari, sukupolvea kerennyt aikuistua.
[...]
Naiset sen sijaan tekivät syrjähyppyjään ja kasvattivat muiden lapsia miehillä tai jopa ajoivat heitä yhteiskunnan avulla pakkoliittoihin (siis muita miehiäkin kun kyseisten lasten isiä) kun joku maksaja lapselle oli siinä tilanteessa löydettävä. Yllättäen holhousasema alkoikin näyttämään erittäin kiinnostavalta.
Rikoksiakin oli hyvä tehdä kun joku toinen joutuu niistä vastaamaan. Näinhän oli kyse omaisuusrikosten osalta: lainaksi ostaminen/tuhlaaminen ja omaisuuden tahallinen ja tahaton tuhoaminen muilta ihmisiltä siirtyi miehen kontolle. [...]
1800-luvulla ja pitkään 1900-luvulle asti esim. aviottoman lapsen saaminen tai leskeytyminen asetti naisen hyvin hankalaan asemaan - usein irtolaiseksi, varsinkin jos nainen oli ollut piikomassa ja lapsen isä parempaa väkeä. Saattoi käydä niinkin, että työläisnainen tuli raskaaksi vaikka työpaikkansa miehille, eikä suhde ollut mitenkään vapaaehtoinen.
Irtolaiset ja muut kulkijat olivat jo lähtökohtaisesti yhteiskunnan pohjasakkaa. Järjestelmästä riippuen he joutuivat kerjäämään ja elivät lähinnä muiden anteliaisuudella ja satunnaisilla töillä. Moni nainen päätyi keittämään viinaa tai myymään itseään (tai esim. varastettua / sieltä täältä saatua tavaraa) , eikä loputtomia maanteitä kyläpahasesta kyläpahaseen nälän ja olosuhteiden partaalla kulkiessa voitu säästyä väkivallalta tai ryöstöiltä. Elämä ei todellakaan ollut välttämättä mitään ruusuilla tanssimista. Moni katosi kirkonkirjoista eikä heitä juuri osattu tai voitu edes etsiä. Jos kumppani löytyi, saattoi se olla toinen irtolainen, jonka mahdollisuudet elättää kumppania saati lapsia olivat sanalla sanoen melko heikot.
Jos 1850-luvulla oltiin kuolla nälkään, niin mistä se mies ne elättämismahdollisuudet naiselle toi?
On toki totta, että kurjuus saattoi lisätä tarvetta isyyden lailliselle tunnustamiselle. Tuohon aikaan aviottomuudella oli paljon suurempi merkitys kuin ennen -- paitsi että se takasi hitusen paremmat mahdollisuudet selviämiselle korkean lapsikuolleisuuden keskellä, se merkitsi myös sitä että lapsi oli himpun verran kunnollisempi kuin tuntemattomalle isälle syntynyt äpärä.
Eikä se elämä vielä 1960-luvullakaan mitään loistokasta ollut. Elämästä selvittiin jos selvittiin. Viina virtasi, traumatisoituneet veteraanit purkivat tuntojaan väkivalloin eivätkä naiset kotiäiteinäkään juuri elämästään ilakoineet.
-
Viinan kulutus per yli 15v suomalainen 1960 mukana kotivalmistus = 3,7L
Nykypäivänä mukaanlukien arvioitu ulkomaantuonti 8,3L. Huumekauppa siihen päälle.
Pistää miettimään sitäkin kuvaa viinaan menevistä veteraaneista jne. Niitäkin varmaan oli ja omastakin suvusta löytyy yksi mummon veli joka veti viimeiseen päiväänsä asti yksinään. Kävi ilmi myöhemmin enon käydessä sotahistorioita läpi että oli ollut varsinainen sankari rintamalla mutta rauha meni juodessa. Tiedä sitten oliko sotatraumat vai vaan viina vei. Ei ollut kyllä vaimoakaan kuka nyt mätänevään huonokattoiseen taloon tulisi tommosta juoppoa katsomaan.
Silloin 10-15% joivat yli puolet tuosta viinasta ja ihan samalla tavalla nykyään 10% juo yli 50% kulutetusta viinasta. Naisten kulutus alkoholista 1960 10-12% nykyään 28%. Sotaveteraanit vaikuttavat aika kuivilta nykypäivän kuutiotyöläisiin verrattuna.
Eli viina tuntuu virtaavan nykypäivänä laskusta huolimatta. Voisi veikata että yhdessä lääkkeiden väärinkäytön ja huumausaineiden käyttö yhdistämällä ollaan päihteiden käytössä huippulukemissa nykyään.
Kun historia on mielikuvia, tarinoita ja urbaaneja myyttejä niin kuva siitä voi olla aika erilainen kuin todellinen tilanne. Ei niiltä pysty kukaan silti välttymään, edes historioitsijat.
-
Hymyillen totean että ihan vilpittömästi ihailen miehissä sitä seikkaa että se mikä heitä ei itseään kosketa, he eivät siitä välitä. :)
-
Kulttuuri sisältää tai siihen liittyy jaettuja arvoja ja käytäntöjä ja lakeja. On tietty selvää että nämä vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen. Nyt varmaan pitäisi miettiä meidän kulttuuriamme ja bdsm-dominointia.
Kulttuuri ja lait säätelevät sitä mitä toiselle ihmiselle voi tehdä. Kuitenkin meillä bdsm-dominoinnille jää tilaa ja nykypäivän kulttuuriin liittyy tietty avarakatseisuus ja yksilöllisyyden hyväksyminen, joka tasapainottaa tilannetta.
Vaikea sanoa mitään muiden puolesta, joten mietin asiaa omalta kannaltani.
Mun oma bdsm-dominointi kumpuaa oman ajatukseni mukaan jostain primitiivisestä, joka liittyy ihmisen historiaan, eikä mistään kulttuurisesta. Eikä ainakaan mun tapauksessa kulttuuri tukahduta mua. Jos kulttuurimme johtaisi siihen, että suostumuksellisia subeja ei löytyisi, niin sitten se voisi epäsuorasti tukahduttaa.
-
Hymyillen totean että ihan vilpittömästi ihailen miehissä sitä seikkaa että se mikä heitä ei itseään kosketa, he eivät siitä välitä. :)
Mikä avioliittolain suhteen tapahtuneissa muutoksissa ei kosketa miehiä ? ???
-
Stoge: kun nuo bermudan kolmiot ja pääsiäissaarten patsaat on jo mysteereinä vissiin selvitetty, niin voivat ottaa ihmetyksen aiheeksi seuraavaksi miksi miehet eivät ymmärrä feminismin syitä. Ja tuossa selvitin jo mysteerin kaikille.
Tämä oli täysin hyväntahtoinen kommentti, joten älkää iskekä sarvia ja hampaita tähän.
GoodLife totesi hyvin, ja onhan kaikki taiteen muodot vähän sellaisia että ne koskettavat selittämätöntä alitajuntaamme. Kun ensimmäistä kertaa näin Miron maalauksia livenä, olin aivan häkeltynyt miten kukaan voi niin selkeästi tuoda esiin sen mitä niissä oli. Abstrakti, mutta täysin ymmärrettävissä.
-
Oletko ehkä miettinyt että sinä olet se joka ei välitä muiden ongelmista ja ainoastaan feministiset epäkohdat ovat ne jotka mieltä painavat. Aivan kuin naiset olisivat ainoa ryhmä jolla on oikeita ongelmia Suomessa. Sen sijaan se tasan on se ryhmä johon koko valtion organisaatio on suunnattu tuottamaan tulonsiirtoja ja palveluja.
Eipä silti ei minua haittaa että kukaan omaa etuaan ajaa politiikassa. Se on ihan luonnollista. Ehkä kaikki eivät ole sitä mieltä että feministien ongelmat oikeasti ovat ne suurimmat tai edes mahdollisia ratkaistavaksi feministejä tyydyttävällä tavalla. Suomen suurin ongelma yllättävää kyllä ei ole "sukupuolittunut väkivalta" joka sekin tarkoittaa vain naisten kohtaamaa väkivaltaa. Eu:takaan ei löydy edes tilastoa miesten kohtaamasta parisuhdeväkivallasta. Niin pitkälle on pelkästään naisten ongelmien ratkaisussa menty että "tasa-arvoisessa" systeemissä ainoastaan naisten kohtaamaa väkivaltaa tarkastellaan.
-
Olen miettinyt. Olen aiemmissa keskusteluissa tuonut esiin mm käsitteen itsemurha empatiasta, mikä erinomaisesti kuvaa feministisen aallon tämän hetken ongelmaa. Ja siitä tosiasiasta olen täysin tietoinen että koulumaailmaan luotu opetusmetodi auttaa vain tyttöjä. Tämä mm on luonut nyt jo painetta koko opetushallituksen lakkauttamisesta, mitä on uhottu. Kyllä, näitä on.
-
Melko mielenkiintoinen yleistys, että "miehet ei ymmärrä feminismin syitä". :o
Toki, varmasti osa miehistä ei ymmärrä, ei välitä tai ei halua miettiä naisten asemaa tai sen muuttamisen syitä.
Itse en kuulu tähän ryhmään.
Käsiteltyä avioliittolain muutosta voidaan toki ajatella "Naisliikkeen murskavoittoa patriarkan ikeestä!" tai sitten ihan vaan tasa-arvoisemman, kumpaankin sukupuoleen, vaikuttavan muutoksen tapahtumana. Nykyaikana, sinällään mielenkiintoista, se yleensä mielletään nimenomaan "feministisen liikkeen voittona", mikä itsessään kuvaa sitä, miten miesten aseman muutokset eivät kiinnosta, noh, ketään ? ???
Että pata kattilaa ja ihan miten vaan. O0
-
Ja kuka tahansa joka vähänkään osaa ajatella voi miettiä miten sitä hallintaoikeutta on käytetty pahimmillaan. Yksilön luonteenlaadusta riippuen. Ja sitten kun siitä on laillisesti päästy irti, on elämä monilla voinut alkaa uudelleen jos siihen on koettu tarvetta.
Tästä on aikaa vasta yksi ihmisikä. Siinä ajassa on vain muutama, joskus vain pari, sukupolvea kerennyt aikuistua.
Varmasti on voinut ja varmasti on käytetty molempiin suuntiin. Myös nykyistä järjestelmää voidaan väärinkäyttää monin muodoin. Mutta mietippä tuotakin tilannetta niin että jos miehillä ei olisi silloin ollut velvollisuutta huoltaa näitä naisia noina aikoina niin olisiko naisilla muka mennyt paremmin? 1850-luvulla vielä kuoltiin nälkään Suomessakin. Ei ollut kelan luukkua mistä hakea massia vaan sukulaiset hoitivat (jos hoitivat) tai sitten oltiin todella suurissa vaikeuksissa.
Tosiasiahan on että varmasti useat miehet välittivät piut paut noistakin velvollisuuksista ja jättivät naiset selviytymään omillaan ja lähtivät etsimään onneaan muualta tai jatkoivat itsensä tuhoamista viinalla. Tämä oli naisille varmasti suurempi uhka kuin tulla tapetuksi tai muuten kaltoin kohdelluksi.
Naiset sen sijaan tekivät syrjähyppyjään ja kasvattivat muiden lapsia miehillä tai jopa ajoivat heitä yhteiskunnan avulla pakkoliittoihin (siis muita miehiäkin kun kyseisten lasten isiä) kun joku maksaja lapselle oli siinä tilanteessa löydettävä. Yllättäen holhousasema alkoikin näyttämään erittäin kiinnostavalta.
Rikoksiakin oli hyvä tehdä kun joku toinen joutuu niistä vastaamaan. Näinhän oli kyse omaisuusrikosten osalta: lainaksi ostaminen/tuhlaaminen ja omaisuuden tahallinen ja tahaton tuhoaminen muilta ihmisiltä siirtyi miehen kontolle.
Käsittelet asiaa presentismin näkökulmasta etkä ota huomioon historiallista tilannetta missä silloin elettiin. Monet nykypäivänän käytännön ratkaisut eivät olisi historiallisina aikoina voinut toimia. Ja aivan samalla tavalla nykypäivän ratkaisut eivät tule toimimaan tulevaisuudessa. Nykypäivän ratkaisut eivät toimi edes nykypäivänä kun alkaa tilastoja katsomaan.
On se hyvä että tehokas ehkäisy keksittiin, kun kerran entisaikojen naiset olivat seksuaalisesti noin holtittomia ja ihan pakkoavioliittokin uhkasi miehiä. Ja kriminaalien naisten rikoksistakin joutuivat sijaiskärsijöiksi.
Onhan se totta, että elämä on ollut historian saatossa kovaa, eikä ole ollut helppoa kovinkaan monella. Ja sekin on totta, että tasa-arvokehitys hyödytti paljon miehiäkin, kuten yleisesti yhteiskunnan kehitys kohti hyvinvointivaltiota. Mutta kyllä tuo kirjoittamasi omaan korvaani kuulostaa vähän väritetyltä vaihoehtohistorialta.
-
No tuosta päästäänkin jo lähemmäs aihetta. Ainakin Tampereen scenestä näkee että dominoivia miehiä ei näy yhtään alle 25v ja jokunen jostain 28 lähtien. Varmaan netistä sitten löytyy jotain porukkaa mutta eiköhän yhteiskunta ohjaa miehiä varsinkin nykyään aivan toiseen suuntaan ja kouluhan on kaveripiirin lisäksi tärkeimpiä vaikuttajia kehitykseen.
Jokunen nuori submies sentään löytyy ja nuoremmat naiset kyllä löytyvät skenestä että varmaan jotain kulttuurillisia syitä tuohonkin löytyy. Voisi ehkä kuvitella että suosituimmat nuoret ukot löytävät seuraa livenä ja deittiapeista mutta en oikein usko että se selittää asiaa. Aika usein ainakin näkee kirjoituksia missä naiset toivoisivat että heidän nuori pynsä olisi vähän dominoivampi mutta ei kuulemma halua siihen ryhtyä. Yhtä usein myös niin että naiset ovat Pyn innoittamana ryhtyneet itse dominoiviksi jos ei muuten niin sängyssä ainakin.
Tuossahan iässä pitäisi olla parhaimmassa fyysisessä ja henkisessä kunnossa niin joku syy varmaan löytyy miksi asiat ovat näin. En oikein usko että ihmisten geneettinen psykologinen profiili on hirveästi muuttunut varsinkaan näin nopeasti että melkein pakko on olla kyse kulttuurillisesta sopeutumisesta. Käyttäydytään niin kuin uskotaan olevan toivottavaa yhteiskunnan tasolta.
Sosiaalinen media, cancelointi ja jatkuva videovalvonta (eniten juuri jokaisella mukana kulkevien puhelinkamerojen muodossa) on varmasti muuttanut ihmisten käyttäytymistä huomattavasti ja kaikkein eniten nuorten osalta. Pitää olla jatkuvasti feministifilterin läpäisevää käytöstä tai muuten tulee seuraamuksia. Jäljelle tietty jäävät ne jotka eivät seuraamuksista välitä mutta se on vain pieni vähemmistö (varmaan näkyvät siinä poikien osuudessa jotka eivät koulussa sitten menesty).
On aika hauska joskus katsella "katuhaastatteluja" jostain -60 ja -70 luvulta kuinka erilaisia ihmiset lopulta olivat arvoiltaan ja käyttäytymiseltään. Sitten kun mentäisiin vielä enemmän taaksepäin ja jokaisen miehen vielä oletettaisiin olevan ainakin puoliksi soturi puolustamassa jatkuvissa konflikteissa sitä sun tätä tahoa mutta lähinnä kotiseutua. Vaatimukset jatkuvasti maskuliiniselle käytökselle olivat varmasti aivan toista luokkaa.
-
Melko mielenkiintoinen yleistys, että "miehet ei ymmärrä feminismin syitä". :o
Toki, varmasti osa miehistä ei ymmärrä, ei välitä tai ei halua miettiä naisten asemaa tai sen muuttamisen syitä.
Itse en kuulu tähän ryhmään.
Käsiteltyä avioliittolain muutosta voidaan toki ajatella "Naisliikkeen murskavoittoa patriarkan ikeestä!" tai sitten ihan vaan tasa-arvoisemman, kumpaankin sukupuoleen, vaikuttavan muutoksen tapahtumana. Nykyaikana, sinällään mielenkiintoista, se yleensä mielletään nimenomaan "feministisen liikkeen voittona", mikä itsessään kuvaa sitä, miten miesten aseman muutokset eivät kiinnosta, noh, ketään ? ???
Että pata kattilaa ja ihan miten vaan. O0
Nämähän eivät ole ristiriidassa keskenään ja voivat tapahtua samanaikaisesti. 1800-luvulla syntynyt naisasialiike (johon muuten kuului myös miehiä) nosti esiin tärkeinä pitämiään teemoja tavoitteena yhteiskunnallinen muutos ja naisen aseman parantuminen. Yhteiskunnalliset muutokset kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa ja feminismin tavoitteet hyödyttivät ja hyödyttävät kuitenkin myös miehiä.
-
Minä näen tuon siten (blondewolf) että seksuaalisuus on nuorilla tosi paljon vielä hakemista. Ihan perusjututkin riittää. Ja ollaan tosi paljon enemmän romanttisia aiheen suhteen. Vaikka tässä kyllä pojat ja tytöt poikkee toisistaan. Tytöt on romanttisia nuorena ja pojat vasta keski-iässä. Perheen perustamisviettikin vie energiaa. Sitten kun ollaan lapset tehty ja vähän niinku toisella kierroksella, niin on se itsetuntemus jo kehittynyt mittaansa. Katsoppa vaikka Fetlifen ikähajontaa. Keski-ikäsiä siellä suurin osa.
-
Tässä voi olla osa totuudesta. Toisaalta itse nuorempana harrastin kinkyilyä kumppanien kanssa lähinnä kotona (kenen kotona nyt kulloinkin). Ei ollut aikaa eikä energiaa lähteä yhteisöihin.
Onhan tätä nyt tutkittukin. Paljon on kinkyjä ja kinkyilyä yhteisön ja yhdistysten ulkopuolella.
Minä näen tuon siten (blondewolf) että seksuaalisuus on nuorilla tosi paljon vielä hakemista. Ihan perusjututkin riittää. Ja ollaan tosi paljon enemmän romanttisia aiheen suhteen. Vaikka tässä kyllä pojat ja tytöt poikkee toisistaan. Tytöt on romanttisia nuorena ja pojat vasta keski-iässä. Perheen perustamisviettikin vie energiaa. Sitten kun ollaan lapset tehty ja vähän niinku toisella kierroksella, niin on se itsetuntemus jo kehittynyt mittaansa. Katsoppa vaikka Fetlifen ikähajontaa. Keski-ikäsiä siellä suurin osa.
-
Blondien sanomisista -- onhan sitä uutisoitu, että naiset ja miehet eriytyvät maailmoiltaan ja maailmankatsomuksiltaan, eivätkä siinä mielessä kohtaa. Tampereen BDSM-skene on tällä hetkellä hyvinkin avarakatseista ja progressiivista.
Rohkenen väittää, että monelle nuorelle kollille esim. miitit Mixeissä ovat jo sellainen asia, joka tekee skenestä vaikeasti lähestyttävän. Asiaahan ei helpota viime aikoina kasvanut viha ja epäilys sadomasokistisia yhteisöjä kohtaan. Kun toimintamme liitetään sateenkaariyhteisöön, jonka agendaksi maalataan dystooppisia kuvia yhteiskunnan romuttamisesta ja kyseenalaisesta seksuaalimoraalista ei ole ihmekään, että skeptisyys ja antipatia toimintaa kohtaan kasvaa.
Mitä olen aihepiiriä koskevia keskusteluja netissä lurkkaillut, yleinen käsitys vaikuttaisi olevan että tosielämän kinkybileissä on lähinnä hampaattomia polyamorisia sinitukkapulleroita autisteja... mitä epäilemättä löytyy. Se ei ole lainkaan koko totuus. Ihmisiä ei tulisi redusoida kärjistettyihin stereotyyppeihin, jotka on luotu lähinnä jotta vastapuoli näyttäisi pahalta toisen yhteisön (pysyvyyttä ja traditionalismia korostavien) silmissä.
Eikä tämä tarkoita ettei seksi ja kinkyily kiinnostaisi. Päinvastoin, tuntuu että ne ovat monella tavalla tulleet osaksi valtavirtaa. Toistaiseksi ne vain saattavat näkyä yksityisissä makuuhuoneissa ja selaintiloissa, ja sillekin on paikkansa -- harva uskaltautuu harjoittamaan köysisidontaa tai mitään muutakaan fetissitoimintaa toisten silmien alla.
Ongelmitta ei tällöinkään vältytä, koska kinky-yhteisö tarjoaa tärkeää turvallisuuteen liittyvää tukea. Melkein kaikessa kinkyilyyn liittyvässä jonkinsortin turvallisuustietoisuus on hyvä omaksua. Välineiden turvallinen käyttö vaatii harjoittelua. Oman toiminnan psykologisia seurauksia sekä kommunikaatiota ylipäätään olisi hyvä opetella.
Kun seksuaalisuus on sitä "hakemista", mitä Hoo mainosti, voi siihen saada tukea tai "tukea" monesta eri lähteestä. Tämänhetkiset virtaukset vaikuttavat kannustavan myös haitalliseen toimintaan.
Näkisin ongelmana sen, että toisen ihmisen kohtaamisen ja neuvottelun sijaan opitaan ulkopuolisia käsityksiä siitä, miten toista sukupuolta pitää kohdella ja mitä se haluaa. Tällöin kumpikin osapuoli helposti performoi omaa rooliaan toisesta erillään.
Kun naiset, miehet ja muunsukupuoliset eivät opi kohtaamaan toisiaan, järjestystä etsitään jostakin muualta. Nykyiset rakenteet eivät välttämättä tue molemminpuolisen luottamuksen syntymistä -- ja nykyinen polvi on niin seksuaalipuritanistinen ja kulttuurisotainen, ettei se lähde ihan kaikkeen mukaan aivan noin vain.
Mitä tulee hyvesignalointiin, ettei näyttäisi pahalta. Sitä kyllä tapahtuu, ja näyttää tapahtuvan esim. isommassa ja vilkkaammassa stadin skenessä enemmän kuin täällä. Jokusen sellaisen nuoren dominoivan kundin olen tavannut, joiden kasvatus ja tausta ei vaikuta vastaavan täydellisesti niihin arvoihin, joita nyt näkee kinkypiireissä. Tällöin vaikuttaa siltä, että henkilö on oppinut esittämään tiettyjä näkemyksiä ja tiettyä roolia osana yhteisöä saadakseen hyväksyntää muilta.
Saahan sitä ihminen olla solidaarinen ja tukea myös niitä ryhmiä, joiden kokemusta ei täysin ymmärrä, mutta jos oma maailmankuva sanojen alla on ihan toinen, jää toiminnasta lähinnä teennäinen yleiskuva mieleen.
Voikin olla, että radikalisaation ja kuplautumisen myötä naiset ja miehet eivät kohtaa samalla tavalla. Suomessa ollaan perinteisesti oltu hiljaa ja mökötetty kotona. Nytkin moni nuori on puhelimella / pelaa tietokoneen ääressä / on kotona vapaa-ajallaan eikä tapaa muita. Jollekulle, joka tulee vieraasta ja yhteisöllisemmästä tai sosiaalisemmasta kulttuurista on helpompaa ja luontevampaa hakeutua vieraaseenkin yhteisöön (ja samalla osaksi uutta kulttuuria), ja ehkä siksi meidänkin skenessä on myös nuoria ja vinkeitä ulkomaalaisia henkilöitä.
Teki mieli vielä kirjoittaa jotakin tuosta canceloinnista. Nähdäkseni on hyvä levittää sanaa, jos toisen ihmisen toiminta on vaarallista ja huolestuttavaa eikä hän ole puuttumisesta huolimatta muuttanut käytöstään. Rajoja saa ja pitää olla -- ja samoin aivan perusluonteista kunnioitusta toista ihmistä kohtaan inhimillisellä tasolla, ilman sitä ei mitään suhdetta voi muodostua.
Toki tässä skenessä kuten muuallakin on helposti sellaista identiteettipolitikointia, jonka tarpeellisuutta on syytä kyseenalaistaa. Saako joku identifioitua näin ja näin ja kuka kuuluu mihinkin tilaan?
Inhimillinen kokemus on jo lähtökohtaisesti monimuotoinen. Jos kaksi ihmistä katsovat samaa ilmiötä eri puolilta ja näkevät aivan eri asian, kumpikin näkökulma voi olla oikea. Kenenkään yksilöllinen kokemus, esim. seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli, ei myöskään lähtökohtaisesti nollaa tai mitätöi toisen kokemusta vaikka näkemykset menisivät ristiin. Ehkä yleisesti ottaen olisi hyvä hyväksyä, ettei oman olemisen tulisi olla riippuvainen toisten ihmisten passiivisesta kokemuksesta. (Toki jos toinen ihminen tieten tahtoen jättää kunnioittamatta rajoja tai toisen kokemusta, silloin saa ja pitää hieman ärähtää).
Sitä paitsi, kyllä niitä nuoria sällejä näkyy kaikenmoisia stadin klubeilla. Tampereella vain on hiukan eri meininki.
-
Gamygym:n kanssa olen yhdestä asiasta perustavaa laatua eri mieltä. Kirjoitat kyllä hyvin ja asiaa.
Ei ole mitään tutkimusta tai linkkiä tämän tueksi, mutta oma vahva mielikuvani on, että seksuaalisuuden vivahteet liittyvät hyvin paljon biologiaan ja fysiologiaan. Eivät niinkään paljon traumoihin ja identiteetin etsintään, mitä tällä sivustolla kovasti haetaan.
Naisilla fyysinen akti lisää kiintymyshormonin tuotantoa, samaa mitä esimerkiksi imettäessä ja synnytyksestä. Tämä on ihan kreisi meininki kun miettii irtosuhteita. Asia muuttuu vasta myöhemmällä iällä kun hormonitoiminta muuttuu vaihdevuosien lähestyessä. Itse olen vahvasti toiseen kiintyvä monessa suhteessa elämässäni. Ihmiset muodostuvat todella merkityksellisiksi ja seksi potentoi näitä kemikaaleja, enkä todellakaan pysty kauhean intensiiviseen irtoseksikuvioon.
Miehillä ei ole lainkaan vastaavaa, miltei päinvastoin. Ja aika tasainen libido, naiset ovat huoria ja madonnia, liittyen siihen onko ne oman lapsen äitejä vai naapurin Irmeleitä.
On eläinlajeja joilla koko seksuaalisuus liittyy vain suvun jatkamiseen. Moni tosi pariutuu ja harrastaa kiintymyksen eleitä muutoinkin. Vissiin ainakin delfiinit. Seksuaalisuus palvelee lähinnä jälkipolven syntymistä ja sen säilymistä elossa, kaikki muu on hedonistista nautinnon hakua, mikä on hienoa itsessään. Ihmisen lapsi tarvii vanhempiaan ihan poikkeuksellisen pitkään verrattuna muihin eläimiin. Meille on sisäsyntyistä siten kiintymyksen hormonitoiminta. Myös miehille, mutta se on hyvin erilaista kuin naisilla.
Uskon itse vieläpä sellaiseen, että miehille on tärkeäpää kulttuurisidonnainen oppi ja kasvatus, mitä tulee avioliittoon ja parisuhteen ylläpitoon. Naisille biologinen vietti itsessään siihen on paljon voimakkaampi. Nainen tarvitsee selviytyäkseen enemmän miestä kuin mies naista. Kun saadaan lapsia. Miehille vietti poistua kuviosta siinä vaiheessa on voimakas biologisesti. Kulttuurioppi vastuusta kannattelee tilannetta.
Tämä on se standardi, mutta sitten on kaikkea muutakin. "Man-love Thursday" ilmiö on ollut itselleni hämmästyttävintä lähiaikana ymmärtää. Tietyn kulttuurin hyvin konservatiivisen julkisivun takana oleva todellisuus. Tämän voi googlata jos ei tiedä.
Sitten toisaalta seksuaalisuuden kautta ilmennetään muitakin tarpeita. Kiintymyssuhteisiin liittyviä. Mutta ei niitäkään välttämättä voi traumoiksi kutsua, koska niitä on ihan kaikilla.
Niitä tulee koko ajan lisää elämän aikana. Hyväksyminen että niitä on ja niiden kanssa vaan ihminen elää ja ilmaisee itseään, on järkevintä. Sitten jos traumojen vuoksi mieli heittää ihan kuutamolle tai menee pakka arjessa täysin sekaisin, niin ihan terapia auttanee siihen.
Muutoin on viidakon laki selviätkö siitä mihin pääsi pistät, ja omalla vastuulla. Elämässä on myös taiteen efekti, kaikki ei ole selitettävissä. Vain koettavissa ja tunnettavissa.
-
Kulttuurin ja luonnon välistä vääntöä seksuaalisuuden luonteesta ja merkityksestä siis, kas vain. Tästä eivät näkökulmat ihan heti lopukaan. :))
(S)eksuaalisuuden vivahteet liittyvät hyvin paljon biologiaan ja fysiologiaan. Eivät niinkään paljon traumoihin ja identiteetin etsintään - - -.
Tuo rinnastuksesi on hiukan epäreilu tai epäsymmetrinen: toisella eli fyysisellä puolella puhut seksuaalisuuden vivahteista ottamatta kantaa siihen, ovatko ne positiivisia vai negatiivisia. Henkisellä puolella puhut traumoista ja siitä, että identiteetti on hakusessa.
Naisilla fyysinen akti lisää kiintymyshormonin tuotantoa, samaa mitä esimerkiksi imettäessä ja synnytyksestä. Tämä on ihan kreisi meininki kun miettii irtosuhteita.
Ja vielä kreisimmäksi muuttuu, jos miehistä puhutaan: Ilmeisesti viittasit oksitosiiniin. Sen erittymisen on havaittu herättävän aikuisilla miehillä muistot äidin huolenpidosta varhaislapsuudessa ja heijastavan tuolloista tilannetta: hormoni voi vahvistaa joko positiivista tai negatiivista tuntemusta.
Piti katsoa tuota tutkimustasolle asti, ainakin tällainen sitä käsittelee: Bartz, J. A., Zaki, J., Ochsner, K. N., Bolger, N., Kolevzon, A., Ludwig, N., & Lydon, J. E. (2010). Effects of oxytocin on recollections of maternal care and closeness. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 107(50), 21371–21375. https://doi.org/10.1073/pnas.1012669107 Tutkimuksessa kyseltiin taustoja miesten äitisuhteesta ja sitten annettiin oksitosiinia tai lumevalmistetta ja kysyttiin jatkokysymyksiä kiintymyksen tunteista.
Tästähän tulee arvoisille naisille hirmuinen ongelma: jos miehen hormonieritystä ruokkii ilman täsmäneuvoja, saa tämän äidin kolmanneksi sänkyyn. (Eli iltalehtikielellä: oletko hellinyt miestäsi aivan väärin?) Tämähän on hiton pervoa...
Miehillä ei ole lainkaan vastaavaa, miltei päinvastoin. Ja aika tasainen libido, naiset ovat huoria ja madonnia, liittyen siihen onko ne oman lapsen äitejä vai naapurin Irmeleitä.
Ei naiskuva - tässä vieläpä erittäin kärjistetty - ole ollenkaan sama asia kuin libido.
On eläinlajeja joilla koko seksuaalisuus liittyy vain suvun jatkamiseen. --- Ihmisen lapsi tarvii vanhempiaan ihan poikkeuksellisen pitkään verrattuna muihin eläimiin. Meille on sisäsyntyistä siten kiintymyksen hormonitoiminta.
Tuosta voi olla samaa mieltä. Jaa, aamen.
Uskon itse vieläpä sellaiseen, että miehille on tärkeäpää kulttuurisidonnainen oppi ja kasvatus, mitä tulee avioliittoon ja parisuhteen ylläpitoon. Naisille biologinen vietti itsessään siihen on paljon voimakkaampi.
Eli tavallaan nainen biologian pakosta tietää, mikä on hänelle ja jälkeläisille hyväksi. Tuosta tulikin sitten murheellinen seuraus: miehet, kovakallot jukuripäät, pantiin kouluun ja sitä myöten ruotuun, lopulta yhteiskunnan ohjaksiin. "Viettien heiteltävissä" olevien naisten oli vielä 1900-luvun alussa "anottava vapautus sukupuolestaan", jos aikoivat korkeampaa oppia tai tieteitä harjoittaa.
Tämä on se standardi, mutta sitten on kaikkea muutakin. "Man-love Thursday" ilmiö on ollut itselleni hämmästyttävintä lähiaikana ymmärtää. Tietyn kulttuurin hyvin konservatiivisen julkisivun takana oleva todellisuus. Tämän voi googlata jos ei tiedä.
Sikäli kuin ymmärsin, tällä viitataan alaikäisten poikien käyttöön miesten seksiorjina osana tiettyä kulttuuria. Ilmiöhän on ikivanha, mutta noissa viitteissä mitä katsoin, puhuttiin ihan nykyajasta ja yhteiskunnista, joissa katsotaan tärkeäksi rajoittaa voimakkaasti miesten ja naisten kontakteja, mikä sitten lieneekin laajempi tavoite. Antiikin Kreikassakin tapa tunnettiin omana versionaan, mutta hurskastellen naamioitiin aikuisen miehen pojalle antamaksi ohjaukseksi.
Sitten toisaalta seksuaalisuuden kautta ilmennetään muitakin tarpeita. Kiintymyssuhteisiin liittyviä. Mutta ei niitäkään välttämättä voi traumoiksi kutsua, koska niitä on ihan kaikilla. Niitä tulee koko ajan lisää elämän aikana. Hyväksyminen että niitä on ja niiden kanssa vaan ihminen elää ja ilmaisee itseään, on järkevintä.
Nyt ollaan siinä mistä tavallaan aloitettiin: ihminen on kokonaisuus, jota ohjaavat niin ympäristö, fysiikka ja biologia kuin ajatteleva mieli ja sisäistetty kulttuurikin. Hyviä pointteja, Hoo!
Mr Birch
-
Naisilla fyysinen akti lisää kiintymyshormonin tuotantoa, samaa mitä esimerkiksi imettäessä ja synnytyksestä. Tämä on ihan kreisi meininki kun miettii irtosuhteita.
Ja vielä kreisimmäksi muuttuu, jos miehistä puhutaan: Ilmeisesti viittasit oksitosiiniin. Sen erittymisen on havaittu herättävän aikuisilla miehillä muistot äidin huolenpidosta varhaislapsuudessa ja heijastavan tuolloista tilannetta: hormoni voi vahvistaa joko positiivista tai negatiivista tuntemusta.
Piti katsoa tuota tutkimustasolle asti, ainakin tällainen sitä käsittelee: Bartz, J. A., Zaki, J., Ochsner, K. N., Bolger, N., Kolevzon, A., Ludwig, N., & Lydon, J. E. (2010). Effects of oxytocin on recollections of maternal care and closeness. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 107(50), 21371–21375. https://doi.org/10.1073/pnas.1012669107 Tutkimuksessa kyseltiin taustoja miesten äitisuhteesta ja sitten annettiin oksitosiinia tai lumevalmistetta ja kysyttiin jatkokysymyksiä kiintymyksen tunteista.
Tästähän tulee arvoisille naisille hirmuinen ongelma: jos miehen hormonieritystä ruokkii ilman täsmäneuvoja, saa tämän äidin kolmanneksi sänkyyn. (Eli iltalehtikielellä: oletko hellinyt miestäsi aivan väärin?) Tämähän on hiton pervoa...
Ja sitten voidaan tähän lisätä se pikku juttu, mikä on ilmeisesti, ainakin osalle naisista hirveenkauheenvaikeeta ymmärtää eli jos naiset tarvitsevat tunteiden ilmaisuja ennen seksiä, usealle miehelle seksi ON tunteiden ilmaisua kun ollaan suhteessa.
Harmillisesti, tää voi myös kääntyä siten, että tarve seksiin mielletään pillun ruinaamisena (mitä se myös voi olla) kun kyseessä onkin tarve ilmaista tunteita.
Jos kyse ei ole siitä lihasta, jokainen torjunta on tällöin henkisen tason turpaanveto ja kun tarpeeksi saa turpaansa, ei sillai kiinnosta enää kokeilla mikä johtaa omiin juttuihinsa.
Osaltaan varmasti yhteiskunnallinen illuusio, että "miehet ei välitä ja haluu vaan lihaa". Mutta toisaalta, pitää myös paikkaansa, jos tunnetiloja ei ole olemassa.
Kauheen helppoa.
Melko varmasti tästä on jotain tutkimustulosta, gööglätkää ite. O0
-
Naisilla fyysinen akti lisää kiintymyshormonin tuotantoa, samaa mitä esimerkiksi imettäessä ja synnytyksestä. Tämä on ihan kreisi meininki kun miettii irtosuhteita.
Ja vielä kreisimmäksi muuttuu, jos miehistä puhutaan: Ilmeisesti viittasit oksitosiiniin. Sen erittymisen on havaittu herättävän aikuisilla miehillä muistot äidin huolenpidosta varhaislapsuudessa ja heijastavan tuolloista tilannetta: hormoni voi vahvistaa joko positiivista tai negatiivista tuntemusta.
Piti katsoa tuota tutkimustasolle asti, ainakin tällainen sitä käsittelee: Bartz, J. A., Zaki, J., Ochsner, K. N., Bolger, N., Kolevzon, A., Ludwig, N., & Lydon, J. E. (2010). Effects of oxytocin on recollections of maternal care and closeness. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 107(50), 21371–21375. https://doi.org/10.1073/pnas.1012669107 Tutkimuksessa kyseltiin taustoja miesten äitisuhteesta ja sitten annettiin oksitosiinia tai lumevalmistetta ja kysyttiin jatkokysymyksiä kiintymyksen tunteista.
Tästähän tulee arvoisille naisille hirmuinen ongelma: jos miehen hormonieritystä ruokkii ilman täsmäneuvoja, saa tämän äidin kolmanneksi sänkyyn. (Eli iltalehtikielellä: oletko hellinyt miestäsi aivan väärin?) Tämähän on hiton pervoa...
Ja sitten voidaan tähän lisätä se pikku juttu, mikä on ilmeisesti, ainakin osalle naisista hirveenkauheenvaikeeta ymmärtää eli jos naiset tarvitsevat tunteiden ilmaisuja ennen seksiä, usealle miehelle seksi ON tunteiden ilmaisua kun ollaan suhteessa.
Harmillisesti, tää voi myös kääntyä siten, että tarve seksiin mielletään pillun ruinaamisena (mitä se myös voi olla) kun kyseessä onkin tarve ilmaista tunteita.
Jos kyse ei ole siitä lihasta, jokainen torjunta on tällöin henkisen tason turpaanveto ja kun tarpeeksi saa turpaansa, ei sillai kiinnosta enää kokeilla mikä johtaa omiin juttuihinsa.
Osaltaan varmasti yhteiskunnallinen illuusio, että "miehet ei välitä ja haluu vaan lihaa". Mutta toisaalta, pitää myös paikkaansa, jos tunnetiloja ei ole olemassa.
Kauheen helppoa.
Melko varmasti tästä on jotain tutkimustulosta, gööglätkää ite. O0
Silloin ei kohtaa tarpeet ja tunneilmaisun tyylit. Eihän tuossa tilanteessa mitenkään edes auttaisi se, vaikka naiset kuinka ymmärtäisivät, jos kerran nainen kaipaa muutakin tunteiden ilmaisua. Naiset tuntuvat olevan (usein) aika hyviä sanoittamaan, mitä haluavat suhteelta ja kumppanilta, ja varmasti moni kertoo aika konkreettisesti, millaisesta tunteiden ilmaisemisesta tykkää. Jos tämän rautalangasta vääntämisen jälkeenkin mies edelleen keksii ilmaista tunteita vain tekemällä aloitteen seksiin, niin sanoisin kyllä, että ongelma ymmärryksessä taitaa pikemmin olla siellä miehisessä päässä.
Harmillista kyllä, jos tämä on yleinenkin ongelma! Silloin melkein kyseenalaistaisin heteroseksuaalisuuden toimimisen kokonaan.
...paitsi että en kyseenalaista. Koska itselläni on ollut ilo kohdata tässä elämässä miehiä, jotka osaavat ja haluavat ilmaista tunteitaan muutenkin kuin seksin kautta. Ja tunnetaidot hallitseva mies epätodennäköisemmin tulee torjutuksi seksissäkään, eli silloin saa senkin puolen. Kyllä se seksi(kin) hyvässä ja rakastavassa suhteessa on osa tunteiden ilmaisua naiselleKIN - se vaan yksin ei riitä, jos nainen kaipaa ja haluaa muunkinlaista tunteiden ilmaisua. Olisi itsensä pienentämistä tyytyä vain tulkitsemaan ja ymmärtämään kumppania, jonka tyylillä osa omista tarpeista jää sivuun ja ignoorataan.
-
Minäkin uskoisin, että syy siihen, miksi nuoria ei näy kinky-yhdistysten toiminnassa, liittyy pikemmin siihen, että joko nuorena ei olla vielä löydetty ihan kaikkea omasta seksuaalisuudesta, tai ei vain tunneta tarvetta yhteisölliseen toimintaan aiheen tiimoilta (nämähän täällä mainittiinkin). Ja eihän nuoria kiinnosta ikinä mitkään yhdistykset/tapahtumat, joissa on mukana jotain keski-ikäisiä :D
Ja mitä keskustelun alkuperäiseen kysymykseen tulee, kääntäisin sen ympäri ja kysyisin pikemminkin, onko kulttuuri tuottanut dominoivia. Tulkitsen itse sukupuoliroolit kulttuurin tuotteeksi juuri siksi, että ne ovat muodostuneet historian saatossa, ja eri aikakausina ja eri alueilla ne myös ovat vaihdelleet melkoisesti. Jopa patriarkaalisessa järjestelmässä niistä on ollut monenlaisia variaatioita, ja ne eivät edes tue hengissä selviytymistä: kriisiaikoina tai muuten vaikeina aikoina kaikki ovat vaan painaneet työtä kaskimetsässä ja mies- ja naisihanne ovat silloin aika lähellä toisiaan. Miellän oman kinkyyteni niinikään kulttuurista opittuna - en väitä tässä mitään muiden seksuaalisuudesta, mutta omalla kohdallani uskon olevan näin, koska jonkun mainitsemaa traumataustaa ei ole enkä myöskään koe olevani mitenkään "luontaisesti sub" tms. Itselleni tuo on eräänlainen leikki, ja alistuminen on hauskaa vain siksi, että se ei ole missään määrin totta (en edes ole yhtään alistuva ihminen enkä suhteessa halua mitään sen suuntaisia rooleja, seksissä vain, ja silloinkin kumppanin kanssa, jonka voin luottaa olevan ihmisenä kaikkea muuta kuin dominoiva, eli siis jolle kyseessä on niinikään rooli ja leikki). No, jonkun muun kohdalla voi toki mennä toisin ja varmasti meneekin. Ja vaikka sanoinkin etten väitä mitään yleisesti, olen silti taipuvainen uskomaan että monet fetissit ja kinkyyden muodot ovat pohjimmiltaan kulttuurin muovaamia, siitäkin huolimatta että yksilötasolla voivat johtua muustakin.
Mutta en usko kulttuurin tukahduttavan dominoivia, mutta voi olla ettei kulttuuri vaan tue ihan kaikenlaista dominointia. Toisaalta sitten individuaalisessa kulttuurissa itseilmaisun ala on aika laaja tässäkin.
-
Silloin ei kohtaa tarpeet ja tunneilmaisun tyylit. Eihän tuossa tilanteessa mitenkään edes auttaisi se, vaikka naiset kuinka ymmärtäisivät, jos kerran nainen kaipaa muutakin tunteiden ilmaisua. Naiset tuntuvat olevan (usein) aika hyviä sanoittamaan, mitä haluavat suhteelta ja kumppanilta, ja varmasti moni kertoo aika konkreettisesti, millaisesta tunteiden ilmaisemisesta tykkää. Jos tämän rautalangasta vääntämisen jälkeenkin mies edelleen keksii ilmaista tunteita vain tekemällä aloitteen seksiin, niin sanoisin kyllä, että ongelma ymmärryksessä taitaa pikemmin olla siellä miehisessä päässä.
Harmillista kyllä, jos tämä on yleinenkin ongelma! Silloin melkein kyseenalaistaisin heteroseksuaalisuuden toimimisen kokonaan.
...paitsi että en kyseenalaista. Koska itselläni on ollut ilo kohdata tässä elämässä miehiä, jotka osaavat ja haluavat ilmaista tunteitaan muutenkin kuin seksin kautta. Ja tunnetaidot hallitseva mies epätodennäköisemmin tulee torjutuksi seksissäkään, eli silloin saa senkin puolen. Kyllä se seksi(kin) hyvässä ja rakastavassa suhteessa on osa tunteiden ilmaisua naiselleKIN - se vaan yksin ei riitä, jos nainen kaipaa ja haluaa muunkinlaista tunteiden ilmaisua. Olisi itsensä pienentämistä tyytyä vain tulkitsemaan ja ymmärtämään kumppania, jonka tyylillä osa omista tarpeista jää sivuun ja ignoorataan.
Pointti ei ollut että kenen vika mikäkin on, nää on vaan asioita joita on elämän kuluessa tullut vastaan.
About kaikille aviovaimoilla on jäänyt suu auki, kun iltaa istuessa pariskuntien kanssa, on rumat isot äijät sitten vähän kertoneet, mitä seksuaalisuus merkitsee.
Joten joo, tää on varmasti kommunikointi juttu.
Asiana täysin ymmärrettävä, koska, yleistäen, miehen seksiketju naisen kanssa menee osapuilleen, että aluksi on kyse lihasta ja tunteiden kehittymisen jälkeen, kyse on joko lihasta TAI tunteiden ilmasusta.
Jos naisen kokemuspohja painottuu vaikkapa lyhyempiin suhteisiin, on täysin ymmärrettävää, että oletus on, että "mies haluaa vaan pillua".
Tähän kun sitten sekoitetaan se, että kommunikointi ehkä toimii paperilla paremmin kuin oikeassa maailmassa, erilaisista syistä, voi asioita jäädä huomioimatta ja oletukset jää voimaan.
Tää nyt lähinnä vaan, että ei se aina ole niin, että "miehet vaan haluaa persettä". Ja jos kyse on tunteista, silloin torjunta tosiaan aiheuttaa turpaanottoa tunnetasolla.
Kyse ei ole "saamisesta", vaan yhteydestä.
-
Pointti ei ollut että kenen vika mikäkin on, nää on vaan asioita joita on elämän kuluessa tullut vastaan.
About kaikille aviovaimoilla on jäänyt suu auki, kun iltaa istuessa pariskuntien kanssa, on rumat isot äijät sitten vähän kertoneet, mitä seksuaalisuus merkitsee.
Joten joo, tää on varmasti kommunikointi juttu.
Asiana täysin ymmärrettävä, koska, yleistäen, miehen seksiketju naisen kanssa menee osapuilleen, että aluksi on kyse lihasta ja tunteiden kehittymisen jälkeen, kyse on joko lihasta TAI tunteiden ilmasusta.
Jos naisen kokemuspohja painottuu vaikkapa lyhyempiin suhteisiin, on täysin ymmärrettävää, että oletus on, että "mies haluaa vaan pillua".
Tähän kun sitten sekoitetaan se, että kommunikointi ehkä toimii paperilla paremmin kuin oikeassa maailmassa, erilaisista syistä, voi asioita jäädä huomioimatta ja oletukset jää voimaan.
Tää nyt lähinnä vaan, että ei se aina ole niin, että "miehet vaan haluaa persettä". Ja jos kyse on tunteista, silloin torjunta tosiaan aiheuttaa turpaanottoa tunnetasolla.
Kyse ei ole "saamisesta", vaan yhteydestä.
Joo tajuan kyllä. Ehkäpä noissa tapauksissa tosiaan ei ole ollut kunnollista ja/tai toimivaa yhteyttä henkilöiden välillä. Kuulostaahan jo se aika oudolta, jos seksuaalisuuden merkityksestä kumppanilleen kuulee jossain illanvietossa kavereiden kanssa, eikä keskenään olla puhuttu. (Mistä tuleekin mieleen, että parhaita suhdeneuvoja on yksinkertaisesti tämä: "Puhukaa!")
Kun eipä naisetkaan ajatustenlukijoita ole. Toisaalta jos mies ei ilmaise muuta kuin halua seksiin eikä koskaan ilmaise tunteitaan muuten, niin eikös hän itse silloin nimenomaan tule viestineeksi, että muunlainen tunteiden ilmaisu kuin seksi ei kiinnosta? Vaikka naisella ei olisi yhden ainutta yhden yön juttua henkilöhistoriassaan, niin kyllähän hän varmasti tulkitsee että miestä kiinnostaa seksi, muunlainen tunneilmaisu ei. Tässä kohtaa vaan tulee just se, että jos nainen kaipaa jotain muutakin, on melkein yhdentekevää, onko miehellä motiivina liha vai tunteet, kun nainen ei kuitenkaan olisi tyytyväinen siihen, että tunneilmaisu on pelkästään seksi. Sitä vastaan tuskin juuri kenelläkään on mitään, että seksi olisi yksi monista tunneilmaisun muodoista.
-
Pointti ei ollut että kenen vika mikäkin on, nää on vaan asioita joita on elämän kuluessa tullut vastaan.
About kaikille aviovaimoilla on jäänyt suu auki, kun iltaa istuessa pariskuntien kanssa, on rumat isot äijät sitten vähän kertoneet, mitä seksuaalisuus merkitsee.
Joten joo, tää on varmasti kommunikointi juttu.
Asiana täysin ymmärrettävä, koska, yleistäen, miehen seksiketju naisen kanssa menee osapuilleen, että aluksi on kyse lihasta ja tunteiden kehittymisen jälkeen, kyse on joko lihasta TAI tunteiden ilmasusta.
Jos naisen kokemuspohja painottuu vaikkapa lyhyempiin suhteisiin, on täysin ymmärrettävää, että oletus on, että "mies haluaa vaan pillua".
Tähän kun sitten sekoitetaan se, että kommunikointi ehkä toimii paperilla paremmin kuin oikeassa maailmassa, erilaisista syistä, voi asioita jäädä huomioimatta ja oletukset jää voimaan.
Tää nyt lähinnä vaan, että ei se aina ole niin, että "miehet vaan haluaa persettä". Ja jos kyse on tunteista, silloin torjunta tosiaan aiheuttaa turpaanottoa tunnetasolla.
Kyse ei ole "saamisesta", vaan yhteydestä.
Joo tajuan kyllä. Ehkäpä noissa tapauksissa tosiaan ei ole ollut kunnollista ja/tai toimivaa yhteyttä henkilöiden välillä. Kuulostaahan jo se aika oudolta, jos seksuaalisuuden merkityksestä kumppanilleen kuulee jossain illanvietossa kavereiden kanssa, eikä keskenään olla puhuttu. (Mistä tuleekin mieleen, että parhaita suhdeneuvoja on yksinkertaisesti tämä: "Puhukaa!")
Kun eipä naisetkaan ajatustenlukijoita ole. Toisaalta jos mies ei ilmaise muuta kuin halua seksiin eikä koskaan ilmaise tunteitaan muuten, niin eikös hän itse silloin nimenomaan tule viestineeksi, että muunlainen tunteiden ilmaisu kuin seksi ei kiinnosta? Vaikka naisella ei olisi yhden ainutta yhden yön juttua henkilöhistoriassaan, niin kyllähän hän varmasti tulkitsee että miestä kiinnostaa seksi, muunlainen tunneilmaisu ei. Tässä kohtaa vaan tulee just se, että jos nainen kaipaa jotain muutakin, on melkein yhdentekevää, onko miehellä motiivina liha vai tunteet, kun nainen ei kuitenkaan olisi tyytyväinen siihen, että tunneilmaisu on pelkästään seksi. Sitä vastaan tuskin juuri kenelläkään on mitään, että seksi olisi yksi monista tunneilmaisun muodoista.
Jees. Eipä näissä ollut kyse siitä, että miehet ei ilmaisi tunteitaan tai huomioisi naisen tarpeita, kyse oli siitä, että naiset luulivat seksin olevan aina "lihaa" miehille.
Sanoisin omalla kokemuksella, että melko yleinen oletusarvo. Eipä siinä muuta. *tähän se peukku ylös hymiö*
Puhuminen, taas yleisesti, on sinällään mielenkiintoinen ilmiö sekin, siitä ei ole mitään hyötyä, jos sillä ajetaan omia agendoja ja tuodaan esille omia näkemyksiä, se oleellinen on kuuntelu. :o
-
Jees. Eipä näissä ollut kyse siitä, että miehet ei ilmaisi tunteitaan tai huomioisi naisen tarpeita, kyse oli siitä, että naiset luulivat seksin olevan aina "lihaa" miehille.
Sanoisin omalla kokemuksella, että melko yleinen oletusarvo. Eipä siinä muuta. *tähän se peukku ylös hymiö*
Puhuminen, taas yleisesti, on sinällään mielenkiintoinen ilmiö sekin, siitä ei ole mitään hyötyä, jos sillä ajetaan omia agendoja ja tuodaan esille omia näkemyksiä, se oleellinen on kuuntelu. :o
Okei, tajusin siis ehkä hiukan väärin tämän jutun sitten. Mutta syy väärinkäsitykseeni lienee tavallaan positiivinen: itselleni nimenomaan ON tosi vieras ajatus, että miehille seksi olisi vain lihaa, siis että olisi niin aina ja kaikkien kanssa, ja itse nimenomaan EN tunnistanut tätä edes yleiseksi oletukseksi. Tuntuu myös todella oudolta ja vieraannuttavalta, jos joku ajattelee niin jopa parisuhteessaan. Ja surulliselta myös - molempien osapuolten kannalta. Stereotyyppisten sukupuoliroolien mukaista tuo toki varmaan on, joten tässäpä oiva esimerkki siitä, miten vinksahtanutta todellisuutta ne tuottavat.
-
Sen verran kettu olen minäkin että jätin pois omasta jutustani sen että tottakai miehilläkin on tunteet. Saipahan vähän pöhinää. Jos jotain on oppinut niin sen että ihmiset lukee toisiaan kuin pirut raamattua. Se rivien välistä ymmärrys on hirveen harvinaista, koska jokainen pohtii lähinnä vain omia tunteitaan ja ongelmiaan. Sori, oli pakko. Julma nainen.
En minä tämän hellempi ole livenäkään. Jos joku nuori nainen lähtee itseään etsimään kulttuurimatkalle maahan missä naisen arvo on koiraa alempana, niin sanon perään että yritä tulla kotiin istuma-asennossa.
-
Jees. Eipä näissä ollut kyse siitä, että miehet ei ilmaisi tunteitaan tai huomioisi naisen tarpeita, kyse oli siitä, että naiset luulivat seksin olevan aina "lihaa" miehille.
Sanoisin omalla kokemuksella, että melko yleinen oletusarvo. Eipä siinä muuta. *tähän se peukku ylös hymiö*
Puhuminen, taas yleisesti, on sinällään mielenkiintoinen ilmiö sekin, siitä ei ole mitään hyötyä, jos sillä ajetaan omia agendoja ja tuodaan esille omia näkemyksiä, se oleellinen on kuuntelu. :o
Okei, tajusin siis ehkä hiukan väärin tämän jutun sitten. Mutta syy väärinkäsitykseeni lienee tavallaan positiivinen: itselleni nimenomaan ON tosi vieras ajatus, että miehille seksi olisi vain lihaa, siis että olisi niin aina ja kaikkien kanssa, ja itse nimenomaan EN tunnistanut tätä edes yleiseksi oletukseksi. Tuntuu myös todella oudolta ja vieraannuttavalta, jos joku ajattelee niin jopa parisuhteessaan. Ja surulliselta myös - molempien osapuolten kannalta. Stereotyyppisten sukupuoliroolien mukaista tuo toki varmaan on, joten tässäpä oiva esimerkki siitä, miten vinksahtanutta todellisuutta ne tuottavat.
Joo, varmasti sekoitus isosta läjästä erilaisia asioita, lähtien esimerkiksi. siitä kun pari sivullista keskustelua käytiin mm. avioliittolain muutoksista.
Vanhat laithan, again, LAIT, käytännössä määrittelivät myös miehen seksuaalisen "oikeuden" naisen seksuaalisuuteen ja seksuaalisuuden esiintyminen ilman avioliiton toteuttamista oli big no-no jne.
Koko systeemi tavallaan transaktionalisoi seksuaalisuuden, mikä sinällään on ymmärrettävää, koska maailma oli varmasti melkolailla erilainen ja kuten pari sivua tapeltiin, kyse oli ns. holhousvelvollisuudesta (tai patriarkkaalisesta kusipäisyydestä, miten sen nyt haluaa itse mieltää) joka mukanaan toi "oikeuden naiseen".
Samoin kun maailman sivu on korostettu naisen "haluttavuutta arvona" ja ajettu milloin minkälaista oletusarvoa siitä, mitä tämä on.
Näistä kun sitten keitetään ihmisen päähän oletus toisten ajatuksista, ei ihme, että vaatii melko paljon käsitepurkua, että nää oletukset saadaan vastaamaan kumppanikohtaista todellisuutta.
(Mikä voi sitten olla toki täysin raadollinen).
Itse luulen, että näissä esimerkeissä joista mainitsin, kyse ei ole edes puheen puuttumisesta, vaan siitä, että vaikka puhujaa olisi kuunneltu, ei asia ole aivojen kovalevylle korvannut olemassa olevaa versiota. Ja sitten kun kumppani puhuu jollekulle toiselle, eikä itse valmistaudu vastaamaan, vaan kuuntelee (vähän niinkuin pari/ryhmäterappia toimii) havaitsee enemmän juttuja.
Mutta toisaalta, Aivan sama. ;D
-
seksuaalisuuden esiintyminen ilman avioliiton toteuttamista oli big no-no jne.
Tästä on yksi jännä poikkeus: Suomessakin sellaisessa yhteydessä, jossa oli tärkeää omaisuuden (käytännössä maatilan) säilyminen yhtenäisenä sukupolvelta toiselle, saatettiin jopa rohkaista seksiin ennen avioliittoa, jotta voitiin todeta tulevan parin voivan saada lapsia keskenään ja siten taata tilan säilyminen. Tämä sijoittunee ja ajoittunee alueille ja ajankohtiin, joissa ei esiintynyt voimakasta herätysliikettä.
Mr B
-
Heitän tähän väliin, etten tietenkään kiellä seksuaalisuuden sisältämiä biologisia vaikutuksia.
Hormonien vaikutuksen seksuaalisuuteen ja kiintymykseen tunnen vähän turhankin tarkoin. Lihaakin himoitsen säännöllisesti ilman mitään tunnesiteitä. Se on vain sellainen sisäinen voima.
Näkökulma valikoitui lähinnä siksi, että keskustelun pointti oli kulttuurissa eikä inhimillisessä kokemuksessa. Kulttuurin valtavirta ei tue tai näytä mitä tahansa kokemuksia. Siellä pörräävät kullekin aikakaudelle ominaiset normit.
Manospheressa ja ikäisteni seksuaalisessa kypsymisessä teknologia ja hypertodellisuus on vahvasti läsnä. Koen, että seksuaalisuus on kaltaisilleni kaksikymppisille teknologia-avuisteisesti muodostettu esiintymislava, jossa postmoderni neuroosi jyllää. Siinähän tapahtuu biologisesti vaikka ja mitä, mutta se helposti hautautuu nuorten aikuisten angstisen epävarmuuden alle.
Sivumennen sanoen, lapsihan on avioton vasta jos vanhemmat eivät lapsen syntymähetkellä aviossa ole (olleet). Ehtiihän siinä vaikka erota tai leskeytyä toki, ja lapsi on silti virallisesti avioliinen.
-
Oma kommenttini liittyy paljon nuoruuden kokemuksiini. Silloin kun vielä elostelin menemään ja nautin lähinnä tilanteista, ja miehistä. Tapasin useamman jonkin sortin liitossa olevan miehen, joilla oli jopa taaperoikäisiä lapsia. Se miten he yön tummina tunteina puhuivat vaimoistaan, lapsistaan, suhteestaan perhe-elämään oli kylmää kyytiä kuunnella. Sain melkoisen elämänkoulun. En suinkaan pelkästään hyvästä seksistä, vaan syväluotausta miehen mielestä. Ei toki kata mitään totuutta kaikista, mutta sen verran paljon tarinat toistivat toisiaan, että opin tekemään niistä erinäisiä tulkintoja. En syyllistäen, vaan pyrkien ymmärtämään mikä on ihmisen perimmäinen vietti kaiken tämän kulttuurillisen oppimme julkisivun takana.
Myöhemmällä ikää ymmärsinkin vasta mistä tulee raamatun korinttilaiskirje (en ole lainkaan uskonnollinen). Mitä ihmisen psyyken rakennetta se kuvastaa. Ja miten ilman sitä kykyä mistä korinttilaiskirje kertoo, olemme vähän kuin Gogolin kuolleita sieluja.
-
Se miten he yön tummina tunteina puhuivat vaimoistaan, lapsistaan, suhteestaan perhe-elämään oli kylmää kyytiä kuunnella.
Tuntuuko näin jälkeenpäin, että jouduit tahtomattasi "terapeutiksi"? Toki vastineena hyvästä seksistä. Elämä on vaihtokauppoja, sanoisi kyyninen sielu, vaikka sitten Saarnaajan kirjan hengessä.
Mr Birch
-
Ei missään tapauksessa. Hyvät jutut mutta usein pirun syväluotaavia ja vaikeita asioita. Kai se tilanne vähän vaikuttaa. Monilla hirveä morkkis tietysti vaikuttaa myös.
Veikkaan että kautta historian miehet ovat ripittäytyneet huorien luona, eivät niinkään pappien.
Gogolin kuolleisiin sieluihin viittasin ja tarkoitin tällä sitä miten meistä tulee "myyjiä" ja "ostajia". Markkinatalous ottaa vallan ihmissuhteissa kun aletaan odottaa sitä mitä itse kokee tarvitsevansa. Silloin kun seksuaalisuus koetaan vahvasti omien traumojen purkamisen välineenä.