Gamygym: Arkkityypit nimenomaan ovat Jungilaisen teorian mukaan läpi koko ihmuskunnan historian olleet samankaltaisia. Niissä yhdistyy ihmisen psyyken perusrakenne siten että niiden lähtökohta on arkkityyppi, ilmenemä erilainen yksilöstä riippuen. Siten on täysin hullua puhua että queer ihmisille olisi jokin erilainen arkkityyppi olemassa. Ennemminkin heidän tulisi tutkailla itseään syvemmin miten jo olemassa olevien arkkityyppien olemus näkyy heissä. Ja miksi. Mytologia, unikuvat ja alitajuntamme antavat tähän koko ajan vinkkejä.

Eikö ole hienoa ettö queer ihmisissä ei ole mitään poikkeavaa? He eivät ole mikään mutaatio. Ainoastaan ihmisiä siinä missä muutkin.

Kauniita ajatuksia, mutta terveydenhuollon johtaminen ja järjestäninen on jossakin määrin aina terveystaloustiedettä

Tosiasia kuitenkin on, että lähes kaikille ihmisille on vaikea ajatus, että heitä itseään tai heidän läheisiään, esimerkiksi lapsiaan, ei hoidettaisi siksi, että se on niin kallista. "Voisimme pelastaa sinut tai pidentää elämääsi merkittävästi, mutta koska se tulee liian kalliiksi, joudut kuolemaan."
Työikäinen voi ajatella, että vanhusten hoitaminen pitäisi lopettaa, mutta sitten kun oma aktiivista elämää elävä liikkuva ja matkusteleva 78-vuotias isä sairastuu syöpään, hoitamattomuus ei enää tunnukaan hyvältä idealta.

Lainaus käyttäjältä: susa-anniina - tänään kello 10:39

Meillä puuttuu tota hoidon vaikuttavuuden arviointia tosi monessa. Ihan terveydenhoidossa kun valta osa hoidosta on sellaista, ne tä oikeastaan ei ole tutkittu tai seurattu että mitä vaikutuksia sillä hoidolla on saavutettu.

Ja osaltaan, hyvä näin.

Koska muuten tullaan tilanteeseen, joka jo nykyään vaikuttaa moneen päätökseen perus humanitaarisessakin toiminnassa eli käytetty raha vs. saavutettu hyöty.
Jos jollain toiminnalla todellisuudessa miljoonalla pelastetaan vaikka kaksi ihmistä, ei se tuottavuuden näkökulmasta ole kannattavaa, mutta se on kannattavaa niiden kahden ihmisen näkökulmasta.

Kun kannattavuudella ei ole mittaria, ainoa perusteltu lähtökohta on ajatella koko otannan siirtymistä negatiiviselle tulokselle jos toiminto poistetaan, jolloin lähtökohta ajattelulle on vähän eri.

Sitten jos oikeasti halutaan tehostaa ja säästää fyrkkaa, ollaan jo melko monimutkasissa asioissa, kun puhutaan ihmiskohtaloista.
Toki, jos itseä ei kosketa, aivan sama.

 

Lainaus käyttäjältä: stoge - tänään kello 11:03

Lainaus käyttäjältä: susa-anniina - tänään kello 10:39

Meillä puuttuu tota hoidon vaikuttavuuden arviointia tosi monessa. Ihan terveydenhoidossa kun valta osa hoidosta on sellaista, ne tä oikeastaan ei ole tutkittu tai seurattu että mitä vaikutuksia sillä hoidolla on saavutettu.

Ja osaltaan, hyvä näin.

Koska muuten tullaan tilanteeseen, joka jo nykyään vaikuttaa moneen päätökseen perus humanitaarisessakin toiminnassa eli käytetty raha vs. saavutettu hyöty.
Jos jollain toiminnalla todellisuudessa miljoonalla pelastetaan vaikka kaksi ihmistä, ei se tuottavuuden näkökulmasta ole kannattavaa, mutta se on kannattavaa niiden kahden ihmisen näkökulmasta.

Kun kannattavuudella ei ole mittaria, ainoa perusteltu lähtökohta on ajatella koko otannan siirtymistä negatiiviselle tulokselle jos toiminto poistetaan, jolloin lähtökohta ajattelulle on vähän eri.

Sitten jos oikeasti halutaan tehostaa ja säästää fyrkkaa, ollaan jo melko monimutkasissa asioissa, kun puhutaan ihmiskohtaloista.
Toki, jos itseä ei kosketa, aivan sama.

 

Kauniita ajatuksia, mutta terveydenhuollon johtaminen ja järjestäninen on jossakin määrin aina terveystaloustiedettä, jossa rajallisia resursseja koetetaan optimoida parhaan hyödyn saavuttamiseksi. Jos ihmisiltä kysytään, pitäisikö ihmisen saada parasta mahdollista hoitoa hinnasta huolimatta, aika moni vastaa että "pitäisi". Jos samoilta ihmisiltä kysytään, että paljonko heidän veroprosenttiaan voisi nostaa tuon parhaan mahdollisen hoidon varmistamiseksi, tuleekin rajauksia...

Moni varmasti keksisi ainakin mielestään parempia säästökohteita mutta kun järjestöjä laitetaan tärkeysjärjestykseen niin sen pitää perustua johonkin muuhun kuin kolikon heittoon.
Esimerkiksi kun päihderiippuvaisten majoitusta ja selviämistiloja leikataan niin se näkyy siinä että nuo pyörivät enemmän kaduilla mikä taas johtaa muihin ongelmiin.

Itselleni herää kysymys mihin tarpeeseen Queer henkilöt pyrkivät teoriaa luomaan? Mihin tarpeeseen selitys itsestä ja sukupuoli-identiteetistä tarvitaan. Miksi siihen ei voi uskoa vain itse? Voiko tarve liittyä yhteiskunnalliseen hyväksyntään? Jos, niin miksi? Eikö tunne seksuaalisesta tarpeesta riitä itselle?

Tulee ajatus että heteroseksuaalista avioliittoa pidetään yhteiskunnallisesti hyväksyttävämpänä ja tätä mallia myös tuetaan. Kyllä, näinhän on. Ei mikään uutinen. Mutta miksi näin on? Kysehän ei ole siitä että keski-ikäinen lapsiperhe olisi seksuaali-identiteetiltään mieluisampi sietää. Arvohan on pelkästää taloudellinen. Keski-ikäinen lapsiperhe on tuottavin veronmaksaja. Lapset ovat tulevaisuuden veronmaksajia. Kaikki on puhtaasti markkinatalouden sanelemaa "hyväksyntää". Miettikää vaikka miksi isojen kaupunkien infrastruktuuria kehitetään miljoonilla. Miksi ei kehitetä terveydenhuoltoa. Ihan sama syy. Keski-ikäinen hetero lapsiperhe.

Tämä taas ei liity mitenkään yksilön omaan psyyken hyvinvointiin. Se miten hän hyväksyy itsensä, löytää paikkansa ja rakkautensa ulottuvuudet.

Heteropariskunnat eroaa jotakuinkin 50% todennäköisyydellä kun lapset ovat kriittisessä iässä henkisen kehityksen suhteen. Isät katselee pornoa ja äidit lukee Harlekiini-romaaneja, tappelevat lapsiensa huomiosta ja heittäytyvät uusiin parisuhteisiin täynnä sitä itseään ja löytävät ehkä lopulta uskonnon minkä tähteä seurata. Tai uuden harrastuksen. Tai lisää pornografista viihdettä telkkarista.

Voisiko yhtänä syynä olla ihan yleinen taloudellinen tilanne. Juuri nyt ihmiset menettävät työpaikkoja ja arkinen selviytyminen voi viedä energiaa niin paljon. Ainakin naisena olen huomannut että mitä paremmin arki toimii, sitä enemmän viitsin panostaa muihin leikkeihin. Muistan hyvin sen ajan kun näkkärin päälle ei ollut muuta laittaa kuin ylähuuli. Silloin lihan ilot ei tarkoittanut miesten seuraa vaan metsästysvietti oli leivän päälle laitettuun kinkkuun kohdistuvaa. Miehillä stressiä puretaan seksin avulla ymmärtääkseni, naiset harrastelee rentoutuneena. Varmaan vähän erikoinen kommentti tämä, mutta olen myös kuullut miesten kertomana että ihan romanttisiin toiveisiin liittyvä kumppanin haku voi olla jäissä näinä aikoina. Karua, mutta totta.

Näin olen itsekin asiaa funtsinut.

Nykyilmapiirin mukaan ihan tylsä woke plääh perinteinen pohjoismainen hyvinvointivaltio ja sosiaalidemokratia tarjoavat mielestäni suurimmalle porukalle parhaan alustan tämänkinkaltaiselle harrastelulle koska muissa systeemeissä aika ja energia menee siihen että teet todennäköisesti sairaampana kahta-kolmea työtä ja/tai pitkää päivää joko eriasteisella pakolla tai luulet tulevasi miljonääriksi. Ehkäpä olet joko univormussa tai omissa kamppeissa ampumassa oman tai vieraan valtion kansalaisia ellet sitten ole gulagilla tai Vankila Oy:ssä. Luppoaika menee pyhän kirjan tai poliittisen johtajan tekstejä lukiessa, pahvilaatikossa asuvana työttömänä ei oo varaa ja rikkaana on vaikea olla eettisesti plus tunnelmaa (ja samalla seuranhakupoolia) latistaa se kun tarttee varoa ettei nämä edellämainitut hahmot tule tilaisuuden tullen nylkemään. Siinä on paha löytää sijaa kunnon sessioille saati rakentaa luottamukseen perustuvaa ihmissuhdetta. Mut ehkä näiden datakeskusten sun muiden myötä tekoäly kinkyileekin meidän puolesta tulevaisuudessa?