1
« Uusin viesti kirjoittanut Hoo 11.03.2026, 23:56 »
Olen vähän sitä mieltä että kyseessä on ihmisen aivan oma henkilökohtainen kyky ja tyyli kiintyä ylipäätään toisiin ihmisiin. Millä tasolla on ylipäätään emotionaalisesti kykenevä siihen. Millä tasolla tarvitsee ylipäätään muita ihmisiä. Mitä tarpeita he edustavat.
Jep. Voisi sanoa, että millä tavalla ihminen on tottunut käyttämään toisia ihmisiä.
Ja uskallan väittää että kiintyminen persoonaan itseensä jollakin tasolla on kaiken perusta ihan kaikelle kanssakäymiselle mikä on vähänkään pitkäjänteistä. Seksuaalisesti tosin homma voi virittyä aivan eri tavoin. Mutta eipä nekään kestä jos ei toinen ole jotenkin erityinen ihmisenä, kiehtova.
Ihmiset tuppaa kiintymään siihen, mitä toinen ihminen antaa heille itselleen. Se voi olla vaikkapa kiihottumista siitä, kun saa olla peloissaan toisen saadessa raivarit ja ollessa fyysisen (parisuhde)väkivallan toteuttamista. Tai se voi olla tunne merkityksellisyydestä, kun toinen tarvitsee emotionaalista roskaämpäriä jota alennetaan ja mitätöidään. Vai ihailijaa omalle kuvitellulle erinomaisuudelle, miehisyydelle tai naisellisuudelle. Tai vaikka sitä läheisyyttä, jota saa, kun on suostunut seksikutsuun. Tarpeita on monenlaisia ja niitä, jotka määräävimmin ohjaa (seksuaalista)ihmissuhdekäyttäytymistä tiedostetaan varmaankin vähiten.
Ehkä lyhyt- ja pitkäkestoista seuranhakua helpottaisi, jos edes toinen osapuolista osaisi kertoa suurin piirtein, mitä syvällä sisimmässään haluaa. Oli se sitten kuinka painokelpoista tai ei.
Tosin meidän sosiaalinen kulttuurimme ei taida olla vielä valmis tuollaiseen. Ehkä 50 vuoden kuluttua, kun terapiapuhe on lävistänyt uudemmat sukupolvet lapsuudesta saakka ja psykoanalyysi on palannut muotiin. 
Sinähän se tumma sielu olet. Ei kai kuitenkaan niitä tarpeita silleen voi tyrkätä. Jokaisen ihmisen kanssa dynamiikka on niin kovin erilaista. Ja se kehittyy eri tavoin. Eri ihmiset antavat erilaisia asioita. Pitää olla kiinnostunut ihmisistä itse, ei vain siitä mitä tarpeita minulla on. Pelkästää egosentrinen lähestyminen ja analysointi tappaa luovuuden, leikin ja sielun. Mitkä lopulta ovat iso osa totuutta. Koska elämässä on myös spirituaalista energiaa mitä et koskaan pysty täysin ymmärtämään. Se vain vie.
2
PoVi-kevätkokous / BrÖst vårmöte @ Jolene Happy Bar (Hovioikeudenpuistikko 13, 65100 Vaasa) 25.3.2025 klo 19.00 Esityslistan löydät täältä : https://vinot-skeva.net/kevatkokous-2026-varmote-2026/Kokouksen jälkeen jatkamme iltaa rennommissa merkeissä. Tervetuloa! Välkommen!
3
« Uusin viesti kirjoittanut toysnstuff 11.03.2026, 20:46 »
Olen vähän sitä mieltä että kyseessä on ihmisen aivan oma henkilökohtainen kyky ja tyyli kiintyä ylipäätään toisiin ihmisiin. Millä tasolla on ylipäätään emotionaalisesti kykenevä siihen. Millä tasolla tarvitsee ylipäätään muita ihmisiä. Mitä tarpeita he edustavat. Jep. Voisi sanoa, että millä tavalla ihminen on tottunut käyttämään toisia ihmisiä. Ja uskallan väittää että kiintyminen persoonaan itseensä jollakin tasolla on kaiken perusta ihan kaikelle kanssakäymiselle mikä on vähänkään pitkäjänteistä. Seksuaalisesti tosin homma voi virittyä aivan eri tavoin. Mutta eipä nekään kestä jos ei toinen ole jotenkin erityinen ihmisenä, kiehtova.
Ihmiset tuppaa kiintymään siihen, mitä toinen ihminen antaa heille itselleen. Se voi olla vaikkapa kiihottumista siitä, kun saa olla peloissaan toisen saadessa raivarit ja ollessa fyysisen (parisuhde)väkivallan toteuttamista. Tai se voi olla tunne merkityksellisyydestä, kun toinen tarvitsee emotionaalista roskaämpäriä jota alennetaan ja mitätöidään. Vai ihailijaa omalle kuvitellulle erinomaisuudelle, miehisyydelle tai naisellisuudelle. Tai vaikka sitä läheisyyttä, jota saa, kun on suostunut seksikutsuun. Tarpeita on monenlaisia ja niitä, jotka määräävimmin ohjaa (seksuaalista)ihmissuhdekäyttäytymistä tiedostetaan varmaankin vähiten. Ehkä lyhyt- ja pitkäkestoista seuranhakua helpottaisi, jos edes toinen osapuolista osaisi kertoa suurin piirtein, mitä syvällä sisimmässään haluaa. Oli se sitten kuinka painokelpoista tai ei. Tosin meidän sosiaalinen kulttuurimme ei taida olla vielä valmis tuollaiseen. Ehkä 50 vuoden kuluttua, kun terapiapuhe on lävistänyt uudemmat sukupolvet lapsuudesta saakka ja psykoanalyysi on palannut muotiin.
4
« Uusin viesti kirjoittanut Tätiihminen 11.03.2026, 18:16 »
Kiitos. Valitettavasti ke illat koulutus hommissa koirien kanssa siksi la ja su parempi. Kiitos kuitenkin
5
« Uusin viesti kirjoittanut CherryPie 11.03.2026, 18:02 »
Olen uusi täällä, mutta arki illat hankalia töitten takia. Onko Espoossa muita vastaavia tapahtumia jotka sijoittuu la tai su päiville? Ja ei baarissa tapahtuvia. Kiitos jo etukäteen.. Pohjois-Espooslainen
Moikka! Valitettavasti ei tällä hetkellä järjestetä Espoossa muita miittejä kuin tämä keskiviikko iltaisin tapahtuva. Kesällä saatamme grillata jonkun osallistujan luona pihalla, mutta sekin tapahtuu keskiviikkoisin seitsemästä eteenpäin.
6
« Uusin viesti kirjoittanut Tätiihminen 11.03.2026, 17:53 »
Olen uusi täällä, mutta arki illat hankalia töitten takia. Onko Espoossa muita vastaavia tapahtumia jotka sijoittuu la tai su päiville? Ja ei baarissa tapahtuvia. Kiitos jo etukäteen.. Pohjois-Espooslainen
7
« Uusin viesti kirjoittanut Sindex 11.03.2026, 16:50 »
kruunuun
8
« Uusin viesti kirjoittanut Hiisi 11.03.2026, 16:32 »
Nysse ois taas Torstai-miitin aika, nääs. Ajateltiin käyä kiertämässä muutamia paikallisia ruokapaikkoja ja kattoo, mikä maistuu parhaiten. Lähtiskö sää mukaankin?
Paikan jakamaa infoa:
Torstai | 15:00-02:00 (Keittiö 24:00)
Otavalankatu 10
33100 Tampere
9
« Uusin viesti kirjoittanut bondi 11.03.2026, 14:19 »
Aihe: Maailmanhistorian neljäs Tampereen switch-miitti
Aika: Tiistai 31.3.2026 kello 18->
Paikka: Teerenpeli (alakerran kabinetti), Hämeenkatu 25, Tampere. Mennään jälleen pohdiskelemaan switcheyttä ja paistattelemaan vertaistuen lämmössä.
Miittiin ovat tervetulleita kaikki switchit ja switcheydestä kiinnostuneet. Keskustelua herätellään alustuksilla.
Tilaisuudessa noudatetaan turvallisemman tilan periaatteita.
Tervetuloa
10
« Uusin viesti kirjoittanut Hoo 11.03.2026, 13:56 »
Luettuani vastaukset huomasin miettiväni, onko tämä seuran löytäminen 'sopivina tyyyppeinä' - vastakohtana 'tyytymiselle - ollut sellaisten ihmisten saamista & lisäämistä omaan elämään, jotka tuovat täytettä ja tyydyttäviä kokemuksia? Eli elämässä on jo kivasti asiat ja siihen saadaan lisää kivaa, kun tutustutaan (yhä uusiin) henkilöihin, joiden kanssa voi sitten viettää aikaa yhteisen tyydytyksiä tarjoavan mielenkiinnon kohteen parissa.
Eikö tämä eroaisi olennaisesti seuranhausta, jossa toiveena on parisuhde tai läheinen, kiinnittynyt d/(M)/s suhde? Ja muistuttaisi lopulta enempi Tinderin ihmissuhdemallia, kuin janan toista päätyä, missä henkilöt kiinnittyvät toisiinsa?
Mielsin ketjun kysymyksenasettelun koskevan sessiointiseuranhakua. Varmaan siksi, että sitä tuli aikoinaan harrastettua aika runsaasti. Pidemmistäkin tuttavuuksista huolimatta voisin sanoa, että siinä on Tinder-henkisyyttä runsaasti: on ideaaleja ja fantasioita, joita toisen odotetaan täyttävän ja esittävän tälle asetetussa roolissa (positiossa). Seksuaalisuuden mukana olo vaikuttaa ihmisten suhteisiin tavalla, joka pidemmän päälle ehkä todentaa kysymyksen 'tyytymisestä' validiksi: kun jutut on koettu, niin tarvitaanko uusi, vai tyydytäänkö tähän - jonka ihannekuva on jo (kuten kuuluukin olla) asettunut realistisemmaksi. Tämä voisi joissain tapauksissa olla läsnä heti alusta alkaen, jos toiseen ei projisoida sen suurempia ihmeellisyyksi. Tyytymistä toiseen sellaisena kuin tämä on. Eikä omien ideaalimielikuvien fantasioituna ruumiillistumana (jota toki niin domit, subit kuin dommet voi pyrkiä käyttämään syöttinä, elleivät peräti usko omaan kuvitelmaansa).
Olen vähän sitä mieltä että kyseessä on ihmisen aivan oma henkilökohtainen kyky ja tyyli kiintyä ylipäätään toisiin ihmisiin. Millä tasolla on ylipäätään emotionaalisesti kykenevä siihen. Millä tasolla tarvitsee ylipäätään muita ihmisiä. Mitä tarpeita he edustavat. On sanottu että meillä on kolme tapaa kiintyä: lapsen rooli, vertaisen aikuisen rooli ja vanhemman rooli. Ja nämä vaihtevat jatkuvasti ja ovat läsnä koko ajan. Ja uskallan väittää että kiintyminen persoonaan itseensä jollakin tasolla on kaiken perusta ihan kaikelle kanssakäymiselle mikä on vähänkään pitkäjänteistä. Seksuaalisesti tosin homma voi virittyä aivan eri tavoin. Mutta eipä nekään kestä jos ei toinen ole jotenkin erityinen ihmisenä, kiehtova.
|
Tuoreimmat viestit