Vielä on hetken aikaa Turun Baletin kysely auki   

Eikö elämässä tärkeää ole selviytyminen ja tunne turvassa olemisesta.
Millä tavalla niitä toteuttaa, jokaisella oma tapansa.
Silloin kun ihminen tuntee olevansa heikko, hän saattaa toimia aggressiivisesti, alistavasti. Koska ne teot kompensoivat heikkoutta ja saavat selviytymisen vaistolle paremmat mahdollisuudet.

Uskon myös, että ihminen on oman historiansa vanki.
Ja myös tämä..ihminen ei aina ymmärrä mitä on tekemässä.
Oikein toimiminen tarkoittaa jokaiselle eri asiaa. 

Hankinnassa lypsykone joka toimii verkko virralla rintojen lypsämiseen nännien venytykseen imuteho saisi olla hyvä jopa kovakin.

Toisten alistaminen mielenmaisemassa, jota pohjimmalti ohjaa "alista tai tule alistetuksi"-logiikka yhdessä "toinen on voittaja ja toinen on häviäjä" on tosiaan suojapaikka. Sillä elämästä ja ihmissuhteista saa jollakin tapaa ennakoitavissa ja hallittavissa olevia, vaikka nämä käsitykset elävät vain henkilön (ja samanmielisten) omassa päässä. Se on aika samperin traagista, kun pidemmälti ajattelee. Että osa ihmisistä elää lapsuudesta saakka tuollaisessa psyykkisessä todellisuudessa. Ja aikuisuudessa pyrkivät oikeuttamaan omaa näkökantaansa mitä erilaisin "loogisin" perustein. Jos karismaa riittää, joku saattaa uskoakin. Ehkä jopa ihailla.

Jälleen osuvaa tekstiä. Elin itse pitkään juuri tuollaisen ihmisen luomassa todellisuudessa. Aluksi uskoin siihen, ja sen jälkeen toivoin vuosia, että jokin 'herättäisi' hänet näkemään todellisuuden sellaisena kuin se on.

Nyt ymmärrän, ettei sitä heräämistä tapahdu koskaan. On äärimmäisen traagista elää koko elämänsä maailmankuvassa, jossa jokainen ihmissuhde on vain taistelutanner voittajien ja häviäjien välillä.

Ristiriitaisinta on se, että tunnen tätä henkilöä kohtaan välillä jopa sääliä, vaikka suhde aiheutti valtavaa tuhoa. Olenkin joutunut kysymään itseltäni, onko tuo sääli aitoa myötätuntoa vai suhteesta jäänyt traumaperäinen reaktio – syvälle opittu tapa ymmärtää ja selittää hyökkääjän käyttäytymistä.

Manipulaatio ei ole fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa, mutta se voi olla psyykkistä ja psykologista. Toisen ihmisen manipuloiminen osoittaa nähdäkseni piittaamattomuutta toisten ihmisen valintaa kohtaan.

Tässä saattaa olla tietty rajanjakaus: henkilö, joka ei omista manipulatiivista narsistisen häiriön mukaista psyykettä (ts. hänen itsetuntonsa on kunnossa ja erillistyminen yksilöksi on onnistunut riittävän pitkälle) kykenee valitsemaan haluaako hän pyrkiä manipuloimaan toista vai ei. Manipuloiva persoonallisuus ei tähän valintaan kykene, koska toisten ihmisten ei ole mahdollista antaa olla yksilöllisiä, oman mielen omaavia toimijoita. Siis itsestä erillisiä olentoja. Se kun todistaisi, että itse on myös erillinen eikä hallitsekaan ympäristöä kuin kaikkivoipa oman elämänsä puppetmaster - vaan on muiden ihmisten armoilla. Jotkut ihan konkreettisesti menettävät malttinsa ja suuttuvat, kun eivät saa toista olemaan "samaa mieltä" kanssaan. Tämä on liitetty myös nk. "ohutnahkaiseen" narsismiin. Henkilö ei välttämättä ulospäin ole selkeästi muita kontrolloivaan pyrkivä, mutta tekee sitä 'piilossa'. Juuri tätä, mikä on usein liitetty tyttöjen ominaisuudeksi. Mutta johon itse olen ainakin törmännyt kerta toisensa jälkeen myös miespuolisilla narsistisen psyykenrakenteen omaavilla yksilöillä, jotka pyrkivät esiintymään miellyttävinä ja mukavina. Jopa "seuramiehinä".

Tuhoavasta tilasta on muodostunut suojapaikka. Sortava häkki, joka kuitenkin on ainoa todellisuus jonka ihminen tietää. "Ainoa tapa olla olemassa", kuten eräs diagnosoidusta persoonallisuushäiriöstä kärsivä sitä minulle kuvaili.

Tämä on se mielenkiintoinen puoli ymmärrettäväksi: että ne arkiset tutut, joilla on persoonallisuushäiriön mukainen käyttäytyminen - mutta ei mitään reflektiokykyä asian suhteen ja siten syytä hakeutua psykiatrin luokse hakemaan diagnoosia päästäkseen hoidon piiriin - elävät "omassa todellisuudessaan", joka on heille ainoa oikea todellisuus. Jos joku väittää muuta, se koetaan yhtä vieraana kuin ei-persoonallisuushäiriöiselle tultaisiin puhumaan väärässä todellisuudessa elämisestä.

(Toki henkisen polun harrastajat ovat oma lukunsa tässä teemassa)

Toisten alistaminen mielenmaisemassa, jota pohjimmalti ohjaa "alista tai tule alistetuksi"-logiikka yhdessä "toinen on voittaja ja toinen on häviäjä" on tosiaan suojapaikka. Sillä elämästä ja ihmissuhteista saa jollakin tapaa ennakoitavissa ja hallittavissa olevia, vaikka nämä käsitykset elävät vain henkilön (ja samanmielisten) omassa päässä. Se on aika samperin traagista, kun pidemmälti ajattelee. Että osa ihmisistä elää lapsuudesta saakka tuollaisessa psyykkisessä todellisuudessa. Ja aikuisuudessa pyrkivät oikeuttamaan omaa näkökantaansa mitä erilaisin "loogisin" perustein. Jos karismaa riittää, joku saattaa uskoakin. Ehkä jopa ihailla.