1
« Uusin viesti kirjoittanut toysnstuff tänään kello 01:53 »
"Moraaleja on erilaisia" on hyvinkin totta, juttuhan on se, että muistaa että on olemassa täysin hyväksyttäviä toimintamalleja, vaikka oma moraali ei niitä sellaisina näkisikään.
Joidenkin moraalimallien mukaan on aivan ok käyttää toisia ihmisiä hyväksi, vahingoittaa heitä henkisesti ja fyysisesti, manipuloida ja ajaa omia etuja toisten kustannuksella. Ja samaan aikaan itseä pidetään moraalisena, ehkäpä jopa "hyvänä" ihmisenä. Kun tästä puhutaan ketjun teeman mukaisessa kontekstissa, ilmiölle on varsin hyvin jäljitetyt psykologiset perusteet. Osa ihmisistä elää vahvemmin sen kaltaisessa psyykkisessä todellisuudessa - ja tämän johdosta maailmankuvassa sekä todellisuuskäsityksessä - mikä poikkeaa olennaisesti siitä, mitä onnekkaamman alun elämässään saaneet henkilöt kokevat normaaleiksi käyttäytymis- ja ajattelutavoiksi. Siksi edellisessä positiossa elävien toiminta koetaan jälkimmäisten taholta todella vieraaksi, yllättäväksi ja suorastaan epätodelliseksi: että eihän tuolla tavalla käyttäydy kuin elokuvien ja kirjojen henkilöhahmot. Jos ja kun ihminen on humpsahtanut ja jumissa "on parempi olla alistaja kuin alistettu" -tyyppiseen ajatteluun (jotkut jo lapsesta saakka) sekä sen seurannaisvaikutuksina tuomiin toimintatapoihin, ollaan tosi erilaisessa maailmankuvassa ja puhutaan konkreettisesti täysin erilaisesta näkökulmasta ja kokemuspiiristä käsin - mukaan lukien moraali, mutta myös suhde itseen ja toisiin ihmisiin. Näiden kahden psyykkisen 'position', joiden välillä tapahtuu elämän aikana liikkumista, erottaminen on hyödyllistä sekä ihmisten toimintalogiikan tunnistamisen suhteen, että myös heidän toiminnan empaattisen ymmärtämisen suhteen: esim. narsismin problematiikan eri muodoista kärsivät yrittävät selviytyä sillä mitä heillä on, mitä heille on annettu. Mutta ihmisten välistä vuorovaikutuksellista toimintaa koskevaan moraaliseen keskusteluun en kuitenkaan lähtisi tosissani yhdenkään tuntemani tähän kategoriaan sopivan henkilön kanssa: se mitä kuulisin, olisi niin sanotusti täyttä tuubaa. "Moraaleja on erilaisia" muistuttaa siitä, kuinka jokainen voi pitää omaa käyttäytymismalliaan moraalisena. Siihen riittää pelkkä "kavereita ja perheenjäseniä ei tapeta" ("mutta satuttaa voi, jos ne tarvitsevat sitä") Sopivassa porukassa tuo on jaettu ja hyväksytty, yhteinen moraali. "Normaali", josta muut ovat poikkeamia. Ketjun aiheen osalta olennaista lieneepi se, mitä henkilö on valmis tekemään saadakseen seuraa - ja sen jälkeen mitä tämän kanssa tulee tapahtumaan. Ja lopulta, mikäli asiat eivät mene toivotusti, ottaako henkilö vastuun omasta toiminnastaan vai ei.
2
« Uusin viesti kirjoittanut Gamygym 15.09.2026, 22:34 »
Ketjussa ei ole taidettu mainita valitettavaa tosiasiaa siitä, kuinka hyväksikäyttävä ihminen ei tyypillisesti tiedä olevansa ihminen, joka luokitellaan muiden toimesta hyväksikäyttäjäksi. Tai empatiakyvyttömäksi. Tai manipuloivaksi. Jotta henkilö voi tiedostaa ja tunnistaa tuollaiset puolet itsestään ja kyetä jatkamaan toimintaansa, täytyy olla aika pitkällä 'spektrissä'. Loput ihmismielistä kieltää asian. Koska se olisi liian sietämätöntä tunnistaa itsestä. Edes nk. narsistin psyyke ei vain taivu siihen. Ellei henkilö ole identifioitunut olemaan "pahis" ja ylpeä siitä. Molemmissa tapauksissa osataan aina valita, milloin ja missä seurassa tunnustetaan omat "saavutukset". [...]
Taleir ja Hoo sivusivat aihetta, kun puhuttiin varjotyöskentelystä. Nykypäivän woo woo -henkisyysympäristössä varjotyöskentely mielletään usein jonakin mystisenä ja pimeänä toimintana -- tai sitten sitä heilutellaan nihilistisinä lukiolaispseudoesoteerikkoina kaiken väen edessä kuin merkkinä siitä, kuinka siistejä ja vaarallisia ollaan -- ja sitä ostavat vain toiset lukiolaisnihilistit tai muut ysärille jääneet true crime-satanistifanit. Parhaimmillaan varjotyöskentely merkitsee juuri sitä mitä juuri kuvailit: sitä, että omat pimeät puolensa tiedostaa. Ja, että osaa työstää niitä. Kun omiin varjoihinsa suhtautuu uteliaisuudella ja osaa löytää resursseja niiden tutkimiseen, voi edessä olla tuottoisakin henkisen kehityksen matka. Toki eri psyyken aspekteja voi kuopsuttaa samoilla välineillä ja samoista näkökulmista vain aika lyhyitä hetkiä. Sitten pitää taas vaihtaa johonkin muuhun. Myönnän että olen kirjoitellut tässä ketjussa ehkä turhan idealistista tekstiä ihmissielun humanistisesta arvosta. Niitä ihmisiä on, jotka eivät piittaa sellaisesta lainkaan. Ja on heitäkin jotka ovat tulleet sinuiksi oman piittaamattomuutensa kanssa. Tunnenpa minäkin erään henkilön, joka tietää persoonassaan olevan narsistisia piirteitä. Ajoittain naamio siirtyy pois kasvoilta, ja tyyppi ilmaisee aika suoraankin sen alla piilevän syvän epävarmuuden. Sama tyyppi on käsittääkseni jonkin sortin dominoiva sadisti ja on samaan aikaan sitä mieltä, että hän on ihmisenä parempi kuin muut. Itsetietoisuus ikään kuin aaltoilee. (Mutta sekin aaltoileva itsetietoisuus voi olla paljon enemmän kun mitä meillä on tietyistä osistamme ylipäätään, hän kun luultavasti tulee muistutetuksi varjopuolistaan aina kun ne iskevät lujaa luiden alle). Ajattelenko, että silkan narsisminsa vuoksi hän olisi huono dominoiva sadisti? En. Ajattelenko, että jokin henkinen työ hänessä saattaa olla vielä kesken? Kyllä. Tuttuni tapauksessa olen huomannut, miten yksilön sisäinen narsistinen "vietti" himmentää sen alta pilkottavan haavan. Välillä henkilö tajuaa itsekin käyttäytyvänsä myrkyllisesti, sitten joku fight-refleksi ottaa vallan ja taas mennään. Vastaavien hahmojen kanssa voi ehkä rakentaa suhteen, muttei ilman harkintaa. Kuinka paljon aikoo tällaiseen suhteeseen uhrata? Entä onko valmis ottamaan sen riskin vastaan, että toinen hyökkää vastuun ottamisen sijaan? (EDIT: Tavallisimmista tapauksista puhumattakaan. Jo seksuaalimoraalinen kulttuurimme on muutamassa vuosikymmenessä muuttunut hurjasti. Se muuttuu edelleen. Polvi polvelta, yhteisö yhteisöltä. Varmasti moraali on eri jossakin Muhoksen korvessa kuin tamperelaisilla verikekkereillä. Tekisi mieli kirjoittaa, että ei voida olettaa että jokainen yhteiskunnan jäsen tietäisi, mikä on milloinkin sallittua ja mikä hyväksikäyttöä -- esim. paljon parjatut miehiä ahdistelevat keski-ikäiset naiset olen joskus mieltänyt menneiden vuosikymmenten seksuaalisen vapautumisen ja kapinan sivuvaikutuksiksi -- mutta jos itsetarkastelua ja reflektointia ei harrasta tai pakenee arvojen liikkuvuuden taakse, oma velvollisuus ottaa vastuu teoistaan pakenee samalla. Toimiakseen seksuaalisesti vastuullisesti ihmisen on oltava perillä aika monesta asiasta. Ei siihen ole mitään ulkoista seksuaalista skriptiä, paitsi se mikä määrittyy osapuolten välillä. Ja puhuminen ja neuvottelu voi jossain tapauksissa olla hyvin hankalaa. Oletamme aika paljon -- silloinkin, kun keskustelu auttaisi paremmin yhteyteen.) [...]
Ihmisillä on sellaisiakin taipumuksia, että he haluavat tulla kohdelluksi rikkovasti. Ilman, että he tajuavat, että tämä on heille tuhoisa ja (yleensä) lapsuudesta tai traumaattisista kokemuksista tullut 'kohtalo'. Sitä kutsutaan toistamispakoksi.
Kun toiset ihmiset käyttävät tätä hyväksi tietoisesti, tiedostamattaan tai "tiedostamattoman tietoisesti" (osaten tunnistaa sopivat kohteet, esim. henkiselle tai fyysiselle väkivallalle ja rajojen rikkomiselle alttiit henkilöt), heillä itsellään on tarve purkaa omat lapsuuden kokemukset ja elämän traumaattiset kokemukset toisten ihmisten kannettaviksi. Tämän voi nähdä "molemminpuolisesti tyydyttävänä toimintana", jota on ihan ok jatkaa ja toistaa saman sekä seuraavien kohteiden kanssa. [...]
Tämäkin on totta. Vaikka kinkyskenessä on paljon puhuttukin suostumuksellisuudesta ja siitä, tehdäänkö juttuja kun on "hyvät fiilikset", vai myös silloin, kun traumamörkö nostaa päätään, tuntuu että jollakin tasolla fetisistinen toiminta liitetään edelleen haluun räytyä. Hieman kokemattomat subit netissä saattavat vaatia "tee mulle aivan mitä tahdot" (mikä voi olla hyvin monimerkityksellistä), kun taas monet nuoret dom-halukkaat saattavat lähettää toisille netissä aikamoisia rajuja fantasioita ihan ensimmäisissä viesteissä. Uskon että osa näistä viesteistä pohjaa aiemmin mainitsemaani käsitykseen siitä että "näin naisille kannattaa puhua että saa reaktion," tai peräti "näin seksuaalisuutta pitää suorittaa" / "näin mahdolliset masennuspäiset aivoni ajattelevat, että minulle kuuluisi tehdä". Ehkä syytä on miettiä, kaivataanko tällaista energiaa skeneen vai onko se enemmän sellainen juttu, mitä ei haluta edistää. Vastaukset voivat olla hyvinkin yksilöllisiä. Traumalla leikkimisen herättämä syvän synkkä tunneskaala voi monelle olla tosi tärkeä tutkimuksen aihe, mutta uskaltaisin väittää että pohjustamatta ja informoimatta kumppania siitä, mitä nyt oikeastaan tapahtuu ja mitä tämä sessio merkitsee / miten kuuluu menetellä / miten jälkihoito / psykologinen prosessointi / miten itse trauman hoito, ei vain sen mahdollisesti uudelleentraumatisoitava läpikäyminen voidaan konkreettisesti järjestää / miten varmistetaan myös toisen osapuolen psykologinen turvallisuus / (seksuaali)terveys / konkreettinen turvallisuus, voi jonkun osapuolen reaktio olla hyvinkin vahva tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan aika yllättävääkin henkistä vahinkoa. Omasta mielestäni monet manipulointiyritykset ovat hyvin läpinäkyviä. Yhden narsistin kun oppii tuntemaan, huomaa että jokainen noudattaa samoja kaavoja. En näe niissä tempuissa mitään karismaattista tai valloittavaa. Ovat lähinnä korneja tai rasittavia. [...]
Noh noh... Voihan sitä narsistisia henkilöitä seurata ihan silkasta uteliaisuudestakin. Monien persoonallisuushäiriöistä kärsivien tai niitä piirteitä omaavien (kuten muilla tavoin erilaisten) henkilöiden tapa kokea maailma ja olla sen jäsen on sillä tavalla radikaali monen muun maailmankuvasta, että sitä joskus haluaisikin katsella vähän kuin kärpäsenä katossa. Se, onko sitä järkevää tehdä ihmissuhteissa, on eri kysymys. Se kun on avartavaa vain tiettyyn pisteeseen asti. Ja siitä tietystä pisteestä voi alkaa konkreettinen vaara, mihin ei olisi kannattanutkaan lähteä. (Joskus on psykologisesti hyödyllistä tehdä myös ei-järkeviä asioita. Ja ehkä kun näppinsä polttaa, tietää olla tekemättä samaa vastaisuudessa. Varoitukset kun tuppaavat jäädä vähän tyhjiksi ilman substanssia.)
3
« Uusin viesti kirjoittanut susa-anniina 15.09.2026, 22:18 »
Sivusta tuun huutelemaan tähän, että uusien infoon voi ilmoittautua myös jälkikäteen laittamalla meiliä smfr@smfr.fi
4
« Uusin viesti kirjoittanut MURU 15.09.2026, 21:56 »
 huomenna mixei köydet alkaen klo. 18 tervetuloa.
5
« Uusin viesti kirjoittanut MURU 15.09.2026, 21:54 »
 kiitos tästä.
6
« Uusin viesti kirjoittanut stoge 15.09.2026, 19:49 »
Nääkin on siitä mielenkiintosia, että lain rajoissa, pelikentän oikeamielisyyden määrittelee kohteiden preferenssit, eivät tekijöiden motiivit / teot.
"Moraaleja on erilaisia"
Ihmisillä on sellaisiakin taipumuksia, että he haluavat tulla kohdelluksi rikkovasti. Ilman, että he tajuavat, että tämä on heille tuhoisa ja (yleensä) lapsuudesta tai traumaattisista kokemuksista tullut 'kohtalo'. Sitä kutsutaan toistamispakoksi.
Kun toiset ihmiset käyttävät tätä hyväksi tietoisesti, tiedostamattaan tai "tiedostamattoman tietoisesti" (osaten tunnistaa sopivat kohteet, esim. henkiselle tai fyysiselle väkivallalle ja rajojen rikkomiselle alttiit henkilöt), heillä itsellään on tarve purkaa omat lapsuuden kokemukset ja elämän traumaattiset kokemukset toisten ihmisten kannettaviksi. Tämän voi nähdä "molemminpuolisesti tyydyttävänä toimintana", jota on ihan ok jatkaa ja toistaa saman sekä seuraavien kohteiden kanssa.
Asetelman voi nähdä myös toisin.
"Moraaleja on erilaisia" on hyvinkin totta, juttuhan on se, että muistaa että on olemassa täysin hyväksyttäviä toimintamalleja, vaikka oma moraali ei niitä sellaisina näkisikään. Ollaan kaikki helvetin kovia näkemään mörköjä asioissa, joita emme itse ymmärrä tai hyväksy. Yllättävän usein, tuomitseminen, perustuu siihen, että opit on haettu esim. muiden kirjoituksista, kun oma kokemuspohja ei kata alueelta oikeastaan mitään.  Avarakatseus on siitä kiva, että mekin voidaan täällä jauhaa vaikka mitä, eikä jouduta toimimaan enää kellareissa, niinkuin joskus oli. Toki, maailmankuvien supistuminen on aistittavissa, harmillisesti, täälläkin. 
7
« Uusin viesti kirjoittanut toysnstuff 15.09.2026, 18:01 »
Toki se tunnettavuus ei aina tarkoita luotettavuutta, kuten seksuaaliterapeuttini aina muistuttaa. Skenessä kun voi olla niitä työpajanvetäjiä ja bilestaffilaisiakin, jotka käyttävät valtaansa ja näennäistä tunnettua asemaansa väärin. Joskus siksi että staffilaiseksi pääsee aika matalalla kynnyksellä.
Välillä oon pysähtynyt, kun joku skenessä on kirjoittanut että "mä oon muuten hyvä tyyppi, kysy vaikka muilta" (en nyt välttämättä puhu sinusta, Reno). Erityisesti jos tulee skenen ulkopuolelta eikä tunne muita, ei välttämättä edes tiedä keneltä sopii kysyä, jahka ketä sopii kuunnella. Jokuhan voi sanoa vaikka "jeejee, hyvä tyyppi", vaikka sanoilla ei laajemmassa kuvassa olisi painoa. Näinpä. Ja tähän yhtälöön kun lisätään tietynlaisten ihmisten lähes pakonomainen tarve hakeutua kohti tunnettavuutta, valta-asemaa tai hierarkian huippua - sekä luoda "hoveja", "ihailijakuntia" sekä myötämielisiä "kuoroja" jne. - voidaan päätyä tilanteeseen, jossa harhaanjohdettu osapuoli voi vain vetäytyä nuolemaan haavojaan ilman, että keneltäkään heruu myötätuntoa tai edes tunnustusta tapahtuneesta. Ilmiön ja sen tahallisuuden tunnistamisesta puhumattakaan. Tällaisten ryhmädynaamisten prosessien ja niiden tietoisen hyväksikäytön ansiosta henkilö(t), jotka harjoittavat hyväksikäyttöä, kykenevät jatkamaan sitä 'kaikkien edessä'. Ketjussa ei ole taidettu mainita valitettavaa tosiasiaa siitä, kuinka hyväksikäyttävä ihminen ei tyypillisesti tiedä olevansa ihminen, joka luokitellaan muiden toimesta hyväksikäyttäjäksi. Tai empatiakyvyttömäksi. Tai manipuloivaksi. Jotta henkilö voi tiedostaa ja tunnistaa tuollaiset puolet itsestään ja kyetä jatkamaan toimintaansa, täytyy olla aika pitkällä 'spektrissä'. Loput ihmismielistä kieltää asian. Koska se olisi liian sietämätöntä tunnistaa itsestä. Edes nk. narsistin psyyke ei vain taivu siihen. Ellei henkilö ole identifioitunut olemaan "pahis" ja ylpeä siitä. Molemmissa tapauksissa osataan aina valita, milloin ja missä seurassa tunnustetaan omat "saavutukset". (Jokohan sitä on heitelty taas tarpeeksi abstrakteja paskamystisiä iskulauseita tälle illalle).
Elä mitätöi itseäsi.. Nääkin on siitä mielenkiintosia, että lain rajoissa, pelikentän oikeamielisyyden määrittelee kohteiden preferenssit, eivät tekijöiden motiivit / teot.
"Moraaleja on erilaisia" Ihmisillä on sellaisiakin taipumuksia, että he haluavat tulla kohdelluksi rikkovasti. Ilman, että he tajuavat, että tämä on heille tuhoisa ja (yleensä) lapsuudesta tai traumaattisista kokemuksista tullut 'kohtalo'. Sitä kutsutaan toistamispakoksi. Kun toiset ihmiset käyttävät tätä hyväksi tietoisesti, tiedostamattaan tai "tiedostamattoman tietoisesti" (osaten tunnistaa sopivat kohteet, esim. henkiselle tai fyysiselle väkivallalle ja rajojen rikkomiselle alttiit henkilöt), heillä itsellään on tarve purkaa omat lapsuuden kokemukset ja elämän traumaattiset kokemukset toisten ihmisten kannettaviksi. Tämän voi nähdä "molemminpuolisesti tyydyttävänä toimintana", jota on ihan ok jatkaa ja toistaa saman sekä seuraavien kohteiden kanssa. Asetelman voi nähdä myös toisin. Harkitsin pitkään, kirjoitanko tähän ketjuun lainkaan.
Hyvä että kirjoitit. Tuosta koko ketjussa on kyse. Toivottavasti sulla on joku kenelle puhua kokemuksista. Omasta mielestäni monet manipulointiyritykset ovat hyvin läpinäkyviä. Yhden narsistin kun oppii tuntemaan, huomaa että jokainen noudattaa samoja kaavoja. En näe niissä tempuissa mitään karismaattista tai valloittavaa. Ovat lähinnä korneja tai rasittavia.
---
Ps: Narsisti on riippuvaisempi sinun hyväksynnästäsi, kuin sinä hänen.
Word.
8
Narsisteja on vaikea spotata. Itse tapailin taannoin naista, joka oli unelmieni täyttymys – ja se olikin se varoitusvalo, joka olisi pitänyt huomata. Se vain on todella vaikeaa, kun liitelee pilvilinnoissa. Seksi oli mahtavaa ja minä olin maailman komein ja fiksuin ja paras jne. Sitten muutaman kuukauden jälkeen hän muuttui kuin toiseksi tyypiksi ja yhtäkkiä olin yhtä vikaa koko mies. Persoonasta lähtien. En alistunut siihen ja hetken yritin selvittää, että mistä nyt tuulee. Lopulta laitoin jutun poikki, kun huomasin, että toinen vetää kylmä-kuuma-metodilla meikäläistä kuin pässiä narussa.
Long story long: mitään yhtä keinoa epäilyttäviin tyyppien spottaamiseen ei omien kokemusteni mukaan oikein ole. Sen sijaan pieniä merkkejä voi nähdä, joista selkeimmät ovat:
- miten ihminen puhuu muista
- miten ihminen kohtelee muita (esim. asiakaspalvelijoita)
- miten ihminen suhtautuu eläimiin
- miten ihminen suhtautuu pieneenkin kritiikkiin
Jos perus myötäelämisen kyky vaikuttaa puutteelliselta, on se punainen lippu. Ei tarvi mikään Äiti Teresa tai Jeesus olla, mutta jokainen ymmärtää maalaisjärjellä mitä tässä tarkoitetaan.
Jos toinen on pelkkää sydäntä ja hymyä heti alussa ja niin hurmaava, että sukat lähtee jalasta, kiinnitä huomiota puheisiin. Niissä ollaan hyvin pian aika suureellisella tasolla.
Hyvä lista. Sekin kertoo paljon, miten toinen suhtautuu pieniin, mutta äkillisiin muutoksiin suunnitelmissa, kun ne johtuvat muista ihmisistä. Mitä tapahtuu, kun joku ei käyttäydy oletetulla tavalla. Mitä tapahtuu, kun tilanne ei ole omassa hallinnassa. Omasta mielestäni monet manipulointiyritykset ovat hyvin läpinäkyviä. Yhden narsistin kun oppii tuntemaan, huomaa että jokainen noudattaa samoja kaavoja. En näe niissä tempuissa mitään karismaattista tai valloittavaa. Ovat lähinnä korneja tai rasittavia. Kannattaa kääntää katse itseensä, ja miettiä arvostaako itseään tai onko muiden kehuista ja huomiosta riippuvainen. Kaipaatko toista rinnalle, vai nostettavaksi jalustalle? Ketään en syyllistä, vaan toivon että ihmiset löytäisivät itselleen henkistä tasapainoa ja hyvinvointia. Terve itsetunto suojaa parhaiten paskalta kohtelulta. (Ei aina, ei kaikelta. Sellaista elämä on.) Ps: Narsisti on riippuvaisempi sinun hyväksynnästäsi, kuin sinä hänen.
9
« Uusin viesti kirjoittanut -mark 15.09.2026, 15:26 »
Narsisteja on vaikea spotata. Itse tapailin taannoin naista, joka oli unelmieni täyttymys – ja se olikin se varoitusvalo, joka olisi pitänyt huomata. Se vain on todella vaikeaa, kun liitelee pilvilinnoissa. Seksi oli mahtavaa ja minä olin maailman komein ja fiksuin ja paras jne. Sitten muutaman kuukauden jälkeen hän muuttui kuin toiseksi tyypiksi ja yhtäkkiä olin yhtä vikaa koko mies. Persoonasta lähtien. En alistunut siihen ja hetken yritin selvittää, että mistä nyt tuulee. Lopulta laitoin jutun poikki, kun huomasin, että toinen vetää kylmä-kuuma-metodilla meikäläistä kuin pässiä narussa.
Long story long: mitään yhtä keinoa epäilyttäviin tyyppien spottaamiseen ei omien kokemusteni mukaan oikein ole. Sen sijaan pieniä merkkejä voi nähdä, joista selkeimmät ovat:
- miten ihminen puhuu muista
- miten ihminen kohtelee muita (esim. asiakaspalvelijoita)
- miten ihminen suhtautuu eläimiin
- miten ihminen suhtautuu pieneenkin kritiikkiin
Jos perus myötäelämisen kyky vaikuttaa puutteelliselta, on se punainen lippu. Ei tarvi mikään Äiti Teresa tai Jeesus olla, mutta jokainen ymmärtää maalaisjärjellä mitä tässä tarkoitetaan.
Jos toinen on pelkkää sydäntä ja hymyä heti alussa ja niin hurmaava, että sukat lähtee jalasta, kiinnitä huomiota puheisiin. Niissä ollaan hyvin pian aika suureellisella tasolla.
Harkitsin pitkään, kirjoitanko tähän ketjuun lainkaan. Jos rehellisiä ollaan, minä en tosiaankan spotannut epäilyttävää Domia ajoissa – tai siis tunnistin kyllä punaisia lippuja, mutta jätin ne järjestelmällisesti huomiotta ja selittelin asiat parhain päin aivan liian pitkään. Kirjoitan silti, koska nimimerkki *LustForLife* nosti esiin asioita, jotka osuvat lähes oppikirjamaisesti myös omaan kokemukseeni. Hienoa kuulla, että *LustForLife* pääsit tilanteesta pois ennen kuin vauriot syvenivät. Aina varoitusmerkkien tunnistaminen ei vain onnistu ajoissa, varsinkin jos toinen vetää alussa maton alta täydellisellä hurmaamisella ja siirtyy vasta ajan kanssa kylmä-kuuma-metodiin. Omalla kohdallani kyse ei ole siitä, että hakisin sääliä tai haluaisin lähteä vertailemaan kuka on kokenut mitäkin. Haluan vain tuoda esiin sen, miten hämmästyttävän identtisiä nämä toimintamallit ovat. Narsismihan on spektri, ja siihen liittyy monenlaisia ilmenemismuotoja ilminarsismista piilotetumpaan manipulointiin, mutta lopputulos uhrille on usein sama. Kun empatian kyky puuttuu ja suhteutuminen kritiikkiin tai muihin ihmisiin alkaa murentua, rajat hämärtyvät nopeasti. Minulla "gut feelingin" ohittaminen vei todella syviin vesiin, ja kaikkien solmujen avaaminen ja prosessointi on edelleen pahasti kesken. Jos tästä omasta kokemuksesta jotain viisautta käteen jää, niin se kaikkein perinteisin neuvo: jos hälytyskellot soivat ja jokin tuntuu väärältä, luota vaistoosi ja poistu paikalta niin pian kuin voit.
10
« Uusin viesti kirjoittanut Gamygym 15.09.2026, 13:21 »
Eipä se, mitä ihminen sanoo ja miten itseään kuvailee, jää siihen tuleeko sitä pesää vai ei – erityisesti jos Dom ilmoituksissaan yrittää kuvailla miten itse seksuaalisuuden kokee ja mitä hakee (mikä asettaa pohjan kokemukselle, jota suhteessa odotetaan).
Jos kalliilla luvataan premium-pottuja ja saadaan mätää siikliä, niin eihän se ollut se kokemus mitä haettiin. Vähän sama jos luvattaisiin vanhemmille eeppistä ja immersiivistä lapsiystävällistä Willy Wonka -maailmaa, ja siinä vaiheessa kun käräytetään paraatipaikalle 333 kilometrin päähän onkin vastassa kusinen teollisuushalli, kolme valeseinää ja pari alipalkattua väsynyttä näyttelijää.
Eri ihmiset hakevat ihmissuhteilta eri asioita ja se on ihan ok. Se vaan pitäisi tehdä siten, että osapuolet ovat suhteen sisällöstä samalla viivalla.
Ja varjotyö on ensiarvoisen tärkeää ihan jokaiselle sekin. Kun oman pimeytensä oppii tuntemaan, se ei enää ole mikään hallitsematon mörkö joka ohjailisi elämää. Lisännee tietoisuutta niin omista manipulatiivisista puolistaan kuin taipumuksesta lähteä manipuloijien matkaan. (Toki meistä jokainen jossakin määrin pyrkii vaikuttamaan toiseen.(
|
Tuoreimmat viestit