Olet oikeassa. Pyydän anteeksi Elissalta.

nosto

Ennusteessa vielä lämmintä ja aurinkoista.

Grillausmiitti Jokiuomanpuistossa Louhelassa klo 18 alkaen.
Grilli ja hiilet ns talon puolesta.

Omat maggarat tms grillattavat ja juomat mukaan.

Puiston keskellä penkkien ja pöytien luona.

Louhelan juna-asemalta pääsee kävellen, vihertien puolella on joku ikuisuustyömaa, autolla voi olla helpompi haltiantien matonpesupaikan parkkiin.

Tuntuu lähes mahdottomalta löytää seuraa... vuosien varrella niin täällä kuin erilaisissa sovelluksissa etsinyt seuraa välillä tulee tavattua joku muttei koskaan etene pidemmälle. Toki omat kriteeritkin ovat melko korkealla ja omaan esilletuomiseen voisi panostaa enemmän mutta kun tuntuu ettei se kuitenkaan auta... toki tämä nykypäivän nettideittailu ei sovi minulle alkuunkaan

Vuodatan nyt tänne. Viime viestini on selvästi kirjoitettu toiveikkuuden vallassa, mutta nyt olen ollut lähinnä surullinen.

Olen jo vuosia, todennäköisesti yli 10 vuotta, toivonut löytäväni seuraa, joka olisi kiinnostunut samasta spesifistä vaatefetissistä, kuin minäkin. Välillä olen ollut aktiivisempi ja välillä pyrkinyt unohtamaan koko jutun. Syksy on minulle monesti vaikeaa tämän asian kanssa, sillä kiekkokausi alkaa. Olen iloinen siitä, että pystyn pitämään esimerkiksi pelipaitaa taas julkisilla paikoilla. Ja samaan aikaan mielen täyttää haikea fiilis siitä, etten vieläkään ole löytänyt oikein ketään kaltaistani.

Välillä tulee olo, että olen vain liian tarkka. Jos olen etsinyt pelipaidoista ja -varusteista innostuvaa seuraa, heitä tuntuu aluksi löytyvän. Mutta, kun keskustelua vie pidemmälle, tulee aina sama raja vastaan. Yleisesti kumppaniehdokas haluaa vaatteet ja varusteet nopeasti päältä pois, kunhan seksiin asti päästään. Pienempi joukko on taas valmis "uhrautumaan" leikkiäkseen minun halujeni mukaan, jos minä taas vastavuoroisesti suostuisin toteuttamaan heidän fetissiään. Varsinkin ensimmäinen joukko turhauttaa minua todella paljon, mutta en oikein jaksaisi enää jälkimmäisiäkään.

En tiedä miten sen riittävän napakasti ilmaisisi, että en ole kiinnostunut siitä, että kumppani vain esittää pitävänsä minun jutustani, ja sitten harrastetaan seksiä. Ehkä minä vain olen liian tarkka. Minulle vain se seksi ei merkitse mitään bonusta. Se ei oikeastaan merkitse mitään niin pitkään, kun pysymme samalla näennäisen toteuttamisen tasolla. Minä haluaisin kumppanin, joka innostuisi nimenomaan samoista vaatteista. Niiden väreistä, materiaaleista, tuoksuista, niihin liittyvästä tunnelatauksesta. Meidän ei välttämättä tarvitsisi olla seksuaalisesti toisistamme millään tasolla kiinnostuneita.

Halusin vain vuodattaa nämä ajatukseni jonnekin. Olen oman fetissini kanssa täysin kaapissa (kukaan ei tiedä siitä), joten tämä nyt tuntui luontevalta paikalta purkaa vähän tunnetiloja asian ympäriltä. Yksi huono seuranhakuyritys muutaman viikon takaa pyörii mielessä, ja ärsyttää nyt kaikki.