Koska "yövuorossa" on tylsää, alkoi kiinnostamaan, miten lakimuutos on vaikuttanut rikostilastoihin.
Perustuen tilastokeskuksen ylläpitämään rikostilastoon, tilanne on seuraava :

   2021   2022   2023   2024
------------------------------------
M   36   53   100   122
M kasvu   -   1,47   1,88   1,22
------------------------------------
N   693   691   1132   1253
N kasvu   -   0,99   1,63   1,10
------------------------------------
N/M   19   13   11   10
------------------------------------

M   21vs24   = 3,38
N   21vs24   = 1,18   

Lyhykäisyydessään, naisia ahdistellaan edelleen 10 kertaa enemmän kuin miehiä.
Naisiin kohdistuva seksuaalinen ahdistelu kasvoi 1,18 kertaiseksi ja miehiin kohdistuva 3,38 kertaiseksi, kun verrataan 2022 vs 2024.

Maalaislogiikalla tää tarkoittaa sitä, että miehiin kohdistuva ahdistelu on pääasiassa sitä, minkä 2022 lakimuutos pitää sisällään,
koska kasvu on niin suurta, joten luvuista voisi olettaa, että miehiin kohdistuva ahdistelu on päasiassa "ei fyysistä".

Luvut ovat vääriä koska ne pitää sisällään sekä lakimuutosta ennen tehdyt ja sen jälkeen tehdyt ilmoitukset, mutta suunnat pysyvät samoina.

 

En ole herkkä enkä pahoita mieltäni joten ei ne itseäni haittaa.

Tähän liittyen on pakko nyt tarkentaa, että siinä, jos kyseisten kuvien saaminen haittaa, ei ole kyse vastaanottajan herkkyydestä tai mielensä pahoittamisesta. Esim. jos vaikka itselleni joku moisia fotoja lähettäisi, niin en tekisi rikosilmoitusta siksi, että pahoitin mieleni. Vaan tekisin sen ihan silkkaa vittumaisuuttani, mutta se toki pitäisi tilanteen tasapainossa, sillä olihan lähettäjäkin mulkku.

Oon saanut ja monia. Miehet lähettää niitä aika mielellään ja varoittamatta. En ole herkkä enkä pahoita mieltäni joten ei ne itseäni haittaa. En tosiaan kiihotu sormia napsauttamalla pelkästä kuvasta jos ei ole tietty tunnetila. Mut jos fiilis on oikea niin kyllä käy paljonkin mielessä mihin kuvan elin kelpaisi.

Toisaalta me ihmiset ollaan monelta osin enemmän ennalta-arvattavia ja vähemmän erityisen yksilöllisiä, kuin haluttaisiin tietääkään.

Mietin tuota syrjemmässä asumista Tinder-kulttuurin ulkopuolelta. Ja siinä mielessä, että netin ulkopuolinen ihmisyys on lopulta helpommin puoleensavetävää (ellei ole beibe-nainen). Jos olisi jokin keino omaa anonymiteettiä menettämättä ilmaista saman seudun ihmisille, että kinky etsii kaltaisiaan jutusteluseuraksi - tai vaikkapa matkaseuraa osallistuakseen jonkin lähikaupungin kinkymiittiin - niin tästä saattaisi alkaa sanan positiivinen kiertäminen: uusi tuttavuus voisi puhua luotettaville tuttavilleen, joiden kautta sana tyypistä X saattaisi päätyä henkilön Y korviin.

Tinderin ja somen kautta tuo tapahtuu tietysti laajemmalti, mutta mikäli ei halua kinkyyden tulevan tuttujen ja tuntemattomien tietoon (mikä tietty kasvattaa eksponentaalisesti kiinnostuneiden joukkoa), niin vaihtoehtoja on aika nihkeästi. Paikallisyhdistyksenkin perustaminen rikkoo anonymiteetin tuossa tuokiossa.

Liekö tuo anonymiteetti / kinkymieltymysten salaaminen muilta ihmisiltä isoin este seuran löytymiselle? Mitä hyvää siitä voisi seuratakaan, jos ympäröivät ihmiset - niin mukavat kuin mulkvistitkin - tietäisivät asiasta ja levittelisivät sitä ympäriinsä?

Omat kokemukset ei ole aina yleistettävissä, mutta jostain syystä on vaikea kuvitella, etteikö se toisi uteliaita ja kiinnostuneita kiertoradalle.

Voisin eksyyntyä nyt keskiviikkona miittiin. Kos joku haluaa treffata minua.
Dominatrix