[...] Kotikasvatus prakaa pahasti siis. Ainoastaan opettajat ja muut viranomaiset ovat sääntöjä heidän elämään luomassa ja tuomassa ohjeita miten olla ihmisenä muiden joukossa. Moni näistä kasvaa aikuisiksi asti ja ovat koko loppuelämänsä tuuliajolla jos eivät löydä "perhettä" ympärilleen. Vaikka työpaikkaa mikä antaa riittävästi ohjekirjaa mitä noudattaa. Itse näen että on paljon ihmisiä, jotka hakevat koko elämänsä mitassa jotakin mitä seurata, oli se sitten aate, ihminen tai professio.
En usko siis lainkaan vapauden ihanteeseen, enkä edes kulttuurilliseen diversiteettiin.
Sinänsä olet kyllä oikeassa ja näen mitä ajat takaa. Meidät "programmataan" yhteiskunnan kautta. Se on totta. Ja siitä pitää oppia ajattelemaan itsensä ulos. Ihmisen vapaa sielu on jotakin ihan muuta. Meidän roolimme on tuottaa arvoa jokainen kykynsä mukaan kun ollaan päivänvalossa. Mörrimöykkyilyllä sitten pimeän turvin on ihan oma arvonsa
Mutta voiko yhteiskunta tarjota kaikelle tälle... diversiteetille... sitä pinta-alaa toimia. Ei voi. Uskontojen ikeestä kamppailemme juuri tällä hetkellä isosti irti eurooppalaisessa yhteiskunnassamme. Ne luovat rakenteen mikä on lopulta ihmistä itseään vastaan. Saako jokainen olla mitä haluaa, ei saa. Koska me emme pärjää sillä tavoin.
[...]
Kiintoisia mietteitä.
Huomaan ajattelevani, ettei auktoriteeteilla edelleenkään välttämättä ole auktoriteettia itsessään: opettaja ei komentamalla voi vaikuttaa nuoreen, johon on syntynyt syvä epäluottamus auktoriteetteja kohtaan.
Joskus syvä epäluottamus ja peräti aggressio auktoriteetteja kohtaan syntyy, kun rajat ovat olleet epäselviä, epäloogisia tai kasvatus peräti aggressiivista: kun lapsi kokee, että häntä kohtaan on oltu epäoikeudenmukaisia, tai kun se mikä on sallittua ja mikä kiellettyä on ollut alusta alkaen epäloogista. Reaktio voi syntyä silloin, jos vanhemmilta ei olla saatu lapsen edellyttämää henkistä tukea tai esim. luottamusta, tai silloin, kun vanhemmat ovat validoineet lapsen käyttäytymistä antamalla negatiiviselle käytökselle huomiota.
Erityisesti luonteeltaan vahvatahtoisen lapsen tulee saada kasvaa vakaassa perheessä, jossa tuetaan hänen kehitystään tasapainoiseksi aikuiseksi yhtäältä asettamalla rajoja, mutta toisaalta toimimalla luotettavana tukena vaikeissa tilanteissa.
Vallan tulee olla oikeutettua.Esim. alkoholistiperheissä kasvanut lapsi voi elää koko elämänsä täsmälleen yhtä epäselkeässä moraalisessa maisemassa mihin on itse syntynyt. Se ei ole pahuutta, se on vain kasvatuksen tulos. Eikä se tyhmyyttäkään ole, sillä ihminen kykenee toimimaan hyvinkin älykkäästi ja johdonmukaisesti omassa ympäristössään silloinkin, kun ympäristön toimintalogiikka poikkeaa ympäröivän maailman logiikasta radikaalisti.
Ja kun elämä on näin epäselvää ja epävakaata, ei siinä aina vaimo, lapset saati työpaikkakaan auta. Kun ajautuu tuuliajolle, uusi rumba alkaa
ellei ihminen kykene uudistamaan itseään syvällä psykologisella tasolla.
Kirjoitat, että ihmisen pitää pyrkiä ohjelmoimaan itsensä ulos yhteiskunnan tarjoamasta kasvatuksesta, mutta että toisaalta yhteiskunta ei voi antaa kaikelle diversiteetille, kuten mörrimöykkyilylle pimeydessä, sijaa.
Silläkin uhalla että väärinymmärrän argumenttiasi ja vääntelen sitä tahallani kummallisiin suuntiin, eikö tuo kirjoittamasi ole keskenään aavistuksen ristiriitaista?
Miksi jotkut ihmiset kykenevät ylittämään yhteiskunnan vakiutuneita normeja, kun toiset taas eivät -- tai eivät peräti sopeudu niihin alusta asti mitenkään?
Mietin itse, että koska yhteiskunnassa on niin monia tapoja olemassa, ja koska itseään voi toteuttaa enemmän tai vähemmän älykkäästi, eriävistä motiiveista ja eri asioita tavoitellen, pelkkien tiukempien rajojen asettaminen sinänsä ei välttämättä ole kovin hyödyllistä.
Ihmiselle tulee syntyä ymmärrys siitä, mikä on rajojen merkitys. Miksi tiettyjä tekoja ei saa tehdä, ja mitä hän itse on mieltä perusteluista: sadomasokistisessa toiminnassakin osapuolilla yleensä on jonkinlainen syvempi käsitys siitä, mikä heidän toiminnassaan on eettistä, millä tavalla perusteltuna esim. suhteessa muihin tekoihin ja missä kuljetaan harmaalla alueella. Mitä ei enää tehtäisi.
Tilanne voi olla vähän erilainen, jos väkivaltaa vastustamaan kasvanut nuori oppiii, että toista pitääkin nyt yllättäen lyödä. Tai kuulee jostakin, että kuristaminen onkin nyt normi.
Jos henkilö päätyykin toimimaan eikä pahemmin ajattele selitystä tekemiselleen, tekemisen logiikka on hänelle musta laatikko, johon hän ei itse pääse käsiksi. Sama voi koskea montaa käskyttävää auktoriteetin muotoa, mikä nähdäkseni ei tue henkilökohtaisen moraalin todellista kehittymistä oikeastaan mitenkään.
Koska logiikka on aina tullut ulkopuolelta ilman perusteluja, myös eriäviin ideologioihin vailla perusteluita on helppo tarttua. Ne ovat silloin samalla pohjalla.
Sadomasokismin näkyvyyden ja yleisyyden lisäämisellä sinänsä voi olla negatiivisia vaikutuksia yhteiskunnassa yleisesti, jos sen taustalla vaikuttavia vastuullisuusperiaatteita ei saa naulattua valtavirtayleisön päihin -- ja miksi saisi, kun seksuaalisuuteen liittyvä kasvatus on historiallisestikin ollut tyyliin "kohta se poika kiipeää sun sänkyyn etkä sä voi tehdä sille mitään", ja nuoriso deittailee toisiaan baareissa pick-up-meiningillä.'
Ehkä pelkkien tällaisten lakisäännösten sijasta meidän pitäisi panostaa siihen, että kasvatus ja kulttuuri ylipäätään tukisi toisen näkemistä ja kunnioittamista sinänsä. Toisen kuuntelua sen sijaan, että vain tehdään. Jokaisen ihmisen näkemistä yksilönä, jokaisen eheyttä, mutta toisaalta paapomisen sijaan kasvatusta ja suuntaa kohti kehittymistä.
Esim. kinuavalle lapselle ei todellakaan pitäisi ostaa kaikkea, mitä hän haluaa. Omien kykyjensä rajoissa voi hyvinkin olla syytä pohtia, miten hän kokisi elämänsä mielekkäämpänä. Mitä sieltä puuttuu? Kohtaamista? Työkaluja? Jotakin leikkeihin ja leikkimiseen liittyviä taitoja? Ystäviä? Lasten ja vanhempien välistä aikaa?
Saatan olla vähän idealisti, mutta uskon että kulttuuria on syytä uudistaa sieltä, mistä se sopisi mahdollisimman monelle ja mahdollisimman yleisesti.
Toivon että näkisimme sen ajan, jona sadomasokismi saa olla jotakin muuta kun pelkästään sitä miltä se näyttää ulospäin.
Kirjoitan tätä ihmisenä, jossa virtaa sangen uhmakas veri. Ja sen veren ilmenemistavat saatetaan tuntea täälläkin.
Tuoreimmat viestit
He loves me. 
