Tulossa!

Raisa Mattila 2026. Jos ihmisen hillitsevät rajat eivät toimi, hän loukkaa jatkuvasti muita (HS.fi 8.1.2026)
https://www.hs.fi/lifestyle/art-2000011604360.html

Foorumin päiväkirjat-osiossa viitattiin tähän (ks. Ilona arjessa: Hillitsevät rajat, jotka saavat meidät katsomaan peiliin)

Kevät ja kesä ovat tunnettua kiima-aikaa. Millä tavalla kiima vaikuttaa sinuun, mitä se on saanut sinut tekemään tai mitä on jäänyt parhaiten mieleen?

Olen ainakin itse huomioinut, että kiima saa tekemään mitä ihmeellisimpiäkin asioita, joita ei varmaan normaalissa olotilassa tekisi.

Sain idean tehdä tällaisen viestiketjun luettuani jonkun postauksen eräältä kinkykanavalta;

Sidoin itteni just kömpelöön pakettiin hiustenkuivaajan ja peliohjaimen johdoilla sekä pakettinarulla. Hain vielä pyykkipojat nänneihin.

Tuon lukeminen vähän huvitti ja toi mieleen etenkin miten nuorena tuli harrastettua sidontaa; vähän vastaavaan tyyliin.

Hyviä kommentteja! Tänä aikana on myös tapetilla kova vaatimus erilaisuuden hyväksymiselle. Kyse ei kuitenkaan ole hassusti siitä että aidosti pyrittäisiin ymmärtämään erilaisuutta, vaan vaatimus siitä että se oma erilaisuus ymmärretään. Ympäristöltä vaaditaan tasa-arvoa ja tasapäistämistä kaiken oikeudenmukaisuuden suhteen, ja sitten kun vähän on ristiriitaa mikä on oikeamielistä, seisotaan kuin kauriit auton valokeilassa isoin silmin ja lähdetään juuri väärään suuntaan. Ja nostetaan lopulta vähintään syyte kun toinen vain reagoi tilanteessa.

Tän aiheen keskusteluissa menee melkolailla aina puurot ja hernekeitot sekaisin.

Kyllä.

On tärkeää, että tekijä osapuoli pyrkii varmistamaan kohde osapuolen suostumuksen asiaan.
Oli se sitten kolme vuotta keskustelua, käsistä pitelyä tai anonyymiä toimintaa joka perustuu käsitykseen, että suostumus on, kunnes turvasana poistaa suostumuksen tai
vaikkapa "Suostutko siihen, että ... " toistettuna jokaisen käden liikkeen kohdalla kun touhutaan.

Tästähän ei ole sitten taas kyse oikeastaan ollenkaan, vaikka pitäisikin olla aina toiminnan lähtökohta.

Kyse on siitä, miten kohde osapuoli kokee asioiden vastanneen sitä, mihin hän kokee antaneensa suostumuksensa.
Sitten jos kohteen näkemys on vahvasti sellainen, että häntä kohtaan on rikottu, saatetaan olla testaamassa oikeuslaitoksessa, oliko kyseessä rikos.

Käännetään asia vaikka niinpäin, että kaikki jotka kovasti kertovat, miten suostumus tarkennetaan,
voitteko olla 100% siitä, että ette toimi kohteen tulkinnan mukaan väärin tai ole esim. oikeusprosessissa sen suhteen, että omaa käsitystänne haastetaan ?

Ette voi.

Voimme siis kaikki ainoastaan pyrkiä siihen, että toimintamme on oikeutettua ja sovittua, mutta loppumetreillä on kyse tuntemuksista ja tulkinnoista.

Ja tästä seuraa se oikeustekninen hassuus, että vaikka olisit kuinka puhtaat jauhot pussissa ja tekisti ihan helvetisti työtä sen eteen, että kaikki on kivaa ja ihQa,
ei ole takeita siitä, ettet olisi vastaamassa teoistasi oikeusprosesseissa ja näiden prosessien tulkinnan lopputuloksena voit sitten olla vaikkapa raiskaaja.

Laki on siis hieno periaatteeltaan, mutta ei määrittele tapaa jolla etukäteen voidaan määritellä suostumuksen laajuus asioihin siten, että se on jälkikäteen tarkistettavissa.
Nythän on käynnissä prosessi, jossa käräjät, hovi ja korkein oikeus tuomioillaan pikkuhiljaa määrittelevät sen, mitä lakiteknisesti luetaan suostumuksen osoitukseksi.