Kyllä asioita on selitettävissä sillä, että toinen ei välttämättä ole ollut tietoinen, mitä toisen päässä liikkuu, kun lupautuu kaikkeen mahdolliseen. Silloin voi myös tapahtua, että kokija pyytääkin jotain sellaista, mitä tekevä ei ole edes ajatellut. (nimim. polttomerkinnyt naisen).

Ihan aluksi, on tietysti niitäkin tapauksia joissa syytetään ihmistä asiasta jota hän ei ole lainkaan tehnyt. Esimerkiksi raiskauksesta on istuttu vankilassa, jos en nyt linkkiä lehtijutusta lähde tähän etsimäänkään. Mä uskon että paras suoja tätä vastaan on vaan koittaa kohdella ihmisiä hyvin, koska silloin saumat että nostavat syytteen sua/mua vastaan vaan on pienempi. Tietty joku sekopää voi sen silti tehdä, ja silloin se on tarina vastaan tarina eikä oikeuden toiminta aina vakuuta (muutenhan syyttömiä ei tuomittaisi).

Tässä jutun tapauksessa ilmeisesti itse tapahtunutta ei kiistetty, vaan suostumus. Tosi hyvä lähtökohta on tietysti viestittelyt joilla voi osoittaa että jotain kinkyilyä on sovittu, kuten esim Everett_Reno täällä kirjoitti. Tässä suhteessa kinkyily on yleensä vähän varmemmalla pohjalla kuin vaniljaseksi, tavallaan, jos vaan sovitaan että "mennään paneen" ja sit mennään.

Mutta niin kuin Stoge mainitsi, ei noi sopimiset vaan pysty kattamaan kaikkea. Kyse ei ole ainoastaan siitä mitä tehdään vaan miten se tehdään. Turvasana (tai ihan normaali kommunikaatio jos niin sovitaan) on sitten se millä asiaa käytännössä hoidetaan. MUTTA tuskin kukaan sopii että sessiosta otetaan ääninauhoitus tai video mahdollisia ristiriitatilanteita varten, joten sitten ollaan taas sana vastaan sanaa -linjalla, jos tulee erimielisyyttä. Tietty: kunnioita turvasanaa, hoida kommunikaatio, hoida jälkihoito, niin konfliktin sauma on vähäisempi.

Seuraavaa teksti taas on tuntuu oudolta. Olisko joku ongelma itsensä ilmaisemisessa?

Itse tarjoan mielenkiintoisille tyypeille pyydettäessä semmosen magnitudin ikimuistoisia kokemuksia että siinä täytyy oikeasti olla koordinaatit ja yksityiskohdat selvillä ettei kukaan (etenkin leikkikaverini) loukkaa itseään. Plus meikäläiseltä menee fiilikset jos en tiedä että onko toisella kivaa vai ei eli hommasta häviää sekoilussa pointti hedonisminkin kannalta.

Ei kai kukaan ajattele, että kun asiat on sovittu, niin on selvää onko toisella kivaa vai ei. Kun niinhän se ei vaan ole. Kun asiat voi tehdä monella tavalla. Joskus jokin juttu ei olekaan niin kiva mitä on luultu. Tai tapa tehdä se ei ole just sille henkilölle se hyvä tapa, vaikka jollekulle muulle on ollutkin. Ja joskus suostumuksellisesti kokeillaan jotain mikä ennalta ei vaikuttanut niin hauskalta mutta sitten kokeillessa osoittautukin tosi kivaksi. Näissä pitää vaan sen kommunikaation toimia, oli turvasana tai ei.

Sovitaan etukäteen mitä sovittavissa on, säädetään yhteisellä kommunikaatiolla ja/tai turvasanalla ja kunnioitetaan toisia, hoidetaan jälkihoidot, juttelut ym. Mitä rajumpi juttu, sitä selvempi sopimus, sanoisin vielä.

Olen kokenut seuran hakemisen melko helppona ja enimmäkseen miellyttävänä - mukavat ihmiset lähestyvät herkästi tai minä lähestyn heitä. Toki asiaan vaikuttaa varmasti ikä ja maantieteellinen sijainti. Aika tavallista minulle on kuitenkin sekin, että jonkun kanssa tapaa eikä ollakaan yhteensopivia esimerkiksi kuuluisan henkilökemian takia.

Kyseenalaistan itsekin ajatuksen siitä, että ihmisten pariutuminen olisi pääosin tyytymistä. Jos ihmiset pariutuisivat sillä periaatteella, että on vain lista itselähtöisiä tarpeita, joille etsitään tyydyttäjää, niin ehkäpä silloin joutuisikin tyytymään. Harvemmin ihmissuhteet tällaista wolt-tilauspalvelu-postimyyntihommaa on. Suhde alkaa rakentua, kun jonkun kanssa viihtyy, häneen tykästyy, ihastuu, rakastuu, tuntee vetoa. Ja jos haluaa olla jonkun kanssa, ei se silloin tunnu tyytymiseltä, vaikka tämä ei kaikkia mittatilausihannekumppanin ominaisuuksia täyttäisikään. Eli jos kumppani, johon on korviaan myöten rakastunut, ei vaan opi oikeanlaista shibarisilmua tai häneltä ei luonnistuisi joku tietty roolileikki tai hän ei innostu lähtemään johonkin tiettyyn harrastukseen yhdessä, niin ei se kuitenkaan mitään tyytymistä ole, jos silti haluaa olla juuri tämän ihmisen kanssa. Kyse on myös omista valinnoista ja priorisoinneista, mutta ne eivät tarkoita tyytymistä.

Tottakai kaikilla on myös jotain asioita, toiveita, preferenssejä tai tarpeita, jotka ovat ehdottoman tärkeitä ja joista ei voi tinkiä. Ja siinä tulee sitten kuvioon yhteensopivuus - joidenkin kanssa sovitaan yhteen, toisten kanssa ei, eikä kannata väkisin yrittää sovittaa yhteen vääränlaisia palasia.

Omalta osaltani vastasin tähän kyselyyn, että "seuran löytäminen on vaatinut vaivaa, mutta onnistunut". Olen ollut taipuvainen ajattelemaan, että sopivia ihmisiä tulee vastaan harvoin. Itselläni syy ei johdu kinkytaipumuksista, vaan oikeastaan kaikesta muusta - samanhenkisiä ihmisiä ei tule vastaan ihan joka nurkan takaa. Toisaalta sitten ilmeisesti löydän heitä kuitenkin, koska ikinä ei seuranhaku ole kauhean pitkäksi venähtänyt, ja sen vuoksi on aina jotenkin luottavainen ja levollinen olo, että vaikka seuraa ei löytyisikään tyyliin "N-Y-T, heti", niin kyllä oikea ihminen jossain vaiheessa osuu kohdalle. Itse en etsi koskaan seuraa pelkät kinkyjutut ja seksi edellä, koska pelkkä kinky-yhteensopivuus ei vielä edes herättäisi mielenkiintoani. Täytyy olla samanhenkisyyttä, sitä että toinen oikeasti tuntuu oikeanlaiselta tyypiltä ihan persoonansa puolesta - että natsaa yhteen niin ajatusmaailma, arvot, tietyt kiinnostuksenkohteet, romantiikka, seksuaalisuus, yms.

Olen samoilla linjoilla susa-anniinan kanssa. Miksi tyytyä pelkkään pohjaan, jos on todennut, ettei voi olla onnellinen muuten kuin saadessaan ihan aidon, kokonaisen kakun? Toki niitä omia vaatimuksia voi välillä tarkistaa, antaa mahdollisuuden ja todeta, että itseasiassa juustokakkupohjakin on tosi hyvää semmosenaan, kunhan se on aito eikä pahvia. (Sori, en keksinyt tähän hätään parempaa vertausta.)
Omassa elämässäni silkka tyytyminen on aina lopulta luisunut katkeruuteen tai johonkin muuhun ikävään. Ehkä niissä monissa perusheterosuhteissakin on aika paljon tyyppejä, joiden kannattaisi olla perusheterosuhteessa mieluummin jonkun toisen ihmisen kanssa.

Tldr; elämä on liian lyhyt ja arvokas esittämiseen. Semmostakin oon kuullut, että tuotekehityksellä voi parantaa kyseisen tuotteen menekkiä, ja saada niitä positiivia arvioita. Ihmisistä tai suhteista ei tule hyviä tai sopivia leikkimällä, että ne sellaisia olisi. Kokeiltu on, tuli paha mieli.