1
« Uusin viesti kirjoittanut stoge tänään kello 11:31 »
Tän aiheen keskusteluissa menee melkolailla aina puurot ja hernekeitot sekaisin.
Kyllä.
On tärkeää, että tekijä osapuoli pyrkii varmistamaan kohde osapuolen suostumuksen asiaan.
Oli se sitten kolme vuotta keskustelua, käsistä pitelyä tai anonyymiä toimintaa joka perustuu käsitykseen, että suostumus on, kunnes turvasana poistaa suostumuksen tai
vaikkapa "Suostutko siihen, että ... " toistettuna jokaisen käden liikkeen kohdalla kun touhutaan.
Tästähän ei ole sitten taas kyse oikeastaan ollenkaan, vaikka pitäisikin olla aina toiminnan lähtökohta.
Kyse on siitä, miten kohde osapuoli kokee asioiden vastanneen sitä, mihin hän kokee antaneensa suostumuksensa.
Sitten jos kohteen näkemys on vahvasti sellainen, että häntä kohtaan on rikottu, saatetaan olla testaamassa oikeuslaitoksessa, oliko kyseessä rikos.
Käännetään asia vaikka niinpäin, että kaikki jotka kovasti kertovat, miten suostumus tarkennetaan,
voitteko olla 100% siitä, että ette toimi kohteen tulkinnan mukaan väärin tai ole esim. oikeusprosessissa sen suhteen, että omaa käsitystänne haastetaan ?
Ette voi.
Voimme siis kaikki ainoastaan pyrkiä siihen, että toimintamme on oikeutettua ja sovittua, mutta loppumetreillä on kyse tuntemuksista ja tulkinnoista.
Ja tästä seuraa se oikeustekninen hassuus, että vaikka olisit kuinka puhtaat jauhot pussissa ja tekisti ihan helvetisti työtä sen eteen, että kaikki on kivaa ja ihQa,
ei ole takeita siitä, ettet olisi vastaamassa teoistasi oikeusprosesseissa ja näiden prosessien tulkinnan lopputuloksena voit sitten olla vaikkapa raiskaaja.
Laki on siis hieno periaatteeltaan, mutta ei määrittele tapaa jolla etukäteen voidaan määritellä suostumuksen laajuus asioihin siten, että se on jälkikäteen tarkistettavissa.
Nythän on käynnissä prosessi, jossa käräjät, hovi ja korkein oikeus tuomioillaan pikkuhiljaa määrittelevät sen, mitä lakiteknisesti luetaan suostumuksen osoitukseksi.
2
« Uusin viesti kirjoittanut Everett_Reno tänään kello 07:26 »
Olen sori kun käytän sinä-passiivia mutta se tuntuu luontevammalta. Tässä suurinpiirtein oma algoritmi jolla luoda puitteet suostumukselliselle toiminnalle:
Ennen kuin ihmiset ovat ottaneet kontaktia, tunne itsesi ja tiedosta millainen olet, mitä etsit ja mitä et etsi. Saata se ymmärrettävään muotoon ja aiheesta kiinnostuneiden saataville.
Kun kontakti on tehty, selvitä täsmääkö mieltymykset ja kemiat sekä onko toisella itsetuntemusta, käsitystä siitä mitä haluaa ja onko hän ikäänkuin "ratissa" omasta toiminnastaan ja vilpittömin mielin liikkeellä.
Ensitapaaminen kasvotusten mahdollisimman paineettomasti, julkisella paikalla ja ilman suoran tai epäsuoran velvollisuuden luomista; ei "matkustin vuoksesi 500km ja maksoin tämän hotellin - en kai joudu lähtemään tyhjin käsin?".
Selvitä mieltymykset yksityiskohtineen puheen/tekstin tasolla (esim sitominen tavalla x, piiskaus tavalla y ja z, nöyryytys ehdoton ei jne).
Sessiossa kokeile puhuttuja asioita dynamiikasta irrallaan ensin mietoina versioina. Anna aikaa ja signaalia että kieltäytyminen ja mielensä muuttaminen on ok jos joku asia ei tunnukaan kivalta.
Lisää tarvittaessa (enempi ei oo aina parempi eikä tää oo mikään ennätystehdas) intensiteettiä nousujohteisesti niin, että annat toiselle aikaa tajuta ja muodostaa näkemyksensä sessioiden välillä käytävissä keskusteluissa - ei ole suostumusta jos subspacessa olevalta kysytään yhtäkkiä lupaa johonkin reilusti rajumpaan touhuun mistä ei ennen ole edes ollut puhetta.
Toista kolmea edellistä paragraaffia niin kauan kuin hommassa molemminpuolista jännyyttä riittää. Jos toinen ilmaisee että jännyys on loppunut niin se on valomerkki ja on aika kerätä kimpsut ja kampsut, kiittää kohteliaasti ja siirtyä kohti uusia seikkailuja.
Jos subi olettaa että D on joku meedio joka osaa kysymättä toteuttaa hänen salaiset fantasiansa, olet miinakentän äärellä. Samoin jos lähdet freestylettämään juttuja ensitreffeillä niin että et tunne toista yhtään. Ja just näistä epäonnisista miinaharava-peleistä saa sitten mediassa lukea. On vaan klikkailtu paikkoja eikä lainkaan katteltu mitä numeroita on paljastunut aiemmin.
Eli TLDR hakukoneoptimoidut asiasanat: itsetuntemus, kommunikaatio, rehellisyys, aika, nousujohteisuus, hyväntahtoisuus, joustavuus, sovittujen asioiden noudattaminen.
Mutta jos tosiaan suostumuksen käsite ja/tai moisen välttämättömyys ei joko aukene tai ei sovi omaan pirtaan niin komppaan Lunttua, eli kannattaa pysyttäytyä singleplayer-fantasioinnissa.
Vastuullinen kinkeröinti on kovaa hommaa kaikille osapuolille mutta ehdottomasti vaivan väärtti.
3
Voi tietenkin, mutta naiset itsekin ihan yleisesti kertoilevat, että on epäkiihottavaa, jos mies kysyy jokaiseen kosketukseen luvan. Ainakin jotkut näyttävät nauttivan siitä, että mies vie tilannetta eikä jatkuvasti kysele kuin arka teinipoika.
Jos nyt ajatellaan ihan perinteistä seksiä, jossa kumpikin on hyvin kiihottunut, niin saako seksi edetä luontevasti reaktioiden ja ruumiillisen viestinnän kautta vai täytyykö jokaiseen uuteen tekoon ja kosketukseen kysyä lupa?
Laki on hankala, koska tilanteen voi tulkita uudella tavalla jälkeenpäin. Kun oikeudenkäynneissä pohdittiin sitä, kielsikö toinen toimimisen, raja oli varsin selvä. Mutta kun oikeudenkäynneissä pohditaan sitä, antoiko toinen suostumuksen, raja on paljon epäselvempi.
Jos mies siirtyy suutelusta rinnoille ja siitä edelleen alemmas mitään kyselemättä, eikä nainen pistä vastaan, mutta kokee jälkeenpäin, ettei halunnutkaan enempää kuin suutelua, niin sen jälkeen oikeudessa pohditaan, osoittiko nainen suostumuksensa esimerkiksi ruumiinkielellään.
Kyllä nämä rajat ovat kovin vaiketulkintaisia, jos raja ei kulje siinä, että ihminen sanoo ei tai pistää fyysisesti vastaan.
On monia tapoja selvittää suostumus. Myös kysyä voi hyvin eri tavoin, epäsuorasti myös (esim. lause "mä haluun sua" sisältää usein lausumattoman kysymyksen, jolloin toisen vastaus sitten viitoittaa tietä, että mihin suuntaan edetään vai edetäänkö mihinkään, samoin esim. lause "olet tosi seksikäs, haluan naida sua"). Mutta tuskinpa edes tilanteissa, joissa mies "vie", on nainen totaalisen passiivinen tai varsinkaan sen oloinen, että homma ei kiinnosta ollenkaan. Kyllä silloinkin, jos jompi kumpi "vie", se toinenkin osapuoli osallistuu tilanteeseen ja viestii monin eri tavoin, vaikkapa sanattomastikin, suostumustaan. Ei normaali seksin harrastaminen kuitenkaan sellaista ole, että toinen vaan yksipuolisesti puuhailee ilman, että on edes varma siitä, onko toinen hommassa mukana vai ei. Hyvä lähtökohta onkin se, että jos vastapuoli ei millään lailla osoita kiinnostusta ja innostusta seksuaaliseen toimintaan, ei ole mitään syytä olettaa hänellä sellaista (kiinnostusta ja innostusta) olevankaan. Jos kumppani on täysin passiivinen ja näyttää lähinnä siltä, että seksi ei kiinnosta saati ole mieluinen asia, niin miksi kukaan haluaisi itsekään silloin jatkaa seksiä?? Jos kumppani ei mitenkään viesti, ilmaise tai vaikuta siltä, että seksi on mieluisaa, niin vähintään silloin on syytä kysyä ihan suoraan, haluaako tämä että jatketaan. Ei silloin itse vaikuta epävarmalta teinipojalta, vaan päinvastoin vastuulliselta ja asiansa osaavalta aikuiselta. (Tai no, voisi kuvitella, että sellaiselta aikuiselta lopahtaisi itseltäänkin kiinnostus, jos toiselta ei tule mitään vastakaikua.) Tokihan sitten jossain seksileikissä voi rooliin kuulua totaalinen passiivisuus, mutta tällaiset roolileikit on tapana ideoida ja kehitellä yhdessä, ja mitä syvemmälle rooleihin mennään, sitä olennaisemmaksi tuleekin turvasana. Mutta kyllä, seksi voi edetä - ja useimmiten varmaan eteneekin - ilman sanallista neuvottelua ihan vaan molemminpuolisen kiihottumisen, reaktioiden ja ruumiillisen viestinnän kautta. Tämähän nimenomaan tulee ilmi uudessa laissakin: suostumuksen ilmaisuksi katsotaan myös sanaton viestintä. Eli jos tilanne etenee molemminpuolisen halun ja yhteisen toiminnan myötä, silloin kumpikin omalla käytöksellään ja toiminnallaan ilmaisee halua ja suostumusta. Eli vaikka olisi tilanne, että mies vie, niin nainen kuitenkin ilmaisee monella tavalla sitä, että on toiminnassa mukana.
4
« Uusin viesti kirjoittanut Ansa Sadin 28.04.2026, 20:41 »
Kiitos miittailijoille! Olipa taas kerran oikein sydäntälämmittäviä ja aivoja kutkuttavia ajatuksia.
5
« Uusin viesti kirjoittanut Hoo 28.04.2026, 19:51 »
Mietin itse tätä aihetta siten että ihmiseen oikeasti tutustuminen on pitkän ajan prosessi. Ja jopa tuttu ihminen voi käyttäytyä ihan hullusti ja odottamattomasti kun on vaikea tilanne. Saati sitten vähemmän tuttu ja enemmän vaikeassa tilanteessa. Ei se nyt niin rakettitiedettä ole että kaikilla herkkyystila vaihtelee, miten nyt kokeekin omia rajojaan rikottavan. Genren parissa on myös merkittävä määrä nepsy ihmisiä, joille tunnesäätely on muutoinkin haaste. Ja tuskin meistä kukaan on ihan varma ajatuksiltaan kuin peruskallio kun tullaan vähä iholle.
Artikkeli mistä mainitsin, mistä pyydettiin referointia, toteaa mm suostumuksellisuuden käsitteinä aktiivisen suostumuksen, rajasuostumuksen ja tyhjän suostumuksen. Seuraavassa suora lainaus:
"Suostumukseen ja traumoihin liittyy vahvasti jälkikäteisyys. Jälkikäteisyys on loputon käännösprosessi, mikä pitää tiedostamattoman liikkeellä ja kirjoittaa jatkuvasti menneisyyttä uudelleen. Tapahtuma ja suostumus voivat saada uuden merkityksen vasta jälkikäteisen uuden ymmärryksen ja tiedon valossa, ehkä pitkänkin ajan päästä. Joskus kokemukset voivat olla haavoittavia ja tuskallisia, ilman että ne ovat rikoksia. Kompromisseja on voitu tehdä suhteessa itseen ja omiin sisäisiin ristiriitoihin. Traumakokemuksia voidaan työstää seksuaalisuuden alueella myös ilman, että se on tuhoavaa toistamista. Osa seksuaalisuudesta jää meille aina arvoitukseksi."
6
« Uusin viesti kirjoittanut MURU 28.04.2026, 19:33 »
 huomenna keskiviikkona köydet alkaen 18 mixei ps. Muru itkee verta se on plussa ny joten voitteko huolehtia tiedon montako siellä on kiitos jo nyt.
7
« Uusin viesti kirjoittanut Wiwwe 28.04.2026, 17:54 »
Pidetään miitti yhdistyksen vuosikokouksen jälkeen Teerenpelissä (Kauppurienkatu 8, 90100 Oulu) keskiviikkona 29.4.2026 alkaen noin klo 19–20.
8
« Uusin viesti kirjoittanut oPoika 28.04.2026, 15:41 »
Jos viestintä on vaikea, epämääräistä tai harhaan osuvaa, niin eikö siltä toiselta osapuolelta voi kysyä suoraan, haluaako hän tai mitä hän haluaa? Voi tietenkin, mutta naiset itsekin ihan yleisesti kertoilevat, että on epäkiihottavaa, jos mies kysyy jokaiseen kosketukseen luvan. Ainakin jotkut näyttävät nauttivan siitä, että mies vie tilannetta eikä jatkuvasti kysele kuin arka teinipoika. Jos nyt ajatellaan ihan perinteistä seksiä, jossa kumpikin on hyvin kiihottunut, niin saako seksi edetä luontevasti reaktioiden ja ruumiillisen viestinnän kautta vai täytyykö jokaiseen uuteen tekoon ja kosketukseen kysyä lupa? Laki on hankala, koska tilanteen voi tulkita uudella tavalla jälkeenpäin. Kun oikeudenkäynneissä pohdittiin sitä, kielsikö toinen toimimisen, raja oli varsin selvä. Mutta kun oikeudenkäynneissä pohditaan sitä, antoiko toinen suostumuksen, raja on paljon epäselvempi. Jos mies siirtyy suutelusta rinnoille ja siitä edelleen alemmas mitään kyselemättä, eikä nainen pistä vastaan, mutta kokee jälkeenpäin, ettei halunnutkaan enempää kuin suutelua, niin sen jälkeen oikeudessa pohditaan, osoittiko nainen suostumuksensa esimerkiksi ruumiinkielellään. Kyllä nämä rajat ovat kovin vaiketulkintaisia, jos raja ei kulje siinä, että ihminen sanoo ei tai pistää fyysisesti vastaan.
9
Lisään vielä, että jos suostumusperustainen laki on mielestänne jotenkin epäonnistunut tai vaillinainen, niin mikä/millainen olisi parempi? Aiempi laki oli huono, koska se ei tunnistanut kaikkia tilanteita ei-suostumuksellisiksi ja vastuutti liikaa uhria. Sen vuoksi lähtökohta ei voi olla se, että uhria vastuutetaan/velvoitetaan esittämään riittävän selkeä kielto, koska sen myötä jos hän ei tähän pysty/kykene/uskalla/osaa, saa toinen osapuoli käytännössä vapaat kädet tehdä mitä huvittaa, vaikka toisen suostumuksen vastaisesti. Jos seksiä ajatellen suostumus ei ole hyvä lähtökohta, niin mikä sitten olisi?
10
Minua ärsyttää aiheeseen liittyvässä keskustelussa asenne, jolla annetaan ymmärtää, että kyllähän jokainen tietää, haluaako joku harrastaa seksiä.
Kun ihmisten välinen viestintä on muutenkin ihan hirvittävän vaikeaa, epämääräistä ja harhaan osuvaa, niin seksuaalisessa tilanteessa, jossa on kiihottunut, se vasta mutkikasta onkin. Jos toinen ei avoimesti ilmaise, ettei tahdo, on suuri vaara, ettei vastapuoli osaa lukea tilannetta oikein.
Jos viestintä on vaikea, epämääräistä tai harhaan osuvaa, niin eikö siltä toiselta osapuolelta voi kysyä suoraan, haluaako hän tai mitä hän haluaa? Itse en oikeasti tunnista sellaista seksin harrastamistilannetta, jossa voisi tulla aidosti väärinkäsitys siitä, onko toinen vapaaehtoisesti osallisena vai ei. Miten voisi olla tietämättä, onko seksi suostumuksellista? Anteeksi, mutta en todellakaan ymmärrä. Jos kerran avoin ilmaisu siitä, että ei tahdo, tuntuu selkeältä, niin miten muka ilmaisu siitä, että tahtoo, on jotenkin epäselvää? Eihän se vaadi kuin sen, että muuttaa ajattelua niin, ettei pidä oman kiihottuneisuuden ja oman halun mukaista toimintaa oletusarvona, vaan ensisijaisesti on kiinnostunut siitä, onko toisen halu vastavuoroista.
|
Tuoreimmat viestit