Jos käsitin oikein niin lapsen saamisesta on tässä kulunut vuosi, pari.

Lapsen saaminen muuttaa seksuaalisuutta ihan konkreettisesti, biologisella tasolla. Raskaus, synnytys ja imetys sekoittavat hormonitoiminnan kunnolla: estrogeenit laskevat, prolaktiini nousee, väsymys ja stressi jylläävät. Libido kärsii tästä väistämättä, ja palautuminen ei ole kuukausien vaan usein vuosien mittainen prosessi (1–3 vuotta ei ole mitenkään poikkeuksellista). Tämä ei ole mielipide tai selitys, vaan hyvin tutkittu ilmiö.

Tämän päälle tulee vielä se, että äidiksi tuleminen muuttaa identiteettiä rajusti. Vauvan tarpeet ajavat pitkälle kaiken muun ohi: keho ei ole enää oma, vaan jatkuvasti toisen käytössä, ja mieli on viritetty selviytymiseen ja hoivaan. Tässä tilassa seksuaalinen halu, saati eroottinen leikki tai kinkyjutut, jäävät helposti täysin taka-alalle – eikä siksi, etteikö rakkautta tai kiinnostusta olisi, vaan siksi että äidin rooli pyyhkäisee pitkiksi ajoiksi kaiken muun alleen.

Lisäksi pitkässä parisuhteessa seksielämä ei pysy samanlaisena loputtomiin. Uutuusarvo katoaa, elämäntilanteet muuttuvat ja yhteys täytyy rakentaa yhä uudelleen. Nämä suvannot eivät ole merkki epäonnistumisesta vaan normaalia suhteen dynamiikkaa.

Oleellista on ymmärtää, että tässä ei ole kyse vain seksistä tai fetisseistä, vaan koko parisuhteen ja perheen rakenteen uudelleenjärjestäytymisestä. Tällaisessa tilanteessa omien seksuaalisten tarpeiden nostaminen etusijalle on kapeakatseista ja käytännössä itsetuhoista: se lisää painetta, etäännyttää ja tekee toipumisesta vaikeampaa.

Seksuaalisuutta ei tarvitse tappaa, mutta se pitää osata laittaa tauolle. Ensin rakennetaan uudelleen turvallisuus, luottamus ja emotionaalinen yhteys. Vasta niiden päälle voi joskus rakentua myös intiimiys – saati kinkyys. Ilman tätä pohjaa vaatiminen, vaikka kuinka perusteltuna sen kokisi, rikkoo enemmän kuin korjaa.

Lyhyesti: tilanne on biologisesti ja psykologisesti normaali, vaikka se tuntuu helvetilliseltä. Tämä ei ratkea kiirehtimällä tai painostamalla, vaan malttamalla ja katsomalla kokonaisuutta, ei vain omaa seksuaalista identiteettiä.

Lopulta kyse on siitä, että molemmat puhaltavat yhteiseen hiileen ja ottavat paikkansa väistämättä muuttuneessa perhedynamiikassa. Energia kannattaa käyttää sen rakentamiseen, mikä tässä ajassa voi toimia, ei sen vatvomiseen, mikä ei juuri nyt toimi. Hyvä syntyy yhteistyöstä, kärsivällisyydestä ja arjen teoista – ei menetyksen jatkuvasta laskemisesta.

Lehtijutun pariskunta kertoo itse turvasanattomuudestaan Hesarin mielipidepalstalla.

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011684575.html

Toteavat fiksusti mm., ettei kaikki taustoitus mahtunut lehtijuttuun.

Näillä näkymin juna saapuu Tampereelle myöhässä, eli en oo tasan klo 18 IHKUssa. Mut ketkä on ajallaan paikalla nii ottakaa joku kiva istuma paikka meille😊

Tarve korostaa jatkuvasti esim. omaa älykkyyttään on red flag, joka tuntuu nousevan säännöllisesti esiin. Etenkin "olen älykkäämpi kuin muut, kysy mitä tahansa" -tyyppiset huomionkerjäykset herättävät lähinnä sääliä ja hilpeyttä, sillä eihän oikeasti älykkään ihmisen tarvitse omaa älykkyyttään muille mainostaa.      

Hei!

Nyt viime kesänä perustettujen Valtafetisistien toiminta lähti vastoin odotuksia liikkeelle.

Meitä on nyt pieni, ehkä iloinenkin joukko valtafetisistejä. Meitä on kaikenlaisista taustoista ja ikäryhmistä, ja pyrimme ymmärtämään ja kunnioittamaan erilaisuutta. Me jaetaan kokemuksia, tukea ja tietoa valtafetisismistä toisillemme. Tavoitteena on myös lisätä ihmisten yleistä tietoisuutta valtafetisismistä ja edistää valtafetisistien ihmisoikeuksia. Tämä fetisismi on myös pysyvää, yleensä koko elämän mittaista, joten meistä on myös kiva tutustua toisiimme.

Jos koet, että olet valtafetisisti, ole hyvä ota meihin yhtettä vaikka https://fetlife.com/Valtafetisistit kautta ja päästään alkuun.