Keskisuomalainen kirjoittaa CHAINista (juttu maksumuurin takana).
https://www.ksml.fi/paikalliset/9717298Kirja-arvio
Kirjaksi kootut 1990-luvun Chain-pienlehdet ovat yhä rankkaa kamaa
Chain: Kadonnut ysäri tarjoaa 1990-luvun estetiikkaa underground-hengessä anteeksi pyytelemattä.
Marko Ahonen KSML
21.8.2026 5:00
Chain: Kielletty ysäri
Toimittaja Jouni Hokkanen
Kustannusosakeyhtiö Hiljainen Oy 2026
Tämän vuoden alussa kauhukulttuuriin erikoistuneen Lykantropia-pienlehden (1986-1992) numerot julkaistiin uudelleen samoissa kansissa näköispainoksena. CHAIN: Kielletty ysäri jatkaa samalla linjalla.
Aihe vain on eri - ja silti osittain sama. Tämänkin teoksen on toimittanut Jouni Hokkanen.
"Näitä lehtiä tekivät fanit toisille faneille."
Lykantropia syntyi marginaalissa, ja Chain meni vieläkin syvemmälle marginaaliin. Paitsi tietenkin silloin, mikäli aihe oli juuri sinulle arkea ja
tärkeä. Silloin kyse ei ollut marginaalista, vaan elämästä.
Pienlehti Chainin aiheita olivat underground kulttuuri, BDSM, kehopolitiikka, lävistykset, tatuoinnit, porno, sarjakuva, kulttielokuvat ja
esoteria. Siis vaihtoehto- ja alakulttuurit, joita valtamedia ei juuri huomioinut. Eikā juuri huomioi vielā tänä päivänäkään - mitä nyt tatuoinneista on tullut valtavirtaa.
Termi fanzine kertoo paljon. Näitä lehtiä tekivāt fanit toisille faneille. Ainoa motivaatio on "rakkaus lajiin". Chainin nimekkäimpiä tekijöitä olivat muusikko Jyrki 69 sekä sarjakuvantekijät ja kuvittajat P.A. Manninen ja Petri Hiltunen.
Lehdet on koottu kirjaan sellaisenaan. Joten kaikki näyttää amatöörimäiseltä ja teknisesti kömpelöltä. Tāmä ei ole puute, vaan kuuluu homman ideaan. Ennen nettiaikaa ja sosiaalista mediaa fanzineita tehtiin
lähinnā kirjoitus- ja kopiokoneella.
Levittäminen onnistui joko antamalla lehti suoraan lukijan käteen tai sitten postilaitoksen avustamana. Tämā kulttuuri on sittemmin lähes kadonnut, vaikka pienlehtiä toki yhä on olemassa.
Värejä Chain ei tietenkään käyttänyt. Joten valokuvat ovat mustavalkoisia ja teknisesti kehnoja. Piirrokset näyttävāt selvāsti paremmalta. Niitā onkin paljon, myös sarjakuvamuodossa.
Chain oli rankkaa kamaa aikoinaan, ja sitä se on myös vuonna 2026. Usein mennään pornon puolelle. Väkivaltaa riittää. Sairasta, saattaisi sanoa
konservatiivinen valtavirtahetero. Tāmā julkaisu ei olekaan heille tarkoitettu. Toki on hyvä tajuta, ettā kaikki ihmiset eivāt ole samanlaisia
kuin minä, minä ja minä, eivätkä muut välttämättä pidä samanlaisista asioista kuin minä, minä ja minä.
Chain: Kadonnut ysäri ei ole vain menneisyyttä ja tietyn porukan nostalgiaa, vaikka toki sitäkin. Queer-, kinky- ja goottikulttuuri eivät ole
kadonneet minnekään. Nykyään niitä ei tosin tarvitse piilotella samalla tavalla kuin ennen. Monet silti piilottelevat.
Nämä ilmiöt ovat Suomessa vanhempia kuin usein muistetaan. Ajan henki on näille vähemmistöille juuri nyt usein vihamielinen. Somessa on helppo
huudella, ja politiikassa saatu huomio muuttuu vaaleissa ääniksi.
Chain: Kadonnut ysäri tarjoaa 1990-luvun estetiikkaa rankassa underground-hengessä anteeksi pyytelemättä. Se on nykyään oikeastaan aika virkistävää.
Tuoreimmat viestit
