Tässä ei ole kukaan kommentoinut minun ja Mr.B:n jakamaa mielipidettä. Ei ollut meillä kyse moraalista, vaan siitä onko raiskaaminen pohjimmiltaan siis luontainen ilmiö. Se on myös fetissi. Miksi se on fetissi? Olisiko se kuitenkin viettienergiaan, erityisesti miessukupuolella, pohjautuva seksuaalisen halun yksi elementti? Itse en paheksu palstan miesten hakuilmoituksia missä tämä ilmaistaan selkeäsanaisesti. Haluaisin raiskata leikin varjolla. Moraalitonta kun se tehdään ilman lupaa, mutta oikeasti nuoret miehet ymmärtääkö ne vielä muita kuin itseään, jos niillä ei ole ollut isää opettamassa. Naiset, äidit... siskot... opettajat. Ei ne pojista miehiä tee. Gamygym oli mielestäni oikeilla jäljillä pohtiessaan tuossa nuorten miesten elämää.

Tulee mieleen vaan tilanne, jossa mulle tulis viestiä, että täällä on tajuton nainen pantavana, niin vastaisin että lähe sä ja muut vaan runkkaamaan ja jättäkää se nainen rauhaan. Yksinkertaista.

Tekisi mieleni vastata tällaiseen keittiöpsykoanalyyttiseen komenttiin (tai psykoosiin), ei kiinnosta. Luettelet kaikki muut psykopaateiksi, paitsi itsesi? Tämä jos mikä on narsismista kärsivän osapuolen tulkintaa kaikkien muiden toiminnasta. Eiköhän tää oo tässä.

Ovelta ei sit vissiin ole lippuja myynnissä?

(Sisältövaroitus: mainintoja syömishäiriöstä)
Mä en ole muiden kurkkuja treenannut, mutta omani aikanaan kylläkin. En osaa siis puhua muiden nieluista, ainoastaan omastani. Pahoittelut myös siitä, että en osaa anatomiasanastoa tältä kehon osa-alueelta, joten varmaan käytän ihan vääriä termejä. Tässä nyt kuitenkin syväanalyysia aiheesta syvällisellä (heh) kokemuksella.

En usko, että se kurkku sieltä väkisin painamalla aukeaisikaan. Mittojen perusteella kuulostaa siltä, että tuollainen halko kurkussa on aika mahdotonta saada happea, kun se tukkii kaikki röörit. Siksi(kin) täytyy ottaa tosi rauhallisesti. Antaa subin itse määrätä tahdin, ja arvioida itse, kauanko haluaa olla vailla ilmaa. Hapenpuutepaniikki ei varsinaisesti auta asiaa, varsinkin kun samalla voi vatsahapot kutitella kurkkua ja laatta meinaa lentää. Iloista hommaa eikö 

Syväkurkkuhomman opettelemisessa on aika monta estettä ylitettäväksi: ilma ei kulje, oksettaa, nielua kutittaa, leuka väsyy avonaisen asennon ylläpitämisestä, nieleminen on mahdotonta joten voi tuntua että hukkuu omaan sylkeen. Subin kanssa voisi pohtia, mikä esim. näistä aiheuttaa eniten haastetta, ja lähteä sitä vaikka purkamaan ekana.

Lyhyesti:
Ilma ei kulje -> päätä hengitätkö suun vai nenän kautta ja pakita sen verran poispäin, että saat happea riittävästi seuraavaan yritykseen
Oksettaa -> totuttele ärsytykseen, älä niele melaa täyteen mahaan
Kanki tökkää kitalakeen eikä taivu kurkkuun -> säädä pään asentoa
Leuka väsyy -> ota taukoja, että voit esim. purra välillä hampaat yhteen
Hukut omaan sylkeen -> pakita ja harjoittele suu auki nielemistä, tai pistä pyyhe alle ja kuolaa menemään
Homma on aivan hanurista -> älä tee sitä

Pitkästi:

Mulle "se juttu" oli opetella avaamaan röörit tietoisesti. Vähän niinkuin haukottelisi isosti, mutta samalla painaa kielen mahdollisimman alas ja litteäksi myös sieltä kurkusta. Sen jälkeen uppoavien senttien määrä riippuu aika pitkälti siitä, mihin suuntaan ja kuinka kovana kyseinen kulli sattuu olemaan. Kaikki kanget ei vaan yksinkertaisesti taivu pohjaan saakka, ja väkisin runnominen voi olla kivuliasta. Tähän vaikuttaa paljon se, missä asennossa toimitusta toteuttaa. Toisille selällään toimii hyvin, itse koin sen aina jollain tapaa ärsyttäväksi ja suosin perinteisempää lähtöasetelmaa, jossa voin itse kontrolloida etäisyyttä. Vaihtoehtoja on, ja pään asentoa oppii pienellä treenaamisella optimoimaan. Mitä suorempi väylä suusta kurkkuun, sen helpompaa.

Omaa oksennusrefleksiäni taltutin nuoruudessa bulimialla. Ihan paska metodi, en voi suositella kellekään. Jos jotain oppia jäi käteen, niin se, että kurkun ärsytyksestä johtuvaa oksennusrefleksiä voi tosiaankin opetella hillitsemään hienovaraisella ja pitkäaikaisella altistuksella. Sinne kurkkuun ei tartte heti työntää koko meisseliä, kannattaa aloittaa jollain pienemmällä ja totutella tunteeseen. Mun mielestä ehkä helpoin tapa totutella täyteen nieluun, on ottaa elin pehmeänä sisään ja antaa kovettua kurkussa.

Semmonen näkökulma tuli myös mieleen, että kurkut on eri kokoisia, ja se rööri ei määräänsä enempää veny, vaikka kuinka ruuvaisi pulttia sisään. Mittasuhteille ei voi mitään, ja jos harjoituksesta huolimatta ei uppoa, niin sitten kannattaa hyväksyä, että sen minkä koossa voittaa, voi kurkun syvyydessä hävitä.