Askarteluinto laantui, joten myyn paracord-varastoni sekä kolme keskeneräistä floggeria.

Mustat floggerit n. 3mm paksua johtoa. Vaalea floggeri n. 4mm paksua silikoniputkea.
Toisessa mustista floggereista on punottu kahva.


yht. 70€ + postikulut.





***

Icicles lasinen anaalitappi Nro 25. Leveys 4,5cm, pituus 9,5cm.
13€ + postikulut




***

Silikoninen Bellesa AirVibe-vibraattori. Molemmissa päissä erikseen säädettävä vibra. Ladataan kotelossa (kotelossa micro-USB -liitäntä, johto ei tule mukana). Klitorisvibra aika äkäinen esim. Satisfyer Pro:hon verrattuna.

Hinta 30€ + postit.

Monet nettifoorumit ja osa journalistisesta mediasta noudattaa ansaintalogiikkaa, joka nostaa esiin vain pahoja asioita, joita voidaan kuvata dramaattisesti. Kaikkia pahoja asioita ei kuitenkaan kuvata dramaattisesti eivätkä kaikki dramaattisesti kuvatut asiat ole pahoja. Meille opetetaan myös, että ihmisen vastaanottokynnys ympäristön ärsykkeille nousee, jolloin mikään ei tunnu miltään.

Tämän kirjoituksen tavoitteena on muistuttaa arvojen, käsitysten ja puhetapojen moninaisuudesta ja siitä, etteivät ne kaikki noudata lisääntyvän ärsytystarpeen ja siihen vastaamisen logiikkaa. Ei ole niin, että ärsytyskynnys nousee historiallisesti koko ajan. Jos uskot näin, suosittelen, että etsit käsiisi Hannele Klemettilän kirjan Keskiajan julmuus. Sen luettuasi saatat ihmetellä, millaisia nössöjä me nykyihmiset olemme, kun emme tarvitse vaikkapa hyviä hirttäjäisiä ihan livenä kaupungin torilla, vaan tyydymme digitaalisiin korvikkeisiin. Ja sitten meitä syytetään ylivirittyneiksi.

Mutta eikö ärsytyskynnyksen nousu pidäkin paikkaansa ainakin yksilön tasolla, jos näin ei olekaan historiallisesti? Ei pidä: osa ihmisistä kiintyy tiettyihin muistoihin tai juonikuvioihin vakiintuneine tehokeinoineen ja ärsytystasoineen, jolloin salonki- ja vähän oikeatkin freudilaiset alkavat puhua fiksaatiosta ja toistopakosta. Suo siellä, vetelä täällä.

No kinkyt ainakin vaativat enemmän ärsytystä kuin vaniljat? Kinkytkään eivät ole viettikoneita; päinvastoin, heillä on todennäköisesti kehittyneempiä ja vivahteikkaampia tapoja tutkailla ja ilmaista mieltymyksiään.

Tuskin riippuu kovasti aika- ja kulttuurisidonnaisesta kinky-vanilja-jaottelusta sekään, miten alttiita vaihtelulle tai kiintyneitä vakiintuneisiin kuvioihin olemme. Taustalla ovat pikemminkin muut persoonallisuustekijät ja osin myös ihan opittu avoimuus ja joustavuus sekä kulloisetkin tärkeät ihmissuhteet.

Jossain määrin olen taipuvainen uskomaan siihen, että yhteisö voi luoda paineita edetä. Tältä kannalta yhteisön sisäinen kirjavuus on hyväksi enkä uskokaan, että vaikkapa Baari olisi koskaan haitellisuuteen asti yksimielinen ja -ääninen. Jos luet tätä mielestäsi aloittelijana, ei ole tarpeen huolestua siitä, ettet olisi "oikea cowboy (tai -girl, tai jotain muuta)".




 

Itse olen vastikään tajunnut, että olen BDSM:n kautta erotisoinut vahvan lapsuuden traumani, hylätyksi tulemisen pelon.

Ja mikä sai minut miettimään ja oivaltamaan asian oli juurikin tämän pelon yhtäkkinen realisoituminen, ja käytännössä kipuilen tapahtuneen kanssa edelleen.

Vaikka kuinka puhuttaisiin lähtökohtaisesti situationshipeistä, polyamoriasta tai ihmisuhdeanarkiasta, niin minulle etenkin pitkään jatkunut D/s-tapailusuhde on vähitellen rakentuva, intensiivinen, luottamukseen perustuva ja erityinen kiintymyssuhde, jota ei vaan äkillisesti lopeteta ilman kunnon closurea kuten jotain Tinder-keskustelua.

No, välillä oppii kantapään kautta. Toisaalta sain mitä tilasin, vaikka tarkoitus oli toki vaan turvallisesti leikkiä sillä hylkäämisen pelolla, eikä oikeasti joutua kohtaamaan ja käsittelemään sitä.

Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa. Onneksi lapsuuden traumoja voi käsitellä terapiassa myöhemmälläkin iällä ja ottaa omia erityispiirteitään jatkossa paremmin huomioon.

Kokkolassa miittaillaan keskiviikkona 20.5.2026
Paikkana Oluthuone Huismann (Torikatu 27) klo 18 alkaen.
Kokoonnutaan "Toimistoon", eli tiskiltä vasempaan.

Tervetuloa! 😎

Pienestä energiavajeesta huolimatta, saapumassa mahdollisesti paikalle..