Walked to my desk to find my diary open and unfinished. This happens all the time. I get distracted by something shiny, or I get hungry, then walk away. Yesterday I found an icecream sandwich on top of the masonry oven. I must of put it down for a second, forgat it the moment it left my hand and now it has been stewing in it’s own juices for, what, days or a week? Anyway…

Well, Diary, let me tell you. I’ve done it this time. I book the tickets. All the plans I’ve had for a while.
I don’t know if I’m coming back.

…

Look at me, being all dramatic.

I’ll just go for a little gay bar hopping abroad, make some memories. My mood is already better. Funny how that is. I'm starting to think apathy is just a correct response to chronic poverty. The blues is a reaction to not being able to affort a decent vacation in between work and school. The money for the tickets came from an emergency fund. What a stupid thing to safe money for, when an actual emergency is not having money in the first place.

Oh, one more thing. I think I got a dm from a celebrity. FOR SURE a catfish, right? So I deleted it, obviously. Then the same account was on live stream on insta. It's them alright... Yeah, not sure how I feel about that.

So, Diary, that is all. Looking forward to tell you all about my trip after I get back

With love, Kayla

Ollaan jo kaukana veljeskunnista, mutta ihmissuhteiden ytimessä.

epäonnistuneet avioliitot, riitaisat välit ja luultavasti jommalta kummalta puolelta toista vanhempaa mitätöivät puheet, päästään asetelmaan jossa kasvavan ihmisen ensimmäinen ja tärkein malli kahden ihmisen välisestä syvästä ihmissuhteesta on - kurja. Sen sijasta, että kukaan olisi opettanut yksilölle kuinka tällainen voidaan välttää, nuori aikuinen luo kuvitelman että hän aikoo välttää sen.

Lapsuudenkodista ja perheestä irtautuminen, itsenäistyminen, on muutenkin aikamoinen loikka. Jos on tuollaista taakkaa, niin siinä on tarttumapinta ja markkinarako monenlaiselle (dis)informaation ja tarinan, nykyään jopa palveluiden, tarjonnalle. Asetelma myös edelleen ruokkii epävarmuutta muiden tekijöiden ohella. Kasvutehtävää siis kerrakseen.

Voisi kysyäkin, millaisia kokemuksia ryhmäläisillä on, muistatteko saaneenne hyviä evästyksiä vanhemmiltanne omiin ratkaisuihinne vai tuntuuko etteivät ne hyvät ole ainakaan jääneet mieleen? Itselläni ei ole muistikuvaa erityisestä tilanteesta, muttei toisaalta myöskään ole jäänyt mitään huonoa fiilistä irtautumisvaiheesta - siitä toki on jo armottoman kauan. Sattumoisin oli myös niin, että palasin silloisen tyttöystäväni - nykyisen vaimoni - kanssa vielä synnyinseuduilleni ennen "lopullista" irtautumista.

Sanottaisiinko pakollisen analogian kohdalla, että hujanhajan olevat langanpätkät pitää selvittää ja työstää yhdeksi vankaksi köydenpätkäksi, jotta sen voi sitoa toisen ihmisen kanssa yhteen. Kestämään vedon, jota molemmat - sekä elämä - tulevat siihen kohdistamaan.

Tuo on hyvä metafora siinäkin mielessä, että köydessä (tai langassakaan) ei mikään yksi kuitu yllä päästä päähän, vaan lyhyet pätkät kiinnittyvät toisiinsa lopulta näkymättömän pienillä rakenteilla. Siis kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa.

Mr B

Lainaus käyttäjältä: stoge - 09.10.2026, 02:53

Joo, tuolla akselilla, neurolla ja psykalla ronkittuna, elämänsä eläneenä, allekirjotan, että kyse on sisäisistä rajotteista jotka mahdollistaa elämän yhteiskunnassa.
Se sitten, kuinka sovelialaan ja/tai yleisesti paheksutun, on ihan yhteiskunnan ongelma   

 

Ja noissahan on eroa siinä, että elämäntunnon spektriä voi saada laajennettua. Sekä narsismin osalta että aleksitymiassa - ainakin mitä on tullut luettua Paul Verhaeghen "Normaaliudesta ja muista mielenhäiriöistä"-teoksessa. Suomijulkaisuista en muista lukeneeni aiheesta. Psykopaattien kohdalla ei taida toimia samalla tapaa tunne-elämää laajentavasti.

Joo siis ite oon hyvä esimerkki, muutos on mahdollista. En nyt mee sen tarkemmin asiaan, koska koskee muitakin kun mua.

Mutta yleisesti, mä näen, että mikään meidän päässä ei ole ns. kiveenhakatun stabiilia, kaikki voi muuttua ja on dynaamista erilaisilla asteikoilla.
Isot muutokset vaatii sitten isoja tapahtumia ja duunia, pienet muutokset on ehkä liikkumista olotiloissa.
Ikä on yks paljonkin vaikuttava tekijä, liekö sitten biologiset tekijät jotka muuttuu iän myötä.

En siis väitä, että pitkään vallinneet persoonan osat katoais, ne jotenkin "painuu" taustalle ja jos ne tuntee, niitä ei ruoki ja osaa välttää provosoitumista,
ne aika hyvin pysyy siellä taustalla. Yksilökohtasia juttuja varmasti.

Varmastikin on sitten rajat, jolloin käytöksen muutokseen vaikuttavat tapahtumat tai opiskelu sun muut ei tehoa, onko ne sitten rakenteellisia tai jotain muuta, en tiedä.

Joo, itsellekin tuo (sosio)kulttuurillisen kasvuympäristön ja siihen aiemmin implisiittisesti sisältyneen kasvatuksen muutos - tai puutos - näyttäytyy yhtenä olennaisena osatekijänä kokonaiskuvassa. Jane Austini "Järki ja tunteet" opetti naisia miehistä ja miehen valitsemisesta. Nyt sen tekee..?

Toisenlainen osatekijä on vanhempien kasvukulttuurin ja heidän jälkeläistensä kasvuympäristön välinen eroavaisuus. Ei pelkästään ympäristö virikkeineen eli loputtomine viihdykkeineen ja "olet mitä ostat ja omistat"-maailmankuvan sisäistymisine, vaan myös vanhempien tarjoama esimerkki ja tapa kasvattaa lapsiaan: lapset eivät ole ranskalaisittain "perässä kulkevia", vaan keskiössä aivan liian monen vanhemman elämässä. Se ei tee hyvää lapselle. Tähän kun yhdistetään epäonnistuneet avioliitot, riitaisat välit ja luultavasti jommalta kummalta puolelta toista vanhempaa mitätöivät puheet, päästään asetelmaan jossa kasvavan ihmisen ensimmäinen ja tärkein malli kahden ihmisen välisestä syvästä ihmissuhteesta on - kurja. Sen sijasta, että kukaan olisi opettanut yksilölle kuinka tällainen voidaan välttää, nuori aikuinen luo kuvitelman että hän aikoo välttää sen. Kuvitelmat eivät kuitenkaan kanna vetten päällä. Seurauksena on kaikenlaista häslinkiä, draamaa, ympäriinsä paneskelua tai laastarisuhteita - kaikkea ylimääräistä, minkä taustalla häämöttää toive löytää joku, joka rakastaisi ja jota voisi rakastaa. Mutta se rakastamisen taito ei vain ole hallinnassa, kun sitä ei ole koskaan opittu. (Viittaus Erich Frommiin) Seuraa lisää draamaa ja eroja, pettymyksiä, uusia määreitä joilla seuraava kumppani valitaan ("ei ainakaan X Y Z - ne on red flagejä!").

Minne ei katsota, on peili ja sen näyttämä ihminen elämänhistorioineen. Ratkaisua etsitään ulkomaailmasta, vaikka ihmiset kantavat ongelmaansa ja toiveidensa toteutumisen estettä sisällään. Sanottaisiinko pakollisen analogian kohdalla, että hujanhajan olevat langanpätkät pitää selvittää ja työstää yhdeksi vankaksi köydenpätkäksi, jotta sen voi sitoa toisen ihmisen kanssa yhteen. Kestämään vedon, jota molemmat - sekä elämä - tulevat siihen kohdistamaan.

Onneksi tämä ei koske kaikkia. Mutta niitä joita se koskee, käy sääliksi. Se harmitus kun rakastettua ei löydetä on vahva, vaikka sitä ei kovin usein haluta päästää pinnalle muiden nähtäväksi. Näillä ketkä somessa raivoavat toisen sukupuolen kelpaamattomuudesta, se on kaikkien nähtävillä - pettymysten tuottama turhautuminen käännettynä katkeroituneeksi vihaksi. Useampi taitaa kärsiä hiljaa - ja keskittyä vaikka itsensä bodaamiseen salilla, sekä seksisuhteissa luuppaamiseen tyhjyyden tunnon poistamiseksi.

Bilessä BEP-tuotteita ja tavaraa järisyttävillä alennuksilla, noin-60-80%.
Myyntipöytä kuvauspisteen luona avautuu bileiden alkaessa. Nopeat tarvitsijat vievät. Ei jälleenmyyjille. Ostomäärää rajoitetaan asiakasta kohti tarpeen mukaan. Hinnat siis 3-10 €!
Näytteillä/myynnissä ehkä myös jotain muutakin, käytettävissä kuvausrekvisiittana.