Tosi hyviä ja arvokkaita huomioita. Hyvin sanoitettuja. Ei tarvinne itse vastailla esitettyihin kriittisiin huomautuksiin, koska tulivat jo vastatuiksi.
Näiden varoittavien, mutta aina havaittavissa olevien merkkien oppiminen tapahtuu valitettavan usein kantapään kautta. Yhdeksi syyksi olen epäillyt tällaista: jos kasvuympäristö on lapsena riittävän hyvä, ihminen (lapsi) saa kokemuksen ja oppii sen kautta tunnistamaan aidon välittämisen ja hyväntahtoisuuden. Lapset osaa myös tunnistaa sen vastakohdan ja ovat herkkiä aistimaan & tunnistamaan ihmisistä epäilyttävyyksiä. Sitä juttua katseessa, "silmien takana", joka on piilossa. Joka väijyy ja laskelmoi. Tämän näkee helposti myös aikuisena, mutta siihen on opetettu olemaan reagoimatta - ja sen vuoksi sen merkityksen kieltää. Tulee havainto, joka työnnetään pois mielestä: "äh, ei se voi olla. Kuvittelen vaan.. ei pidä ajatella tällä tavalla toisista". Tämä on sosiaalistamisen seurausta. Lapsuudesta asti opetetaan, ettei se toinen tahallaan. Ei se ilkeyttään. Ei se sinulle mitään pahaa tahtonut. Vahinko se oli. Eikä toisista saa ajatella pahaa (vanha kristillinen kasvatuskulttuuri).
Probleemia tulee silloin, kun tämä uppoaa. Siitä täytyy opetella pois - tai olla vietävissä.
Jos puolestaan kasvuolosuhteet eivät ole kovin otolliset, vaan siellä tapahtuu todellisuuden kieltämistä eli lapsen kasvattamista harhaan tyylillä "aikuinen on oikeassa, lapsi väärässä" (kääntyen muotoon "lapsessa on vika, ei vanhemmassa - vanhempi on hyvä") tämä luo edellistä vahvemman perustan kieltämisen automatisoitumiselle. Tätä kutsutaan nimityksellä "moraalinen defenssi". Narsistisessa persoonallisuudessa ilmiö näyttäytyy "komplementaarisena moraalisena defenssinä" eli käytöksenä, jossa hyvä otetaan itselle ja huono sijoitetaan toiseen osapuoleen.
Tämä viimeisin yleistys on aikamoinen aidanalitus. Tulee mieleen, toimiiko kommentoija juurikin tavoilla, joita kuvaili.
Oii. Olenko minä mielestäsi ihastuttava?
Lisätäänpä tähän muutama:
Vastakkainasettelujen luominen ihmisten välillä. Saattaa sisältää itsensä kohottamista "uhrien" puolustajaksi, sen jälkeen kun on itse luonut vastakkainasettelun ja vakuuttanut toisten olevan uhreja.
-Sisäpiirin käyttäminen imaisemisen välineenä: pyrkimys osoittaa, että on jotain, kuuluu johonkin ja sinäkin pääset siitä osalliseksi.
-Kasuaalisuus: esiintyy viattomasti kiinnostuneena sinusta, hyvinvoinnistasi tai kokemuksista. Ei seksistä kanssasi. Odottaa kärsivällisesti.
-Helpoin ja vaikein tunnistuspiirre: ihastuttava, miellyttävä vuorovaikustyyli. Huomioi ja saa sinut tuntemaan itsesi hyväksi. "Tulipa lämmin olo".
Nämä toki koskee kaikkia muitakin tilanteita ja ihmisiä kuin domin roolissa painavia.
Kaksi jälkimmäistä herättävät mietteitä: mihin yhdistettynä tuo on red flag?
Tuohon keskimmäiseen olisi voinut lisätä vielä selventävän lauseen "Että sinä teet aloitteen". Mutta arvelin sen olevan selviö, kun puhutaan mistä puhutaan.
Tuolla tavalla käyttäytyvä henkilö voi tuottaa toiselle olotilan, missä tämä kokee olevansa kiinnostava ja että hänestä välitetään. Toisen _huomioivan_ huomion kohteena oleminen on yleisesti - sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä - voisiko sanoa 'kiinnityttävää'. Samasta syystä potilaat rakastuvat terapeutteihinsa. Oppilaat opettajiin. Nuoret urheilijat valmentajiinsa. Ja tämän ilmiön yleisyydestä johtuen lakiin on kirjattu poikkeuksia, jotka korottavat ikärajoja tai kieltävät kokonaan seksuaaliset suhteet. Tällaisessa asetelmassa "ylemmällä statuksella" olevalta tuleva suora - tai vihjailuun puettu viittaus tai ehdotus - seksiin saattaa hätkähdyttää 'ihailijan', pilata tämän päässään kehittelemän fantasiakuvion ja antaa tälle mahdollisuuden ilmiantoon. "Se halusikin multa vain seksiä!!?!" Mutta odottamalla kärsivällisesti eskalaatiota toisen puolelta henkilö pitää yllä _juuri tarvittavan pitkään_ kuviota, jonka tarkoitus on johtaa seksuaaliaktiin.
Mikäli henkilö tekee tällaista tarkoituksellisesti ammatin tai harrastetoiminnan piirissä, häntä pidetään aiheellisesti saalistavana hyväksikäyttäjänä. Jos henkilö tekee tällaista tarkoituksellisesti BDSM:n piirissä...
Viimeinen on puolestaan "helpoin ja vaikein" tunnistuspiirre siksi, että sen tietoinen tunnistaminen vaatii opettelua - ja silti toisen esitys menee aina ensin läpi, ennen kuin hoksaa mitä on tapahtunut. Tunnistaminen tulee vasta sitten, kun huomaa omat tunteensa ja ajatuksensa. Tämä oman reaktion havaitseminen nk. observoivan eli tarkkailevan egon näkökulmasta - mitä sekä psykoanalyyttisessä perinteessä että idän henkisissä opeissa harjoitetaan - mahdollistaa oman kokemuksen kyseenalaistamisen: "hetkinen, mitä tässä oikein tapahtui". Ja sen sijasta, että jatkossa katsoo lumotuin silmin ja kuuntelee ahnain korvin tekijän tulevia puheita, ilmeitä, eleitä ja katseita, pystyy säilyttämään riittävän etäisyyden tehdäkseen objektiivisempaa havainnointia. "Onko tämä aitoa - vai onko edessäni ihminen, joka osaa käyttäytyä juuri sillä tavalla, mikä lumoaa minut?"
Tuossa ei ole kyse edes sanoista, vaan siitä miten ko. ihminen ottaa sinut huomionsa kohteeksi ja mukauttaa itsensä täydellisesti teidän väliseen kanssakäymistilanteeseen. Hän ei pelkästään luo itsestään kuvaa, joka on empaattinen, huomioiva ja välittävä, vaan suorastaan tuottaa sinulle kokemuksen siitä. Se "välittyy" - ja tuntuu, sanoihin puettuina, vaikka tuolta: kuin joku olisi laittanut jotain lämmintä sisällesi. Tai voit huomata ajattelevasi "olisipa kaikki tällaisia", tahi "olisipa useampi ihminen tällainen".
Tämä on toistunut tietyntyyppisten narsistisen persoonallisuuden rakenteen omaavien ihmisten kanssa kerta toisensa jälkeen. Intuitiivinen epäilyksen häivähdys tuli joka kerta lopulta vahvistetuksi oikeaksi. Sittemmin löysin ilmiön selityksen kirjallisuudesta. Ilmeisesti ainakin osalla psykopaateista esiintyy samaa.
Eräs rakas tuttavani sanoi juuri viikonloppuna, että "kolme kuukautta on suurinpiirtein se raja jonka toinen voi feikata uskottavasti, ja sen jälkeen alkaa valheellinen pakka levitä suurella todennäköisyydellä."
Kehottipa jopa minua ja toista paikalla ollutta yhteistä ystäväämme pitämään jarruja päällä vielä vähän aikaa. Vaikka siis kaikki oltiin enemmän kuin vähän sopuisasti ja lämpimästi yhdessä.
Hän oli tätä jostain kuullut, ja on tunneälyssä kyllä minua edellä. Harkitsen vakavasti, että noudatan neuvoa. Vaikka minähän tässä olen se hirviöosapuoli, jolla on kehon ulkopuoliset genitaalit.
En ollut viisautta juuri tuollaisena kuullut, mutta ei se ihan tyhmän oloinen anektoidi ollut.
Hmm. Olen ainakin itse todistanut ihan puolen vuoden mittaisia teeskentelyitä. Nämä ovat olleet persoonilta, joilla oli selkeästi manipulatiivinen ja feikki, mielistelevä tapa toimia suhteessa ihmisiin - pyrkimyksenä saada toiset pitämään itsestään. Mutta erona johonkin seksiä haluavaan domiin lienee se, että hyväksyntää ja sijaisäitejä/isiä hakevien persoonallisuus ja itsetunnon vaje sekä sen kompensaatiomallit ovat rakentuneet lapsuudesta asti: he eivät pelkästään esitä, vaan uskovat (=toivovat) olevansa sitä mitä esittävät olevansa. Mutta ei varmasti huono neuvo ole odottaa kärsivällisesti - ainakin mikäli toiveena on mahdollisesti jotain pidempikestoista, eikä transaktionaalista seksiä.
Itse oon pohtinu kolme kuukautta olevan se aika, jossa ihmisen viehtymys toiseen jalostuu kiintymykseksi. Jos ei pane. Mutta kuka nyt romansseista piittaa.
Tuoreimmat viestit