Blondien sanomisista -- onhan sitä uutisoitu, että naiset ja miehet eriytyvät maailmoiltaan ja maailmankatsomuksiltaan, eivätkä siinä mielessä kohtaa. Tampereen BDSM-skene on tällä hetkellä hyvinkin avarakatseista ja progressiivista.

Rohkenen väittää, että monelle nuorelle kollille esim. miitit Mixeissä ovat jo sellainen asia, joka tekee skenestä vaikeasti lähestyttävän. Asiaahan ei helpota viime aikoina kasvanut viha ja epäilys sadomasokistisia yhteisöjä kohtaan. Kun toimintamme liitetään sateenkaariyhteisöön, jonka agendaksi maalataan dystooppisia kuvia yhteiskunnan romuttamisesta ja kyseenalaisesta seksuaalimoraalista ei ole ihmekään, että skeptisyys ja antipatia toimintaa kohtaan kasvaa.

Mitä olen aihepiiriä koskevia keskusteluja netissä lurkkaillut, yleinen käsitys vaikuttaisi olevan että tosielämän kinkybileissä on lähinnä hampaattomia polyamorisia sinitukkapulleroita autisteja... mitä epäilemättä löytyy. Se ei ole lainkaan koko totuus. Ihmisiä ei tulisi redusoida kärjistettyihin stereotyyppeihin, jotka on luotu lähinnä jotta vastapuoli näyttäisi pahalta toisen yhteisön (pysyvyyttä ja traditionalismia korostavien) silmissä.

Eikä tämä tarkoita ettei seksi ja kinkyily kiinnostaisi. Päinvastoin, tuntuu että ne ovat monella tavalla tulleet osaksi valtavirtaa. Toistaiseksi ne vain saattavat näkyä yksityisissä makuuhuoneissa ja selaintiloissa, ja sillekin on paikkansa -- harva uskaltautuu harjoittamaan köysisidontaa tai mitään muutakaan fetissitoimintaa toisten silmien alla.

Ongelmitta ei tällöinkään vältytä, koska kinky-yhteisö tarjoaa tärkeää turvallisuuteen liittyvää tukea. Melkein kaikessa kinkyilyyn liittyvässä jonkinsortin turvallisuustietoisuus on hyvä omaksua. Välineiden turvallinen käyttö vaatii harjoittelua. Oman toiminnan psykologisia seurauksia sekä kommunikaatiota ylipäätään olisi hyvä opetella.

Kun seksuaalisuus on sitä "hakemista", mitä Hoo mainosti, voi siihen saada tukea tai "tukea" monesta eri lähteestä. Tämänhetkiset virtaukset vaikuttavat kannustavan myös haitalliseen toimintaan.

Näkisin ongelmana sen, että toisen ihmisen kohtaamisen ja neuvottelun sijaan opitaan ulkopuolisia käsityksiä siitä, miten toista sukupuolta pitää kohdella ja mitä se haluaa. Tällöin kumpikin osapuoli helposti performoi omaa rooliaan toisesta erillään.

Kun naiset, miehet ja muunsukupuoliset eivät opi kohtaamaan toisiaan, järjestystä etsitään jostakin muualta. Nykyiset rakenteet eivät välttämättä tue molemminpuolisen luottamuksen syntymistä -- ja nykyinen polvi on niin seksuaalipuritanistinen ja kulttuurisotainen, ettei se lähde ihan kaikkeen mukaan aivan noin vain.

Mitä tulee hyvesignalointiin, ettei näyttäisi pahalta. Sitä kyllä tapahtuu, ja näyttää tapahtuvan esim. isommassa ja vilkkaammassa stadin skenessä enemmän kuin täällä. Jokusen sellaisen nuoren dominoivan kundin olen tavannut, joiden kasvatus ja tausta ei vaikuta vastaavan täydellisesti niihin arvoihin, joita nyt näkee kinkypiireissä. Tällöin vaikuttaa siltä, että henkilö on oppinut esittämään tiettyjä näkemyksiä ja tiettyä roolia osana yhteisöä saadakseen hyväksyntää muilta.

Saahan sitä ihminen olla solidaarinen ja tukea myös niitä ryhmiä, joiden kokemusta ei täysin ymmärrä, mutta jos oma maailmankuva sanojen alla on ihan toinen, jää toiminnasta lähinnä teennäinen yleiskuva mieleen.

Voikin olla, että radikalisaation ja kuplautumisen myötä naiset ja miehet eivät kohtaa samalla tavalla. Suomessa ollaan perinteisesti oltu hiljaa ja mökötetty kotona. Nytkin moni nuori on puhelimella / pelaa tietokoneen ääressä / on kotona vapaa-ajallaan eikä tapaa muita. Jollekulle, joka tulee vieraasta ja yhteisöllisemmästä tai sosiaalisemmasta kulttuurista on helpompaa ja luontevampaa hakeutua vieraaseenkin yhteisöön (ja samalla osaksi uutta kulttuuria), ja ehkä siksi meidänkin skenessä on myös nuoria ja vinkeitä ulkomaalaisia henkilöitä.

Teki mieli vielä kirjoittaa jotakin tuosta canceloinnista. Nähdäkseni on hyvä levittää sanaa, jos toisen ihmisen toiminta on vaarallista ja huolestuttavaa eikä hän ole puuttumisesta huolimatta muuttanut käytöstään. Rajoja saa ja pitää olla -- ja samoin aivan perusluonteista kunnioitusta toista ihmistä kohtaan inhimillisellä tasolla, ilman sitä ei mitään suhdetta voi muodostua.

Toki tässä skenessä kuten muuallakin on helposti sellaista identiteettipolitikointia, jonka tarpeellisuutta on syytä kyseenalaistaa. Saako joku identifioitua näin ja näin ja kuka kuuluu mihinkin tilaan?

Inhimillinen kokemus on jo lähtökohtaisesti monimuotoinen. Jos kaksi ihmistä katsovat samaa ilmiötä eri puolilta ja näkevät aivan eri asian, kumpikin näkökulma voi olla oikea. Kenenkään yksilöllinen kokemus, esim. seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli, ei myöskään lähtökohtaisesti nollaa tai mitätöi toisen kokemusta vaikka näkemykset menisivät ristiin. Ehkä yleisesti ottaen olisi hyvä hyväksyä, ettei oman olemisen tulisi olla riippuvainen toisten ihmisten passiivisesta kokemuksesta. (Toki jos toinen ihminen tieten tahtoen jättää kunnioittamatta rajoja tai toisen kokemusta, silloin saa ja pitää hieman ärähtää).

Sitä paitsi, kyllä niitä nuoria sällejä näkyy kaikenmoisia stadin klubeilla. Tampereella vain on hiukan eri meininki.

Kokkolassa miittaillaan keskiviikkona 29.7.2026
Paikkana Oluthuone Huismann (Torikatu 27) klo 18 alkaen.
Kokoonnutaan terassille, eli tiskiltä oikeaan.

Tervetuloa!  😎

Minä näen tuon siten (blondewolf) että seksuaalisuus on nuorilla tosi paljon vielä hakemista. Ihan perusjututkin riittää. Ja ollaan tosi paljon enemmän romanttisia aiheen suhteen. Vaikka tässä kyllä pojat ja tytöt poikkee toisistaan. Tytöt on romanttisia nuorena ja pojat vasta keski-iässä. Perheen perustamisviettikin vie energiaa. Sitten kun ollaan lapset tehty ja vähän niinku toisella kierroksella, niin on se itsetuntemus jo kehittynyt mittaansa. Katsoppa vaikka Fetlifen ikähajontaa. Keski-ikäsiä siellä suurin osa.

No tuosta päästäänkin jo lähemmäs aihetta. Ainakin Tampereen scenestä näkee että dominoivia miehiä ei näy yhtään alle 25v ja jokunen jostain 28 lähtien. Varmaan netistä sitten löytyy jotain porukkaa mutta eiköhän yhteiskunta ohjaa miehiä varsinkin nykyään aivan toiseen suuntaan ja kouluhan on kaveripiirin lisäksi tärkeimpiä vaikuttajia kehitykseen.

Jokunen nuori submies sentään löytyy ja nuoremmat naiset kyllä löytyvät skenestä että varmaan jotain kulttuurillisia syitä tuohonkin löytyy. Voisi ehkä kuvitella että suosituimmat nuoret ukot löytävät seuraa livenä ja deittiapeista mutta en oikein usko että se selittää asiaa. Aika usein ainakin näkee kirjoituksia missä naiset toivoisivat että heidän nuori pynsä olisi vähän dominoivampi mutta ei kuulemma halua siihen ryhtyä. Yhtä usein myös niin että naiset ovat Pyn innoittamana ryhtyneet itse dominoiviksi jos ei muuten niin sängyssä ainakin.

Tuossahan iässä pitäisi olla parhaimmassa fyysisessä ja henkisessä kunnossa niin joku syy varmaan löytyy miksi asiat ovat näin. En oikein usko että ihmisten geneettinen psykologinen profiili on hirveästi muuttunut varsinkaan näin nopeasti että melkein pakko on olla kyse kulttuurillisesta sopeutumisesta. Käyttäydytään niin kuin uskotaan olevan toivottavaa yhteiskunnan tasolta.

Sosiaalinen media, cancelointi ja jatkuva videovalvonta (eniten juuri jokaisella mukana kulkevien puhelinkamerojen muodossa) on varmasti muuttanut ihmisten käyttäytymistä huomattavasti ja kaikkein eniten nuorten osalta. Pitää olla jatkuvasti feministifilterin läpäisevää käytöstä tai muuten tulee seuraamuksia. Jäljelle tietty jäävät ne jotka eivät seuraamuksista välitä mutta se on vain pieni vähemmistö (varmaan näkyvät siinä poikien osuudessa jotka eivät koulussa sitten menesty).

On aika hauska joskus katsella "katuhaastatteluja" jostain -60 ja -70 luvulta kuinka erilaisia ihmiset lopulta olivat arvoiltaan ja käyttäytymiseltään. Sitten kun mentäisiin vielä enemmän taaksepäin ja jokaisen miehen vielä oletettaisiin olevan ainakin puoliksi soturi puolustamassa jatkuvissa konflikteissa sitä sun tätä tahoa mutta lähinnä kotiseutua. Vaatimukset jatkuvasti maskuliiniselle käytökselle olivat varmasti aivan toista luokkaa.

Melko mielenkiintoinen yleistys, että "miehet ei ymmärrä feminismin syitä".   

Toki, varmasti osa miehistä ei ymmärrä, ei välitä tai ei halua miettiä naisten asemaa tai sen muuttamisen syitä.
Itse en kuulu tähän ryhmään.

Käsiteltyä avioliittolain muutosta voidaan toki ajatella "Naisliikkeen murskavoittoa patriarkan ikeestä!" tai sitten ihan vaan tasa-arvoisemman, kumpaankin sukupuoleen, vaikuttavan muutoksen tapahtumana. Nykyaikana, sinällään mielenkiintoista, se yleensä mielletään nimenomaan "feministisen liikkeen voittona", mikä itsessään kuvaa sitä, miten miesten aseman muutokset eivät kiinnosta, noh, ketään ? 

Että pata kattilaa ja ihan miten vaan.