Asiaa tovin omassa mielessäni pohdittuani olen itse arvellut, että meillä on tietyt kapasiteetit ja reunaehdot ja tietty (synnynnäinen, osin peritty) temperamentti jonka pohjalle ajattelu rakentuu.

Valintojen kautta tiettyä kehittymistä voidaan edistää / vahvistaa, eli psyyke on tässä mielessä joustava. Toisaalta koska ihmisten henkiset kyvykkyydet ja ympäristö / yleinen elämänkokemus ovat vähän erilaisia, ihan kaikenlainen kehitys ei välttämättä ole jokaiselle mahdollista.

Monella ihmisellä esim. väkivaltaa rajoittaa "kynnys", joka ei ns. psykopaateilla eri syistä ole ollenkaan läsnä -- tai jonka yli hypätään jännityksen perässä suit sait sukkelaan. Osalla taas rajaa siitä, mennäänkö yli tai miten, voidaan tavalla tai toisella työstää -- ja siitä voidaan myös oppia pois.

Pahuus harvemmin on sisäistä ja väistämätöntä, vaan 'paha' toiminta syntyy aina jossakin yhteydessä ja ympäristössä. Sama energia voi näyttäytyä maailmassa monella eri tavalla.

Mr Birch:n ajatuksenjuoksu on oikein polveilevaa ja mukava lukea.

Tuo "vanhempien elämätön elämä" on ihan tosissaan erään (C Jung) psykologista teoriaa tehneen muotoilema lausahdus ihmisen itsenäistymisen ongelmien isona tekijänä taustalla. Se tarkoittaa teorian mukaan vanhempiemme omia psyyken ongelmia, rajoitteita ja ilmentymiä ulospäin kasvatuksellisena händikäppinä. Sitä miten lapsi on vanhempiaan kohtaan riippuvaisuudessaan aina kovin nöyrä ja vastaanottava ja altis ns. mustalle pedakogiikalle (alice millerin luoma termi kirjassa Alussa oli kasvatus: kätketty julmuus ja väkivallan juuret... loistava teos btw)

Olen huomannut seuran löytämisen vaikeaksi itselleni. Se johtuu varmaan erään autisminkirjon häiriön, Aspergerin oireyhtymän aiheuttamista vaikeuksista sosiaalisissa tilanteissa. Mun välillä vaikea ymmärtää toisten näkökulmaa ja se aiheuttaa joskus väärinkäsityksiä.  Jos mainitsen selvästi autismista ja Aspergerista, se auttaa muita ymmärtämään mua paremmin. 

Toinen seuran löytämistä hankaloittava asia voi olla etäisyys. Mulla on rajalliset resurssit olla yhteydessä ihmisiin, jotka asuvat kaukana.

Voitko antaa minulle konkreettisia ja käyttökelpoisia neuvoja, joilla Aspergerin oireyhtymän ja pitkien etäisyyksien aiheuttamat vaikeudet seuran löytämisessä voi ennaltaehkäistä? Olen avoin neuvoille! 

Olipa mahtavat pileet ja oli kiva jutella vanhojen tuttujen kanssa ja myös tutustua uusiin ihmisiin. Tästä on hyvä jatkaa pileissä käyntiä.
Dominatrix, joka sai mikin vain kerran vinkumaan

En tiedä mihin viittasit palveluilla, mutta kohtaa lukiessa mieleen ponnahti kuva jenkkilässä aikuisille miehille tarkoitetuista "maskuliinisuuden haltuunotto"-leireistä.

Tuollaisia varmaan on hyvinkin erilaisilla arvopohjilla yksityisesti tarjolla ja toisaalta voi arvata myös autoritääristen hallintojen järjestävän sellaisia ihan valtioideologisiin tarkoituksiin.

Ajattelin tuota toisaalta hyvinkin laajassa mielessä, mutta ihan niinkin konkreettisesti, että jos asetutaan lähelle lapsuudenkotia, kuten Hoo mainitsi, niin ihan se, että tuodaan pyykkejä kotiin pestäväksi. Myönnän itsekin tätä tehneeni, mutta silloin elettiin aikaa ennen itsepalvelupesuloita (puolustelee  ).

Laajemmin taas, kun haetaan maailmalta ääreviä esimerkkejä, niin muistelen lukeneeni palvelusta, josta voi hankkia seuralaisen esittämään tyttöystävää, kyseessä saattoi siis olla escort-palvelu, jonka tarkoitus oli vain hämätä vanhempia tai muita tärkeitä ihmisiä eikä varsinaisesti välittää partneriehdokkaita.

Lapsuuden kodista ja perheestä irtautumisen tavat ovat kovin erilaisia, mitä itse olen seurannut.

Varmasti näin ja riippuu myös opiskelutavoista ja työelämän tilanteesta. Nythän on kerrottu kansainvälisesti sekä siitä, miten vaikeaa oman asunnon saaminen voi olla, mikä myös jarruttaa parisuhteen solmimista, että myös pakosta palata vielä valmistumisen jälkeen lapsuudenkotiin, kun ura ei urkene.

Sanotaan että itsenäistymisen suurimpia riskitekijöitä on omien vanhempien elämätön elämä. Kesti vuosia ennnenkuin itse oivalsin mitä tämä tarkoittaa.

Mulle tulee tuosta assosiaatio viihteeseen - Jukka Kuoppamäen sanoittama ja säveltämä Pieni mies (1971). Siinä haikaillaan (ja periaatteessa ehdollistetaan, jos ajatellaan, että tilanne olisi aito) poikalasta jatkamaan isän työtä. Tällainen motiivi sopisi Hoon mainitsemaan elämättömän elämän ajatukseen. Tilanne on itselleni, kuten sisaruksillenikin, myös omakohtainen: yrityksen jatkajan viittaa soviteltiin vuorollaan meistä itse kullekin.

Mr Birch