Tuoreimmat viestit1
Lounge / Vs: Onko sinun vaikeaa löytää seuraa?
« Uusin viesti kirjoittanut susa-anniina tänään kello 10:41 »Ikää kun tulee lisää, ihmisillä alkaa olla erilaista kuormaa, joka osaltaan haastaa seuranhaussa. Harva lähtee enää samalla lailla nollasta, kuin mitä joskus nuorena.
Itse ajattelin aiemmin, että haluan tutustua ihmiseen valmiin listan sijasta, ja katsoa mihin se riittää. Sitten kun toistuvasti samat asiat kaataa suhteen, niistä tekee sen listan sitten kuitenkin itselleen. On hitokseen raskasta sekä itselle että sille kumppanille, erota pitkästä suhteesta syystä, että se joku tietty elementti puuttuu. En halua kiintyä ihmiseen ja huomata olevani samassa tilanteessa taas. Enkä halua sitten tarpeettomasti loukata ketään asialla, mikä olisi ennakoitavissa. Tässä mielessä olisi helpompaa, jos ei olisi näin outo, ei haluaisi tai tarvitsisi niitä vähemmistössä ilmeneviä asioita. Tai toisaalta myös jos ei miettisi näin paljon sitä, mitä oma käytös aiheuttaa toisessa ja varoisi sitä loukkaamista.
Toinen "rasite" on se että elämä on opettanut, että on todella vaikeaa löytää ihmistä, jonka kanssa oma masokismi toimisi ja nyt kun sellainen toimiva kuvio on löytynyt, haluan pitää siitä kiinni. Siitäkin huolimatta, että kyse on kaikkiaan varsin pienestä lokerosta monella tapaa.
Kumpikin edellä mainituista lutviutuisi ehkä vielä yksitäisenä kriteerinä, mutta yhdistelmänä ne on vaatinut käytännössä oman haun rajaamisen monisuhteisiin. Tämä sitten rajaa valmiiksi pienen porukan vielä pienempään joukkoon. Varsinkin kun tuo monisuhteisten kirjo on myös varsin laaja. Polyja/monisuhteisuuden malleja tuntuu olevan yhtä monta kuin mitä on suhteita.
Joku kirjoitti tuolla ketjussa, että jos ei tyydy siihen mitä on tarjolla, jää kokonaan ilman. Elämä on kuitenkin kohdellut itseä siinä mielessä hyvin, että valikonnista huolimatta sopivia ihmisiä on löytynyt. Vaikka tällä hetkellä oma seuranhaku tuntuu toivottomalta, ei tuosta johtuen tule sellaista epätoivoa asiasta vaan ajatus että ennemmin tai myöhemmin omalle reitille osuu se sopiva henkilö. Varsinkin kun elämä on hyvä näinkin. Sekin ehkä on jollakin tapaa rasite. Jos olisi isompi tarve sille suhteelle, tinkisi ehkä kriteereistä enemmän. Nyt seuran löytymättömyys on aiheuttanut ainoastaan sen, että oma kalenteri täyttyy muilla asioilla. Siinäkin mielessä koen olevani onnekas, että on ystäviä joiden kanssa saan osan niistä asioista, minkä joku toinen saa sitten siitä parisuhteesta. Ja sitten elämässä paljon muun tyyppisiä itselle merkityksellisiä asioita, joiden roolia ja sitä kuinka elämää voi täyttää niillä, on voinut kasvattaa. Ja sitten myös koska omassa mielikuvituksessa ei tunnu olevan rajoja, niin myös seksi itseni kanssa, on varsin rikasta (tämänkin huomaan laskevan tarvetta löytää itselle sopiva ihminen)
Ja toki sen suhteen löytymättömyys on aiheuttanut sen, että olen täällä spämmännyt tuota omaa ilmoitusta, ehkä jonkun mielestä riesaksi asti.
Itse ajattelin aiemmin, että haluan tutustua ihmiseen valmiin listan sijasta, ja katsoa mihin se riittää. Sitten kun toistuvasti samat asiat kaataa suhteen, niistä tekee sen listan sitten kuitenkin itselleen. On hitokseen raskasta sekä itselle että sille kumppanille, erota pitkästä suhteesta syystä, että se joku tietty elementti puuttuu. En halua kiintyä ihmiseen ja huomata olevani samassa tilanteessa taas. Enkä halua sitten tarpeettomasti loukata ketään asialla, mikä olisi ennakoitavissa. Tässä mielessä olisi helpompaa, jos ei olisi näin outo, ei haluaisi tai tarvitsisi niitä vähemmistössä ilmeneviä asioita. Tai toisaalta myös jos ei miettisi näin paljon sitä, mitä oma käytös aiheuttaa toisessa ja varoisi sitä loukkaamista.
Toinen "rasite" on se että elämä on opettanut, että on todella vaikeaa löytää ihmistä, jonka kanssa oma masokismi toimisi ja nyt kun sellainen toimiva kuvio on löytynyt, haluan pitää siitä kiinni. Siitäkin huolimatta, että kyse on kaikkiaan varsin pienestä lokerosta monella tapaa.
Kumpikin edellä mainituista lutviutuisi ehkä vielä yksitäisenä kriteerinä, mutta yhdistelmänä ne on vaatinut käytännössä oman haun rajaamisen monisuhteisiin. Tämä sitten rajaa valmiiksi pienen porukan vielä pienempään joukkoon. Varsinkin kun tuo monisuhteisten kirjo on myös varsin laaja. Polyja/monisuhteisuuden malleja tuntuu olevan yhtä monta kuin mitä on suhteita.
Joku kirjoitti tuolla ketjussa, että jos ei tyydy siihen mitä on tarjolla, jää kokonaan ilman. Elämä on kuitenkin kohdellut itseä siinä mielessä hyvin, että valikonnista huolimatta sopivia ihmisiä on löytynyt. Vaikka tällä hetkellä oma seuranhaku tuntuu toivottomalta, ei tuosta johtuen tule sellaista epätoivoa asiasta vaan ajatus että ennemmin tai myöhemmin omalle reitille osuu se sopiva henkilö. Varsinkin kun elämä on hyvä näinkin. Sekin ehkä on jollakin tapaa rasite. Jos olisi isompi tarve sille suhteelle, tinkisi ehkä kriteereistä enemmän. Nyt seuran löytymättömyys on aiheuttanut ainoastaan sen, että oma kalenteri täyttyy muilla asioilla. Siinäkin mielessä koen olevani onnekas, että on ystäviä joiden kanssa saan osan niistä asioista, minkä joku toinen saa sitten siitä parisuhteesta. Ja sitten elämässä paljon muun tyyppisiä itselle merkityksellisiä asioita, joiden roolia ja sitä kuinka elämää voi täyttää niillä, on voinut kasvattaa. Ja sitten myös koska omassa mielikuvituksessa ei tunnu olevan rajoja, niin myös seksi itseni kanssa, on varsin rikasta (tämänkin huomaan laskevan tarvetta löytää itselle sopiva ihminen)
Ja toki sen suhteen löytymättömyys on aiheuttanut sen, että olen täällä spämmännyt tuota omaa ilmoitusta, ehkä jonkun mielestä riesaksi asti.
tervetuloa köysittel~n mixuun alkaen klo. 18