Valtaosa kuitenkin onneksi nykyisin ymmärtää sen eron väkivallan ja BDSM välillä. Takavuosina, vajaa pari kymmentä vuotta sitten, sain itsekin kuulla paskoja kommentteja siitä, miksi minä masokistinä en ole vain tyytyväinen kun silloinen kumppani oli päihtyneenä väkivaltainen. Eli on toivoa, että myös vaikka pikkuisuus myös jonakin päivänä näyttäytyy muutakin kuin synonyyminä lapsiin sekaantumiselle.
Tämä on hyvä esimerkki, jossa kiteytyy, miksi on tärkeää puhua käsitteistä, vaikka se voi tuntua teoreettiselta ja vieraannuttavalta. Tarvitaan rautalangan vääntöä siitä, mikä erottaa toisiaan pinnallisesti muistuttavia asioita, vaikka niille ei olisi helppo löytää yksinkertaisia erottelevia nimiä. Eikä yksittäinen esilleotto riitä, vaan valistusta tarvitaan toistuvasti ja eri yleisöille sopivassa muodossa. Olennaisesti tähän liittyvät myös asenteet ja tavoitteet: jonkun tavoite on selventää, jonkun toisen taas hämärtää eroja. Susa-anniina antaa hyvän esimerkin viitatessaan tuohon "olisit tyytyväinen kun" -heittoon, siinä toteutuu tarkoituksellinen hämärtäminen.
Selventämisestä olkoon esimerkkinä edesmenneen kinky-ystäväni turhautunut tiivistys tarpeesta vääntää rautalangasta potentiaalisille dominoijalle, mikä on subin ja masokistin ero. (Ja sille joka kysyy nyt, että mikä se on, niin tekstiä aiheesta löytyy esimerkiksi omasta artikkelistani
Kolme käsitettä: sub, bottom, masokisti.)
Vielä on se kolmas tyyppi, joka tekee tikusta asiaa luodakseen eroja ja ristiriitoja sinnekin, missä niitä ei oikeasti ole. Kannattaa lukea
Asterix ja riidankylväjä...

Mr Birch