Marja Kurkelan romaani Toinen nainen vasemmalta (WSOY, 1977) kertoo 1960-luvun radikaalien opiskelijoiden kehkeytyvästä kolmiosuhteesta. Kriitikko Vesa Karosen (HS 11.12.1977) mukaan kirja "naurattaa, vaikka puhuukin vakavista asioista". Vuonna 2026 luettuna se antaa tämän päivän lukijalle välähdyksiä siitä, mikä on muuttunut - ja siitä, mikä ei ole.

Tarina alkaa opiskelijakuppilan pöydästä, jossa istuvat lapsesta saakka toisensa tunteneet ystävykset Pirkko Piikanen ja Ansa-Aunus Puukko. Pöytään saapastelee kahvikuppinsa ja sämpylänsä kanssa mies, Pekka Poikanen. Hän saa liittyä seuraan, koska torjuntaoperaatiot normaalisti hoitavan Ansa-Aunuksen silmälasit ovat korjattavina ja hän erehtyy luulemaan Pekkaa vaarattomaksi teologiserkukseen. "Sitäkin rajummin punastuin, kun hän ei puhunutkaan Eino-serkun pappisnuotilla". Pitkäksi venyneessä kahdenkeskisessä keskustelussa - "Pirkko lähti pitkästyneenä luennolleen" - noin kuudennen pienen kahvin tietämillä Ansa-Aunus on vakuuttunut Pekasta ja Pekka Ansa-Aunuksesta.

Pekka on Ansa-Aunuksen ja Pirkon tapaan radikaaleihin lukeutuva intellektuelli, toisin sanoen tiedostava, kiihkeä vasemmistonuori. Ansa-Aunusta kiehtoo Pekan kyky "lasketella englanniksi ulkomuistista minuuttikaupalla Maon suomeksi julkaisematonta lyriikkaa" - Ansa-Aunus kun voi vain narrata "tietysti" lukeneensa Maon Pienen Punaisen Kirjan; sen sijaan hän kyllä loistaa Bertold Brechtiä koskevalla tietämyksellään.

Näin alkaa Ansa-Aunuksen ja Pekan vapaa suhde: "Ei kovinkaan kauan ensitapaamisemme jälkeen, Pekka päästi minut neitsyyden taakasta äitinsä keinonahkaisella vuodesohvalla". Pekka määrittelee suhteen osapuoliksi kaksi ihmistä, jotka ei omista eikä sido toisiaan. Rakkaus, kuten tiedetään, on porvarillinen ennakkoluulo.

Ansa-Aunus työskentelee pesuaineita koskevan kuluttajatutkimuksen parissa. Eräänä iltana raportin tulostuksen venähtäessä atk-ongelmien - ai,ai, kuvitelkaa 1970-luvun IT... - takia, Ansa-Aunus saapuu asunnolleen myöhään ja yllättää Pirkon ja Pekan telmimässä ilkisillään sängyssään.

Pekka selittää vakuuttavasti, että rakkaus ei lopu jakamalla ja huipentaa vastustamattomaan argumenttiin: "Kommunikaatiopotentiaalimme on lisääntynyt interaktioverkkomme tihentymisen myötä". Aikaa myöten Pekka kuitenkin muuttaa Ansa-Aunuksen luota Pirkon asuntoon, mutta kolmikon tiivis yhdessäolo jatkuu.

Kirjan hersyvään ajankuvaan kuuluu kiihkeä yhteiskunnallinen osallistuminen, joka saa kolmikon keskinäisiä suhteita myötäilevän muodon: yhtä varmasti kuin Pekka on jonkin yhdistyksen, kollektiivin tai muun osallistuvan ryhmän puheenjohtaja ja Pirkko sen sihteeri, on Ansa-Aunus saman muodostelman käytännön asioista vastaava puuhanainen. Tuttavat tekevät tästä kuvaavan tulkinnan, he kutsuvat "Pekkaa Rovastiksi, Pekalla kun oli halu ja taito saarnata, Pirkkoa Ruustinnaksi ja minua Pappilan Hätävaraksi."

Kirjassa ei puhuta seksistä suoraan ja kinkyä ei edes mainita. Lähimmäksi päästään kohtauksessa, jossa kertoja saa kutsun yhteiseen vuoteeseen: - Ansa-Aunus myös! ja herää uniltaan Pirkon vaativaan ilmoitukseen: - Ansa-Aunusta myös!

Tarinan kaaressa tapahtuu asumisolosuhteita olennaisempi käänne, kun Pirkko tulee raskaaksi. Pekalle tämä on koetus, jota hän ei kykene kypsästi käsittelemään. Pirkko hieroo tämän epäkypsyyden aikanaan Pekan naamaan kirjoittamassaan näytelmässä Pekka Poikasen painajainen, jossa Pekka tulee raskaaksi ja lapsen siittäjä Pirkko Piikanen kulkee välillä kulkee näyttämön halki "miesten käsipuolessa retkottaen ja räkäkännissä".

Lapsen, Venlan, synnyttyä suhteen luonne muuttuu jälleen: Synnytyslaitoksella lapsen isän edustajana vieraillut Ansa-Aunus muuttaa nuoren perheen - tai Pekan muotoilemana nykyisissä urbaanioloissa esiintyvän koheesioltaan ja funktioltaan perhettä vastaavan yksikön - osaksi, jossa hän osallistuu Venlan hoitoon "vähemmän kuin lapsen äiti ja enemmän kuin isä".

Saattaakseen opintonsa loppuun Ansa-Aunus alkaa tehdä tutkimusta Pekan ja Pirkon suhteesta aiheena vaatimattomasti se, miten "vapaus, itsenäisyys ja tasa-arvo ilmenevät miehen ja naisen suhteessa". Tietenkin tutkimus tehdään tilastollisesti, mutta lopulta ei tietokoneiden avustuksella tarvita sen paremmin menetelmiä kuin dataakaan. "Tutkimuksen" ironinen ulos on, etteivät vapaus, itsenäisyys ja tasa-arvo ilmene, joten "Tutkimuksen tekijä valittaa tapahtunutta". Kertojan oma onni löytyy kuitenkin - terapeutin, Pirkon psykiatriveljen, kainalosta. Kirjan henkilöhahmojen nimet on poimittu mainitusta Pekka Poikasen painajainen -näytelmästä, tutkimusosuus on tilastotieteen peruskauraa lukuunottamatta ajatusta, ettei kahden yksikön tilastoaineistoa juuri voi käsitellä.
   
Vesa Karonen arvosteli kirjan Helsingin Sanomissa 11.12.1977 otsikolla Rovasti ja Ruustinna ja Pappilan hätävara. Karonen kirjoittaa yhteenvedoksi jokseenkin myötämielisesti ja 1970-luvun Suomea kuvaavasti: "loppuratkaisu rauhoittanee vanhemman polven lukijoita. Perhettä, yhteiskunnan perussolua ei rikota, vaan nuoret antavat perheen käsitteelle uutta sisältöä".

Vuonna 1949 syntyneen Kurkelan omasta elämästä julkinen sana ei paljon kerro. Hänet tunnetaan paitsi kirjailijana, myös pienistä elokuvarooleista ja mm. pitkään jatkuneen Kantolan perhe -radiosarjan yhtenä käsikirjoittajana. Kansalliskirjaston Finna vahvistaa englanninkielisen Wikipedian erään projektin tiedon, jonka mukaan Kurkela kuoli marraskuussa 2017.

Huomenna nähdään ♡

 

Mahtavaa! Pitää pyytää Artturilta kun nähdään  oiskin mun ekat väärennetyt/lainatut henkkarit ikinä..

oisinpa tarpeeksi vanha mutta nippanappa kasikytlukulainen.. vielä joku päivä mä pääsen seniorimiittiin..