Synkyin tällaiseksi, olen käytännössä aina ollut useampaan ihmiseen ihastunut yhtäaikaa. Synnyin kuitenkin aikakautena ja elin nuoruuteni paikoissa, joissa ympäristön asenne oli rajoittunut asenteeseen, että monoamorisuus ja monogamia on ainoa sallittu vaihtoehto. Sisäistin ympäristön asenteen, ja suurimman osan aikuisiästäni olen elänyt monogamisissa suhteissa  Lähes aina olen tullut petetyksi. Elin laput silmillä ja rajoitin itseäni parin vuosikymmenen ajan. Kaipaan monenlaisia virikkeitä ja erilaisia juttuja vapaa-ajan viettoon. Jossain vaiheessa kaikki kiteytyi huomioon siitä, että yhdeltä ihmiseltä en voi saada kaikkea sitä mitä tarvitsen. En halua tehdä suurinta osaa asioista yksin. On kivempi mennä kumppanin kanssa luontoon, teatteriin, taidenäyttelyihin, festivaaleille, mielenosoituksiin  valokuvaamaan, pelata yhdessä lautapelejä ja tietokoneella. Toki näitä voi tehdä myös ystävän kanssa, mutta on ihan eri fiilis jakaa se rakkaan kanssa. Ja toinen asia on seksi. Sitä ei ole yhdessäkään monosuhteessa ollut tarpeeksi, ja vaihtelua on ollut liian vähän, koska mielenkiintoni tälläkin spektrillä on varsin laaja-alainen. Kinkystä puhumattakaan, löydäpä sellainen ihminen, jolla on energiaa ja mielenkiintoa kaikkeen yllä mainittuun, korkea libido ja matchaavat fetissit niin on melko mahdoton yhtälö. Kun tämän kakun jakaa useammalle taholle, kakkua onkin enemmän ja erilaisia variaatioita on todella paljon enemmän. Nyt elämä on varsin hyvällä mallilla, mutta pitkään sain etsiä oikeanlaisia paloja palapeliini.

Hinta laskettu 30 euroon.

Mukava että toit ulkonäkö- ja ikäteeman mukaan keskusteluun. Jokaisella on oikeus olla niin nirso kuin haluaa, silläkin uhalla, että jää sitten ilman sitä seksiseuraa, hienoja sessiokokemuksia ja antoisia ihmiskohtaamisia. Kun on koukuttunut solakoihin vartaloihin hoikalla vyötäröllä ja tietää tämän olevan se oma juttu, niin miksi olla kertomatta siitä. Joku kuitenkin yrittää onneaan, eikä siinä tilanteessa mielestäni tarvitse edes vastata, jos ei tee mieli.

Ajattelin samaa tuosta tunnetason tiedostamisen ja riittävyyden kysymyksestä. Se on helposti off-putting tekstinä, mutta miellyttävä löydös livenä. Ja olen täysin samaa mieltä huomiostasi, että mitä vähemmän on kertonut itsestä sitä vähemmän toinen voi pyöritellä päässään epäsopivuuden syitä.

Kuten laulussa joskus sanottiin naisen toimesta, "I don't wanna be dated / I just wanna be narrated". Naiset kiinnostuu mahdollisuudesta johonkin jännittävään. Ja silloin ei haittaa - päinvastoin - jos miehellä on mainetta. Ihailtavan uteliaita olentoja. Seikkailijoita.

Tämä on mielenkiintoinen keskustelu eikä ole ollenkaan yllättävää, että moni kokee seuran löytämisen haastavaksi. Uskoisin, että ongelma ei niinkään ole seuran löytäminen yleensä, vaan itselle ja omiin toiveisiin sopivan seuran löytäminen. Haastekerroin kasvaa merkittävästi, jos/kun tarvitsee ihmistason yhteensopivuutta ja henkistä kemiaa pelkän seksuaalisen tason lisäksi. Ja mitä enemmän itse toivoo/odottaa, sitä vaikeampaa seuran löytäminen luonnollisesti on.

Kinkyseuranhaussa myös maantieteellä on merkitystä. Pääkaupunkiseutu-Tampere-Turku kultaisessa kolmiossa elää iso osa suomalaisista ja niin myös kinkyistä. Oma mahdollisuus reissata helpottaa luonnollisesti, mutta jos asuu tuon mainitun kolmion ulkopuolella ja reissumahdollisuudet ovat rajalliset, niin potentiaalisia kumppaneita on valitettavasti selvästi vähemmän ja vaikeuskerroin korkeampi.

Sillä, mitä itse on ja pystyy toiselle tarjoamaan on kuitenkin isoin merkitys. Vaikka kuinka muuta väitetään, niin naiselle ulkoisella olemuksella on merkitystä. Yhteydenottojen määrä pieneni, mutta onnistumisprosentti kohosi merkittävästi, kun ylipainon ja ulkonäkörealismin toi esiin jo profiilssa: samalla säästää itseään viesteiltä, joissa ensisijaisesti kysytään ulkoista olemusta ja fyysisiä mittoja. Seuranhakuilmoituksiin en ole muutenkaan vastaillut, mutta lueskellessa muutamat ovat vaikuttaneet omiin toiveisiini muuten hyvin sopivilta, mutta esiin on tuotu hakijan toiveita naisen ulkonäölle, niin niistä on pystynyt huomaamaan, että itse ei olisi sitä, mitä toinen hakee. Tämä on usein seuranhaussa psykologisesti hankala asia: toinen voi vaikuttaa erilaisten ominaisuuksiensa puolesta täydellisesti itselle sopivalta, mutta huomaamatta jää, että itse ei kuitenkaan vastaa sen toisen toiveita ja se ei ole kummankaan osapuolen vika, toinen vaan tunnistaa yhteensopimattomuuden aiemmin kuin toinen. Tätä on ehkä joskus tullut vastaan myös toisinpäin, eli joku on reagoinut syyttämällä siitä, että odotukset ovat ylimitoitetut, kun hän ei kelpaa. Kyse ei minusta ole kelpaamisesta, vaan yhteensopivuuden tunnistamisesta joko niin, että toinen ei joltakin osin osu omiin toiveisiin tai sitten itse tunnistaa, että toinen toivoo sellaista, mihin ei itse pysty vastaamaan.

Myös se pitää hyväksyä, että jos on varattu, luonnollisesti parisuhdetta etsivälle ihmiselle ei silloin ole oikea valinta ja se rajaa taas potentiaalisia kumppaneita. Rehellisyys tässä on kuitenkin tarpeen, koska miksi etsiä mahdollista seuraa ihmisestä, jolle olisi sitten pettymys, kun suhdestatus väistämättä myöhemmin selviäisi? Toki myös erityisesti täällä foorumilla omat kinkyydet rajaavat seuranhakua: mitä kapeammat ja erikoistuneemmat omat mieltymykset ovat, sitä haastavammaksi seuranhaku menee. Muutaman kerran vastaan on tullut myös ihmisiä, joita seuranhaun vaikeus on ajanut valehtelemaan keskeisiä asioita profiilissaan ja/tai yhteydenotoissa. Miehillä ikä tuntuu olevan tyypillinen: 59-vuotias esiintyy profiilissaan 49-vuotiaana tms. En tiedä, mikä on ajatus siinä, että miten vahvasti luottamukseen perustuva D/s-suhde voisi alkaa tai jatkua, kun tällainen paljastuu?

Mietin edellä käytyä keskustelua tunteiden ja itsetuntemuksen esiin tuomista avoimesti. Olisiko tässä kuitenkin kyse enemmänkin viestintätavasta, siitä, minkälainen vaikutelma toiselle syntyy? Raja itserealismin ja toisten yläpuolelle asettautumisen, paremmaksi ihmiseksi julistautumisen välillä on hiuksenhieno... Toisaalta voi myös tulla tunne, että toinen on itseen verrattuna liian täydellinen (tai siis antaa itsestään sellaisen kuvan) ja jättää vastaamatta, koska ajattelee, ettei pysty itse vastaavaan. Kuvio kiertyy takaisin siihen, että mitä enemmän itsestään kertoo, sitä enemmän toinen pystyy miettimään jo ilman kontaktia, sopiiko toinen omiin toiveisiin. Toisaalta osumatarkkuus viestittelyissä voi parantua, mutta toisaalta on tässä myös kolikon toisena puolena se, että kun ihmissuhteet ovat enemmän kuin osiensa summa, niin liika etukäteiskarsinta pelkästään oman pään ajatusten perusteella voi myös johtaa siihen, että sellaisia kohtaamisia, joista voisi kuitenkin syntyä jotain tosi hyvää alkuspekseistä huolimatta, jää kokonaan syntymättä.

Melkoista tasapainoilua. Onneksi ihmiset, myös ne, joiden kanssa suhde ei syystä tai toisesta syvene, ovat mielenkiintoisia ja pääsääntöisesti tosi mukavia. Jokainen keskustelu ja viesti kannattaa aina tavalla tai toisella.

Kun alkaa miettimään asioita normien ulkopuolelta ja huomaa ne kaikki ulottuvuudet itsestään/toisista, saattaa oivaltaa ettei ole välttämättä olemassa ihmistä, jonka kanssa voisi ihan kaikki tarpeet täyttyä. Lisäksi saatta myös huomata, että toista ihmistä ei niin kannata yrittää omistaa 

Moni meistä osaa hahmottaa, että voi tykätä useammasta ihmisestä, ajatella ettei se silti ole keltään pois, vaan päin vastoin.

Sekin voi olla melkolailla fetissi; kumppani tulee silmät loistaen treffeiltä, hällä saattaa olla uusia mustelmia, hiertymiä, joita voidaan ihailla ja täydentää yhdessä  ne endorfiinit ja oksitosiinit hyödyttää kaikkia osallisia 

Mieluummin sinkkupoly tai soolopoly, kuin mono. Enkä halua enää olla kenenkään ainoa kumppani, ainakaan ilman huikeita reunaehtoja ja neuvotteluita.
https://www.youtube.com/watch?v=NZb4dlV9B1Q&list=RDNZb4dlV9B1Q&start_radio=1