Ensinnäkin:
Jos kysyt miten päästä alkuun...? Vastaus on aina: Aloittamalla jostain.

Vuosienkin yhteiselon ja omien historiakuoppien käsittelyn jälkeen saattaa yhä joissain puuhissa tulla vastaan kumpareita tai kuoppia, joiden päältä ajaminen sattuu puskuriin. Sitä ei kannata kuitenkaan pelätä, sillä pelkääminen tai aristelu aiheuttaa sen että koko matka jää tekemättä. Jos siis haluaa päästä johonkin määränpäähän ja vaikka jopa perille asti, on parempi tatttua hommaa ratista ja valmistautua siihen että jossain vaiheessa saa todeta: paska reissu, mutta tulipahan tehtyä.

Toisinsanoen: aloita jostain pienestä, sellaisesta joka on helppo esitellä puolisollesi muutakin kautta kuin vain itse selittäen. Aiheista ja teemoista, jotka voi esitellä vaikka valmiiksi tehtyjen kirjallisten oppaiden tai muun vastaavan kera. Some on joskus myös hyvä alusta etsiä lyhyitä sisältökokonaisuuksia, joissa sivutaan jotain tiettyä aihetta. (t. itse selittänyt somen booktok-sisällöllä tiettyjä asioita melko vaniljalle ihmiselle ja hyvin meni).

Toisekseen:
Kinky jutut, fetissit ja bdsm toiminta vaatii aina kommunikaatiota ja selkeää kuvausta siitä, mitä halutaan. Tätä kertomisurakkaa et pääse oikeastaan koskaan pakoon, paitsi sitten kun suhde ja luottamus toisen eleisiin tai ilmeisiin on vakaalla pohjalla. Sellaisella pohjalla olevassa suhteessa, yksi pieni katse voi riittää kertomaan mitä toinen haluaa, mutta sen kaltainen luottamus ja ymmärrys ei synny hetkessä. Yhteyden ja lähes telepaattisen ajatustenlukutaidon kehittyminen kahden ihmisen välillä vaatii sitä keskustelua ja monenlaista kommunikaatiota, sekä sitä että kumpikin opettelee ne toisen ilmeet ja eleet. Jos on hankala alkaa kuvailemaan kaikkia vaihtoehtoja siitä mitä haluaa on siihenkin ratkaisuna esim. valmiiksi luodut oppaat, bdsm testit ja muut vastaavat joita voi tehdä yhdessä, sitten keskustella ja vertailla tuloksia - huom. tässäkin se keskustelu on roolissa jota ei voi välttää.

Listaa vaikka aluksi omista traumoista johtuvat asiat paperille lyhyesti, eli se, että mitä asioita et missään nimessä halua kokea ja miksi. Lisäksi voit kirjoittaa ettet halua asiaa Y, koska se muistuttaa asiasta X, mutta haluaisit sen sijaan kokeilla Z, koska se voisi jopa auttaa käsittelemään asian X muistoja. Ja näiden kirjoittelun jälkeen oletkin valmis käymään lyhyen keskustelun siitä, että kaikki sillä listalla olevat on pois tarjottimelta mutta muun suhteen olet avoin kokeilemaan juttuja.


Miten päästä alkuun? = Rauhallinen kekustelu ja pienet kokeilut pienissä määrin.

~ Pikkuvaltikka
Kinkysti humanisti / humaani kinky / kink-humanoidi?

Suomessa naiset saivat oikeuden avata pankkitilin ilman aviomiehen tai muun miesholhoojan lupaa vuonna 1962. Tätä ennen naimisissa olevalla naisella ei ollut itsenäistä taloudellista asemaa. Yhdysvalloissa vastaava laki tuli voimaan vasta 1974. Saksassa 1977. Sveitsissä 1985.

Miettikää ny. Ei ole pitkä aika...

Mitä tulee tuohon stogen kommenttin niin eihän valtaa oteta, se ansaitaan ja annetaan.



 

Oma epä-oppinut ja epä-sovinnainen näkökantani on, että mitä pidemmälle ajetaan ihmisten yksilöllisiä oikeuksia toteuttaa itseään, sitä pienemmäksi yhteisöllisyys ja yhteisö murenee
ja sitä kautta yhteisön tulee ottamaan haltuun taho, joka poistaa yksilön oikeuksia melko kovalla kädellä ja yksilön on melkolailla tähän taivuttava, koska aivan sama miten
strong-independent-insert-gender-here joku on, ketään ei selviä ilman yhteisöä.

Funny as fuck. 

Ehkä ette osaa verrata tilannetta oikeaan asiaan. Avioliiton vastine olisi ei avioliittoa samoina historiallisina aikoina. Lienee varsin selvää että yhteiskunnat jossa miehet eivät hoitaisi mitään velvollisuuksia naisia tai lapsia kohtaan ei olisi ollut toimiva vaihtoehto kun se olisi kyllä ollut täysin tasa-arvoinen ja individualistinen toimintatapa (kukin huolehtikoon itsestään miten parhaiten taitaa). Ihmisillä on ollut isompiakin ongelmia kuin avioliiton "tasa-arvo"-kysymykset.

Lähes koko historian ainoastaan perhe, suku ja ehkä heimo on ollut taho joka on mitään "oikeuksia", turvaa ja resursseja tuonut kenellekkään muuten on vallinnut viidakon laki. Ei ole ollut valtiota, poliisia tai kelaa. Voitaneen sanoa että materiaalisin ja oikeudellisten näkökantojen kannalta nykyään on paremmin. Se ei tarkoita sitä etteikö historiallisina aikoina käytetyt menetelmät eivät olisi olleet niihin olosuhteisiin parhaita ratkaisuja. Historiallisina aikoina 99% ihmisistä eli myös rahatalouden ulkopuolella että ei ollut mitään rahoja ja omistuksia mitä hallita. Oli vain mitä pystyit hankkimaan ja puolustamaan.

En kyllä näe mitään suurta tyytyväisyyden aaltoa nykypäivän avioliittoinstituutioon vaikka asiat ovat muka paremmin ja reilummin nykyään vaan se on epäsuositumpi kuin koskaan. Syykin on selvä, avioliiton tehtävät on ulkoistettu valtiolle.

Kyllä tasa-arvoisessakin yhteiskunnassa ihmiset huolehtivat toisistaan. Täällä Fido jo aiemmin mainitsikin, että ns. perinteiset sukupuoliroolit ovat syntyneet vasta maanviljelysyhteiskunnan myötä. Ja esimerkiksi kivikauden yhteiskunnista ja neanderthalin ihmisistä ovat tutkijat olleet sitä mieltä, että nämä yhteisöt ovat olleet aika tasa-arvoisia, rauhanomaisia ja perustuneet nimenomaan yhteistyöhön ja toisista huolehtimiseen.

Mutta sitten tuohon avioliittoinstituutioon. Myönnän, etten ole aiheen asiantuntija, mutta minulla on käsitys, että nykyinen avioliittoinstituutio kuitenkin aika hyvin vastaa ihmisten toiveita ja käsityksiä siitä, mitä sen pitäisi olla. Ja jos jotakuta se ei miellytä, niin nykymaailmassahan on sekin hyvä puoli, että avioliitto ei ole pakollinen. Ihmiset voivat olla parisuhteessa ja elää perheenä myös ilman avioliittoa, ja seksin harrastaminen myös muuten kuin avioliitossa on täysin hyväksyttävää. Joten ei kai ihmisillä oikeastaan olisi erityistä syytä olla tyytymättömiäkään?

Avioliiton entisaikojen tehtävät on tosiaan aika pitkälti siirtyneet valtiolle. Mutta parisuhteen merkitys on sen myötä ehkä vain syventynyt, kun voi miettiä, mitä sisältöä itse suhteelta haluaa, eikä ole pakko avioitua ihan vain selviytyäkseen. Kyllähän entisaikojen Suomessakin toki pidettiin ihannetilanteena sitä, että parisuhteen osapuolet olivat rakastuneita toisiinsa, mutta silti silloin oli keskeisellä sijalla se, että oli "päästävä naimisiin". Nykyisin keskiössä on avioliiton sijaan parisuhde.

Ehkä ette osaa verrata tilannetta oikeaan asiaan. Avioliiton vastine olisi ei avioliittoa samoina historiallisina aikoina. Lienee varsin selvää että yhteiskunnat jossa miehet eivät hoitaisi mitään velvollisuuksia naisia tai lapsia kohtaan ei olisi ollut toimiva vaihtoehto kun se olisi kyllä ollut täysin tasa-arvoinen ja individualistinen toimintatapa (kukin huolehtikoon itsestään miten parhaiten taitaa). Ihmisillä on ollut isompiakin ongelmia kuin avioliiton "tasa-arvo"-kysymykset.

Lähes koko historian ainoastaan perhe, suku ja ehkä heimo on ollut taho joka on mitään "oikeuksia", turvaa ja resursseja tuonut kenellekkään muuten on vallinnut viidakon laki. Ei ole ollut valtiota, poliisia tai kelaa. Voitaneen sanoa että materiaalisin ja oikeudellisten näkökantojen kannalta nykyään on paremmin. Se ei tarkoita sitä etteikö historiallisina aikoina käytetyt menetelmät eivät olisi olleet niihin olosuhteisiin parhaita ratkaisuja. Historiallisina aikoina 99% ihmisistä eli myös rahatalouden ulkopuolella että ei ollut mitään rahoja ja omistuksia mitä hallita. Oli vain mitä pystyit hankkimaan ja puolustamaan.

En kyllä näe mitään suurta tyytyväisyyden aaltoa nykypäivän avioliittoinstituutioon vaikka asiat ovat muka paremmin ja reilummin nykyään vaan se on epäsuositumpi kuin koskaan. Syykin on selvä, avioliiton tehtävät on ulkoistettu valtiolle.