Ainakin itselle ikä toi vapauden olla ajattelematta mitä muut ajattelee. Varmastikin samasta syystä skenessä ei juuri ole vasta iältään aikuisuuden saavuttaneita. Ainakin itselle tässä iässä on aivan sama mitä joku mun mieltymyksistä on mieltä eikä minulla ole mitään ongelmaa olla avoin niistä.

Downtown- Kassapääte kysyy tippiä tilatessa- milläs sen ennustaa onko se ruoka edes kelvollista kun ei ole viel maistanut?

Kana oli maistuvaa.

Olen osallistunut lukemattomiin Jungia koskeviin keskusteluihin netissä. Olen huomioinut että ihmisillä on hyvin ristiriitaisia tulkintoja aiheesta. He ottavat sen mitä itse tarvitsevat jungilaisuudesta, kuin laastarin ajatusten tueksi tai suojaksi. Pahin on mielestäni että animus ja anime käsitteiden sisältöä on alettu käyttämään gender war ilmiössä aseena. Rumaa. Niin rumaa. Mutta ihminen on.

En ole itsekään mikään mestari mutta tämä on koskettanut itseäni syvällisesti ja siksi olen aiheen suhteen herkkänä. Omat demonini saattavat näkyä rivien väleistä nekin.

James Hollis on yksi vanhimpia jungilaisia analyytikkoja ja opettajia. Tässä lyhyesti lainaus hänen koonnistaan. Hollis on itse kokenut jungilaisen masennuksesta ja eksistentiaalisesta kriisistä selviytymisen keinon nuorena miehenä. Kuten kaikki hyvät opettajat ovat kulkeneet myös syvissä vesissä.

J. Hollis kirjoittaa seuraavaa eri käsitteistä:
The collective unconscious: according to Jung: "it contains the whole spiritual heritage of mankind's evolution born anew innthe brain structure of every individual. ... the collective unconscious, so far as we can say anything about it at all, appears to consist of mythological motifs of primordial images. For which reason the myths of all nations are its real exponents. In fact, the whole of mythology could be taken as a sort of projection of the collective unconscious. We can therefor study the collective unconscious in two ways, either in mythology or in the analysis of the individual." What we all have in common is similar psychic structuring process. That's why you could have a dream tonight that has the essential motifs in it that someone dremt thousands of years ago.

Archetypes: Think abour achetypes as the image making process that arises spontaneously out of our psyche. Jung wrote: "the achetypes are the numinous (numinous = something that summons you, you do not choose it. You're touched by it) structural elements of the psyche and possess a certain autonomy and specific energy, which enables them to attach out of the conscious mind, those contents which are best suited to themselves. The symbols act as transformers, their function being to convert libido from lower to a higher form."

Archetypes are form, not content. A "pedestrian" dream of traveling carries the achetype of the journey, the voyage intonthe unknown. Think of archetypes in terms of categories. Location: the forest evokes  the place without a path. The home, buildings and the city evokes ego operations, and the ocean evokes the source of life, the great unconscious.  Movements: ascent, descent. Numbers: oneness evokes wholeness, twoness differention, counscious and splitting, the third the transcendent function that seeks healing, dynamic, the fourth: the encounter and integration of opposites. .... jne..

Examples of charged achetype: a parent is a giant psychologically to the child, yet the parent is also a wounded person. We mythologize them and see them as all powerfull since they mediate the world for us.

Omaa pohdintaani: arkkityyppinä äiti voi tietysti olla myös isä, ensimmäisenä hoivan antajana, mutta tämä mies on silti arkityyppinä äiti. Dualistinen käsite on jälleen dynaaminen sukupuolisesti. Arkkityypit ovat siis symbolisia, eivät konkreettisia.

Mietin yhä syytä miksi queer ihmiset haluavat luoda vanhan teorian päälle uutta konseptia.
Voisiko tämä johtaa siitä koska eheyttämis ajatuksesta on suhteellisen lyhyt aika hoitotieteessä ja käytänteissä organisaatiotasolla. Haavat ovat yhä auki.

Itselleni tulee valitettavasti mieleen että uusi anime/animus johdos on lähinnä vain uusi ns. "kompleksi", mikä lähinnä toimii estäen ihmistä pääsemään käsiksi primaariin alueeseen itsessään ja työskentelemään sen kanssa. Siihenhän jungilainen terapeuttinen työskentely perustuu. Koska genre vastustaa "eheyttämisen" ajatusta periaatteellisesti, tämä uuden käsitteen luonti on vastavoimana toimiva kompleksi.

Arkkityypit nimenomaan ovat Jungilaisen teorian mukaan läpi koko ihmuskunnan historian olleet samankaltaisia.

Arkkityyppiä (sen mahdollisuutta) on kiinnostavaa pohtia erilaisten käsiteteorioiden kautta. Karkea jakohan niissä menee siten, että käsite voi olla a) abstraktio (sellainen kuin vaikkapa vakio pii), b) mentaalinen edustus ("kuva aivoissa"; näitä on voitu todeta kuvantamisessa aktivaationa spesifeillä aivoalueilla, mutta silti ne ovat ongelma vaikkapa marxilaisittain ajatteleville, joiden mukaan havaitsemisen tapa on väärä ja sitä myötä myös havainto) ja c) sosiaalisesti syntynyt, jaettu tapa toimia (tällainen toiminnaksi tulkkiutuva käsite ei "sijaitse" missään); näitä kutsutaan usein myös käytännöiksi.

Kun/jos arkkityypin olemukseen kuuluu ajattomuus ("läpi koko ihmiskunnan historian") ja riippumattomuus yksittäisistä kulttuureista ja niiden tuottamista välittäjistä, niin ilmeisiä ja vaikeita kysymyksiä ovat mm. seuraavat:
1. mikä arkkityyppiä välittää eteenpäin (vrt. käsitteiden olomuotoja yllä)?,
2. mikä sen olemisen tapa on (vaikkei oletettaisikaan, että sen pitäisi "sijaita" jossakin)? ja
3. seuraava ajatuskoe: Leikitään, että ihmiskunta kokonaan lakkaa joksikin aikaa olemasta ja tekemästä mitään, mutta kuitenkin säilyy vaikka geenipankkina syväjäässä ja herää sitten (jonkun ulkopuolisen auttamana) uudelleen. Mitä arkkityypeille on tapahtunut - ovatko ne ennallaan, poistuneet vai korvautuneet tämän auttavan ulkopuolisen vastaavilla rakenteilla? ja jatkoksi:
4. Oletetaan, että edellisen kohdan tapahtumasarjassa on käynyt niin, että sukupuolet ovat (mutaatioiden tai kontaminaation seurauksena) jääneet matkalle ja tilalla on jotain muuta - mitä on tapahtunut arkkityypeille?

Mr B

Kokokysymykseen sanoisin, että ota pituus katkarapuna ja vähennä siitä vielä sentti. Mitä isompi häkki, sitä enemmän siellä on tilaa kivuliaalle pullotukselle. Erilaisia malleja voi selailla netin kauppapaikoilta. Holy Trainerissa on reiät mielestäni sijoitettu fiksusti, mutta renkaan ja häkin väli on ainakin itselleni liian iso, eli kives voi luiskahtaa läpi.

Minulla on tällä hetkellä kokeilussa metallinen "inverted"-mallinen häkki, jossa penis lepää oikeastaan kehon sisään työnnettynä ja olen yllättynyt miten mukava tällainen lähinnä kidutusvälineeksi olettamani laitos voi olla. Virtsaaminen on tietenkin omalaatuinen toimitus, mutta tieteen vuoksi on joskus kärsittävä.

Kiitos
Mahtavan positiivinen vastaus. Itsekin saanut käsityksen että pienempi parempi mutta itsellä ongelma se että mitä isommat reijät sitä rumempi jälki. Kuitenkin reijät tärkeitä puhtaana pitoon. Ja tosiaan tarvitsisi olla muovinen ettei turvatarkastuksissa tarvitse selitellä.