Itse en usko tuohon Stogen ajatukseen. Minusta nuo ihmiset ovat harvinaisen tosissaan. Tuollaisia mielipiteitä ei keksitä vain hetken viihteeksi katsoakseen miten muut reagoi. Tästä samaisesta aiheesta Britanniasta oli jo vuosia sitten iso artikkeli jossakin lehdessä, muistan lukeneeni. Siinä oli aiheena miten parin muodostus on vaikeutunut todella isosti koska ihmiset vaativat toisiltaan hyvin paljon ja toisaalta eivät ole valmiita joustamaan omaan elämään tehdyistä puitteista kompromissin vuoksi. Tämä oli paljon ennen gender war ilmiötä. Jo tuolloin nuoret aikuiset olivat alkaneet huomata eroavaisuutta vanhempiin sukupolviin nähden. Ja miten se vaikuttaa heidän toiveisiin perheen perustamisesta. Halutaan kyllä tavallaan samaa, mutta kriteerit on nostettu katttoon.

Mielleyhtymä ei korreloi Jyväskylän Pohjalaisen osakunnan oppilaisiin  vaan pikemminkin takavuosien Ouluun ja siellä  parapsykologian fuksiluentoihin.

"Professori Anttila" muistutti vasta puolessa välissä luentoa ettei muistiinpanojen tekeminen ole välttämätöntä hänen luennollaan  

Tietyllä tapaa vaarallinen ilmiö on ainakin britti  ja amerikkalaisen somen gender war. Tämä päivän feminismin muokkaama ilmiö, sanoisin. Naisten itsenäinen asene ja aseman kehitys yhteiskunnallisesti ei oikein noihin konservatismista draivinsa saaneisiin kulttuureihin sovi. Tai kitka on suuri tällä hetkellä. Seurasin joku aika sitten aika tiiviisti tätä ja osallistuin keskusteluihinkin antaen näkökulman skandinaavisen feministisen yhteiskunnan tulkkina. Huonolla menestyksellä. Aggression määrä oli aika rajaton.

Tuo gender wars on kyllä mielenkiintoinen ilmiö. Jotenkin niin epäluonnollinen ja epäkiitollinen. Kaikkia osapuolia ja koko yhteiskuntaan kohtaan. Ja vaikka sillä on yhteys yleiseen tasa-arvon kasvuun, niin se on selkeästi eri asia kun koko toista (ja molempia) sukupuolta lähdetään syyllistämään ja mollaamana. Ja ilmiöhän ei ole vain läntinen, vaan vaikkapa Etelä-Koreassa jako nuorten aikuisten keskuudessa on hiuksianostattava. Koreassa on vielä erityisiä taloudellisia ja kulttuurillisia tekijöitä jotka tekevät perheen muodostamisesta erityisen vaikeata.

Hoon aistima suunnaton vihamielisuus vastapuolen mielipiteitä vastaan on tosiaan hyvin voimakas. Ja molemminpuolinen. Short videoita kun katsoo, niin naisten priviledge-videoissa on hyvin aggressiivisia ja black-pill tyyppisiä miesten kommentteja, ja miesten epäonnistumisia ruotivissa taas todetaan koko mieskunta kelvottomaksi. yleensä parisuhteeseen tai perheenmuodostamiseen.

Minun ymmärtääkseni pääosin sukupuolten sota juontuu kahdesta syystä: toinen on taloudelliset rakenteet, jotka ovat murtaneet vahvasti kaiken vanhan konvention työnjaosta tai sukupuolirooleista. Miehille ei ole taloudellisesti tai lainopillisesti mielekästä asettua avioliittoon. Tämä alkaa näkyä jo Suomessakin. Naisten ei tarvitse enää sietää miesten oikkuja taloudellisista syistä. Jopa lapsen täysin yksin synnyttaminen ja kasvattaminen onnistuu kohtuullisen hyvin, vaikka varmasti on vaativaa. Lapset saavat materiaalisen hyvinvoinnin kannalta suurinpiirtein saman kasvatuksen: päiväkodit, koulut, harrastukset.
En tässä tietoisesti ota kantaa perheen aikuisten osuuteen kasvatuksessa ja moraalissa. Se on niin eri keskustelu.

Ja se toinen syy on mielestäni indoktrinaatio. Tahallinen ja tahaton mielipidevaikuttaminen. Ja tällä tarkoitan enemmän tahallista ja aktiivista agitointia nimenomaan englanninkielisissä maissa. En ole intersektionaalisuuden suuri fani, mutta en pidä sitä itsessään pahana asiana, vaan syytän enemmän poliittista polarisoitumista ja varsinkin joidenkin tahojen tahallista agitointia. Somekuplat ja pinnallisiin suodatuksiin (pituus, tulot yms) perustuvat paritusapplikaatiot tekevät tuhoaan, vaikka noilla on tutkimusten mukaan erittäin vähän tai olematon vaikutus parisuhteen keston ja onnellisuuden kannalta.

Yleensä  (hetero)miehet ja naiset nammakkain tulevat toimeen keskenään samanlaisialla kaavoilla kuin ennenkin. He jotka pystyvät hyppäämään pois some- ja parituspalveluiden kuplasta ja kohtaavat ihmisiä suoraan, kokevat luultavasti hyvin samanlaisen sukupuolten välisen maailmankuvan kuin viimeiset sadat vuodet muutenkin.

Tietyllä tapaa vaarallinen ilmiö on ainakin britti  ja amerikkalaisen somen gender war. Tämä päivän feminismin muokkaama ilmiö, sanoisin. Naisten itsenäinen asene ja aseman kehitys yhteiskunnallisesti ei oikein noihin konservatismista draivinsa saaneisiin kulttuureihin sovi. Tai kitka on suuri tällä hetkellä. Seurasin joku aika sitten aika tiiviisti tätä ja osallistuin keskusteluihinkin antaen näkökulman skandinaavisen feministisen yhteiskunnan tulkkina. Huonolla menestyksellä. Aggression määrä oli aika rajaton. Keskustelu oli niin toksista että vaikutti jo mielenrauhaan. Opin siitä kuitenkin paljon. Oikein todella kantapään kautta.

Psykopatia vs sosiopatia vs aleksitymia
Ja sitten se hauskin, empatiaanalyyttinen sadismi.

Voi luonto ja sen monimuotoisuus. 

Luonto - tai kasvatus. Sitenhän mieli ja aivot kehittyvät, suhteessa toisilta saatuihin virikkeisiin. Sitä ei voi olla mitä ei ole saanut. Psykopatiassa taitaa vain aivoista puuttua se jutska, mikä hoitaisi pelon. Eräs tutkija kuvaili, miten vastaavaan tilanteeseen aivojen fysiologian osalta aikuisena päätyneet eivät enää tunteneet pelkoa. Ja unet muuttuivat radikaalisti tämän seurauksena. Aika jännä tapa elää.

Sosiopatiaa ei taideta terminä nykyään juurikaan, mutta eräs psykoanalyytikko tykkää silti kuvata osaa asiakkaitaan sosiopaateiksi - nämä ovat tyyppejä, jotka toimivat esimerkiksi Sopranos-henkisesti hankkien laittomilla keinoilla elantonsa. Eivät ole psykopaatteja, sillä hänen mukaansa tyypeillä on jossain mielensa syövereissä (joskus) toimiva sisäinen rankaisumekanismi: kun raha on "fell from a truck", ne tuhlaa nopeasti tai tulee esimerkiksi fyysisiä oireita kivun tai sairastumisen muodossa. Esimerkki sällien asenteesta oli, kuinka kertoi miten häntä on yritetty 'korruptoida' antamalla liian paljon rahaa maksun yhteydessä ja näin kokeiltu, saisiko analyytikon rikkomaan moraalisuutensa, kun tilaisuus tarjoutuu.

Narsistisessa persoonallisuudessa, samoin kuin psykopaateilla, voi olla hyvinkin korkea "kognitiivinen empatiakyky". Eli tiedetään varsin hyvin, miltä toisesta tuntuu - ja tämän ansiosta osataan sekä vetää naruista, että painella kipeistä kohdista. Tähän sopisi aika hyvin tuo ilmaisu "empatia-analyyttinen sadismi". Ilman tätä pelkän ajatuksen tasolla toimivaa empatiakykyä ei toisten sadistinen ahdistaminenkaan onnistuisi. Muutoin meno olisi kuin yrittäisi tökkiä tylpällä hammastikulla sarvikuonon kylkeä. Sadistin täytyy tietää mikä satuttaa, mutta olla kyvytön välittämään siitä, että aiheuttaa toiselle henkistä tai fyysistä kipua - mutta saada siitä nautintoa. Pahanlaatuisesti narsistiset persoonallisuudet ovat tällaisia, mutta itse en tunne bdsm-sadisteja siinä määrin, että olisin päässyt näkemään saavatko he kiksejä myös vapaaehtoisten tilanteiden ulkopuolella. Tosin, jos erään tilanteen havaintoni oli oikein, saatoin bongata yhden joka oli raivannut tiensä ammattiin ja semaan, missä hänen ei pitäisi missään nimessä antaa toimia - ja se oli karseaa katsottavaa.

Lainaus käyttäjältä: Lady Whip - 08.10.2026, 18:29

Lainaus käyttäjältä: -mark - 08.10.2026, 11:53

Lauerma nostaa videolla esiin muun muassa seuraavaa:

- Myötäkärsimyksen eli empatian puute: Miten ihmisyyden tietyn "peruspalikan" puuttuminen näkyy siinä, ettei ihminen reagoi toisen kipuun tai hätään millään tavalla.

Linkki videoon: https://youtu.be/sW4YtZdCC94?si=cP4wDICDC9jzkRfC

Mietin...autismi saattaa olla yksi tekijä jolloin ihminen näkee muut ihmiset ikäänkuin teknisinä esineinä. Siihen ei empatia mahdu. Se pitää erikseen opetella tiedon kautta. Opetella mitä on ihminen ja miten heihin pitää suhtautua.

Toinen tekijä saattaa olla liian vahva ja herkkä tunne-maailma.
Kun tulee tilanne missä näkee muiden ihmisten kärsimistä, liian suuri tunne-vyöry nousee päälle ja se satuttaa..
Siksi toisen ihmisen kipu pitää sivuuttaa koska sen näkeminen tuntuu kuin kuin itsellä olisi sama kärsimys ja kipu.. Sitä ei muutoin kestä.

Toi eka on aleksitymiaa joka linkittyy myös autismiin ja on osa antisosiaalisten päävikojen kirjoa.
Se ei ole sitä, ettei välittäisi tai että olisi välittämättä, se on vaan tyhjää.

Vähän ku että normaali ihminen kattoo taivaalle, pilvet on ohi meneviä tunteita.
Psykopaatti ja sosiopaatti kattoo samaa, ne näkee ne pilvet, muttei välitä sateesta.
Aleksitymikolle ei oo koko taivasta.

Antisosiaaliset tuntuu olevan usein sekotus näitä kolmea erilaisilla vahvuuksilla.

Antisosiaalisuus on kanssa 'vanhentunut' termi kuten sosiopatia - ainakin mitä olen aihetta tutkiskellut. Se vähän harmittaa, kun näitä herkullisia sanoja on poistettu käytöstä. Mutta sen verran mitä olen kerennyt antisosiaalisuuden määritelmästä oppia on se, että viittaa ihmisiin kenellä ei ole intressiä pyrkiä yhteiseen hyvään ja kaikkien hyvinvointiin. Sen sijaan tavoitteena on saada valtaa ylitse muiden. Sosiaalisuus ei siten tarkoita pälättämishalukkuutta, vaan kykyä yhteisyyteen. Sosiaalinen lapsi kykenee leikkimään muiden lasten kanssa sujuvasti, myös monella tapaa erilaisten lasten kanssa. Antisosiaalinen lapsi lähtisi tässä esimerkissä ennemmin rakentamaan valta-asetelmia, kiusaamaan ja työntämään jotain ulos ryhmästä. Nykysellään leviää sanonta, että ryhmissä on "two out of ten" tällaisia ihmisiä: kaksi haluaa valtaa, joten he ottavat kohteekseen vaikkapa yhden tai kaksi muuta ryhmän jäsentä. Näistä he tekevät "ongelman" vakuuttelemalla muille kuudelle, että näissä kahdessa on vikaa. Kun kuudesta (tai edes muutamasta) saadaan uskovaisia, kaksi kokee saaneensa tyydyttäväävaltaa ryhmässä. Asema ja hallinnan kokemus luo heille tunteen kontrollista. Silloin uhkaava erillisyyden kokemus saadaan painettua pois mielestä, kun muut toimivat hallittavissa olevina itsen jatkeina. Hyvällä (hurmaaminen, sukkeluus) tai pahalla (ahdistaminen, uhkaavuus). Tämä on tosi mielenkiintoista oppia huomaamaan, koska toistuu todella selkeänä kaavana tällaisten ihmisten käytöksessä.

Sosiopatia ja antisosiaalinen ovat noin muutoinkin ilmeisesti nykyisellään jaoteltu ennemmin joko psykopatiaan (biologinen tausta, ei pelon tunnetta fysiologisista syistä) tai narsistiseen persoonallisuuden rakenteeseen. Näillä jaotteluilla on järkeä siinä mielessä, että jälkimmäistä ryhmää voidaan jeesata terapiassa tavalla, mikä tuottaa isoja muutoksia. Psykopaateille voidaan puolestaan yrittää suositella elämään tavoilla, jotka eivät aiheuttaisi heille seuraamuksia - ja siinä sivussa sivulliset eivät joutuisi kärsimään niin pahasti.

Ihmiskunnan humaanius on aika uskomaton. Ainakin täällä Pohjoismaissa.