Tuoreimmat viestit1
Lounge / Vs: Millainen on hyvä pornokirja?
« Uusin viesti kirjoittanut vain_beatrice tänään kello 15:28 »Hyvä kysymys. Yhtälaillahan yhtenäinen romaani voi olla hyvä kuin kokoelma todella iskeviä novelleja. Ehkä keskeisempää on se, että ajaako valittu muoto asiansa. Toisinaan on turhauttavaa, kun tarina, jonka kannattaisi olla novelli, onkin venytetty monikappaleiseksi, taikka toisinpäin.
Omasta mielestäni onnistunut eroottinen tarina, oli se sitten yksittäinen novelli tai jotain enemmän, menee itse asiaan hyvinkin yksityiskohtaisesti ja antaumuksella, mutta samalla myös jättää tilaa ihan hyvässä uskossa harjoitetulle analyysille. Toisin sanoen, tarinassa oikeasti on jyviä pohdiskeluunkin, ilman että teemoja (sosiaalisia, psykologisia, poliittisia, hengellisiä yms.) on väen vängällä saarnanomaisesti tungettu mukaan 'syvällisen' tekeleen aikaansaamiseksi. Kirjoittajan näkökulmasta tämä näyttänee siltä, että tarinan annetaan rakentua ja samalla itse reflektoidaan sitä, että mitä elementtejä siihen on muodostumassa ja mitä suurempi implikaatioita niillä on. Jutun hauskuus on se, että niitä ei tarvitse kirjoittaa kuivasti ja raskaasti auki, vaan jättää hyvin ilmeiseksi vihjeeksi. Kauhukin toimii ~omasta mielestäni~ näin.
Tämäkin on täysin mahdollista ilman, että seksuaalinen (kinkykin) vire tarinan asetelmassa kärsii ja jotenkin tukahtuu 'kaikkeen muuhun'. Luulisin... että se toimii parhaimmillaan kun tarinan (psyko-)seksuaalinen todellisuus on kauttaaltaan limittäin sen 'muun' todellisuuden kanssa? Fantasiamaailmoja keksiessä esimerkiksi tulee keksittyä vaikkapa biologisia tai kulttuurisia asiaintiloja, jotka ohjaavat niiden armoilla elävien hahmojen kohtaamisia.
Itse suosin yksikön kolmatta persoonaa ainakin suomeksi, mutta minä-muotokaan ei aina ole huono valinta ollenkaan. Olenpahan myös tutustunut englanniksi lukiessani sinä-muotoon (reader-insert), mikä toimii lyhyemmissä ja spesifejä odotuksia varten kirjoitetussa luettavassa. Kauhean paljon en tykkää lukea näkökulmia kesken vaihtelevaa tekstiä. Ei vaan oo mun juttuni. Mutta voihan silläkin olla oma paikkansa ja lukijansa.
Omasta mielestäni onnistunut eroottinen tarina, oli se sitten yksittäinen novelli tai jotain enemmän, menee itse asiaan hyvinkin yksityiskohtaisesti ja antaumuksella, mutta samalla myös jättää tilaa ihan hyvässä uskossa harjoitetulle analyysille. Toisin sanoen, tarinassa oikeasti on jyviä pohdiskeluunkin, ilman että teemoja (sosiaalisia, psykologisia, poliittisia, hengellisiä yms.) on väen vängällä saarnanomaisesti tungettu mukaan 'syvällisen' tekeleen aikaansaamiseksi. Kirjoittajan näkökulmasta tämä näyttänee siltä, että tarinan annetaan rakentua ja samalla itse reflektoidaan sitä, että mitä elementtejä siihen on muodostumassa ja mitä suurempi implikaatioita niillä on. Jutun hauskuus on se, että niitä ei tarvitse kirjoittaa kuivasti ja raskaasti auki, vaan jättää hyvin ilmeiseksi vihjeeksi. Kauhukin toimii ~omasta mielestäni~ näin.
Tämäkin on täysin mahdollista ilman, että seksuaalinen (kinkykin) vire tarinan asetelmassa kärsii ja jotenkin tukahtuu 'kaikkeen muuhun'. Luulisin... että se toimii parhaimmillaan kun tarinan (psyko-)seksuaalinen todellisuus on kauttaaltaan limittäin sen 'muun' todellisuuden kanssa? Fantasiamaailmoja keksiessä esimerkiksi tulee keksittyä vaikkapa biologisia tai kulttuurisia asiaintiloja, jotka ohjaavat niiden armoilla elävien hahmojen kohtaamisia.
Itse suosin yksikön kolmatta persoonaa ainakin suomeksi, mutta minä-muotokaan ei aina ole huono valinta ollenkaan. Olenpahan myös tutustunut englanniksi lukiessani sinä-muotoon (reader-insert), mikä toimii lyhyemmissä ja spesifejä odotuksia varten kirjoitetussa luettavassa. Kauhean paljon en tykkää lukea näkökulmia kesken vaihtelevaa tekstiä. Ei vaan oo mun juttuni. Mutta voihan silläkin olla oma paikkansa ja lukijansa.
