2
« Uusin viesti kirjoittanut toysnstuff 14.10.2026, 21:43 »
Dissosiaatioon en oo perehtynyt sen vertaa, että ymmärtäisin mistä se dissosiaatiokohtauksesessa esille tuleva käyttäytyminen on peräisin ja millä logiikalla - että noudattaako se erilaista kaavaa kuin esimerkiksi narsistisen persoonallisuuden tapauksissa. Mutta tosiaan tuo mitä totesit lopuksi, että itse koettu puretaan toisiin, on kaava silloin, kun puhutaan tilanteista joissa aiheutetaan vahinkoa toisille. Alisteisesta asemasta valtapositioon, uhrista ja kohteesta tekijäksi. Jos ajattelisi mielensisältöä näyttämönä tuolla hetkellä, niin se kenet oli aluksi puettu kaltoinkohdellun rooliasuun on päässyt luomaan uuden teatteriesityksen, jossa hänelle itselleen on varattu paikka kaltoinkohtelijan näyttelijänä - ja kaltoinkohdeltavaksi on houkuteltu henkilö, joka ei vielä tiedä, mitä tuleman pitää. Henkilö saa samaistua sekä pahantekijään, että katsoa tämän "silmin" miten toinen reagoi ahdistuksella, pelolla, kivulla tai tuskalla. Siinä voinee tuntea voitonriemua. Ymmärtämättä, että kaikki on järjestettyä teatteria vain omassa mielessä kannetun käsikirjoituksen toistamiseksi uusilla näyttelijöillä.
Mutta tuo ilmiö, että sisäistetään itseen toisen henkilön persoonallisuuden piirteitä, on toistuvasti esillä narsismia käsittelevissä teksteissä. Narsistisen ihmisen näkökulmasta siinä otetaan kaikki hyvä ja makoisa itselle sekä sysätään kaikki huono toisiin. Henkilöstä riippuen kohde voi tosiaan omaksua näitä narsistisen henkilön ei-toivottuja ja ei-siedettyjä mielensisältöjä, esimerkiksi syyllisyyttä, häpeää, huonommuudentunnetta. Homma perustuu siihen, että narsistiset henkilöt ovat erityisen taitavia 'syöttämään' toisille mielikuvia ja käsityksiä - sekä itsestään (hyvinä ja ihailtavina tyyppeinä), että toisesta (huonona ja kelpaamattomana). Ellei sitten ole narsistin idealisoitu kohde, jolloin saa ihailua, tai tämän 'kaveri', jolloin saa kunnian nauttia tämän erinomaisuudesta ja olla myös 'hyvä tyyppi'.
Jos ajattelee vaikka lasten käyttäytymistä, niin osa koulukiusatuista lapsista päätyy itse samankaltaiseen käytökseen ja alkavat piinata toisia. Tai vielä varhaisempi prototyyppi ilmiölle voi näkyä sisaruskatraassa, jossa käytös ketjuuntuu ja nuorimmaiset saavat aina kärsiä - kunnes pääsevät itse jatkamaan perinnettä. Aikuisten kohdalla tuo on siinä vakavampaa, että siinä missä lapsi saattaa vielä voida löytää poispääsyn tällaisesta käytöksestä ja kehittyä ihmisenä huomioonottavaksi ja empatiakykyiseksi, aikuisella ilmenevä toistuva käyttäytymismalli ilmentää vakiintuneempaa tapaa olla suhteessa toisiin. Siitä on tullut osa persoonaa, mikä jollain toisella on ohimenevä toimintatapa reaktiona sietämättömään tilanteeseen.
Tuoreimmat viestit
oispa ollu keltaset 