Suurin osa tän ketjun vinkeistä on yhtä hyödyllisiä kuin autoa ajaessa sen tyyppinen apukuski joka taajamassa huutaa yhtäkkiä että "VARO! Kahdenkymmenen metrin päässä toi jalankulkija saattaa kääntyä suojatietä kohti!", "JARRUTA! Punaset palaa sadan metrin päässä!" ja osaa valistaa että bemmit sekä isot lava-autot voi käyttäytyä hassusti liikentessä, mut sit kun pitäis spotata se hirven hahmo iltahämärällä pikatien reunassa tai vinkata että "toi murina kertoo että sulla pyörii jakolaatikossa rattaat kuivina" niin hän ei sanokaan mitään.

Jos kaikki on vaarallisia ja epäilyttäviä niin kukaan ei oo vaarallinen ja epäilyttävä jolloin ne oikeasti vaaralliset ja epäilyttävät voi toimia paremmin. Et päätyykö tää ketju sittenkin vaan samentamaan vesiä tän epäsuoran omista eksistä kiukuttelun ja kilpailijoille piikittelyn lomassa?

Jos tää olis sijoittamista niin ainut todennettavissa oleva tieto on se miten esim firmalla on mennyt aikaisemmin (joka ei sekään oo tae toiminnasta tulevaisuudessa), muu on spekulaatiota ja hypeä - välillä tulee voittoa ja välillä tappioo, sitä ei voi välttää  mutta jos sais vältettyä edes sen että ei haksahda ehtaan pyramidiin tai muuhun narraukseen niin toiminta on jo hyvällä pohjalla.

Hyvän seuran löytäminen on kovaa hommaa ja en nyt oo ihan varma alkaako tää baarin foorumi siinä suhteessa hyödyllisyydeltään muistuttaa sitä paikalliselle huoltoasemalle tai kahvilalle kokoontuvaa "parlamenttia".

Yhteisönä ajatellaan olevamme äärimmäisen avoimia toistemme taipumuksille.

Me emme ole.

Miksi siis pelätä muiden tuomitsemista.

Koska muut tuomitsevat.

Miksi sitä sitten nolottaa myöntää? Yhteisönä ajatellaan olevamme äärimmäisen avoimia toistemme taipumuksille. Miksi siis pelätä muiden tuomitsemista. Miksi sitä on taipuvainen ajattelemaan että olisi jotenkin nolo.

Sanoisin, jopa väittäisin, että tuossa on takana sellainen lajillis-kulttuurinen asia kuin merkityksen perimmäinen luonne. Merkitys on eroja, se ei ole jokin "asia sinänsä". Ei ole olemassa jotain absoluuttista perusasiaa, The Thing, johon muita verrattaisiin vaan vain omaan kohtaamme nähden lähempänä ja kauempana olevia asioita. Tässä yhteydessä siitä seuraa, että samanaikaisesti ja ristiriitaisesti haemme eroja toisiimme ymmärtääksemme itseämme ja tällöin riskeeraamme ryhmään kuulumista ja hyväksyntää, jolloin tulkintamme tulos on juuri ajoittainen epäily siitä, että onkos noloo?

Nyt joku voisi lähtökohtaisesti ihan järkevästi esittää, että onpas. Vanilja on The Thing. Mutta lähdetäänpä selvittelemään tätä osiensa kautta ja otetaan tarkasteluun käsite lähetyssaarnaaja-asento (missionary position), jonka pitäisi olla vaniljaa jos minkä. Asennon nimen väitetään tulleen siitä, että alkuperäiskulttuurien edustajat ovat mukamas nähneet sen nimenomaan kristinuskoa levittäneiden lähetyssaarnaajien käyttämänä tai että lähetyssaarnaajat olisivat suositelleet sitä "uuteen uskoon" kääntyneille.  Robert Priest on kuitenkin viitannut siihen, että antropologi Bronisław Malinowskin tutkimien Trobriandsaarten asukkaiden kohtaamat valkoiset eivät olleet niinkään lähetyssaarnaajia kuin kauppiaita, plantaasinomistajia ja siirtomaavirkailijoita. Termi onkin myöhempää syntyä, vanhan kunnon Alfred Kinseyn tunnetuksi tekemä, joskaan ei välttämättä keksimä. Näennäisantropologinen "alkuperäselitys" ja nimitys ovat ruokkineet toisiaan.

Mainitun saariryhmän asukkaisiin kohdistuva tutkimus purkaa laajemminkin totunnaista käsitystä vaniljasta. Annette Weinerin mukaan seksuaalitavat eivät saarella olleet tutkimusaikaan mitenkään länsimaalaisittain katsoen konservatiivisia: Aikuisten seksuaalikäyttäytyminen on avointa, joten lapset alkavat jäljitellä sitä jo esimerkiksi kuusivuotiaina ja alkavat etsiä ja vaihtaa seksipartnereita kolmentoista iässä. Naiset ovat aktiivisia ja dominoivia partnerin valinnassa ja kulttuuri myös rohkaisee tähän. Sosiaalisia hääperinteitä ei ole, vaan suhteen alkaminen ilmenee siten, että nainen jää rakastajansa luokse koko yöksi ja tilanteen tunnustaa naisen äiti tuomalla heille aamulla yhteisen aterian.

Nyt on kysyttävä, että voiko näin "vapaamielisessä" kulttuurissa olla jotain noloo. Lajillis-kulttuurinen merkityskäsityksemme pitää huolen, että voi. "Nolous" on tulosta minkä tahansa eron havaitsemisesta ja tulkitsemisesta noloksi, se on siis ikään kuin sisäsyntyistä.

Priest, Robert J. (2001). "Missionary Positions: Christian, Modernist, and Postmodernist". Current Anthropology. 42 (1): 29–68
Weiner, Annette B. (1988). The Trobrianders of Papua New Guinea. United States of America: Wadsworth, Cengage Learning.

[...]

Huomaan täälläkin, että se heilauttaa mua hieman, kun näen samassa lauseessa sanan transvestisuus ja viittauksen muotiin. Ymmärsin kyllä, että sukupuoli-identiteetin määritelmästä saatetaan käytetään nykyään erilaista nimistystä kuin aiemmin, mutta silti. Kertoo siitä, miten herkkä se asia itselle on. Et oonko mä sittenkin nolo..

[...]

Mainittakoon, että mun tarkoitus ei ollut viitata siihen että sukupuoli itsessään (tai mikään muukaan) olisi "muoti-ilmiö" tai trendi. Tarkoitin enemmänkin sitä, että eri aikoina skenessä on tilaa vähän erilaiselle itseilmaisulle.  Joskus virtaukset on heteroseksuaalisemmat, joskus queerimmat ja niin edespäin. Kun ihminen ei koe kuuluvansa sellaiseen kategoriaan, joka on juuri nyt pinnalla, voi helposti kokea olonsa epämuodikkaaksi tai jotenkin eristyneeksi.

Aina on myös heitä, joiden kokemus ei päivity senhetkisen keskustelun mukaiseksi.

Leikkisään painiin on ilmoittautunut jo mukavasti porukkaa! 🤼 🤼🏻‍♀️
Mutta matolla on vielä tilaa useammalle painijalle.

Jos mieli tekee mukaan, laita viestiä osoitteeseen playfulwrestling@gmail.com ja ilmoittaudu mukaan!

Kannattaa tulla – ihan vaikka itse sanonkin. 😍🤼