Ilmoituksia muokattu!

46.
Musta ja seksikäs lateksinen vetoketjulla oleva tank top.

Koko XXL  (kuvassa tiedot koosta)

30e + toimituskulut

Vastauksena myös siihen, että joku mainitsi kuinka kyse on vuosien työstä : niin on. Sen mainitsin jo alkuperäisessä artikkelissani ja kyse on juuri tästä: identiteetin rakentuminen on vuosien työ, koko elämänmittainen työ, eikä sitä tule arvostella ulkoisten, teknisten yksityiskohtien kautta, kuten sen, ettei kyseinen profiili ole ollut vielä kauan käytössä. 💗

Tämä kirjoitus on tarkoituksella kärkäs ja raflaava.

Halusin sanoa tämän, jotta ihmiset muistaisivat, että kaikki on erilaisia. Voi olla joku, joka haluaa sosiaalista elämää omassa kotikaupungissaan, mutta joka kokee asiat sellaisella henkilökohtaisella tavalla, ettei itse halua niitä ääneen jakaa. Eikä tähän tulisi painostaa.
On totta, että asioista voi ja saa puhua ja monesti siinä aukeaa uusia näkökulmia ja ihminen peilaa itseään. Kyse ei olekaan siitä, etten olisi valmis puhumaan, mutta kyse on siitä, miten minut kohdataan silloin, kun koen tilanteen turvattomaksi siihen.

Eikä kaikkiin yhteisöihin voikaan päästä, se on ihan tavallista. Mutta jos jo olet siellä yhteisössä, mutta tapasi elää tätä elämäntapaa on monella tapaa hyvin avoin mutta myös hyvin yksityinen ja suljettu, sinut voidaan nähdä väärin. Eikä sekään vielä mitään. Mutta kun ihmiset alkavat ääneen kyseenalaistaa koko kiinnostustani tähän elämäntapaan sen takia, etten "uskalla" jakaa yksityiskohtia siitä, se tuntuu todella siltä, etten voi elää "kinkyyttäni" kuten toivon ja samalla osallistua ja olla sosiaalinen. Jakaminen tuntuu vaatimukselta. Kyseenalaistaminen tuntuu vaatimukselta jakaa edes jotain, että ikäänkuin todistaisin olevani yksi meistä.

Tämä artikkelini on kärkäs ja vetää mutkat suoriksi. Mietin pitkään, laitanko sanan kuppikunta koska siitä nousee karvat pystyyn. Ne ovat kuitenkin vain erilaisia joukkoja ihmisiä, joita en tunne. Ja en puhunutkaan kaikista yleisesti.

Joskus en vain koe, että saisin ääntäni kuuluviin, kun sieltä tulee ikäänkuin väärää asiaa. Ja tuntuu, että jakaminen on vaatimus sille, että voisi osallistua ja oppia uusia asioita.

Olen ollut tällä foorumilla jo aikanaan 12 vuotta sitten, mutta siirryin tässä välissä muualle.Profiilini tosiaan on tällä hetkellä uusi, koska vanhani oli poistunut. Siitä joku sitten ottikin kiinni: Enhän voi mitenkään olla kinky, kun en tälläkään foorumilla ollut kuin viikon. Ihana. 💗

Kuvittelen olevani aloittajan kanssa, jos en nyt samalla sivulla, niin ehkä samassa kirjan luvussa?

Toisaalta minäkään en ole koskaan, alle vuoden kokemuksellani, kokenut että "piireissä" olisi mikään pakko olla itse esillä. Päinvastoin kaikki ova antaneet olla rauhassa, vaikka esille tuleminen muuten on ollut aika näkyvää. Ja ihmisistä, henkisestä hyvinvoinnista huolehtiminen on ollut ihan käsinkosketeltavaa! Kiitos mm. RSykkeen Naamiaisten järjestäjille!
Jos Kaisla on kokenut konkreettista painostusta tai edes sanatonta vihjailua siitä että pitää olla jonkin tietynlainen, tai pystyä sanoittamaan itseään muille, niin se ei ole hyvä juttu.

Kyllä "piireissä" (paikallinen, Baari, FetLife) on jonkinlainen ulospäin suuntautunut virta. Kinky kuitenkin vaatii aika paljon rohkeutta tulla esille, niin ne eniten esillä olevat ovat luultavasti aika poikkeuksellisia ihmisiä. Ja he luontaisesti vetävät tai edustavat sitten niitä konkreettisia piirejä.
Ja silloin näkyvät ihmiset asettavat hieman normistoa, vaikka eivät vaatisikaan mitään muilta!

Kyllä "skene" minunkin silmin on aika voimakkaasti ilmaisevaa, hyvin poly henkistä, ja näillä vahvoilla kärkihahmoilla on suurenerginen representaatio ja usein vielä hyvin vahva kinky-kirjo. Ei se muodosta vaatimusta, mutta kyllä se asettaa kehyksen, varsinkin jos tulee yksin skeneen ulkopuolelta. Ne jotka harrastavat näkyvästi usein myös ruokkivat toisiaan ja laajentavat kokemuksiaan, kun taas jotkut vaatimattomammat harrastajat ovat tyytyväisiä vähemmälläkin tai eivät laajenna tietyn setin jälkeen.
Ja tämä kaikki on luonnollista ryhmädynamiikkaa, ilman mitään syytöksiä ketään kohtaan.

Minun lohdutukseni tähän on ollut, että kansainvälisten harvojen tilastojen mukaan selkeästi kinkyjä on useita prosentteja väestöstä. Suomenkin mittakaavassa arviolta sata- parisataatuhatta. Eli niitä jotka edustavat "jollain muulla tavalla" on iso joukko. Ja oma arvaukseni että vanilja-kinkyjä jotka eivät ehkä sanoita tai tiedosta, mutta elävät rohkeammin kuin arkiminänsä antaisi on vielä monikertainen määrä!

==> Eli minä uskon selkeästi että hiljaisempia, vaatimattompia ja toisaalta omalla - ehkä henkisellä tai vakaalla tavallaan - toteuttavia on! Ja vaikka itse olenkin ekstroverttinä paljon esillä, niin koen kuitenkin sopivani tuohon vähän vähemmän räiskyvään joukkoon. Ja siitä saan tukea sille mitä itse koen olevani.