Wildclubin kinkytapahtumat löytyvät täältä www.wildclub.fi

Tulossa! 
Ihan ku Carucellin miitti aikanaan 

Moikka. Tarve olisi henkilölle joka on taitava ja osaisi tehdä Littlelle oman pinnasängyn🥰 katselin ulkomaan sivuja ja tosi kalliilla pyytävät siellä joten kokeilen tätä kautta. Plussaa on jos asut Pohjanmaalla, pääsen kyllä tarvittaessa noutamaan.

Muutamia speksejä:
-pitää kestää n 90-100kg painoa (voi siis olla mitä materiaalia vain)
-ovet pitää saada myös itse auki ja ne on yksinkertaisilla lukoilla.
-Korkeutta saa olla, käyttäjä 165cm.
- helppo puhdistaa

Heittäkää ideoita ja saa laittaa myös kik neitisexyness.

Suukkoja😘

Tulossa ollaan 😌 saatan kyl olla myöhässä riippuu miten työt venyy

Lainaus käyttäjältä: lemmikki - 23.02.2020, 16:57

Minusta lapsettomuus ei mitenkään tee ihmistä kykenemättömäksi osallistua kirjoittamaan lapsista osana valtasuhdetta. Tällainen henkilö on esimerkiksi voinut olla valtasuhteessa lapsia omaavan kanssa. Tai saattaa muutoin omata kokemusta ja tietoa lapsista ja heidän kehityksestään. Mielenkiintoisia näkökulmia voisi tulla esimerkiksi pikkuisilta, joille D on Daddy tai isi samaan aikaan, kun hänellä on omia pikkuisia.

Lapsiperheille, etenkin äideille, luodaan niin valtavasti paineita yhteiskunnan taholta, etten usko että kukaan jolla ei olisi omia lapsia (vähintään niin, että on vastuussa heidän kasvattamisestaan - isin/äidin eri osoitteessa asuvat kumppanit eivät ole) voisi ymmärtää moista. Lasten kehityksestä voi kuka tahansa oppia jotain lukemalla kirjoja, mutta kirjat eivät ole ikinä sama asia kuin käytäntö.

Lainaus

Tälläkin foorumilla törmää usein ihmettelyyn siitä, miten lapsia omaavat voivat pervoilla tai elää valtasuhteessa. On tärkeää puhua siitä, miten senkin voi tehdä vastuullisesti.

Tämä on jossain määrin kritiikkini ydin. Kuka sen esimerkin vastuulliselle 24/7-suhteen lapsiperhe-elämälle antaa? Kysymyksen esittäminen on todella paljon eri asia kuin vastauksen antaminen.

Lisäksi 24/7-suhteissakin on todella paljon eroja. Esimerkiksi meillä jälkikasvu on yhteinen ja elämme yhdessä. Tämä tapa elää on meidän arkeamme, lapsi saa parisuhde- ja sukupuolimallinsa meiltä ihan käytännön elämässä. Valtasuhdetta ei voi tässä settingissä elää jos ei hyväksy sitä, että se näkyy myös jollakin tasoilla ulospäin. Muuten elämästä tulee epäaitoa - näytelmää lapsen edessä.

Lapsethan elävät etenkin pieninä theta-tilassa eli he eivät ole kysymään vanhemmiltaan "miksi meillä on näin, mutta naapurilla on noin" vaan ottavat sen mitä annetaan. Siinä vaiheessa kun he tulevat kysymään ollaan jo 8-vuotiaita ja yli - ja siinä vaiheessa lapset ovat sisäistäneet joitakin toimintamalleja tietämättään. Itsetiedostuksen  ja persoonallisuuden pohja on jo rakennettu. Itsekin joskus uskoin siihen, että lapsi huomaa että meillä eletään eri tavalla kuin olettavissa naapurissa: noh nyt kun ihan tätä vastausta varten kysyin lapselta onko hän huomannut meidän perheessämme eroja hänen parhaan ystäväänsä perheeseen. Aikuinen näkee selkeästi, että siinä taloudessa eletään varsin tunteikkaan äidin tahdon varassa ja isä on tausta-statisti. Lapsen vastaus taas oli, että siellä on sohva eri kohdassa kuin meillä (asuntojen pohjapiirustus on sama).

Ja sitten jos lasta ei ole ohjattu fixed-mindsettiin niin hän vastaisi selitykseen "meillä on näin, vaikka naapurilla on noin" kysymällä "miksi". Ennen kuin lapsi edes osaisi kysyä tuollaisia kysymyksiä hän hyväksyy maailman sellaisena kuin se on - erilaisia ihmisineen ilman että aikuisen täytyy tunkea siihen määrittelemään asioita. Minusta näillä kysymyksillä etupäässä vanhemmat haluavat oikeuttaa omaa suhdettaan maailmalle - sen sijaan että vain eläisivät onnellisina sitä ihanaa elämäänsä. Minusta 24/7-suhde on poikkeava tapa elää kun katsotaan kokonaisuutta, mutta se on minulle luonnollinen tapa elää. Toisaalta meidän suhteemme kehittyi orgaanisesti enkä tarkalleen ottaen edes ymmärrä miksi pitäisi rajata jotain asioita missä alistuva saa tehdä itsenäisiä päätöksiä. Eikö vain voi ylläpitää sellaista ihmissuhdetta, jossa voidaan käydä keskusteluja aiheesta kuin aiheesta? Lapsi näkee sen, että vaikka toinen vanhempi päättää niin silti käydään keskusteluja. Päättävät henkilötkin vaihtavat mielipiteitä keskustelujen pohjalta. Jos keskusteluja ei käydä niin vanhempien omissa tunnetaidoissa on vikaa, ja jos omat tunnetaidot eivät kunnossa niin he eivät myöskään pysty kehittää lastensa tunnetaitoja.

Uskon aika vakaasti siihen, että jos haluaa olla hyvä vanhempi niin ensin pitää huolehtia siitä kykenee olevansa itse lapselle esimerkki. Niin tunnetaitojen, sitoutumisen, terveellisyyden kuin turvallisuudenkin suhteen. Kaikki vanhemmat eivät ole turvallisia vanhempia, vaikkeivat olisikaan alkoholisti-nistejä. Turvattomuus voi johtua esimerkiksi vanhemman kyvyttömyydestä käsitellä ristiriitaisia tunteita tai vaikka kyvyttömyydestä myöntää olevansa väärässä (myös lapselta täytyy kyetä osata pyytää anteeksi). Kun vanhempi huolehtii ensin itsestään ihmisenä sillä ei ole merkitystä miten parisuhteen sisäiset dynamiikat on rakennettu.

Parhaat eväät lapsi saa maailmalle sillä, että hänen vanhempana rakastavat toisiaan ja luovat sellaisen parisuhteen jossa ovat onnellisia. Samalla tavalla lapsenkin pitäisi saada kasvaa omaksi persoonakseen eikä joutua tungetuksi johonkin yhteiskunnan tarjoaman "ihanne-ihmisen" muotiin.

Itselläni on 14v poika ja vaikka en eläkkään saman katon alla Herrani kanssa, on silti ajatus mietityttänyt että miten sitten.. Kyllähän sen suhde dynamiikan väistämättä näkee ja sen aistii, vaikka kyse olisikin yön yli vierailusta tms. Kutakuinkin samanlaisin ajatuksin olen asiaa lähestynyt. Kiitos tästä kirjoituksesta =)