5
« Uusin viesti kirjoittanut Hoo tänään kello 06:41 »
Gamygym:n kanssa olen yhdestä asiasta perustavaa laatua eri mieltä. Kirjoitat kyllä hyvin ja asiaa.
Ei ole mitään tutkimusta tai linkkiä tämän tueksi, mutta oma vahva mielikuvani on, että seksuaalisuuden vivahteet liittyvät hyvin paljon biologiaan ja fysiologiaan. Eivät niinkään paljon traumoihin ja identiteetin etsintään, mitä tällä sivustolla kovasti haetaan.
Naisilla fyysinen akti lisää kiintymyshormonin tuotantoa, samaa mitä esimerkiksi imettäessä ja synnytyksestä. Tämä on ihan kreisi meininki kun miettii irtosuhteita. Asia muuttuu vasta myöhemmällä iällä kun hormonitoiminta muuttuu vaihdevuosien lähestyessä. Itse olen vahvasti toiseen kiintyvä monessa suhteessa elämässäni. Ihmiset muodostuvat todella merkityksellisiksi ja seksi potentoi näitä kemikaaleja, enkä todellakaan pysty kauhean intensiiviseen irtoseksikuvioon.
Miehillä ei ole lainkaan vastaavaa, miltei päinvastoin. Ja aika tasainen libido, naiset ovat huoria ja madonnia, liittyen siihen onko ne oman lapsen äitejä vai naapurin Irmeleitä.
On eläinlajeja joilla koko seksuaalisuus liittyy vain suvun jatkamiseen. Moni tosi pariutuu ja harrastaa kiintymyksen eleitä muutoinkin. Vissiin ainakin delfiinit. Seksuaalisuus palvelee lähinnä jälkipolven syntymistä ja sen säilymistä elossa, kaikki muu on hedonistista nautinnon hakua, mikä on hienoa itsessään. Ihmisen lapsi tarvii vanhempiaan ihan poikkeuksellisen pitkään verrattuna muihin eläimiin. Meille on sisäsyntyistä siten kiintymyksen hormonitoiminta. Myös miehille, mutta se on hyvin erilaista kuin naisilla.
Uskon itse vieläpä sellaiseen, että miehille on tärkeäpää kulttuurisidonnainen oppi ja kasvatus, mitä tulee avioliittoon ja parisuhteen ylläpitoon. Naisille biologinen vietti itsessään siihen on paljon voimakkaampi. Nainen tarvitsee selviytyäkseen enemmän miestä kuin mies naista. Kun saadaan lapsia. Miehille vietti poistua kuviosta siinä vaiheessa on voimakas biologisesti. Kulttuurioppi vastuusta kannattelee tilannetta.
Tämä on se standardi, mutta sitten on kaikkea muutakin. "Man-love Thursday" ilmiö on ollut itselleni hämmästyttävintä lähiaikana ymmärtää. Tietyn kulttuurin hyvin konservatiivisen julkisivun takana oleva todellisuus. Tämän voi googlata jos ei tiedä.
Sitten toisaalta seksuaalisuuden kautta ilmennetään muitakin tarpeita. Kiintymyssuhteisiin liittyviä. Mutta ei niitäkään välttämättä voi traumoiksi kutsua, koska niitä on ihan kaikilla.
Niitä tulee koko ajan lisää elämän aikana. Hyväksyminen että niitä on ja niiden kanssa vaan ihminen elää ja ilmaisee itseään, on järkevintä. Sitten jos traumojen vuoksi mieli heittää ihan kuutamolle tai menee pakka arjessa täysin sekaisin, niin ihan terapia auttanee siihen.
Muutoin on viidakon laki selviätkö siitä mihin pääsi pistät, ja omalla vastuulla. Elämässä on myös taiteen efekti, kaikki ei ole selitettävissä. Vain koettavissa ja tunnettavissa.
Tuoreimmat viestit