Sivuja: 1 ... 3 4 [5] 6 7 ... 10
41
« Uusin viesti kirjoittanut Tiramisu 15.10.2025, 09:29 »
Pub Ulrika, osoite: keskuskatu 4, Mäntsälä Klo 17 alkaen Tervetuloa mukaan laulamaan ja tutustumaan muihin  Paikalle saa tulla vaikkei laulaisikaan
42
« Uusin viesti kirjoittanut MURU 15.10.2025, 06:13 »
tänään keskiviikkona saa tulla köysitteleen ja rentoileen mixuun alkaen klo. 18
43
« Uusin viesti kirjoittanut Everett_Reno 15.10.2025, 01:34 »
Nyt saa lippuja ticket sales have begun.
44
« Uusin viesti kirjoittanut Hiisi 14.10.2025, 21:41 »
Nysse ois taas Torstai-miitin aika, nääs. Ajateltiin käyä kiertämässä muutamia paikallisia ruokapaikkoja ja kattoo, mikä maistuu parhaiten. Lähtiskö sää mukaankin?
Paikan jakamaa infoa:
Päätuoteemme ovat tietysti erilaiset schnitzelit. Saksan ravintolaelämä, sen ruoat ja juomat ovat meille mieluisia. Näiden laadukkaiden, mutta rentojen ravintoloiden tarjonnan ja tunnelman tuomme nyt Tampereelle.
Saksalaistyylinen gastropub hemmottelee ruokailijoita sekä oluesta nauttijoita. Juomavalikoimassa on oluen ohella myös oman maahantuonnin saksalaisia viinejä.
Edenred ja E-passi käyvät.
Eläkeläis- ja Varusmiesalennus -1€
torstai | 11:00 - 23:00 (keittiö 22.00)
Tammelan puistokatu 26-28
33100 Tampere
45
« Uusin viesti kirjoittanut janeeyre 14.10.2025, 21:03 »
Tän vanhan keskustelun kiinnostavat kirjoitukset rohkaisi jatkamaan aiheesta, joka kovasti kiinnostaa.
Herkullinen häpeä. Kysyisin teiltä kokemuksista viisastuneilta ajatuksianne. Olen yrittänyt tätä kovasti pyöritellä pääsemättä riittävän tyydyttävään ymmärrykseen. Sopivissa määrin (ja aihein) nöyryytys kokemukseni mukaan auttaa pääsemään yli häveliäisyyden esteistä, se on kovasti kiihottavaa ja saattaa jopa helpottaa omaa turhan häpeän kokemista elämässä ylipäätään. Se voi kuitenkin myös aikaansaada kelpaamattomuuden kokemuksia ja äärimmillään vaikuttaa esimerkiksi itsekunnioitukseen. Miten tasapainoilla vaikutusten oikealla puolen? Miten suojautua nöyryytyksen varjoilta? Häpeän tarkoitus on varmistaa, että tulemme hyväksytyksi, ettemme loukkaa muita tavalla, että tulemme ulossuljetuksi tai hylätyksi. Miten altistaa sille itseään ilman, että se pääsee vahingoittamaan itseä tai suhdetta? Haluan heittäytyä ja olla läsnä toiselle kokonaisena itsenäni, avoimesti ilmaisten ja kokien kulloisiakin tunteita. (Ja vastavuoroisesti toisen toimivan niin.) Häpeä on tunne muiden joukossa ja haluaisin sillekin olevan tilansa.
Olen silti ensimmäisen Domini jälkeen valikoinut suhteita, joissa nöyryytys ei erityisemmin kiinnosta toista, koska en ole keksinyt, mitä pyytää toiselta tai miten pitää itsestä huolta. Kun yksi kiihottavista katselukulmistani on hyllyllä, en ole enää hetkeen etsiytynyt valtasuhteisiin lainkaan. Alistetuksi tuleminen on jollain tapaa itselleni nautittavan alentavaa, enkä koe enää mielekkäänä rajata alentamiseen liittyvää häveliästä hämmennystä, noloutta tai häpeää. Se on paitsi latistavaa niin myös jotenkin tarkoituksen vastaista. Ensimmäinen D-ihmiseni oli taitava suustaan ja nautin kovasti hänen nöyryyttävästä sanailustaan. Eikä sanat edes olleet julmia tai mitätöiviä, mikä olisikin ollut kamalaa näin miellyttämisen haluiselle. Huomasin kuitenkin alkaneeni pikkuhiljaa uskoa jotain osaa hänen sanoistaan. Se vaikutti siihen, miten oletin tai ajattelin seksikumppanieni kokevan minut. Ajattelin yhä useammin olevani hänelle ( jossain määrin heille)”vain”: vähemmän tai merkityksettömämpi. Tämä siitäkin huolimatta, että tiesin henkilön nauttivan minusta ja arvostavan vaikkapa älyäni ja ulkonäköäni. Ja olen hänelle kiitollinen monesta, enkä mistään syytä. Suhteen jälkeen olen saanut korjailtua vaikutuksia, mutta jäänyt myös pureksimaan tätä itsekseni omana keskeneräisyytenäni. Ehkä se onkin juuri vain sitä, eikä teistä kukaan samaistu tai koe pohdintaa tutuksi. Harmittaa, ettei pääse nauttimaan ihanuuksista, mutta arvostan hyvinvointiani ja nykyistä ihanaa elämäntilannettani niin paljon, etten halua myöskään ehdoin tahdoin niitä vahingoittaa.
Vinkkejä ottaisin siis mieluusti vastaan, että miten sitä pääsisi herkuttelemaan häpeällä ja kokea silti tulleensa hyväksytyksi? Otatteko dilemmaa jotenkin huomioon omassa suhteessanne? Jos niin miten?
46
« Uusin viesti kirjoittanut vanDaali 14.10.2025, 18:24 »
Kabinetti ulko-oven pielesä
47
Ohjelmakuvaukset päivitetty. Nyt on tarjolla kaikenlaista!
Rgds, Mörkö
48
« Uusin viesti kirjoittanut Mr Birch 14.10.2025, 12:17 »
Nyt se kysymys: Ovatko ihmiset parisuhteessa löytäneet onnen ja sopivan läheisyyden kumppanin kanssa, vaikka toista kiinnostaa kinkyily ja toista ei? Ja millä tavalla?
Koetanpa omalta osaltani vastata aloittajan erinomaiseen - tälläkin foorumilla tavan takaa nousevaan - kysymykseen kommentoiden aikaisempia vastauksia. Oma tilanteeni on pitkäaikainen ja rakastava vaniljaliitto, jonka rinnalla on ollut erilaisia tapoja toteuttaa kinkypuoltani, joka minulla kohdistuu spankingiin sekä saavana että antavana osapuolena. Olen törmännyt tässä vuosien varrella useampaankin järjestelyyn, missä oma rakas 100% vaniljapuoliso löytyy kotoa, ja kinky-puolisko käy sitten hakemassa täyttymystä vieteilleen suhteen ulkopuolelta. Kaikki tämä siis yleensä aivan avoimin kortein. Ainakin oma käsitykseni kolmantena pyöränä on ollut että nämä on olleet suhteellisen pysyviä kuvioita ja toimineet ihan ok.
Kävin melko pitkään naispuolisen spankoystäväni piiskattavana sekä hänen kinkypuolisonsa että oman vaniljapuolisoni tieten. Tämä järjestely toimi ja vastasi silloista tarvettani ja tilannettani hyvin. Olennaista on, että kaikki neljä ymmärsimme kuvion riittävästi samalla tavoin eli kysymys oli nimenomaan piiskan saamisen ja antamisen tarpeiden toteuttamisesta. Ainakaan me piiskattava-piiskuri-pari emme mieltäneet sitä seksuaaliseksi etenkään siinä mielessä, että se olisi parisuhteita uhannut. Sitä kehysti luottamus ja hellyys, mutta ei erotiikka. Toki on myös paljon kumppaneita liikkeellä salaa, mutta tämmöistä pettämiseksi luokiteltavaa ratkaisua en voi suositella kenellekään ihan jo pelkästään eettisistä syistä, mutta myös siksi että sellainen käynee pidemmän päälle stressaavaksi. Otan tähän Armadillon sitaattiin siltä osin eriävän kannan, että fetissi ei mielestäni välttämättä automaattisesti ole seksuaalinen siinä mielessä, että kyse olisi aina pettämisestä. Sitä voisi verrata vaikkapa ideologiaan (puolueet, uskonnolliset liikkeet ja tapahtumat) tai vakavasti otettuun harrastukseen. * Olen toisaalla (Artikkelit-osion sarjassa Teemoja hoitavasta piiskauksesta) viitannut käsitteisiin proharrastaja (pro-hobbyist) ja vakava vapaa-aika (serious leisure). Asian tämä puoli siis on, että tällainen toiminta voi olla henkisesti ja esimerkiksi ajankäytön kannalta hyvinkin sitovaa. Sitä kautta voi tulla ajatuksia, jotka rinnastavat sen pettämiseen: huomiota ja panostusta siirtyy parisuhteesta ja kodista merkittävästi muualle. *Eräät uskonnolliset liikkeet eivät katso hyvällä aktiivista (kilpa)urheilua varmaankin juuri tästä syystä: huomio kiinnittyy niistä itsestään muualle, joten sitten voikin uhata helvetillä. Nämä on vaikeita kysymyksiä. Elämässä on niin monia puolia ja aika harvalla varmaan (ainakaan erotilastoista päätellen) käy niin hyvä tuuri, että yksi ihminen täyttää kaikki tarpeet ja jonka kanssa vielä kasvaa ja kehittyy koko ajan samaan suuntaan niin, että tarpeet osuvat yksiin vuosikymmenten ajan.
...ja silloin, kun se hyvä tuuri tuntuu käyneen, joutuu tosiaan punnitsemaan asioita, kun ei pohjimmiltaan halua luopua pitkästä suhteesta, johon on sitoutunut ja jossa kokee antavansa ja saavansa rakkautta. Rakkaus on tässä jotakin, joka on laajempaa kuin seksuaalisuus. Mä näen, että lopulta se, mitä juuri sinä kaipaat ja tarvitset, ratkaisee. Kuinka elintärkeää ja elämänlaatua parantavaa mahdollisuus toteuttaa omia tarpeita sulle on?
Tässä kohtaa mietin onko aloittajan tilanteessa myös kumppanilla sellaisia tarpeita, jotka jollain tasolla hyötyisivät jotenkin avarammasta tilanteesta. Ajatus jonkinlaisesta tasapainottamisesta voi toki kuulostaa välineelliseltä ja omantunnon rauhoittelulta, mutta ymmärtämisen ja suvaitsemisen kysymykset puolin ja toisin kuuluvat tähän kuitenkin. Seksuaalisuus on valtavan suuri osa ihmisyyttä, olisitko valmis luopumaan sellaisesta? Ammattilaisen kanssa sessioiminen on hyvä vaihtoehto, joten olisiko hallitsevan osapuolen välttämätöntä löytyä kotoa?
Tältäkin osin voi pohtia, kuten yllä koin tehdä, millaisia yhteyksiä fetissin ja seksuaalisuuden kesken on. Ammattilaisen kanssa tätä voi pohtia ennakkoon ja ihan session kulun, toimintojen, tasolla. Eri asia on, miten tällaisen ruotimisen sitten henkisesti kokee eli tunteeko lukevansa omaa moraalikoodiaan "kuin piru raamattua". Toinen ääripää on sitten tiukkojen tulkintojen kanssa painiskelu: "Joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessänsä tehnyt huorin hänen kanssaan". (Matt. 5:28) Tuo lainattu raamatunkohta on ymmärtääkseni nimenomaan käskyjen farisealaisen tulkinnan kritiikkiä. Mr Birch
49
« Uusin viesti kirjoittanut Greta 14.10.2025, 09:49 »
Vaikean asia edessä olet. Itse elin vuosia samojen pohdintojen parissa, ensin suljetussa ja myöhemmin avoimessa suhteessa. Lopulta päädyin kolmekymppisenä eroamaan yli 10 vuoden suhteesta. Kaikki oli päällisin puolin tosi hyvin ja rakastin lujaa edelleen, mutta totesin, etten pystyisi jakamaan loppuelämääni sellaisen ihmisen kanssa, jonka seksuaalisuus ei kietoudu alistumisen ympärille. Viimeiset 6 vuotta olen elänyt elämäni parasta aikaa nousujohteisesti. Kohdalle on osunut huteja ja helmiä, mutta olen kasvanut valtavasti ja saanut nauttia omasta seksuaalisuudestani. Tulee uusia siistejä tyyppejä, uusia rakkaita. Loppuelämä tuppaa monesti olemaan aika pitkä aika.
Mä näen, että lopulta se, mitä juuri sinä kaipaat ja tarvitset, ratkaisee. Kuinka elintärkeää ja elämänlaatua parantavaa mahdollisuus toteuttaa omia tarpeita sulle on? Seksuaalisuus on valtavan suuri osa ihmisyyttä, olisitko valmis luopumaan sellaisesta? Ammattilaisen kanssa sessioiminen on hyvä vaihtoehto, joten olisiko hallitsevan osapuolen välttämätöntä löytyä kotoa?
Helpottaa kovasti (tai sitten ei), kun muistaa sen, ettei muutoksen varaan voi ripustautua. Sinä et muutu, toinen ei muutu. Vaikka jonkinlainen muutos on elämässä väistämätöntä, sitä ei kannata jäädä odottelemaan.
Lisäyksenä vielä sen verran, että dominoivana naisena täältä so called yksisarvismaasta on helppoa huudella, kun ajatus on, että maailmasta ei lopu ihmiset kesken. Vääriä ihmisiä on kuitenkin paljon enemmän, kuin niitä harvinaisia, itselle juuri oikeita yksilöitä. Parisuhde-elämässä navigointi on työmaa aika monelle ihmiselle, mutta siihen vaikuttaa usein hyvin moni muukin asia, kuin seksuaaliset preferenssit.
50
« Uusin viesti kirjoittanut BlackWings 14.10.2025, 06:36 »
Muutaman kerran kokeiltu lyhyt tekonahkainen käsivarsikahle. Riippuen käsien pituudesta kahle ulottuu suunnilleen ranteesta hieman kyynärpään alapuolelle. Tässäkin on nyöritykset, mutta lisäksi apuna kiristysremmit molemmissa päissä. Kahle sopii parhaiten hieman sirommalle ihmiselle tai sellaiselle, joka saa kyynärpäät selän takana melko lähelle toisiaan.
Pyydän kahleesta 20 euroa. Nouto Pirkanmaan alueelta. Tarvittaessa voin postittaa.
Kahle kiinnostaa, yksityisviesti lähetetty.
Sivuja: 1 ... 3 4 [5] 6 7 ... 10
|
Tuoreimmat viestit