Kyllä mulle on merkitystä sillä että harrastuskaveri löytyy suht inhimillisen matkan päästä, ja mun perustelut on ihan selvät.

Ensinnäkin mä olen yleensä se jolta odotetaan dominointia, koska olen sattunut syntymään tällaiseen uljaaseen miesvartaloon. Eikä siinä mitään, ihan mielelläni mä sen roolin toki toimitan.

Mun BDSM-dominointi perustuu kuitenkin tosi paljon tiettyihin mööpeleihin, joita ei niin vaan raijatakaan maan ääriin, eikä edes lähiseuduille. Eikä siinä vielä kaikki - nimittäin mun tärkein BDSM-voimavara on oma sessiopaikka, eli omistusasunto jossa ei asu vakituisesti kolmansia osapuolia. Näistä käytännön syistä muut yleensä reissaa tänne mun luokse paijattavaksi.

Mutta niin, se syy miksi mä toivon leikkikavereita mieluummin lähiseuduilta. Mä näen sen niin, että jos session eteen joutuu näkemään kauhean paljon vaivaa, niin se väistämättä nostaa session sisältöön ja sen toiseen osapuoleen (eli minuun) kohdistuvia odotuksia. Kun nyt sitten poikkeuksellista vaivaa nähneen pitkänmatkalaisen odotukset on viritetty tappiin, niin hänen on helpompi nähdä pelkästään vikoja ja puutteita kaikessa yhteisessä tekemisessä ja myös sessioiden ulkopuolisessa olemisessa ja viestimisessä. Kaikenlainen rentous ja keveys karisee jonnekin kilometrien varrelle. En väitä että asia todella on näin, mutta tää on se mun uhkakuva mikä vaikuttaa taustalla.

Sitten jos matkaa on peräti niin paljon ettei saman päivän aikana ehdi reissata edestakaisin ja vielä sessioimaan välissä, tulee kehiin myös kysymys yöpymisestä. Mulla on todella korkea kynnys tarjota kenellekään yöpaikkaa - vaikka kyseessä olisi tutumpikin tapaus - enkä mä halua ajaa mun tärkeää vierasta ulos yön selkään antoisan puuhapäivän jälkeen¹⁾.

Koska mä harrastan sessiointia puhtaasti kaveripohjalta, enkä tavoittele sillä mitään vuosisadan rakkaustarinaa, niin mun puolesta kenenkään ei tarvii todistella mulle valmiuttaan äärimmäisiin matkantekoponnistuksiin päästäkseen mun laitteisiin virumaan. Mulle riittää kun saapuu paikalle selvin päin ja suihkunraikkaana silloin kun on sovittu.

Näistä edellämainituista huolimatta mun luokse on toisinaan tultu kauempaakin kitumaan. Kyse on kuitenkin ollut enimmillään parin tunnin matkasta, ja asianomaisilla on ollut yleensä jotain muutakin asiaa tänne suuntaan. Silloin välimatka ei niin haittaa, koska se ei kuormita sessiota odotuksilla. Sessio on ollut vaan erittäin, erittäin kiva lisä reissuun

Nyt kun ajattelen asiaa enemmän, niin tää välimatkahomma pitäisi itse asiassa paikkansa vaikka etsisinkin jotain vakavampaa parisuhdetyyppistä kuviota. Kaikki parhaat jutut mun elämässä on aina lähteneet melko spontaaneista tilanteista missä on ollut helppo olla. Ja kun on helppo tulla ja helppo mennä, niin jää enemmän tilaa löytää niitä kivoja juttuja mitkä toimii



1) Joo, toki on mahdollista varata yöksi hotelli etukäteen, ja niin on jotkut joskus tehneetkin.

Nuorena olin jokusen vuoden etäsuhteessa, koska opiskelut heittivät silloisen kumppanin kanssa eri kaupunkeihin. Ja eipä se välimatka silloin suhdetta haitannut, mutta paljon kivempaa kyllä oli, kun opiskeluiden päätyttyä pystyttiin muuttamaan etäsuhde lähisuhteeksi (tai no, silloin muutettiin yhteen). Mutta nuorena tällainen olikin helpompaa. Nykyisin en lähde ehdoin tahdoin etsimään kumppania pitkän välimatkan takaa. Tässä iässä ihmisillä on usein oma elämä sen verran vakiintunut aina jonnekin - on työt ja urat, joihin on panostettu, sosiaaliset verkostot, ehkä lapsia, mahdollisesti omistusasunto, johon on kotiuduttu... Etäsuhteessa joutuisi kuitenkin jossain vaiheessa miettimään, jatkuuko suhde loputtomiin pitkän välimatkan suhteena vai muuttaako jompi kumpi luopuen samalla todella paljosta - ja kumpi muuttaa ja millä perusteella, kumman elämän asiat painavat vaakakupissa enemmän.

Itse vähän vierastan ajatusta, että todellinen rakkaus ja kumppanuus mitataan sillä, onko valmis luopumaan omassa elämässään kaikesta muusta, kun ei sen minusta tarvitsisi mennä niin. Eikä suhde ole ainoa olennainen asia elämässä. En myöskään ehkä haluaisi, että toinen luopuisi oman elämänsä asioista minun takiani, toisaalta en itsekään olisi halukas muuttamaan ja luopumaan. Ja koen kuitenkin, että etäsuhde olisi pitemmän päälle aika hankala kuvio. Jos kävisi niin, että tapaisin juuri minulle oikeanlaisen ihmisen, jonka kanssa rakastuttaisiin, ja ainoa ongelma olisi se, että hän asuisi toisella puolen Suomea, niin en silloin pelkän välimatkan takia suorilta käsin torppaisikaan juttua, mutta ei se todellakaan ihanteellinen tilanne olisi. Sen sijaan siinä vaiheessa, kun vasta luetaan deitti-ilmoituksia eikä vielä olla edes tutustuttu, rajaan hakualueen lähiseudulle ja toivon, että oikeanlainen ihminen löytyy sieltä.

Moikka. Valitettavasti näyttää siltä, että kukaan järjestäjistä ei pääse tulevana sunnuntaina paikalle. Pallo kyllä pääsee, kun eräs kinky herra suostui ottamaan sen haltuunsa. Joten sunnuntaina pelataan jälleen. Pitäkää hauskaa

Niin se vähän näyttäisi olevan. Kutsuvat itseään ravintolaksi, mutta taitavat olla enemmän oleskelutila.

Kevyempien ruokien keittiö? - jota oli kevennetty viel entisestään niin että ruokaa oli haettava muualta.  Miksi laittaa ruokalista jos kaikkia ruokia ei ole.