Kirjoittaja Aihe: Turhauduinpa bdsm:ään ennen kuin pääsin edes kunnolla vauhtiin  (Luettu 26421 kertaa)

vila

  • Vieras
Vilan kommentista jäin miettimään ... kun laitetaan Domina ja Master vastakkain toimintatavoiltaan. Näkevätkö Dominat sukupuolen ja aivojen erilaisuudesta johtuen herkemmin sen miten suhdetta voi lähteä viemään eteenpäin. Eli piiskan sijaan osataan ottaa höyhen.
Masterit turvautuvat ehkä enemmän ja useammin piiskaan ja kovempiin otteisiin.

Olen itse ainakin huomannut, että ainakin M/s-orientuneilla Mastereilla vaikuttaa korostuvan omistaminen jotenkin yli kaiken. Useat ovat vielä ihan luonteeltaankin territoriaalisia, vaikka olisivat polyjakin. Kyllä se on varmaan ihan suoraa itsekkyyttäkin ja ehkä enemmän halua kontrolloida kuin dominoida. Se mitä omassa kapeassa ympäristössäni olen huomannut niin määräily (juuri sellainen ikävä) tulee myös aika luonnostaan eikä ehkä tajuta, että joskus pitää neuvotella siitä valtatyhjiöstä eikä heti claimata sitä miten sattuu. Enkä puhu siis vain omasta Masteristani  Minä peräisin tässä kyllä enemmän Masterien itsetiedostamista kuin altistuvien joustamista. Dominoivankin olisi hyvä tiedostaa se oma tyyppinsä eikä vain haalia kaikkea mahdollista. Aika herkästi se oma turhautuminen vaikuttaa menevän "et ole truusubi"-analyyseiksi. Voihan olla että aloittajankin casessa on niin mennyt. 


NeitiM

  • Vieras
Ymmärrän tuon turhautumisen, koska olen kokenut tuon itsekin monta kertaa. Joskus mielikuvitus laukkaa nopeammin kuin todellisuus - ja toteutus. On tultu edettyä ihan liian nopeasti ja se syö pohjan hyvän suhteen rakentamiselle ja siispä - turhautunut. Toiseen on tutustuttava (euforia ja himot jätettävä taakse), jos haluaa, että suhteesta syntyy pitkä, vakaa ja antoisa suhde - elinikäinenkin suhde, jos hyvin käy. Uskoisin, että monelle riitää se yksi ainoa kumppani (ja näitä on täällä paljon, vaikka eivät täällä ole esillä).

Tsemppiä ja lycka till! Et ole ainoa, jolle noin on käynyt eikä dominoivallekaan  ^-^

Slave to be

  • Vieras
Sanouduin irti ensimmäisestä Master/slave-suhteestani. Tuntui että domilla lopahti kiinnostus ja sitä kautta myös minulla. Ei hän sitä suoraan sanonut, mutta käytöksestä huomasi ja sen vaan tunsi. Kerrottuani aikomukseni lopettaa suhde hän ei ollut juuri moksiskaan ja kertoi että on tiennyt sen jo jonkin aikaa, tuntenut.

"Christian Grey on ihan pelle jätkä! ". Ite olet ihan munaton pelle jätkä

Terv. Turhautunut

Hei,

Tiedän, että aloituksessa mainittu tilanne on sinulle nyt se akuutein. Mutta ennenkuin aletaan yhdessä rakentaa tätä ketjua, pitää tunnustaa, että hiukan jäi vaivaamaan se edellinen aloituksesi masterin kyseenalaistamisesta. Siis se, että miten se sitten käytännössä eteni, koska niin monella oli arveluita siitä, mitenkä asia toimisi, mutta harvalla tietoa. Olisiko mahdollista, että samalla kun pohditaan turhautumisen monia aiheita ja sävyjä, kertoisit meille myös sen tarinan, opiksi ja vähän niinkuin palkinnoksi tilanteeseesi eläytymisestä. Jooko?

Terveisin Vir, joka haluaa ymmärtää ihmisiä ( sis. mm. naiset, miehet, orjat ja masterit)

Okei. Minulle kyseinen suhde Masterini kanssa oli pohjimmiltaan hengellinen. Oikeasti. Vaikka en tuntenutkaan oloani "littleksi" missään vaiheessa aloitin silti tavallaan lapsivaiheesta prosessin. Nautin antautumisesta, luottamuksesta, ohjauksesta ja vahvasta kontrollista.

Jossain vaiheessa koin että joudun päästämään irti sisäisestä lapsestani, lapsivaiheesta tavallaan. Surin tätä vaihetta mutta se tuntui silti olevan välttämätön vaihe. Alkoi tuntua että astun pian murrosikään. Tässä vaiheessa koin tarvetta alkaa testaamaan Masteriani.

Täältä saamieni kommenttien ansiosta keskustelin asiasta Masterini kanssa ja kerroin halustani kyseenalaistaa hänet.  Jos lokeroiminen auttaa ymmärtämään paremmin, niin saatan tipahtaa siihen kammoksuttuun brat-lokeroon ainakin osittain. Masterini ei missään vaiheessa aiemminkan erityisesti diggaillut ns. brattailystäni. Kysyttyäni luvan ilmaista todelliset tunteeni haistatin hänelle pitkät pari kertaa. Jos en saanut tietyissä tilanteissa tahtoani läpi (jos siis kuvittelin että Masterini haluaa vain nähdä kun kärvistelen tietyssä tukalassa tilanteessa eikä suostu silkkaa piruuttaan vapauttamaan minua siitä) heittäydyin vähän hankalaksi. Kerroin olevani erittäin kiireinen sinä päivänä kun hän haluaa minut tavata. Pesen kengännauhoja koko päivän tai en vielä ollut keksinyt miksi olen kiireinen, mutta vahvasti silti tuntuu että olen erittäin,  erittäin kiireinen.

Masterini ei siis ollut erityisen innostunut kerrottuani halustani kyseenalaistaa hänet, mutta antoi luvan jos teen sen leikkisästi. Minulle siinä haiskahti vähän pelko, joten annoin asian olla. Erityisesti sen takia, että tuon jälkeen hän vältteli seuraani julkisilla paikoilla. Sanoin että kerron kyllä etukäteen jos aion häntä alkaa kyseenalaistamaan ja teen sen kuitenkin parhaani mukaan kunnioittavasti. Kerroin myös, että puhuttuani hänen kanssaan aiheesta ja saatuani luvan en koe enää niin voimakasta tarvetta kyseenalaistaa.

Näihin aikoihin alkoi sitten tuntua että kiinnostus lopahti. En edes ehtinyt kyseenalaistaa häntä. Hän antoi luvan mutta ns. seisokki hävisi. Kiinnostuksen lopahtaminen ei kyllä välttämättä liittynyt kyseenalaistamiseen millään tavalla. Minusta tuntui että hän oli pettynyt siihen etten ollut vielä siinä pisteessä jossa hän kuvitteli ja halusi minun olevan. En saanut kivusta minkäänlaisia kiksejä. En sitten minkäänlaisia.

Mr Birch

  • V.I.P.
  • *****
  • Viestejä: 1343
  • Testi näyttää, että on aika häipyä (82 % vanilla)
  • Galleria
Johduinpa miettimään, mikähän se bdsm on, johon aloittaja turhautui. Mitähän se bdsm mahtaa ajatella moisesta turhautumisesta?  8) Tuskin se menee hakkaamaan päätään seinään. Eli bdsm tai mikä tahansa siihen verrattava idea on aina yksittäistä harjoittajaansa tai etsijäänsä isompi.

Toisaalta voi ajatella niinkin, ettei mitään bdsm:ää kokonaisuutena ole olemassa, vaan on joukko käytäntöjä, joilla on sen verran yhteistä, että on jollain porukalla kannattanut omaksua asialle nimilappu. (Lyhenne BDSM on englanninkielisen Wikipedian mukaan tavattu usenetin keskusteluryhmässä vuonna 1991, ei siis ylimääräistä historian painolastia. Itseäni aikanaan samalla vuosikymmenellä huvitti spankingin luonnehdinta uutisryhmässä alt.sex.spanking: bondage for beginners...)
 
Ihan hyvä sanonta käytäntöihin suhtautumisesta on tämäkin: ei ihminen ole sapattia varten, vaan sapatti ihmistä varten (Markuksen evankeliumi 2:27). Se lausuttiin tilanteessa, jossa kuulijat halusivat tietää täsmälleen oikean tavan harjoittaa käytäntöjä, jotka kuuluvat yhteen nimellä sapatti.

Piilukko

  • Vieras
Jos ei saa kiksejä kivusta, sitten ei saa. Sitten voi jättää sen puolen bdsm:ää tekemättä, tai tehdä toisen mieliksi, mutta käsitän, että AP, masterisi jotenkin oletti, että hän voisi opettaa sinut tykkäämään kivusta? Tai siis että sinun pitäisi oppia sellaista hänen käsissään? Sellaistakin varmasti tapahtuu, mutta voi myös olla tapahtumatta, vaikka D temppuilisi miten. Oliko tämä siis sellainen asia, jonka halusit masterisi mieliksi oppia, ja joka jää harmittamaan, kun et pystynyt?

femalefeline

  • Vieras
Inspiroituneena aloittajan kirjoituksesta joskaan ei suoraan siihen viitaten sorvasin ajatuksistani ja omista kokemuksista seuraavaa.

Kaikesta oppii. Joskus myös sen että mitä kauemmin suhteessa on sitä selvemmin tulee esille ettei osapuolet vaan sovi toisilleen. Pitää muistaa että se rekissä roikkunut ihana mekko ei sit välttämättä kotona näytäkään niin hyvältä. Eikä se hyväperseinen nainen välttämätta osaakaan ottaa suihin...ja sillä Armani pukuisella sulavia puhuvalla miehellä voi olla tooosi ärsyttäviä tapoja...(kuten vessapaperirullan kääntäminen väärinpäin )

Ensi-ihastuminen peittää yleensä kaiken muun alleen ja kun hehku pikkuhiljaa häviää niin hyvässä lykyssä huomaa että okei, onhan tossa noita ärsyttäviä puolia mutta ei niin paljon etteikö voitais yrittää ihan oikeeta haasteellista arkisempaakin suhdetta jossa pitää ehkä vähän efforttiakin laittaa siihen että saa sen kiinnostuksen pysymään. Molemminpuolisesti. Kun ei olekaan enää sitä ihastusmomenttia joka korjaa kaikki virheet.

Tai. Sitten todetaan vaan että ei taida nämä palapelin palat kuitenkaan sopia yhteen, tämä oli tässä, hymyillään kun tavataan.

Siitä on sitten turha syyttää bdsm:ää..adhd:ta tai verosuunnittelua tai näiden puutetta.

If theres a will theres a way.


Sigmamies

  • V.I.P.
  • *****
  • Viestejä: 1019
  • Sanansa mittainen kusipää
  • Galleria
Kuten varmaan oon maininnut aiemminkin niin tuo kyseenalaistaminen kuuluukin mielestäni tapahtua mutta on usein aika vaikea toteuttaa oikein. Tuohon kun lisää sen ettei kivusta nauti ja tykkää brättäillä niin haastavaksi menee mutta helppoja keinoja tuollaisenkin taltuttamiseen on jos subi on niiden arvoinen  :)

Kengännauhojen pesuun sopiva vastaus olis aika sopiva : En viitsi noin tärkeitä juttuja häiritä niin ollaan nyt tästä alkaen viikko ilman yhteydenpitoa.  Niin ja jos tätä ennen jotain vastaat niin jokaisesta vastauksesta tulee viikko lisää  >:D

Tietty tuokin vaatii sen että brätti on tuttu ja tietoinen missä mennään eikä ihan kaikkiin tietenkään toimi mutta toimii luultavasti niihin itelleni sopiviin,kokeilla ei ole tarttenut vaikka brättejä ovat kaikki omat olleet  :P

Hirvaz

  • Kanta-asiakas
  • ***
  • Viestejä: 494
  • Murrur.
  • Galleria

Ihmissuhteet ovat aina hankalia, eivät vain Kinnunen kesken. Odotukset, todellisuus, kyllästyminen ...

One finds this pretty good.. .


  * )

Flikk

  • V.I.P.
  • *****
  • Viestejä: 1726
  • It's playtime;)
  • Galleria
    • Novelleja
En ihmettele, jos mielenkiinto skeneen horjuu, kun suhteen loppuminen usein masentaa riippumatta lopettajasta tai edes syistä. Mut se, että edes Domit ei ole virheettömiä eikä kaikki ehkä osaa kuljetella subia yhtään mihkään. Että seuraava voi olla paljon sopivampi just sulle ja viedä paremmin. Lopputulos on kuitenkin aika monen jutun summa. Mut täälläkin on (käsittääkseni peräti onnellisia) pariskuntia, eli utopiaa se ei ole.

Eli ku jaksaa etsiä ja tutustua, ni upeita juttuja voi olla edessä. Kyllä itse ainakin on ihan reilusti saamapuolella BDSM-jutuissa, vaikkei just nyt ketään vakkaria olekaan. Toivon ja uskon, että aloittajallekin löytyy sellanen kaveri,  joka arvostaa subiaan ja osaa näyttää sen. Mut kärsivällisyyttä tarvitaan, takeita ei ihmissuhdejutuissa useinkaan ole.

Slave to be

  • Vieras
Jos ei saa kiksejä kivusta, sitten ei saa. Sitten voi jättää sen puolen bdsm:ää tekemättä, tai tehdä toisen mieliksi, mutta käsitän, että AP, masterisi jotenkin oletti, että hän voisi opettaa sinut tykkäämään kivusta? Tai siis että sinun pitäisi oppia sellaista hänen käsissään? Sellaistakin varmasti tapahtuu, mutta voi myös olla tapahtumatta, vaikka D temppuilisi miten. Oliko tämä siis sellainen asia, jonka halusit masterisi mieliksi oppia, ja joka jää harmittamaan, kun et pystynyt?

Se se varmaan eniten harmittaa. Varsinkin kun rakastan kyseistä miestä.

IsoD

Ihan virkistävä keskustelun aloitus tai aihe on tämä. Mielenkiinnolla lueskellut noita kommentteja.  Konsensus näyttää olevan että vähä ei riitä, ei voi olla bdsm- harrastaja mikäli ei ota katuporaa perseeseen samalla kun kurkkuun työnnetään melaa, luonnollisesti kaikki aistit pimennettynä, näin karrikoidusti ilmaistuna.

Miten kukaan voi toiselle määritellä mikä, tai mitä on tämä mystinen bdsm? Esimerkiksi joku vieno  sub-neito saattaa olla omien rajojensa lähellä kun sanon että sinun pitää masturboida tässä ja nyt, edessäni. Siinähän hänelle täyttyy alistuminen, mahdollisesti saa kicksinsä ja saavuttaa tavoitteensa mitä on hakemassa.  Jos näin, niin tekeekö tämä neidosta huonon alan harrastajan, epäkelvon? (Tään Daddyn kyllä epätoivon valtaan  ;D ) Ihmisethän ovat kaikki yksilöitä ja kynnys eri sekä se miten asiat kokee.

Jos on vähään tyytyväinen ja saavuttaa omat tavoitteensa, niin uppoutumalla syvemmälle ja pyllyn huutaessa hoosiannaa tekeekö se vasta sub-neidosta true-subittaren?

Kuten täällä on monesta suusta sanottu, keskustelu partnerin kanssa on hyväksi, etukäteen niin se vähentää jälkipuheita tahi väärinkäsityksiä.  Jos molemmilla osapuolilla on sama käsitys mitä ollaan hakemassa, niin se on  :love:


IKRM

  • V.I.P.
  • *****
  • Viestejä: 1542
  • kizzzan Herra
  • Galleria
Eikö kannattais vaan todeta, että ei halut ja tarpeet matchanneet, ja jatkaa matkaa.

Ennen pitkää todennäköisesti, jos halut ja tarpeet on realistisia eikä liian suuressa ristiriidassa keskenään, osuu kohdalle se jonka kanssa natsaa, usein jopa useampikin.

IKRM

Siloposki

  • Baarikärpänen
  • ****
  • Viestejä: 725
  • Nauttii omistettuna olemisesta
  • Galleria
Minulle tulee nyt mieleen, että tässä on aloittajan edellisessä ketjussaan kuvailema/haaveilema domin haasto mennyt hieman eri tavalla, kuin mielen sisäisessä käsikirjoituksessa oli suunniteltu?

Jos joku juttu käsikirjoitetaan, niin kannattaa varmistaa, että myös toinen osapuoli on sen saanut ja luvannut sitä noudattaa.


Sauli

Kuulostaa ihan puhtaasti kahden ihmisen epäyhteensopivuudelta.

Kirjoituksen sanavalinnat kyllä pistivät suoraan ärsytyshermoon, koska tykkään vähän traumatisoituneista naisista, halailusta turpaanvetämisen jälkeen ja lisäksi olen käyttänyt termiä "sisäiset demonit" (en ole kyllä huomannut muiden käyttäneen). Onkohan mulla paha kaksoisolento :P

Nick

  • Vieras
Saattaapi olla myös top from bottom ilmiöstä kyse.