Baarin kannatusmaksut
Lainaus käyttäjältä: Chmlnidae - 06.06.2012, 07:09"Noiden väliin/rinnalle mahtuu sitten vielä monenlaista muuta "poissaoloa", joista haluaisin kuitenkin nostaa omasta mielestäni sen ylivoimaisesti tärkeimmän ja itseni eniten kiinnostavan ns. "henkisen itsensä ulkoistamisen", eli tilanteen, jossa henkilö kyllä on hyvinkin tietoinen (ehkä liiankin) tilanteesta ja ehkä tekeekin asioita tai jopa "ylisuorittaa" tilannetta, mutta ei selkeästikään ole henkisesti "mukana" tekemisessä. Tälläisessä tilanteessa henkilö voi olla muuten aivan läsnä, kommunikoida ja olla fyysisesti aktiivinenkin, mutta henkisesti, tunnetasolla, aivan kylmä ja poissaoleva."Heitän yhden sanan ja kysymysmerkin soppaan:Dissosiaatio?
"Noiden väliin/rinnalle mahtuu sitten vielä monenlaista muuta "poissaoloa", joista haluaisin kuitenkin nostaa omasta mielestäni sen ylivoimaisesti tärkeimmän ja itseni eniten kiinnostavan ns. "henkisen itsensä ulkoistamisen", eli tilanteen, jossa henkilö kyllä on hyvinkin tietoinen (ehkä liiankin) tilanteesta ja ehkä tekeekin asioita tai jopa "ylisuorittaa" tilannetta, mutta ei selkeästikään ole henkisesti "mukana" tekemisessä. Tälläisessä tilanteessa henkilö voi olla muuten aivan läsnä, kommunikoida ja olla fyysisesti aktiivinenkin, mutta henkisesti, tunnetasolla, aivan kylmä ja poissaoleva."
Lainaus käyttäjältä: kisupikkuinen - 06.06.2012, 11:21Heitän yhden sanan ja kysymysmerkin soppaan:Dissosiaatio?Tismalleen oikea termi. Eli sitä esiintyy juuri sellaisissa tilanteissa, jotka menevät kestokyvyn yli, tai ovat, kenties, jonkin aiemman trauman aiheuttamia kytköksiä tilanteeseen.
Heitän yhden sanan ja kysymysmerkin soppaan:Dissosiaatio?
Lainaus käyttäjältä: Chmlnidae - 06.06.2012, 11:35Lainaus käyttäjältä: kisupikkuinen - 06.06.2012, 11:21Heitän yhden sanan ja kysymysmerkin soppaan:Dissosiaatio?Tismalleen oikea termi. Eli sitä esiintyy juuri sellaisissa tilanteissa, jotka menevät kestokyvyn yli, tai ovat, kenties, jonkin aiemman trauman aiheuttamia kytköksiä tilanteeseen.Dissosiaation kyseessä ollessa hasteellisinta D:lle varmasti juuri onkin subin pitäminen "läsnä" , sen kun sotkee hyvin helposti tietämättään sub-spaceen. Uskoisin että, katse, kosketus ja rauhallinen ääni toimii tässä parhaiten ja tietysti toisen tunteminen on ensiarvoisen tärkeää.
Lainaus käyttäjältä: Herra_Jack - 06.06.2012, 12:06Lainaus käyttäjältä: Chmlnidae - 06.06.2012, 11:35Lainaus käyttäjältä: kisupikkuinen - 06.06.2012, 11:21Heitän yhden sanan ja kysymysmerkin soppaan:Dissosiaatio?Tismalleen oikea termi. Eli sitä esiintyy juuri sellaisissa tilanteissa, jotka menevät kestokyvyn yli, tai ovat, kenties, jonkin aiemman trauman aiheuttamia kytköksiä tilanteeseen.Dissosiaation kyseessä ollessa hasteellisinta D:lle varmasti juuri onkin subin pitäminen "läsnä" , sen kun sotkee hyvin helposti tietämättään sub-spaceen. Uskoisin että, katse, kosketus ja rauhallinen ääni toimii tässä parhaiten ja tietysti toisen tunteminen on ensiarvoisen tärkeää.Herra Jack ehtikin jo sanoa mitä itse juuri tässä mietin. Siis sitä, että dissosiaatio sopisi hyvin kuvaamaan myös subspacetilaa. Dissosiaatio-termi ei ole minulle kovinkaan tuttu, ja siksi mietin että voiko dissosiaatiota myöskin olla mukavaa variaatiota? Varsinkin jos siihen ei liity mitään aikaisempia traumoja. Monet "negatiiviset" asiathan voi olla kinkymielessä myöskin kivoja. Tai ainakin yhdestä aikaisemmasta pelkoketjusta näkyi selvästi että jotkut eivät tykkää pelontunteesta ollenkaan ja toiset taas saa siitä adrenaliinikicksejä. Ehkä dissosiaatio on samantyyppinen, että siitäkin on kivoja ja vähemmän kivoja muotoja, ja että toiset nauttii siitä ja toiset ei? Wikipedian mukaan dissosiaatio on "tavallinen puolustusmekanismi ihmisen joutuessa uhkaavaan tilanteeseen". Sessio voi olla subille (tarkoituksella) hyvinkin uhkaava tilanne, ja jokainen reagoi siihen vähän eri lailla.Mietin myös sitä, että itselläni on usein intensiivisessä sessiossa muistinmenetystä, joka näköjään myös voi liittyä disossiaatioon. Mutta mielestäni omalla kohdallani se minkä voisi kuvata disossiaatioksi ei ole sellaista ettenkö "olisi mukana", olen täysillä mukana, mutta ajattelevat aivoni (ja siksi muistikykyni) ei välttämättä ole, vaan pelkästään halut ja vaistot. Ja tuo tila (aktiivisena) taas on se minkä minä miellän henkisen kontrollin irroittamiseksi. Passiivisena versiona (fyysinenkin kontrolli mennyt) kutsun sitä subspaceksi.Tai jos tuo ei ole sitä, niin mikä teidän mielestä "henkisen kontrollin irroittaminen" on? Tai siis se mistä puhutaan ketjunaloituksessa mukavana asiana: >>Se hetki, kun luovuttaa ja päästää sen viimeisenkin kontrollin hippusen irti ja antaa tunteidensa ottaa vallan. Antaa kaiken näkyä leikkikaverilleen (ja ehkä myös itselleen) "aitona" ja "todellisena".>>Itsekontrollikin on osa omaa itseään. Se että irtautuu siitä on tavallaan myöskin yhdenlaista disossiaatiota. Ainakin noin teoriassa. Tai ehkä ymmärsin sen sanan ihan väärin.
Ihminen on oman käsitykseni mukaan tunneohjautuva, joten ei ole oleellista koemmeko kontrollin vapauttamisen vapauttavan alkukantaisen sisäisen minuutemme tuottamaan tunteita ja tuntemuksia vaiko vain tunteiden ja tuntemusten vapautuvat kontrolloimattomasti. Se toinen alussa viittaamani asia on tietoisuuden (EGO?) väistyminen, eli henkisen kontrollin irroittamisen toinen kääntöpuoli. Kun tunteet saavat lisää valtaa, tietoisuuden valta vähenee. Tietoisuus ei välttämättä kokonaan joudu hyllylle kuin pienessä määrässä irtipäästämisiä, mutta sen valta ohjata asioita, ihmisen reaktioita ja erityisesti tekoja, vähenee sitä mukaan kun tunteiden ja tuntemusten valta kasvaa. Kaksi kiimaista ihmistä kyllä hakevat kiimalleen tyydytyksen, riippumatta siitä mitä järki heille yrittää kertoa, eikä kuvioon todellakaan tarvitse liittyä mitään kinkyä Sessioissa (ja usein ihan perusvaniljassakin) henkistä irtipäästämistä pyritään joko tietoisesti tai tiedostamatta hakemaan ja se on toivottu olotila. Täydellistä heittäytymistä hetken, tunteiden, kiiman ja nautinnon vietäväksi. Ehkä jopa ajautumista sinne mystiseen subspaceen saakka ja samalla pelätään sieltä mielen syövereistä nousevia ei-toivottavia reaktioita, takaumia ja pelkotiloja. Toisinsanoen tavoitellaan positiivista dissosiaatiota ja pelätään negatiivista. Leikitellään henkisen veitsen terällä. Terän terävyys sitten liittyykin paljolti ihmisen psyykkiseen tasapainoon ja menneisyyden mahdolliseen painolastiin, eikä näiden asioiden huomioimista siksi tulisikaan koskaan unohtaa. Erityisesti, jos sitä painoastia tai epätasapainoa selkeästi on olemassa...Oma asiansa sitten on ilmiön kääntöpuoli, henkisen kontrollin tietoinen hyödyntäminen ja vahvistaminen halutuissa tilanteissa. Minulle on useampi ihminen kertonut siitä, kuinka he saattavat erityisesti henkisesti voimakkaiden sessioiden jälkeen pitää kynsin ja hampain kiinni tietoisuudestaan ja läpikäydä session tuntemuksia vähitellen tulevien päivien aikana, mutta vain pieninä palasina ja näin pyrkiä hallitsemaan ja pienentämään droppia ja siihenmahdollisesti liittyvien alakulon, ahdistuksen ja yksinäisyyden tunteita.Moni leikkikaveri on valmis vasta päivien päästä sessiosta "raportoimaan" minulle session jälkeisistä tuntemuksistaan tai edes ajatuksella yksin uudelleen läpikäymään koko session aikaisen tunnekimaran. Aivan yhtälailla heitä hyvin usein ihmetyttää, kuinka siihen voi mennä niin pitkä aika, ennen kuin he kokevat olevansa valmiita. Kun asiasta keskustellaan lisää, lähes aina syyksi paljastuu joko tietoinen tai tiedostamaton henkisen kontrollin vahvistaminen voimakkaiden tunteiden hallitsemiseksi. Kertokaahan Baarilaiset, kuinka moni täällä tunnistaa tätä samaa henkisen kontrollin voimistamista itsessään voimakkaiden session jälkeisten tilanteiden hallinnassa ja oletteko lopulta uskaltaneet päästää tunteet valloilleen, vai jäävätkö ne ehkä kapseloituina jonnekin tietoisuuden rajamaille odottamaan tilaisuutta purkautumiseen toisena hetkenä toisessa tilanteessa?Kysyn tätä, koska itse olen (jopa aika usein) saanut huomata, että nimenomaan tälläiset sessioiden tai muiden voimakkaiden henkisten kokemusten jälkeen kapseloidut tuntemukset, ovat olleet syynä sessioiden aikana purkautuneisiin voimakkaisiin takaumiin liittyviin reaktioihin ja tunteen purkauksiin... Aivan kuin todellakin alitajuntaan kapseloidut tunnereaktiot session vaikutuksesta ja henkisen kontrollin vapautumisesta johtuen olisivat pääseet lopulta vapautumaan kapseleistaan ja nousemaan yllättäen pinnalle siinä hetkessä, kun niitä juurikaan ei olisi kaivattu...Ja tuollaisessa tilanteessa en itse oikein keksi enää mitään muuta toimintatapaa, kuin rauhoittaa tilanne ja käydä läpi yllättäen vapautuneen tunteen syitä ja siitä nousseita uusia tuntemuksia niin kauan, että toinen on taas valmis jatkamaan tai saavuttaa uudelleen kontrollin. Tälläisessä tilanteessa, jossa yllättävä ja ei-toivottu reaktio yllättää ihmisen itsensäkin, on toisen ihmisen syyllistäminen tai huomiotta jättäminen pahin mahdollinen vaihtoehto. Erityisesti, jos puhutaan vielä vapautuneen tuntemuksen aiheuttamasta voimakkaasta negatiivisestä dissosiaatiosta.Kirjoitan näitä ajatuksiani tänne toivoen jo käydyn kaltaista älyllistä keskustelua aiheesta siitä kiinnostuneiden ihmisten kanssa sekä antaakseni neuvoja ja kokemuksiani niiden käyttöön, jotka niitä arvostavat ja ovat niistä kiinnostuneita. Allekirjoitan Opien näkemyksen siitä, että ne joiden näistä kaikken eniten tulisi oppia, nauravat tälle koko muka-hienostelevalle keskusteluketjullemme, mutta ehkä voimme tälläkin keskustelulla auttaa hieman niitä, jotka etsivät sitä omaa D-ihmistään, löytämään parempia keinoja arvioida parhaiten itselleen sopivan vaihtoehdon ja karttamaan niitä, joiden tavoitteet ja itsetietoisuus ovat jossain ihan muulla tasolla -Mr.Inathu, joka ei koskaan kyllästy ihmettelemään ihmismielen esille loihtimien tuntemusten kirjoa ja monimuotoisuutta
Jäin miettimään sitä, jos saavuttaa tunteen, että on turvassa itsensä kanssa, vapauttaako tämä ottamaan vastaan ja olemaan.Vaikka olisi subina ja hetkessä jossa pyritään turvattomuuden illuusioon, subin perusta pohjalla olisi se, että hänen perusturvallisuutensa on kunnossa ja siihen nojaten saa tapahtua mitä tahansa, löytyy tunne selviytymisestä.Tämän kautta ihmisellä ei ole tarve luoda suojakuoria.Ilmeisesti kallio jalkojen alle rakennetaan jo varhaisessa lapsuudessa.Sen päällä saa vapista ja huojua, perusta on kuitenkin kunnossa.
Heh, joo, hifistellään me henkiset syväkurkut
Ja minun viehtymykseni kinkyyn perustuu juuri tälle kytkimelle. Haluan ajattelun off:ille, ja tuntemisen ja kokemisen on:nille. Siinä yksinkertaisuudessaan koko homman kluu.
Mitä vapaammin ihminen kykenee vapauttamaan tunteensa ja keskittymään tuntemusten kokemiseen, sitä vähemmän tilanteeseen jää tilaa rationaaliselle ajattelulle ja päätöksenteolle. Mitä lähemmäs tuntemisenpäätä kytkintä liutetaan, sitä vaikeammaksi se helposti muodostuu, kun rationaalinen puoli alkaa jarruttelemaan.