Kinkyseksuaalit seksuaalivähemmistönä?

[fido]

Kokeeko kukaan teistä kanssakinkyistä kuuluvansa kinkyytensä perusteella seksuaalivähemmistöön? Esim. jos on cis-hetero, niinkuin itse olen, eli lukeudunko "seksuaalienemmistöön", mikä se ikinä onkaan, eihän sellaista voi olla olemassa. Kaikki nyt ovat omanlaisiaan kaikissa spektreissä. Sana kinkyseksuaali on itselleni aivan uusi termi, sitä käytettiin jossain vaniljamediassa.

Kysymys tuli mieleeni lukiessani Rob Halfordin kirjaa: Tunnustan - omaelämäkerta (suosittelen vahvasti). Kaikkihan toki tietävät, että Rob Halford on heavymetalpäällikkö, joka on homoseksuaali. Kirjan pääteema on Robin tarina siitä, miten hän pystyi löytämään rakkautta maailmassa, jossa homoja pidettiin paarioina ja tautipesäkkeinä. Asiat ovat tietysti muuttuneet parempaan suuntaan kaikille kaikissa mahdollisissa spektreissä.

Lukiessani tarinaa pystyin samaistumaan vahvasti Robin tunteisiin, joka joutui taistelemaan oikeudesta rakastaa, saada rakkautta. Enkä tässä asianyhteydessä viittaa taistelulla aktivismiin, jolle nostan hattua ja korkealle, vaan Robin taisteluun itsensä kanssa. Rob on todennut jättävänsä aktivismin niille, jotka osaavat sen paremmin. Samaistuessani voimakkaasti Robin tunteisiin tunsin syyllisyyttä siitä, että miten minä "enemmistöön" lukeutuva hetsku kehtaan tuntea näin, minä suomiutopiassa asusteleva kermaperse, joka voi leikkiä mitä huvittaa. Ei tietenään tarvitse tuntea syyllisyyttä. Saan tuntea kaikkia tunteita. En toki vertaa itseäni yksi yhteen keneenkään, joka on joutunut vähänkään taistelemaan näiden asioiden kanssa. Itselläni ei ole mitään taistelua ollut. Sellainen kokemus minulla on, kun olin nuori uros vuonna 2007, niin kerroin yhdelle kaverille kinkyydestäni, ja voin sanoa, että se ei mennyt hyvin. Ei jäänyt mitään hampaankoloon, luultavasti. Asiaan ei ole palattu sen jälkeen, eikä palata.

Musasuositus: Judas Priest- Raw Deal   https://www.youtube.com/watch?v=xAgJe7TTG8U

[VeraT]

Tämä aihe nousee välillä keskusteluun, vaikka tästä on jo monia keskusteluita.

Tässä esim yksi keskustelu aiheesta: https://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=24420.msg444153#msg444153

Oma mielipiteeni sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvana on, ettei kinkyys sinällään ole seksuaalivähemmistöön kuuluva asia.

[peltsi]

Tässä vastaavasti suomalaisen kinkytutkijan tekstiä aiheeseen liittyen: https://johannapohtinen.wordpress.com/2019/09/02/kinky-mieltymys-identiteetti-seksuaalivahemmisto/

Koska kinkyys voi olla ihmistä ensisijaisesti määrittävä seksuaali-identiteetti, ja mieltymys huomataan usein jo nuorena, mielestäni kinkystä voidaan puhua seksuaalivähemmistönä. Kinkyyn ei kohdistu vastaavaa systemaattista sortoa, kuten vaikkapa homoseksuaalisuuteen, mutta mielestäni näitä kahta ei tulisikaan verrata toisiinsa. Kinky ei ole vain jokin mieltymys sen jonkin oikeamman seksuaali-identiteen päälle. Kinky ei myöskään ole sukupuolivähemmistö sorron kautta, vaan pikemminkin siksi, että identiteettinä ja seksuaalisuutena kinkyt ovat yhteiskunnassa vähemmistössä – kinkyjä on tutkimusten mukaan vähemmän kuin vaniljoja.

[KumiTuomas]

Vastauksena kysymykseen: Kyllä mä tunnen kuuluvani seksuaalivähemmistöön. Ja koen kinkyyden ensisijaiseksi seksuaali-identiteetikseni.

Omat kokemukset kinkyydestä ystäville kertomisesta on olleet vain postitiivisia, ja monet olleet uteliaita skenestä ja Club X:stä. Ihan silkasta uteliaisuudesta: Fida, miten sun kaverisi otti sun kertomises vastaan, kun meni ilmeisen apeasti?

[Kesyeläin]

Kyllä. Koen kuuluvani seksuaalivähemmistöön, toki itse en ole vuosiin kokenut olevani hetero, mutta nykyisellään yleisesti ilmaisuni on "panseksuaali, koska kinkyys ei käy määritelmäksi" (tää siis jos koen voivani olla aidosti avoin asiasta, muuten saatan yhtä hyvin ilmoittaa, ettei taida kuulua kysyjälle)

Kinkyyden syrjintä taas on oma jännä keskustelunsa. Rakenteellista sortoa on vaikeampi olla kun kyseessa on asia jonka voi (ja joka yleisen mielipiteen mukaan pitää) pitää salassa. Mutta sinällään vertailu on minusta hedelmätöntä. Luulisin kuitenkin, että useampi kuin yksi osajoukko voi kokea syrjintää samaan aikaan!
Jos seksuaali-identiteetin osa-alue on pilkattavana, esitetään julkisesti pelkkänä vitsinä. Niin kyllä se allekirjoittaneesta tuntuu aika paskalta ja me/ne-henkeä ruokkivalta syrjivältä käytökseltä.

Unohtamatta sitä, että on tainnut olla tapauksia joissa kinkyä seksuaalisuutta on ruodittu huoltajuuskiistoissa.
(Tai sitten pelko tästä ja keskustelut on aiheuttaneet valemuistoja)

[fido]

Vastauksena kysymykseen: Kyllä mä tunnen kuuluvani seksuaalivähemmistöön. Ja koen kinkyyden ensisijaiseksi seksuaali-identiteetikseni.

Omat kokemukset kinkyydestä ystäville kertomisesta on olleet vain postitiivisia, ja monet olleet uteliaita skenestä ja Club X:stä. Ihan silkasta uteliaisuudesta: Fida, miten sun kaverisi otti sun kertomises vastaan, kun meni ilmeisen apeasti?

En ollut ajatellut asiaa etukäteen minään "kaapista tulona". Kerran vaan tuli joku rehellisyyskohtaus ja kerroin käyneeni kaksi kertaa ammattidominan käsittelyssä ja näytin rusottaviksi piiskattuja persposkiani kaverille. Ei se kaveri mitään kakistellut. Näytti ehkä vähän hölmistyneeltä. Ei sillä kertaa mitään. Mutta joku kerta myöhemmin kun istuttiin baarissa kännissä, niin kaveri palasi asiaan varsin negatiivisella sävyllä. En muista mitä siinä tarkemmin sanottiin, mutta kaveri vihjaisi että: "Olisit nyt edes ollut homo, kuin tuommoinen". En muista millä nimellä hän minut haukkui.

Eihän se nyt ollut minulta mikään oikea tapa tuoda asia esille yhtäkkiä paukauttamalla faktat pöytään ja esittelemällä piiskattuja persposkiani. En minä silloin vielä ymmärtänyt mistään hienotunteisuuksista vaniljaoletettuja kohtaan.

[KumiTuomas]

Vastauksena kysymykseen: Kyllä mä tunnen kuuluvani seksuaalivähemmistöön. Ja koen kinkyyden ensisijaiseksi seksuaali-identiteetikseni.

Omat kokemukset kinkyydestä ystäville kertomisesta on olleet vain postitiivisia, ja monet olleet uteliaita skenestä ja Club X:stä. Ihan silkasta uteliaisuudesta: Fida, miten sun kaverisi otti sun kertomises vastaan, kun meni ilmeisen apeasti?

En ollut ajatellut asiaa etukäteen minään "kaapista tulona". Kerran vaan tuli joku rehellisyyskohtaus ja kerroin käyneeni kaksi kertaa ammattidominan käsittelyssä ja näytin rusottaviksi piiskattuja persposkiani kaverille. Ei se kaveri mitään kakistellut. Näytti ehkä vähän hölmistyneeltä. Ei sillä kertaa mitään. Mutta joku kerta myöhemmin kun istuttiin baarissa kännissä, niin kaveri palasi asiaan varsin negatiivisella sävyllä. En muista mitä siinä tarkemmin sanottiin, mutta kaveri vihjaisi että: "Olisit nyt edes ollut homo, kuin tuommoinen". En muista millä nimellä hän minut haukkui.

Eihän se nyt ollut minulta mikään oikea tapa tuoda asia esille yhtäkkiä paukauttamalla faktat pöytään ja esittelemällä piiskattuja persposkiani. En minä silloin vielä ymmärtänyt mistään hienotunteisuuksista vaniljaoletettuja kohtaan.

No ymmärrän joo, että ei nappaa ton kaverin kanssa asiaan palata. Ehkä se ei lopulta oo omasta lähestymistavasta kiinni, jos toisen mielestä pervous on vielä homouttakin ällöttävämpää. Ilahduttaa mua silti pikkasen visio spontaanista piiskapyllyn esittelystä. 

[Carrowfan]

Mutha leimattais heteroks yläastee perusteel mut jännä juttu tulee siit et seksi ei vaa kiinnosta joten määrittelen sit itteni aseksuaaliks.

[Raduni]

Kinkyys on sinänsä laaja konsepti, ja täälläkin on varmasti ihmisiä jotka ovat vain tulleet uteliaisuuttaan kokeilemaan erilaisia asioita. Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että osa meistä ei ole tässä maailmassa luokkaretkellä vaan vankina. Toisille meistä se suuntautuminen on elämänmittainen, muuttumaton ja tullut jostain ulkopuolelta ilman omaa valintaa.

Sohaisen varmaan nyt ampiaispesää, koska yleinen konsensus lienee se että virallisesti seksuaalivähemmistöiksi hyväksytyillä tahoilla on asiat paljon huonommin kuin kinkyillä. Voin kuitenkin aivan hyvällä omallatunnolla sanoa, että ajatuksen tasolla olisin ollut koska tahansa paljon mieluummin esimerkiksi homo kuin heteroseksuaalinen fetisisti. Ai miksi? No esimerkiksi koska

• minulle olisi ollut tarjolla järjestäytynyt turvaverkko, yhteiskunnallisesti aktiivinen edunvalvoja sekä apua tai vertaistukea vaikeissa asioissa
• suuntautumiseeni olisi suhtauduttu yleisesti positiivisemmin eikä sitä olisi näin voitu käyttää samalla magnitudilla esimerkiksi kiristämisen välineenä
• negatiivinen suhtautuminen suuntautumiseeni tai sitä kautta minuun olisi ollut sosiaalisesti paheksuttavaa
• olisin itse voinut tuoda suuntautumistani positiivisessa valossa ilmi eikä sitä olisi tarvinut tukahduttaa
• suuntautumiseni negatiivista vaikutusta elämänlaatuuni ei olisi väheksytty tai sen olemassaoloa kielletty kokonaan

Noita esimerkkejä voisi keksiä kasapäin lisääkin.

[Kinkykundi]

Rakenteellista sortoa on vaikeampi olla kun kyseessa on asia jonka voi (ja joka yleisen mielipiteen mukaan pitää) pitää salassa.

Syrjintäähän voidaan nähdä missä halutaan; nykyinen syrjintä-käsite lähtee siitä, että uhriutuva osajoukko ei saa erityiskohtelua. Uhriutuminen on subjektiivinen käsite, ja jos yksikin ryhmän edustaja kokee tulleensa syrjityksi, on silloin koko ryhmää syrjitty. Asia huomioiden väite ettei rakenteellista sortoa ole, on kyllä aika rohkea - erityisesti kun joku jo kertoi kokeneensa tulleensa syrjityksi.

seksuaali-identiteetin osa-alue on pilkattavana, esitetään julkisesti pelkkänä vitsinä. Niin kyllä se allekirjoittaneesta tuntuu aika paskalta ja me/ne-henkeä ruokkivalta syrjivältä käytökseltä.

Tottakai sitä vitsiä voi tehdä; eikös vitsailu ole sallittua silloin kun se kohdistuu omaan viiteryhmään? Vai tarkoititko, että tämä oli esimerkki rakenteellisesta syrjinnästä?

[PuolivilliNaaras]

Minun mielestäni kaikki seksuaalivähemmistöt ovat seksuaalivähemmistöjä riippumatta siitä, paljonko syrjintää kyseinen ihmisryhmä kokee. Jos esim. homojen syrjintä loppuu, he eivät muutu osaksi enemmistöä.

T: sateenkaareva kinkypervo

[fido]

Vastauksena kysymykseen: Kyllä mä tunnen kuuluvani seksuaalivähemmistöön. Ja koen kinkyyden ensisijaiseksi seksuaali-identiteetikseni.

Omat kokemukset kinkyydestä ystäville kertomisesta on olleet vain postitiivisia, ja monet olleet uteliaita skenestä ja Club X:stä. Ihan silkasta uteliaisuudesta: Fida, miten sun kaverisi otti sun kertomises vastaan, kun meni ilmeisen apeasti?

En ollut ajatellut asiaa etukäteen minään "kaapista tulona". Kerran vaan tuli joku rehellisyyskohtaus ja kerroin käyneeni kaksi kertaa ammattidominan käsittelyssä ja näytin rusottaviksi piiskattuja persposkiani kaverille. Ei se kaveri mitään kakistellut. Näytti ehkä vähän hölmistyneeltä. Ei sillä kertaa mitään. Mutta joku kerta myöhemmin kun istuttiin baarissa kännissä, niin kaveri palasi asiaan varsin negatiivisella sävyllä. En muista mitä siinä tarkemmin sanottiin, mutta kaveri vihjaisi että: "Olisit nyt edes ollut homo, kuin tuommoinen". En muista millä nimellä hän minut haukkui.

Eihän se nyt ollut minulta mikään oikea tapa tuoda asia esille yhtäkkiä paukauttamalla faktat pöytään ja esittelemällä piiskattuja persposkiani. En minä silloin vielä ymmärtänyt mistään hienotunteisuuksista vaniljaoletettuja kohtaan.

No ymmärrän joo, että ei nappaa ton kaverin kanssa asiaan palata. Ehkä se ei lopulta oo omasta lähestymistavasta kiinni, jos toisen mielestä pervous on vielä homouttakin ällöttävämpää. Ilahduttaa mua silti pikkasen visio spontaanista piiskapyllyn esittelystä. 

Kyllä se kaveri suhtautuu ja suhtautui jo silloin homoihin hyväksyvästi ja positiivisesti ja olisi hyväksynyt sen vaihtoehdon minullekin. Mutta kinkyys oli liian haasteellinen asia hänelle. Ja onko niin, että jotkut kinkysuuntaukset ovat vaikeampia hyväksyä kuin toiset? Esim. jos mies on alistuva naiselle, kuten itse olen, niin se voisi olla pahempi kuin se, että mies on dominoiva naiselle. Toisaalta nyt kun alan muistaa asian paremmin, niin kyllä siinä oli kaapista ulos tulemisen tarvetta sittenkin. Kyllä se niin oli. Kinkyyteni alkoi siihen aikaan muodostua seksuaali-identiteetikseni.

[Sukkanauhafani]

Alkuperäisen kysymyksen vastaus riippuu siitä miten koko kinkyilyn tulkitsee ja mitä seksuaali-identiteetti tarkoittaa.

Itselleni kinkyily on kiva mauste ja yksi tapa millä saa vaihtelua sekä tietynlainen seksuaalisuuden avoimuuden symboli. Mutta se ei ole osa seksuaalisuutta samalla tavalla kuin heterous, että kykenisin ainoastaan kinkyseksiin. Vanilja on kans ihan jees, mulle avainasemassa on se vaihtelu. Joten ei, ei se minulle ole osa identiteettiä. Olen jotensakin merkittävän kevytkinky siis verrattuna moniin esimerkiksi tällä palstalla kirjoitteleviin. Enkä ole myöskään kiinnostunut jakamaan sitä puolta itsestäni kuin ensisijaisesti kumppanin kanssa; en koe menettäväni mitään olemalla siitä puhumatta.

Sen sijaan ymmärrän kyllä jos jollekin, jonka koko seksuaalisuus painottuu kinkypuolella tai jolle se on elämäntapa, se sitä olisi. Tällöin ymmärrän hyvin myös tarpeen puhua asiasta, koska se on osa minuutta ja jos sitä ei voi jakaa läheistensä kanssa, tuntuu varmaan siltä että osa minuutta on jotenkin vääränlainen muiden mielestä?

Tuollainen "syväkinkyys" on varmaan luonteeltaan hyvin erilaista kuin mitä se on mulle - itselläni se on enemmän samantasoista kuin että tykkäisi tosi paljon jostain tietystä jäätelöstä. Sen jakamatta jättäminen ei kavenna kuvaa musta ihmisenä, eikä sillä ole merkityistä kuin potentiaalisten kumppanien kohdalla.

[PallasAthene]

En koe. Mielestäni ei vaikuta elämääni samalla lailla, kun seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ystävieni elämään kyseinen asia voi vaikuttaa. En koe myöskään samalla tavalla "tasa-arvoasiana", koska kinkyys on asia, joka ei välttämättä tule esiin niillä elämän osa-alueilla, joissa voisi olla sortavia asenteita.

Mutta olen kyllä identiteetiltäni jossain määrin kinky, ja seksipositiivinen myös. Ja sukupuoleeni ja seksipositiivisuuteen liittyy joskus aika ikäviäkin asenteita. Samoin esimerkiksi ikäeroon kumppanini kanssa. Mutta se on toinen juttu, ja sitä ei kysytty

[stoge]

Vähän samalla kannalla kun Radiuni on eli kyse on siitä, kuinka pitkälle kinkeys määrittelee ihmisen.

Mitä enemmän kinkeys siirtyy neljän seinän sisältä tai makkarista arkielämään, sitä enemmän tulee vastareaktioita.
Suhteessa vaikkapa homoihin, kinkyjen tasa-arvo asiat on ihan lapsenkengissä ja hyväksyntä on minimaalista.

Esimerkkinä voi yrittää vaikka virallistaa suhteensa koiransa kanssa.

Ja jos sen herneen ottaa pois nenästä siitä, että homoliitot taas kerran mollattiin ja hetken miettii,
että jollekulle se suhde sen koiran kanssa voi tosiaan olla se elämä, niin voi miettiä, että miten hyvin
se tasa-arvoisuus ja hyväksyntä ja sellaset toteutuu omalla kohdalla ja kuinka pitkä matka siitä on
yleismaailmalliseen tai yhteiskunnalliseen hyväksyntään.