Kirjoittaja Aihe: Sinkkuihmisten polyamoria ja muut polysuhteet  (Luettu 47542 kertaa)

Miss Dizzy

  • Vieras
Vs: Sinkkuihmisten polyamoria ja muut polysuhteet
« Vastaus #30 : 06.10.2017, 17:12 »
Ihmissuhdeanarkia - termi, jota en ennen ollut kuullut, mutta johon heti pystyin samaistumaan. Mulle ihmissuhteissa parasta on, kun ne pääsevät kehittymään omalla painollaan: ystävyyssuhteiksi, panosuhteiksi, romanttisiksi suhteiksi tai sitten jotain niiden väliltä tai vaikka kaikkea niitä kerralla.

"Ihmissuhdeanarkiassa tärkeää on molemminpuolisuuden periaate: me teemme yhdessä nimenomaisesti ja vain asioita, joita molemmat haluavat, siinä ovat suhteemme rajat." (Wikipedia, polyamoria)

Mä koen, että kukaan ihminen ei pysty täyttämään kaikkia mun seksuaalisia haluja ja muita ihmissuhdemieltymyksiä, mutta ne on kaikki kuitenkin mulle tärkeitä. Ahdistun pelkästä ajatuksesta, että mun pitäisi sitoutua vain yhteen elämänkumppaniin. Tämän kumppanin kanssa tekisin asioita, jotka hänen kanssaan toimivat parhaiten, sillä en halua/voi vaatia toista tekemään vuokseni asioita, jotka eivät häntä kiinnosta. Tällöin muut mielihaluni jäisivät kuitenkin tyydyttämättä ja turhautuisin nopeasti. Tällaisessa tilanteessa elettyäni, olen todennut, ettei monogaminen perinteinen parisuhde ole minulle ollenkaan sopiva vaihtoehto.

Tällä hetkellä minulle parhaiten toimiva tapa toteuttaa itseäni ja seksuaalisuuttani on seuraavanlainen: tutustun ihmisiin avoimin mielin ja katson, mihin välillämme oleva dynamiikka ja kemia meidät johdattaa. Alusta asti painotan rehellisyyttä, luottamusta, keskustelua ja fiiliksen mukaan menemistä. On ollut hirveän vapauttavaa, kun on päässyt irti "Voisiko hän olla tuleva aviomieheni/-naiseni?" -ajattelusta. Nyt sen sijaan, että haikailisin elämääni yhtä ylitse muiden olevaa elämäni prinssiä/prinsessaa, on minulla laaja ihmissuhdeverkko, joka koostuu monenlaisista ihmisistä. Nämä kaikki suhteet antavat minulle eri asioita ja niissä kaikissa pääsen toteuttamaan eri puolta itsestäni. Suhteet ovat kehittyneet, ilman että niitä on määritelty tai että niille on annettu tarkkoja raameja. Tällöin on mahdollista tehdä toisen kanssa juuri niitä asioita, mistä yhdessä nautitaan eniten.

Itselleni mustasukkaisuus on varsin vieras tunne. Tämä mahdollistaa ajattelumallin, jossa minulle läheisen ihmisen kokema ilo ja nautinto on aina vain positiivinen asia, oli hän sitten kokenut tämän minun kanssani tai jonkun toisen. Ei toisen ilo ole minulta pois. Tämä pätee minulla niin puhtaisiin ystävyyssuhteisiini, kuin muihinkin ihmissuhteisiini. Tärkeintä on rehellisuus, luottamus ja itsensä sekä toisen kuunteleminen.

Tähän asti olen kuvannut itseäni vapaamieliseksi ja avoimeksi sinkkuilijaksi, sillä en ole kokenut  termin "sinkkupolyamorinen" kuvaavan minua - ehkä tästä eteenpäin saatan kuvata itseäni joskus myös suhdeanarkistiksi. Uskon, että parhaat ihmissuhteet syntyvät siten, että ne rakennetaan ilman yhteiskunnan tai muiden rakentamia raameja ja ennakko-odotuksia, kuunnellen vain osapuolten omia haluja ja tunteita.

Toivon kaikille rakkautta, läheisyyttä, tunnetta ja nautintoa, suhteen osapuolille parhaalla tavalla toteutettuna :love:

Jersey

Vs: Sinkkuihmisten polyamoria ja muut polysuhteet
« Vastaus #31 : 06.10.2017, 19:09 »
Mizz Dizzy: Kirjoitit auki mun ajatukset varsin hyvin :love: Kiitos siitä.
Terveisin toinen Liisa Ihmemaassa.

RuoskaMikko

  • Vieras
Vs: Sinkkuihmisten polyamoria ja muut polysuhteet
« Vastaus #32 : 07.07.2019, 18:04 »
Tunnistan itseni polyksi koska haluan kumppanini olevan vapaa ja toteuttavansa itseään ilman että mä estelen. Mulle on aika sama näenkö kumppanini kumppaneita ja mitä ne touhuaa, kunhan kumppani saa olla niinkuin tuntuu oikealta.

Jos tulee oikeantuntuinen ihminen vastaan niin olisi kiva jos ei kummankaan tarvitsisi pidätellä. Yhteisymmärrys on must, samoin toisen muuttuvien tunteiden huomioiminen.

Samoilla linjoilla Miss Dizzyn kanssa. Mulla ei ole ollut mustasukkaisuutta, epätervettä obsessiota kyllä, mutta olen saanut sen aika hyvin hanskaan vaikka oli siinä työtä. Eikä se pakkomielle estä polyamoriaa sinällään, se estää kaikki suhteet missä on vähän enempi tunteita koska sitten kun toinen ottaakin omaa aikaa niin tulee se "ei helvetti...". Helpotti kun opin arvostamaan toisen onnea enemmän ja tajuamaan että toisen oman ajan otot ym ei johdu yleensä musta, ja jos johtuu niin hyvä että ottaa aikaa että voi sitten paremmin.

Mä otan ihmissuhteet kohtaamisina jotka kestää sen verran kun on hyvä. Voi olla ohikulkija kadulla, viikon parin ihana sänkytuttavuus, tai vuosikymmenien ystävä. Elän oman pääni mukaan. Itsensä ja muiden sisäisen äänen kuuntelu on tärkeetä.

piiskaanjapuren

Vs: Sinkkuihmisten polyamoria ja muut polysuhteet
« Vastaus #33 : 06.04.2023, 18:30 »
Muita varoitusmerkkejä (jenkkikielellä ”red flags”):
- Suhteen muiden osapuolten tapaamiselle tulee aina joku ”yllätyseste”. Kokemukseni perusteella sinkun hälytyskellojen pitää pian alkaa soida, ainakin jos kaikki oleskelevat lyhyen välimatkan säteellä.

Tämä kuulostaa tosi oudolta, koska ei mun kumppanit tapaa toisiaan enkä minä heidän muita ihmisiään. Ei asuta saman katon alla, eikä olla muuttamassa mihinkään polykommuuniin myöskään.
Ei ole oikeasti mitään syytä, miksi tällaisten kohtaamisten pitäisi tapahtua. Jos joku tulee sattumalta vastaan, voidaan moikata ja jutella, mutta pääsääntöisesti nämä ovat toisistaan erillisiä suhteita.

Tanuki

Vs: Sinkkuihmisten polyamoria ja muut polysuhteet
« Vastaus #34 : 06.04.2023, 18:43 »
Muita varoitusmerkkejä (jenkkikielellä ”red flags”):
- Suhteen muiden osapuolten tapaamiselle tulee aina joku ”yllätyseste”. Kokemukseni perusteella sinkun hälytyskellojen pitää pian alkaa soida, ainakin jos kaikki oleskelevat lyhyen välimatkan säteellä.

Tämä kuulostaa tosi oudolta, koska ei mun kumppanit tapaa toisiaan enkä minä heidän muita ihmisiään. Ei asuta saman katon alla, eikä olla muuttamassa mihinkään polykommuuniin myöskään.
Ei ole oikeasti mitään syytä, miksi tällaisten kohtaamisten pitäisi tapahtua. Jos joku tulee sattumalta vastaan, voidaan moikata ja jutella, mutta pääsääntöisesti nämä ovat toisistaan erillisiä suhteita.

Parallel poly lienee täysin OK, mutta tilanteessa, jossa olisi intressejä tavata muutkin osapuolet, tai niin minä ainakin tämän ymmärsin, eikä mitään rajanvetoja olisi tehty, tuo venkoilu olisi omituista.

Utelias kettu

Vs: Sinkkuihmisten polyamoria ja muut polysuhteet
« Vastaus #35 : 10.09.2023, 14:48 »
Musta tekosyiden keksiminen sille miksei muka sattunu tälläkään kertaa onnistumaan on negatiivinen merkki. Mut on silti hyvä ottaa huomioon et samalle käytökselle on monta mahdollista syytä ja näillä voi olla tosi erilainen negatiivinen arvo.

Joku voi olla epärehellinen, kieroilla ja pelata jonkunlaisia ihmissuhdepelejä/olla harhaanjohtava ainakin osalle kumppaneistaan ja siksi tahtoa katkoa informaation kulkua. Tää on tietty hyvin ikävä piirre kumppanissa.

Toinen taas voi olla epävarma eikä uskalla sanoa et haluaa pitää suhteita enemmän erillään kun esim. kokee et sen pyytäminen ois kohtuutonta ja häpeää omia preferenssejään. Tääkään ei varmaan oo positiivinen juttu mut "red flagina" musta ihan eri mittakaavassa edelliseen verrattuna.

Jos ei kommunikoida harhaanjohtavalla tavalla niin sillon on musta ihan ok preferoida sitä et jokainen suhde on vähän niinku oma kuplansa.

_____________________________________________________________________

"Mulle ihmissuhteissa parasta on, kun ne pääsevät kehittymään omalla painollaan: ystävyyssuhteiksi, panosuhteiksi, romanttisiksi suhteiksi tai sitten jotain niiden väliltä tai vaikka kaikkea niitä kerralla."

Koen ite vahvasti just näin mut välillä ihmissuhdeanarkiaan liitetään se ettei vois olla minkäänlaisia prioriteettejä suhteissa. Mä en tavoittele tilannetta jossa olisi tärkeempiä ja vähemmän tärkeitä suhteita mut täys tasa-arvo niiden välillä tuntuu vähän epärealistiselta. Kun onhan se eri juttu vaik asua jonkun kanssa etenkin jos on viel yhteinen lapsi kuin olla vaik kaukosuhteessa toiseen maahan niin et nähään viikon verran vuodessa.

Vaikka kaikki oliskin merkitykselliseksi koettuja suhteita. Kai musta tuntuu "matemaattisesti käytännössä mahdottomalta" et tosi erilaiset esimerkit jossain kategoriassa omais täsmälleen saman arvon joten jos oikeen pilkkua nussitaan niin en pysty täysin samaistumaan ihmissuhdeanarkiaan filosofiana :D

elanor

  • Rsyke
  • Kanta-asiakas
  • *
  • Viestejä: 324
  • You can't take the sky from me
  • Galleria
Vs: Sinkkuihmisten polyamoria ja muut polysuhteet
« Vastaus #36 : 10.09.2023, 18:49 »
Mä en tavoittele tilannetta jossa olisi tärkeempiä ja vähemmän tärkeitä suhteita mut täys tasa-arvo niiden välillä tuntuu vähän epärealistiselta. Kun onhan se eri juttu vaik asua jonkun kanssa etenkin jos on viel yhteinen lapsi kuin olla vaik kaukosuhteessa toiseen maahan niin et nähään viikon verran vuodessa.

Vaikka kaikki oliskin merkitykselliseksi koettuja suhteita. Kai musta tuntuu "matemaattisesti käytännössä mahdottomalta" et tosi erilaiset esimerkit jossain kategoriassa omais täsmälleen saman arvon joten jos oikeen pilkkua nussitaan niin en pysty täysin samaistumaan ihmissuhdeanarkiaan filosofiana :D

Eihän se toki niin mee, että suhteilla ei sais olla mitään käytännön eroja keskenään, päin vastoin: jokainen suhde on erilainen ja omanlaisensa.

Ite suhdeanarkistina ajattelen, että suhteilla ei kuulu olla tärkeysjärjestystä muutamassa mielessä.

Meillä on tosi paljon kulttuurisia normeja sekä siitä, millä kriteereillä suhteet asetetaan tärkeysjärjestykseen (esim. mikä on ”vakava parisuhde”, joka on tärkeämpi kuin vähemmän vakava parisuhde tai vaikka työkaveruus) että siitä, mihin kaikkin asioihin tärkeysjärjestyksen pitää vaikuttaa.
Suhdeanarkistina mä pyrin kiinnittämään huomiota siihen, miten oon tottunut näkemään suhteeni ja elämään niitä näiden normien kautta, ja purkamaan sitä omassa ajattelussani ja toiminnassani.

Suhteiden tärkeyttä ei tarvii mitata jollain tietyillä kriteereillä eikä asettaa suhteita hierarkiseen järjestykseen kaiken suhteen. Koska jokainen suhde on omanlaisensa, niitä ei välttämättä voikaan mitata samoilla mittareilla eikä tärkeys ilmene jonain yhtenä kokonaisuutena.
Sen sijaan voi tunnistaa nimenomaan niitä seikkoja, mitkä erottaa kyseisen suhteen muista, ja päättää niiden mukaan eri valintoja tehdessään, miten nää seikat mahdollisesti vaikuttaa valintaan.

Yks tapa, jolla suhdeanarkismi kyseenalaistaa suhteiden välisen hierarkian, on se, että noin yleisesti ottaen yhdessä suhteessa ei määritellä sitä, mitä muut suhteet saa olla. Normatiivisessa ja hierarkkisessa ajattelussa mainitsemassas esimerkissä ”arkisuhdekumppani” sais määritellä, mitä sun ja kaukokumppanin suhde saa sisältää, milloin saatte tavata jne – koska se on tärkeämpi suhde ja sitä pitää tavallaan suojella ulkopuolisten suhteiden vihamieliseltä vaikutukselta. Jos muita suhteitaan ei ole valmis rajoittamaan tärkeämmän suhteen vuoksi, tärkeysjärjestys horjuu ja sitä kautta koko suhde. Ja tähän sitä tärkeysjärjestystä ja hierarkiaa just tarvitaan, että se määrittää, missä suhteessa saadaan rajoittaa mitäkin toisia suhteita.

Tätäkään ei sitten pidä tulkita tietenkään niin, että asioista ei tarttis sopia yhdessä silloin, kun ne vaikuttaa molempien elämään. Mutta pitää olla tarkkana siinä, mikä oikeasti vaikuttaa toisen elämään ja mikä itse asiassa ei. Ja pyrkimyksen pitäis olla, että molempien tarpeet tulee kuulluksi ja nähdyksi ja mahdollisuuksien mukaan kohdatuksi. Tavoitteena pitäis mun omasta mielestä aina olla mahdollisimman paljon kyllää ja mahdollisimman vähän eitä, siis että pyritään mahdollistamaan jokaiselle sen haluamia asioita eri suhteissa, kunhan se ei ylitä toisen tärkeitä henkilökohtaisia rajoja. Kun taas kulttuurissa tavallisesti lähdetään siitä, että hierarkiassa ylempänä olevassa suhteessa lähtökohtaisesti päätetään, saako jotain tehdä jossain toisessa suhteessa. Eli lähtökohta on, että tosi monia asioita ei saa, ja siitä voidaan sitten myöntää poikkeuksia. (Sitten ihmisillä on eri oletuksia siitä, mitä saa ja mitä ei, jos ei erikseen sovita, mutta tää on oma juttunsa.) Kun ei lähdetä siitä, että on erikseen myönnettäviä lupia, niillä ei myöskään tarvii käydä kauppaa niin, että kummankin osapuolen pitää saada yhtä paljon kaikkea, tai jostain pitää luopua että voi saada jotain (itsetarkoituksellisesti, jotta olis "reilua"). Vaan voidaan pyrkiä vaan siihen, että rajoitetaan kaikkien osapuolten hyvää mahdollisimman vähän.

Mitä henkilökohtaisiin rajoihin tulee, ne pitää ehdottomasti tunnustaa, mutta ne myös pitää tunnistaa nimenomaan ihmisen omiksi rajoiksi. Niiden pitää olla tiedossa, mutta ne ei varsinaisesti velvoita toista toimimaan niiden mukaan. Ne ei myöskään velvoita kriisiyttämään tai lopettamaan suhdetta, jos ne tulee jossain asiassa vastaan.

Esimerkki:
Henkilöllä a on ehdoton oma raja, ettei harrasta suojaamatonta penetraatiota ihmisen kanssa, joka on harrastanut suojaamatonta penetraatiota jonkun muun kanssa, ellei tiettyjä varotoimia ole tehty (nää voi olla testeissä käymisiä, suoja-aikoja ja esim. ihmisen tunteminen, että voi henkilökohtaisesti luottaa kaikkiin osapuoliin). Henkilöt a ja b harrastaa yleensä keskenään suojaamatonta seksiä ja on sopineet, että muiden kanssa käytetään kumia. Jos b on sitten harrastanut suojaamatonta seksiä jonkun kanssa (ilman että siitä on sovittu a:n kanssa), b:n kuuluu kertoa asiasta a:lle, että a voi pitää kiinni omista henkilökohtaisista rajoistaan. Tän jälkeen a todennäköisesti kieltäytyy suojaamattomasta seksistä b:n kanssa, mutta se on tossa kohtaa a:n päätös. Kyseessä ei siis oo suhteen raja, eikä missään nimessä rangaistus. Suhteen raja olis "niin kauan kuin ollaan tässä suhteessa, ei saa harrastaa suojaamatonta seksiä muiden kanssa - jos harrastaa, se on rikkomus suhdetta kohtaan ja suhde todennäköisesti loppuu tai menee rikki, tai ainakin toisella on oikeus hyvitykseen"

Ylipäätään moni suhdeanarkismin periaate saattaa avautua helpommin, kun muistaa että kyse on normikriittisestä filosofiasta, ei esim. tunteita moraalikoodaavasta ideologiasta.

Disclaimer: emmää mikää asiantuntija oo, kuha keräilen infoa sieltä täältä ja tarkastelen asioita omassa elämässäni

Utelias kettu

Vs: Sinkkuihmisten polyamoria ja muut polysuhteet
« Vastaus #37 : 10.09.2023, 22:58 »
Yks tapa, jolla suhdeanarkismi kyseenalaistaa suhteiden välisen hierarkian, on se, että noin yleisesti ottaen yhdessä suhteessa ei määritellä sitä, mitä muut suhteet saa olla.

Tää oli hyvä ja havainnollistava pointti.