Ovelta ei sit vissiin ole lippuja myynnissä?

(Sisältövaroitus: mainintoja syömishäiriöstä)
Mä en ole muiden kurkkuja treenannut, mutta omani aikanaan kylläkin. En osaa siis puhua muiden nieluista, ainoastaan omastani. Pahoittelut myös siitä, että en osaa anatomiasanastoa tältä kehon osa-alueelta, joten varmaan käytän ihan vääriä termejä. Tässä nyt kuitenkin syväanalyysia aiheesta syvällisellä (heh) kokemuksella.

En usko, että se kurkku sieltä väkisin painamalla aukeaisikaan. Mittojen perusteella kuulostaa siltä, että tuollainen halko kurkussa on aika mahdotonta saada happea, kun se tukkii kaikki röörit. Siksi(kin) täytyy ottaa tosi rauhallisesti. Antaa subin itse määrätä tahdin, ja arvioida itse, kauanko haluaa olla vailla ilmaa. Hapenpuutepaniikki ei varsinaisesti auta asiaa, varsinkin kun samalla voi vatsahapot kutitella kurkkua ja laatta meinaa lentää. Iloista hommaa eikö 

Syväkurkkuhomman opettelemisessa on aika monta estettä ylitettäväksi: ilma ei kulje, oksettaa, nielua kutittaa, leuka väsyy avonaisen asennon ylläpitämisestä, nieleminen on mahdotonta joten voi tuntua että hukkuu omaan sylkeen. Subin kanssa voisi pohtia, mikä esim. näistä aiheuttaa eniten haastetta, ja lähteä sitä vaikka purkamaan ekana.

Lyhyesti:
Ilma ei kulje -> päätä hengitätkö suun vai nenän kautta ja pakita sen verran poispäin, että saat happea riittävästi seuraavaan yritykseen
Oksettaa -> totuttele ärsytykseen, älä niele melaa täyteen mahaan
Kanki tökkää kitalakeen eikä taivu kurkkuun -> säädä pään asentoa
Leuka väsyy -> ota taukoja, että voit esim. purra välillä hampaat yhteen
Hukut omaan sylkeen -> pakita ja harjoittele suu auki nielemistä, tai pistä pyyhe alle ja kuolaa menemään
Homma on aivan hanurista -> älä tee sitä

Pitkästi:

Mulle "se juttu" oli opetella avaamaan röörit tietoisesti. Vähän niinkuin haukottelisi isosti, mutta samalla painaa kielen mahdollisimman alas ja litteäksi myös sieltä kurkusta. Sen jälkeen uppoavien senttien määrä riippuu aika pitkälti siitä, mihin suuntaan ja kuinka kovana kyseinen kulli sattuu olemaan. Kaikki kanget ei vaan yksinkertaisesti taivu pohjaan saakka, ja väkisin runnominen voi olla kivuliasta. Tähän vaikuttaa paljon se, missä asennossa toimitusta toteuttaa. Toisille selällään toimii hyvin, itse koin sen aina jollain tapaa ärsyttäväksi ja suosin perinteisempää lähtöasetelmaa, jossa voin itse kontrolloida etäisyyttä. Vaihtoehtoja on, ja pään asentoa oppii pienellä treenaamisella optimoimaan. Mitä suorempi väylä suusta kurkkuun, sen helpompaa.

Omaa oksennusrefleksiäni taltutin nuoruudessa bulimialla. Ihan paska metodi, en voi suositella kellekään. Jos jotain oppia jäi käteen, niin se, että kurkun ärsytyksestä johtuvaa oksennusrefleksiä voi tosiaankin opetella hillitsemään hienovaraisella ja pitkäaikaisella altistuksella. Sinne kurkkuun ei tartte heti työntää koko meisseliä, kannattaa aloittaa jollain pienemmällä ja totutella tunteeseen. Mun mielestä ehkä helpoin tapa totutella täyteen nieluun, on ottaa elin pehmeänä sisään ja antaa kovettua kurkussa.

Semmonen näkökulma tuli myös mieleen, että kurkut on eri kokoisia, ja se rööri ei määräänsä enempää veny, vaikka kuinka ruuvaisi pulttia sisään. Mittasuhteille ei voi mitään, ja jos harjoituksesta huolimatta ei uppoa, niin sitten kannattaa hyväksyä, että sen minkä koossa voittaa, voi kurkun syvyydessä hävitä.

Noinkin voi toysnstuff asian ilmaista.  Mitä mahtaa stoge asiasta sanoa...   

Esineellistämisestä olen täsmälleen samaa mieltä. Ja epäilen, että erityisesti nuoret pojat kasvavat siihen varhain.

Pitäs saada subi koulutettua ottamaan pohjaan asti. Onko kellään hyviä keinoja? Nyt menee vähä yli puoleen väliin. Pakottamista päätä painamalla en oikein halua tehdä. Mites muilla treenit edenny ja kauanko kesti että alkoi mennä pohjaan? Mulla noin 18cm ja vähä wc rullaa paksumpi.

Jokaiseen porukkaan voi hakeutua vaikka kuka sellainen henkilö, jonka toimintatavat ovat sellaiset että ne ovat omiaan aiheuttamaan toiselle toteutuessaan suurtakin kärsimystä.

Näitä veljes- ja sisarkuntia tuskin voi pitää ihan minkä tahansa yhdistyksen vertaisena. Veljeskunnat kun ovat kiinteä osa opiskelijaporukoita, yliopistoa ja jossakin määrin myös nuorten tulevaisuutta verkostoitumisen ja uramahdollisuuksien rakentamisen muodossa. Niitä pyörittävät nuoret itse, itsekin keskeneräiset ihmiset. Luulen, että koska yliopistoissa ja muissa kouluissa vaihtuvuus on suurta, ihmiset nuoria ja ensi kertaa itsenäisenä maailmalla, myös hyväksikäyttö ja sen riskit ovat suuremmat.

Kynnys etääntyä opiskelijaporukoista voi kasvaa, jos nuori uskoo että koko tulevaisuus ja yhteys vertaisiin on niistä kiinni.

Muslimiporukoihin ja kinkypiireihin hakeutuminen ovat aika erilaisia keissejä ne. En tiedä islaminuskosta paljoakaan, mutta luulen että uskonyhteisöt voivat pitää aika hanakasti kiinni jäsenistään ja arvoistaan – ja toki uskontokunnan alle mahtuu kaikenlaista hiihtäjää, kun sellaisiin synnytään. Sitä konservatismiakin voi harjoittaa monin tavoin sekä Suomen maaperällä että ulkomailla.

Kinkypiireihin taas päädytään (toivottavasti) oman harkinnan kautta elämäntilanteen soljuessa kohdilleen. Väki voi saapua, liikkua ja lähteä. Kuljettaapi raju ja seksuaalinen aihe mukanaan myös heitä, jotka käyttävät valtaa väärin – tai tavalla, joka muistuttaa jotakin toista kulttuuria kuin sitä, mikä vallitsee skenen sisällä.

Jotenkin pysähdyn näissä keskusteluissa aina oman himoni äärelle. Tunnen miten se jyllää. Kuulen ajatukset jotka haluaisivat vain panna menemään.

Silti impulsiivisten / pakkoajatusteni ja tekojeni välissä on kynnys, jota tiedän etten lähde ylittämään. Jos lähtisin, tuntuisi se monessa tilanteessa väkinäiseltä.

Cornellin yliopiston tapauksesta lukiessani eksyin tutkimaan muitakin vastaavia keissejä, joissa joukkoraiskaajilta oli kysytty heidän toimintansa syytä. Usein syynä oli joukkopaine, "hetken huuma" tai seikkailu, humalatila tai koettu oikeutus.

Moni toisen ihmisen raiskannut puolestaan on toiminut tilanteessa lähinnä omaa etua ja nautintoaan ajatellen, joskus edes osaamatta ajatella toisen ihmisen mielipidettä. Raiskaustilanne ei jälkikäteen annettujen lausuntojen mukaan ainakaan ole aina sisältänyt tarkoituksellista vallankäyttöä, vaan on toiminut hieman samoin kuin täysin asiayhteydessään väärä töksäytys. Tyyliin, että "kun se aiemmin imi mun munaa niin mielellään, niin autanpa sitä vähän ja työnnän sen sen huulille". (Toki tulee huomioida, että (seksuaali-)väkivaltaa käyttäneet ihmiset mitä todennäköisimmin eivät halua maalata itsestään kuvaa rikollisena tai pahana tyyppinä, jolloin tekojen motiiveista tai luonteesta valehdellaan).

 Järkeilin, että epävarmassa tilanteessa muiden henkilöiden kannustus ja hyväksyntä ovat saattaneet saada ihmisen ohittamaan sen kynnyksen, joka tekojen ja tekemättömyyden välillä normaalisti on.

Ehkä olisikin syytä miettiä, onko pippaloita järjestävän tahon kulttuurissa jotakin, joka kaipaisi muutosta, ja jos on niin mistä syystä.

Voidaan aina sanoa että "raiskaaminen on väärin".

Nämä pojat eivät ehkä osaa edes mieltää tekojaan raiskauksiksi.

Se on väärin ja se on perseestä, mutta osoittaa vaan että kulttuurissa pitää tapahtua muutos. Uskon ettei se pahuus niissä aineissa asu (ellei oo ihan vainoissa ja tööt-tööt, paitsi silloinkin harhat ja aggressio on usein alamaailman vaikutuksesta muovautuneita), vaan siinä miten on oppinut niiden vaikutuksen alla (saati selvänä) ajattelemaan ja toimimaan.

Edit: ja totta kai se, että ihminen toimii tällä tavalla – joko harkitsematta tai täysin tarkoituksella – on yksiselitteisesti väärin. Väärä tapa toimia. Seksuaalista väkivaltaa yhtä lailla.