Tuoreimmat viestit11
Tervetuloa newbie- nurkkaan ! / Vs: Miten päästä niin sanotusti alkuun kun taustalla on traumoja
« Uusin viesti kirjoittanut Gamygym 27.07.2026, 20:54 »Moikka!
Birch kirjoitti asiasta hyvin. Luin sen heti pari päivää sitten, kun hän sen kirjoitti, mutten ehtinyt kirjoittaa itse mitään siihen väliin.
Suosittelen, että tunnustelisit omaa kehollisuuttasi ja toimijuuttasi varovasti. Ainakin oman kokemukseni mukaan -- enkä minä ole missään mielessä mikään ammattilainen, ainoastaan harjoittaja -- kinkyily eri elementteineen voi vaikuttaa hermostoon ja psykologiaan tavoilla, joita ei aina osaa etukäteen ennustaa.
Jos traumat jylläävät aktiivisesti mielessä eikä ole esim. hyvää terapiakontaktia jolle olla oikeasti avoin tai sellaista yleistä hyvää psykologista tilannetta jossa osan traumoista on saanut käsiteltyä paremmalle tolalle, riski siihen että kinkyilyn kautta käsittelee omia traumojaan niin että se on haitallista itselle kasvaa.
Tekisi mieli kysyä, missä tilassa olet juuri nyt ja missä mielessä lähestyt seksuaalisuutta. Mitään pakkoa sinulla ei ole kirjoittaa vastaan, enkä oikeastaan suosittele niin henkilökohtaisten asioiden avaamista puolijulkisella foorumilla. Siksi neuvon sinua pohtimaan asiaa itse: oletko valmis tutkimaan näitä teemoja elämässäsi, ja millä tolalla itsetuntemuksesi ja ihmissuhteesi on?
Mainitsit postauksessasi, että tarkka omien halujen kuvaaminen puolisolle lässäyttäisi tunnelman. Olen itse aiemmin ollut ihmissuhteessa, jossa ajattelin samoin. Koska kumppani ei ollut penaalin terävin kynä ja käyttäytyi tuolloin eräänlaisen nuoruuden uhon vimmassa, huomasin tulevani satutetuksi -- ja samalla sen, ettei kumppanilla ole telepaattisia kykyjä. Niitä taitoja, tekoja ja sanoja joita minulla oli fantasioissani ei tapahtunut noin vain. Niitä olisi pitänyt pyytää. Tapahtui rajojenylityksiä (jotka eivät olleet ok) ja molemminpuolisten kaunojen määrä suhteessa kasvoi.
Traumaattisesta kokemuksesta ja siitä seuraavista eri psykologisista tiloista toipuminen voi kestää. Joissakin vaiheissa tietyt teemat triggeröivät tai vahvistavat parhaillaan tapahtuvia aivojen yrityksiä jäsentää tapahtumia. Joissakin vaiheissa kinkyily voi muistuttaa jostakin menneestä ja ikävästä, johon keskittyminen ei juuri nyt palvele hyvinvointia. Joskus ennen triggeröivä asia näyttäytyy neutraalina, joskus se voi voimauttaa.
Hyvin harvoin tällaisia hankalia asioita voi sivuuttaa puskemalla lävitse ja asettamalla itsensä olosuhteisiin, jotka oikeastaan tuntuvat epämukavilta.
Kaikki ajallaan.
Suosittelen, että jos lähdet tutkimaan kinkyyttä kumppanisi kanssa, tee se varovasti ja asteittain.
Erilaiset kinkyyn liittyvät työpajat (mm. piiskaus ja sidonta) ovat kullanarvoisia, jos niitä on saatavilla lähellänne. Ne ovat matalan kynnyksen tilaisuuksia, joissa oppii tekniikoita ja tärkeitä turvallisuusasioita. Näistä edellämainitusta hyötyvät yleisesti ottaen kaikki, mutta traumataustaisena itsekin olisin satavarmasti hyötynyt siitä perehtyneisyydestä jota yhteisö voi antaa ensimmäisiä kinkykokeiluja tehdessäni.
Jos löydätte jotakin, mikä molempia kiehtoo, voitte kokeilla sitä myös keskenänne. Tunnustelkaa miltä eri asiat tuntuvat. Varmistakaa, että ilmapiiri on kehittävä ja että voitte jakaa tuntemuksia avoimesti ja luottaa toisiinne. Jos jokin tuntuu pahalta, on erittäin tärkeää, että toiminta loppuu heti ja että siitä keskustellaan yhdessä. En lähtisi ainakaan alussa kinkyilemään niin, että pohjatunne toiminnan taustalla on negatiivinen.
Vaikka puhuminen voi aluksi tuntua vaikealta, on se loppujen lopuksi todella oleellinen toimintaa pyörittävä keino kinkyilyssä ja kaikessa muussakin.
Jotkut asiat ovat vaikeita. Todella, todella vaikeita. Tuntuu ehkä siltä ettei ole ääntä puhua niistä nyt. Tai puhua niiden ylitse.
Sitä ei ymmärrä ennen kuin itse siihen asti kulkee, mutta sanon sen silti: Sinulla on oikeus pyytää sitä mitä haluat. Vetää rajoja. Korjata tapahtumien suuntaa. Sinulla on oikeus kokea ja näkyä. Kehittyä ja olla.
Sinä määräät sen mitä teet ja milloin -- ei kukaan muu. Olet oman itsesi tärkein tuki ja selkäranka.
Opi tunnistamaan kehosi ja mielesi signaalit ja kuuntele niitä.
Birch kirjoitti asiasta hyvin. Luin sen heti pari päivää sitten, kun hän sen kirjoitti, mutten ehtinyt kirjoittaa itse mitään siihen väliin.
Suosittelen, että tunnustelisit omaa kehollisuuttasi ja toimijuuttasi varovasti. Ainakin oman kokemukseni mukaan -- enkä minä ole missään mielessä mikään ammattilainen, ainoastaan harjoittaja -- kinkyily eri elementteineen voi vaikuttaa hermostoon ja psykologiaan tavoilla, joita ei aina osaa etukäteen ennustaa.
Jos traumat jylläävät aktiivisesti mielessä eikä ole esim. hyvää terapiakontaktia jolle olla oikeasti avoin tai sellaista yleistä hyvää psykologista tilannetta jossa osan traumoista on saanut käsiteltyä paremmalle tolalle, riski siihen että kinkyilyn kautta käsittelee omia traumojaan niin että se on haitallista itselle kasvaa.
Tekisi mieli kysyä, missä tilassa olet juuri nyt ja missä mielessä lähestyt seksuaalisuutta. Mitään pakkoa sinulla ei ole kirjoittaa vastaan, enkä oikeastaan suosittele niin henkilökohtaisten asioiden avaamista puolijulkisella foorumilla. Siksi neuvon sinua pohtimaan asiaa itse: oletko valmis tutkimaan näitä teemoja elämässäsi, ja millä tolalla itsetuntemuksesi ja ihmissuhteesi on?
Mainitsit postauksessasi, että tarkka omien halujen kuvaaminen puolisolle lässäyttäisi tunnelman. Olen itse aiemmin ollut ihmissuhteessa, jossa ajattelin samoin. Koska kumppani ei ollut penaalin terävin kynä ja käyttäytyi tuolloin eräänlaisen nuoruuden uhon vimmassa, huomasin tulevani satutetuksi -- ja samalla sen, ettei kumppanilla ole telepaattisia kykyjä. Niitä taitoja, tekoja ja sanoja joita minulla oli fantasioissani ei tapahtunut noin vain. Niitä olisi pitänyt pyytää. Tapahtui rajojenylityksiä (jotka eivät olleet ok) ja molemminpuolisten kaunojen määrä suhteessa kasvoi.
Traumaattisesta kokemuksesta ja siitä seuraavista eri psykologisista tiloista toipuminen voi kestää. Joissakin vaiheissa tietyt teemat triggeröivät tai vahvistavat parhaillaan tapahtuvia aivojen yrityksiä jäsentää tapahtumia. Joissakin vaiheissa kinkyily voi muistuttaa jostakin menneestä ja ikävästä, johon keskittyminen ei juuri nyt palvele hyvinvointia. Joskus ennen triggeröivä asia näyttäytyy neutraalina, joskus se voi voimauttaa.
Hyvin harvoin tällaisia hankalia asioita voi sivuuttaa puskemalla lävitse ja asettamalla itsensä olosuhteisiin, jotka oikeastaan tuntuvat epämukavilta.
Kaikki ajallaan.
Suosittelen, että jos lähdet tutkimaan kinkyyttä kumppanisi kanssa, tee se varovasti ja asteittain.
Erilaiset kinkyyn liittyvät työpajat (mm. piiskaus ja sidonta) ovat kullanarvoisia, jos niitä on saatavilla lähellänne. Ne ovat matalan kynnyksen tilaisuuksia, joissa oppii tekniikoita ja tärkeitä turvallisuusasioita. Näistä edellämainitusta hyötyvät yleisesti ottaen kaikki, mutta traumataustaisena itsekin olisin satavarmasti hyötynyt siitä perehtyneisyydestä jota yhteisö voi antaa ensimmäisiä kinkykokeiluja tehdessäni.
Jos löydätte jotakin, mikä molempia kiehtoo, voitte kokeilla sitä myös keskenänne. Tunnustelkaa miltä eri asiat tuntuvat. Varmistakaa, että ilmapiiri on kehittävä ja että voitte jakaa tuntemuksia avoimesti ja luottaa toisiinne. Jos jokin tuntuu pahalta, on erittäin tärkeää, että toiminta loppuu heti ja että siitä keskustellaan yhdessä. En lähtisi ainakaan alussa kinkyilemään niin, että pohjatunne toiminnan taustalla on negatiivinen.
Vaikka puhuminen voi aluksi tuntua vaikealta, on se loppujen lopuksi todella oleellinen toimintaa pyörittävä keino kinkyilyssä ja kaikessa muussakin.
Jotkut asiat ovat vaikeita. Todella, todella vaikeita. Tuntuu ehkä siltä ettei ole ääntä puhua niistä nyt. Tai puhua niiden ylitse.
Sitä ei ymmärrä ennen kuin itse siihen asti kulkee, mutta sanon sen silti: Sinulla on oikeus pyytää sitä mitä haluat. Vetää rajoja. Korjata tapahtumien suuntaa. Sinulla on oikeus kokea ja näkyä. Kehittyä ja olla.
Sinä määräät sen mitä teet ja milloin -- ei kukaan muu. Olet oman itsesi tärkein tuki ja selkäranka.
Opi tunnistamaan kehosi ja mielesi signaalit ja kuuntele niitä.