Tuo switchien "näkymättömyys" BDSM-tutkimuksessa kuulostaa vähän samalta kuin bi/panseksuaalisuuden näkymättömyys sateenkaariskenessä. Vaikka syyt ehkä ovat vähän erilaiset.

Olikohan  tuo esittämäsi kysymys ja pohdinta lähinnä sessiointiin liittyen? Sessioinnista en osaa sanoa mitään (kun en sellaista harrasta), mutta ainakin parisuhdenäkökulmasta kyse lienee pikemmin yhteensopivuudesta, kun suhteessa sen pitäisi olla aika kokonaisvaltaista, jotta homma toimii. Itse en edes pidä kovin tiukoista ja tarkkarajaisista rooleista, kun minulle kinkyily muutenkin on enemmän seksuaalinen leikki eikä identiteetti, mutta silti tiedän, että jos joku toivoo kumppanilta dominoivia otteita ja dominoivaa roolia, niin ei sellainen minulta luonnistuisi, ja tuskin pystyisin antamaan toiselle tässä mielessä sitä, mitä hän haluaa. Minulle myös deitti-ilmoituksia ja muita tekstejä lukiessa on muodostunut käsitys, että usein dominointia toivovat miehet (ml. switchit) toivovat omaan mukavuusalueeseeni nähden liian rankkoja juttuja. Joten vaikka jonkin verran voi tehdä asioita toisen mieliksi ilman, että kaiken täytyy olla just se oma juttu, niin jossain kohtaa saattaa kuitenkin olla, että poistutaan siltä alueelta, missä itse pystyy operoimaan. Olen sen verran vaniljakinky ja pehmomman kinkyilyn ystävä kuitenkin. Samasta syystä toki jotkut truemasterit tai tiukan linjan ja suhteessa kokonaisvaltaisesti dominoivatkaan eivät olisi minulle hyvä match, sillä hekin todennäköisesti etsivät jotain ihan erilaista tyyppiä kuin mitä itse olen. Joten BDSM-yhteensopivuus on melkoinen palapeli eikä suinkaan kovin helposti vain joidenkin kinkyroolien yläkäsitteiden avulla muodostettavissa. Sen vuoksi, hassua kyllä, jopa joku kokeilunhaluinen ja sopivan leikkisä ja heittäytyvä vaniljamieskin saattaisi olla itselleni hyvä vaihtoehto, jopa parempi kuin monet kinkyksi identifioituvat. Joskin ihanteellinen tilanne tietysti on se, jos kumppani on samalla lailla sopivan pehmon kinkyn ystävä kuin itsekin olen.

Mutta niin, itse en koe että switchit olisivat outoja, vaan pikemmin heistä tulee monipuolinen ja kinkyilyyn avoimesti ja jotenkin luovasti suhtautuva vaikutelma. Mutta parisuhdemielessä en vain olisi hyvä match switchille, kun en myöskään halua löytää itseöni tilanteesta, jossa toinen alkaa esimerkiksi toivoa suhteen avaamista saadakseen jotain, mitä minä en pysty hänelle tarjoamaan. Koska myöskään avoin suhde ei ole minulle vaihtoehto, niin hiukan mahdoton kuviohan tuo olisi.

Mutta tämä tosiaan vain parisuhdelähtöisestä näkökulmasta. Kuten sanoin, sessiointikriteereihin ei ole itselläni näkemystä.

Ehkä tällaiselle täysin seksistä vapaalle tapahtumalle olisi parempi konsepti esimerkiksi järjestää miitti? Jos miitille on tarvetta, niin sellainen voidaan hyvin järjestää myös meillä ClubX:llä

Ihminen voi myös välttää switchiyden esilletuomista koska esimerkiksi seuranhaussa dominoiva joka tuo esiin alistuvia piirteitä, ei välttämättä ole ykkösvalinta subien joukossa. Vastaavasti dominoivan katu-uskottavuutta scenessä ei välttämättä nosta switch vivahde.

Empä tiijä.

Olen pyörinyt tässä nyt yli kymmenen vuotta näissä kuvioissa, ja alusta asti ihan avoimesti switchinä. Ei mun seuranhaku ole koskaan tyssännyt mun switchaavuuteen. Olenkin saanut valtavan suuren kunnian nauttia antoisista BDSM-hetkistä niin pesunkestävien subien, dommejen, kuin switchienkin kanssa. (Kiitos ja iso käsi teille kaikille!)

Jos mun vapaus toteuttaa itseäni useammalla kuin yhdellä tavalla ei jostain syystä sovi jollekin, niin paljon parempi silloin jäädä sessioimatta. En mä haluaisi varsinkaan dominoida jonkun subin talutusnuorassa - tai no, ei itse asiassa sittenkään niin pöhkö idea, kun tarkemmin ajattelee...

Katu-uskottavuuden suhteen en toki ole mikään asiantuntija, mutta kuulostaa niin hankalalta tuollainen roolien kanssa säätäminen, että en ehkä haluakaan olla.

Syksyn eka miitti ja kouluun mars.

Mietin sitä, että onko switch-rooli ja -toiminta jotenkin arveluttavaa niistä, jotka ovat sitoutuneet tiukasti tiettyyn rooliin. Tällainen arveluttaminen voisi ilmetä yksilötasolla tai sitä voisi ajatella sosiaalisesti tai kulttuurisesti. Tähän tapaan: Jos *minä* yksilönä olen dom/sub, sadisti/masokisti ja tällainen jako on minulle selvä ja tiukka, niin ne, joille näin ei ole ovat jotenkin outoja. Ja yhteisöjen tasolla: haluan osallistua vain sellaisiin tilaisuuksiin ja toimintoihin, joissa hahmoten selkeät roolit. En halua kohdata ihmisiä, joilla on nyt eri rooli kuin joskus aiemmin tavatessamme.

Tämä johtaa jatkokehitelmään, että kinky-kulttuuri on itse asiassa hyvin vanilja, siis siinä mielessä, että jokin tottumus on niin vakiintunut ja itsestään selvä, ettei ole hyvä lipsua siitä - syödään siis vaniljajäätelöä eikä kokeilla uusia makuja tai mitään trösseleitä...