Nettikirjoittelu on aina vähän semmosta henkistä onanointia.
Runkkaamista muiden kustannuksella, vähän niinku itsensäpaljastelijat tekee. Mut kappas, jos lukee mun oman profiilin ei ole ihme että tykkään seurata. Meikäläisen perversiota palvelee hienosti tämä keskustelu. Kiitos pojat. Hahahahaha.

Kiitos, toysnstuff, nostosta! Perehdyn tähän ehtiessäni.

Psyykessä tapahtuva toiminta, tai ehkä sen ja koetun todellisuuden eri kerrokset jäävät eittämättä sivuun, jos skenen pragmaattisempaa puolta tarkastelee. Tää on vähän sellaista kuin katsoisi samaa numeroa eri kulmista ja väittäisi sen olevan kutonen tai ysi, tai ehkä pikemminkin kolmi- tai yksiulotteinen (lintuperspektiivi).

Eletty todellisuus ja konkreettinen tekojen verkosto kuitenkin poikkeavat siitä miten mieli kerää, prosessoi ja tulkitsee tietoa ja miten se toimii aina aiempaan tietoon pohjaten.

Voidaan toki sanoa että me pohdiskelijat halomme hiuksia. En lähtisi sivuuttamaan sitä, mitä meissä tapahtuu silloinkin kun sitä ei ulkoisesta habituksesta huomaa.

Kiitän Stogea keskusteluun tuomasta panoksestaan, se on palvellut ketjua hyvin.

Ja hienoa että löysit Hyrckin kollegoilleen kirjoittaman artikkelin Psykoterapia-lehdestä. Artikkelin abstraktista otetun kolmen ensimmäisen virkkeen sitaatin seuraavakin lause olisi ollut hyvä lisä ottaa mukaan: "Normaalisti toimiva yliminä ei ”valmistu” missään vaiheessa, vaan sen kehitys jatkuu koko elämän ajan." Toivottavasti nautit artikkelin lukemisesta.

Kerta tilaisuus tarjoutui, en malta olla tuomatta samalla esille Hyrckin tunnetuinta artikkelia narsismiin liittyen - joka valmisteli tietä hänen suureen suosioon nousseeseen kirjaan. Se löytyy sittenkin vielä avoimesti luettavissa. Luulin että nämä on siirretty kokonaan maksumuurin (lehden tilauksen) taakse: https://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm

Tästä ehdotan tutustumaan vaikka suoraan keskeltä aloittaen kohtiin "ohutnahkainen narsisti" ja "paksunahkainen narsisti" - ja sen jälkeen lähteä makustelemaan lisää, mikäli vesi on herahtanut kielelle. [Ps. tekstissä viljelty "objekti"-termi tarkoittaa "mielikuvien kokoelmaa", eli toisiin ihmisiin tai itseemme liitettyjä mielikuvia]

Artikkelissa on runsaasti herkullisia kohtia, jotka epäilemättä resonoivat kutkuttavasti foorumin pohtivan lukijakunnan havaintojen ja kokemusten kanssa.

I tie my hair up in a bun. Hair falling on my face, covering my body… The Era of long hair is coming to it’s end. Five minutes away from chopping it all off, I swear. Days of hiding behind my hair that reaches all the way down to my butt are over.

The bathroom mirror is making me happy. Never though I’d see the day. I’m standing infront of it, admiring what I usually try not to look at.

Is that me? Looking at myself with while my brains are swimming in good chemicals is new for me. I like this.

I don’t have to spread my legs to see that my fanny, not only got smack and eaten out over and over, but also pierced tonight. Christina and Diana, Fannys new friends.  The puffiness, redness. All signs of a fantastic evening.

Turning my backside towards the mirror. Also redness and swelling. Soon bruises too I’ll bet. She’s really something. I shake my head when I think of the events of the night.

I met someone. I wasn’t trying. In fact I have gone out of my way for a long time to avoid meeting anyone.

Our paths just crossed. When and where, what does it matter? When the conversation turned to flirting I made it very clear. I have nothing to give and I don’t see it changing any time soon. To my surprise she took that to heart and ran with it.

I have been in the receiving end ever since.

So much so, that when I try to do something… Well, I got a little dehydrated after getting head, like one does. I got up to get myself a class of water. But apparently that’s her job now. She brought me frigging lemonade! She also tenderized my glutes for not making her get it for me in the first place.

This is my place. I don’t even have lemonades. Did she bring those with her?!

That’s when my interest pequed. When her back was turned I sneaked into the kitchen to make myself a snack. It didn’t take long. After a few bites she caught me.

Nice but firm, I got whipped. I’m looking at the marks her little whip made. Small, red raised swollen welts running up and down my back. It hurt only for a second. The sandwhich she made me after was to die for. And the pain is gone.

Here I am admiring the results of tonight. I could not have imagined being part of anything like this. I’m looking at my face. The spart in my eye is almost back.

 I can hear her moving around in my kitchen. The devil in me wants to play some more. I turn to look at the bathtub and get an idea.

”I could use a bat,” I tell myself and slowly turn on the faucet a little bit,to make some noise. I hear her steps hurrying towards the bathroom. She opens the door with a ’I can’t believe you’ look on her face.

Without breaking eye contact, I turn the tap to make the water run faster. I’m in such trouble.

Minä myös mukana, jos vielä mahtuu!