11
« Uusin viesti kirjoittanut LehA 13.02.2026, 23:15 »
Rytmirevoluutio järjestää Tampereen suunnalla bändileirin ensi kesänä. Myös vapaaehtoisia avustajia tarvitaan.
Järjestämme kesällä 2026 heti juhannuksen jälkeisellä viikolla viisi vuorokautta kestävän bändileirin täysi-ikäisille naisille ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville ihmisille.
Leirin osallistujilla ei tarvitse olla minkäänlaista kokemusta soittamisesta, tärkeintä on kiinnostus bändisoittamiseen turvallisemmassa ympäristössä. Lisätietoja leiristä ja ilmoittautumisesta tulee myöhemmin.
Linkit julkaisuihin
Instagram
Face
Yhdistyksen Ylöjärvellä pidettävän bändileirin avustajahaku on avattu https://drive.google.com/file/d/19rjHx63-94ZTvJyYfzAw-EV90zn0hlac/viewYhdistys järjestää myös tukikeikan Vastavirtaklubilla Tampereella 6.3. https://www.instagram.com/p/DUpz2kGCL8x/
12
« Uusin viesti kirjoittanut Bi-orja84m 13.02.2026, 23:05 »
Nimityksiä ja titteleitä on kinky maailma täynä, ja kaikilla se menee vähän omien käsitteiden mukaan. Mutta edelliset vastaukset mielestäni osuu aika hyvin kohdilleen.
Kuitenkin itse kokisin ns. orjana tilanteeni mielenkiintoisemmaksi ja hyödyllisemmäksi jos saisin oppia tuntemaan ja ennakoimaan toisen tarpeita, eli olemaan aktiivisempi toimia. Eli jos pyykkejä on fiksu määrä niin ne pestään ilman erillistä käskyä. Jos auto / piha on lumessa niin hoidetaan, ja jos tahdotaan että aamu kahvit on klo 7,00 niin ne laitetaan 6,50 valumaan ja tarjoillaan asian mukaisesti. Toki ns. objektina olo on osa sitä roolia isossakin kuvassa, ja sieltä löytyy se helpottava irtaantuminen omasta arki minästä ja egosta. Toki paljon riippuu puhutaanko nyt ihan d/s suhteesta vai kerran kaksi kuukaudessa toiminnasta.
Vaikka alunperin ei kysyttykään, mutta jäin itse miettimään tätä lukiessa "pet" eli miten se koetaan ja vertaantuu etenkin "leluun"?
13
« Uusin viesti kirjoittanut Mr Kinkerton 13.02.2026, 22:16 »
Mahtavaa, taas mennään 
14
« Uusin viesti kirjoittanut SheO 13.02.2026, 20:17 »
Tervetuloa mukaan laulamaan ja tutustumaan muihin ❤️
Paikalle saa tulla vaikkei laulaisikaan.
Lauantaina 7.3. Klo 18 alkaen
Pub Ulrika, osoite: Keskuskatu 4, Mäntsälä
Ps.Tästä ilmoitus olemassa myös FetLifessa. Idea lainattu alkuperäiseltä vetäjältä luvan kanssa😇 Järkkääjänä tällä kertaa minä.
P.p.s. Normaalilla asiallisella vaatetuksella mennään 😊
15
« Uusin viesti kirjoittanut Mr.Repe73 13.02.2026, 17:31 »
Päivitys:
lmoittautuminen on lähtenyt hienosti käyntiin. Tällä hetkellä joukkueita on ilmoittautunut jo seitsemän kappaletta.
Hyvä te👏
T: Mr.Repe73
16
« Uusin viesti kirjoittanut Taleir 13.02.2026, 01:07 »
Joudun olemaan Proximia Centauria vastaan:
Kokonaisajatus on oikea: tietyllä, sinulle sopivalla, tavalla voit toteuttaa vähän mitä tahansa itsesi puolesta.
Mutta totuus ei ole tuota. Melkein aina on vikoja, eroja, vuosia kestäviä eroja siinä mitä pystytään toteuttamaan.
Varsinkin jos se toinen ei ymmärrä sinun tasollasi ollenkaan. Sitä on turha odotella. Vaan joudut käymään joko hyvin hyvin pitkän työstötien tai etsimään jotain ihan muuta. Tämä ei oleta sitä että se jokin on edes olemassa. Paremmin voi ajatella sitä, että missä tahansa skenaariossa joudut sovittamaan itsesi maailman kanssa. Ja sen toisen, joka on aika pirun hyvä. Ajan kanssa jopa sellainen jota pidät kruununjalokivenäsi. Mutta sitä ennen, hän ei ole täydellinen, työtä on, teillä molemmilla on virheitä. Myös sinulla.
Tämä ihan sama ilmiö vaivaa koko nyky-yhteiskuntaa. Ei ole mitään järkeä olettaa, että kolmesta miljardista (se on 'Iso Luku') sinulle on vain yksi tai kaksi. Sen sijaan sinulle on joitain sadasta, mutta se vaatii sinulta itseltäsi ja häneltä 100% panostusta ja halua ja vahvuutta.
(Tämä on se very syy miksi avioliitot ja järjestyt avioliitot entisaikaan toimivat. On jopa näyttöä siitä, että järjestetyt avioliitot eivät olet onnettomampia kuin satunnaiset! )
Kaikki ei toimi tuosta vain. Mutta kyllä liitto on työtä, ja silloin joutuu sitä työstämään monilla erillaisilla tavoilla.
17
Eikö tuo kysymys oikeastaan ole: kuinka usein käy niin, että sopivaa kumppania ei löydy? Silloin jää toteuttamatta kinkyys, mutta usein samalla moni muukin asia. Ja varmasti on todella yleistä! Varsin usein se sopiva kumppani ehkä löytyy jossain vaiheessa, mutta joskus sitä saattaa joutua etsimään kuukausia tai jopa vuosia. Veikkaanpa, että harvassa ovat ne ihmiset, joille aina löytyy just omien toiveitten mukainen ihminen täsmälleen sillä hetkellä, kun sellaista huomaa toivovansa. Jokainen sitten määrittelee itse, mikä kaikki tekee toisesta itselle sopivan kumppanin, olipa kyse parisuhdekumppanista tai leikkikaverista.
Komppaan myös Nelli Pikkuvaltikkaa. Eihän se, että ei luota ihmiseen, joka ei osoita olevansa luottamuksen arvoinen, ole itselle mikään menetys. Maailma ei siihen kaadu, jos toteutetun kinkyyden määrää ei maksimoitaisikaan pyrkimällä toteuttamaan kinkyyttä aina kun mahdollista ja kenen kanssa tahansa. On hyvä, että ihmiset vähän valikoivat, kenen kanssa tekevät mitäkin. Eiköhän se kinkyyden toteuttaminen ole kivempaakin nimenomaan hyvien tyyppien ja etenkin itselle sopivien tyyppien kanssa.
18
Onko luottamuksen puute välttämättä pelkoa vai puhdasta itsensä suojelemista, jos tilanteeseen liittyy aloituksen kuvaama vastuullisen toiminnan riittämättömyys tai arveluttava tapa kommunikoida? Pelko on mielestäni eri asia kuin luottamuksen puute, mutta jälkimmäinen voi aiheuttaa ensimmäistä.
Toteutumaton kinkyys on aina toteuttajistaan kiinni. Jos palapelin kappaleet A ja B eivät sovellu yhteen, koska B ei toimi luotettavasti ja A ei uskalla luottaa - onko se silloin pelkoa ja vaikeutta? Onko se harmillista vai itseasiassa ihan hyvä? Onko parempi luoda yhteyskiä ihmisiin joihin luottaa vai antaa A:n ja B:n kaltaisten kumppanuuksien syntyä ja myöhemmin katsoa kun maailma palaa sen viimeisen luottamuksen rippeen katoamisen jälkeen?
Jos luottamuksen puute on pelkoa, mitä sitten on syvempi luottamus - ehkä rohkeutta? Mitäpä taas tarvitaan rohkeuteen? Pelkojen voittamista. Miten sitten pelkoja oikeastaan voitetaan? Miten voitetaan pohjaton kysymys siitä että "mitä jos.."? Miten hiljennetään epäilevä mieli? Menemällä ja tekemällä, kokeilemalla, olemalla niin aito itsensä kuin voi. Pelottavaa, eikö?
Hauska ilmiö tämä, kun kysymykset alkavat kiertää kehää. Näihin on varmasti yhtä monta vastausta kuin on kysymysten lukijaa tai kysyjää, kaikki riippuu loppujen lopulta kai siitä saavatko A ja B itselleen sopivat vastaukset kaikkiin kysymyksiin?
Kuinka usein? Luultavasti hyvin usein ja siitä syystä ettei palat sovi yhteen? Mahdollisesti usein. Rakkaus ja pelko on mahdotonta pistää samaan pussiin mutta rakkaus ja rohkeus.. Niissä saattaa olla jopa jotain säkin täytettä?
~ Pikkuvaltikka
Rakkausholisti, Pikkupiru, Halihyväksikäyttäjä
19
Mulla on esimerkiksi yhdenlainen lelu. Hän on pörröinen, vaalea ja pehmoinen. Häntä voi silittää, häntä voi pukea ja koristella, häntä voi käyttää. Hän on mun pehmolelu, jolle voin tehdä ihan mitä huvittaa oman dynamiikan rajoissa. Hän on myös mun Caregiver, service toppaava huolehtija, jonka tehtäviin kuuluu toimia kokkina mutta sekin on osa leikkiä - hän on mun oma kitchen set Barbie. Hän osaa ajatella itse silloin kun mä sitä tarvitsen mutta hän ei välttämättä puhu jos mä niin käsken. Hän on lelu jota voin käyttää omaksi, muiden, tai yhteiseksi iloksi.
Mulla ei ole orjaa (toistaiseksi). Teen itse pyykkini ja siivoan lattian jos siihen jotain kaatuu. Kannan itse kauppakassini ja siivoan tavarani. Nämä olisi tehtäviä joita antaisin orjalle, joskus toki yllä mainittu lelu joutuu tekemään niitä pitääkseen mut huvittuneena - orjan tehtävä taas olisi kuitenkin vain palvella. orjan ei kuulu puhua eikä orjalla ole omia ideoita. orjan paikka olisi siivouskomeron vieressä tai vaatekomeron nurkassa. orja saisi juuri ja juuri tarpeeksi "huoltoa" että se jaksaa tehdä tehtävänsä, ei muuta.
Loppujen lopulta jokainen määrittelee näiden sanojen merkityksen itse itselleen ja muille. Joku muu näkisi että mun kisu on mulle näitä molempia, hän saattaa jopa joskus kokea itse olevansa näitä molempia. Kaikki riippuu yhteisestä kommunikaatiosta ja siitä, miten sanat halutaan yhdessä määritellä. Siksi on tärkeää että niistä sanoista aina puhutaan ensin ja kysytään itsed kultakin, kun törmätään uuteen kumppani tai sessioseuralaiseen.
Miten itse koet - mikä sun ajatus näiden kahden sanan mielikuvista on. Omien ajatusten sanoittaminen tuo jo jonkin käsityksen varmasti.
~ Pikkuvaltikka
Kissankesyttäjä, Lellitty Kakakra, Pikkupiru
20
« Uusin viesti kirjoittanut oPoika 12.02.2026, 19:32 »
Kuinka usein kinkyys jää toteutumatta siksi, että pelottaa? En tarkoita tarpeisiin ja haluihin liittyvää häpeää tai vierautta, vaan sitä, että mahdollisen leikkikumppanin kyky toimia vastuullisesti, läpinäkyvästi ja askel askeleelta neuvotellen ja kokeillen arveluttaa.
Entä kuinka usein leikit jäävät toteutumatta vain siksi, ettei sopivaa leikkikumppania löydy? Monilla on vaikeaa löytää minkäänlaista kumppania. Jos tahtoo leikkikumppanin olevan myös se rakkain ja lähin ihminen, homma saattaa muuttua mahdottomaksi.
Kuinka paljon yhteiskunnassamme on mainittujen syiden vuoksi toteutumatonta kinkyyttä?
|
Tuoreimmat viestit