Ei tänään

Lainaus käyttäjältä: -mark - tänään kello 13:48

Ajatus siitä, että toiminnan vahingollisuuden tai vaarallisuuden määrittelisi yksinomaan se "kokemuspohja", johon toiminta kohdistuu, on nimenomaan se tapa, jolla järjestelmällinen vallankäyttö usein pyritään selittämään parhain päin. Onneksi esimekiksi sivistysvaltioiden lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö eivät toimi näin.

Jos teon haitallisuus jätettäisiin vain uhrin subjektiivisen kokemuksen tai tulkinnan varaan, tekijän vastuu hämärtyisi täysin. Esimerkiksi Suomen lainsäädännössä kuten vaikka koskien vainoamista, haitallisuus ei perustu uhrin reagointiin tai herkkyyteen. Arviointi perustuu objektiivisiin kriteereihin ja tekijän aktiiviseen intentioon käyttää valtaa.

Otetaan konkreettinen esimerkki: Kun toinen osapuoli systemaattisesti rajoittaa sosiaalisia suhteitasi, kontrolloi ajankäyttöäsi tai sanelee mielivaltaisia sääntöjä siihen, miten aivan tavalliset arjen asiat pitää hoitaa, kyse ei ole siitä, tulkitseeko kohde tilanteen "väärin". Kyse on todennettavasta, järjestelmällisestä toiminnasta, jonka yksiselitteinen ja objektiivinen tarkoitus on kaventaa toisen ihmisen elintilaa ja vapaata tahtoa.

Siksi näiden asioiden typistäminen pelkäksi "mielipide-eroksi", kokemukseksi tai concept creepiksi ei kestä vettä. Kysessä on retorinen kikka, joka hämärtää rajan kahden tasavertaisen aikuisen välisen konfliktin ja yksipuolisen, pakottavan kontrollin välillä.

Niin.

Paljonkin asioita harrastaneena, jotka laki yksiselitteisesti tulkitsee vääräksi, myös sen voi mieltää hieman hataraksi pohjaksi toimia kokonaisvaltaisena oikeallisuuden tulkitsijana, koska se, että miksi en ole lusimassa, perustuu siihen, että vaikka teot määritellään yleismaailmallisesti/laissa vääriksi, ne kuitenkin kohdepohjalle ovat olleet ei-vääriä. Joten joo, ollaan varmaan eri mieltä. Toki, samankaltaisten arvomaailmojen kohdatessa sitten taas lähempänä samaa mieltä.

Jos sitten taas :

"Otetaan konkreettinen esimerkki: Kun toinen osapuoli systemaattisesti rajoittaa sosiaalisia suhteitasi, kontrolloi ajankäyttöäsi tai sanelee mielivaltaisia sääntöjä siihen, miten aivan tavalliset arjen asiat pitää hoitaa, kyse ei ole siitä, tulkitseeko kohde tilanteen "väärin". Kyse on todennettavasta, järjestelmällisestä toiminnasta, jonka yksiselitteinen ja objektiivinen tarkoitus on kaventaa toisen ihmisen elintilaa ja vapaata tahtoa."

Jos ihmissuhteessa kokonaisvaltainen kontrolli esiintyy, missä vaiheessa se muuttuu ns. vääräksi ?
Oma näkemykseni on, että se muuttuu vääräksi silloin kun tässä suhteessa kohteena oleva mieltää sen vääräksi.

Ja ei, en puolusta esim. narsistista käytöstä/vallankäyttö/tms, vaikkapa parisuhteessa, jos se koetaan vääräksi kohteen toimesta.
Koen asioiden kokonaisvaltaisen tuomitsemisen vääräksi, koska on tapauksia, joissa nämä todellisuudessa ovat haluttuja asioita.
(Pornoksihan se muuttuu vasta kun on kyse hc-FLR:stä) 

The truth is not out there, it's inside. (+muuta diipadaapaa) 

Ymmärrän kyllä mihin viittaat. Sekoitat nyt kuitenkin kaksi täysin eri asiaa: suostumukseen perustuvan valtaleikin (kuten mainitsemasi FLR-dynamiikat) ja rikosoikeudellisen pakottavan kontrollin.

Näiden kahden ero ei ole makuasia, vaan se on aito vapaa tahto.

Jos kaksi aikuista sopii vapaaehtoisesti valta-asetelmasta, kyseessä on neuvoteltu dynamiikka, jonka kumpi tahansa voi vapaasti perua ilman pelkoa sanktioista tai väkivallasta. Tämä tekee toiminnasta juridisesti oikeutettua, koska se ei tapahdu vastoin kohteen vapaata tahtoa.

Pakottava kontrolli taas on mekanismi, jonka nimenomainen tarkoitus on murentaa uhrin vapaa tahto, autonomia ja kyky sanoa "ei". Kun toista kontrolloidaan eristämisellä, rangaistuksilla, uhkauksilla tai taloudellisella vallalla, uhrin "suostumusta" tilanteeseen on mahdotonta pitää aitona, koska asetelma on vääristynyt.

Olet oikeassa siinä, että suostumus erottaa rikoksen laillisesta toiminnasta. Mutta pakottavassa kontrollissa ei ole kyse siitä, etteikö uhri "ymmärtäisi" haluavansa kontrollia. Kyse on siitä, että tekijä on järjestelmällisesti tuhonnut uhrin mahdollisuuden valita toisin. Siksi nämä teot ovat rangaistavia.

Ajatus siitä, että toiminnan vahingollisuuden tai vaarallisuuden määrittelisi yksinomaan se "kokemuspohja", johon toiminta kohdistuu, on nimenomaan se tapa, jolla järjestelmällinen vallankäyttö usein pyritään selittämään parhain päin. Onneksi esimekiksi sivistysvaltioiden lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö eivät toimi näin.

Jos teon haitallisuus jätettäisiin vain uhrin subjektiivisen kokemuksen tai tulkinnan varaan, tekijän vastuu hämärtyisi täysin. Esimerkiksi Suomen lainsäädännössä kuten vaikka koskien vainoamista, haitallisuus ei perustu uhrin reagointiin tai herkkyyteen. Arviointi perustuu objektiivisiin kriteereihin ja tekijän aktiiviseen intentioon käyttää valtaa.

Otetaan konkreettinen esimerkki: Kun toinen osapuoli systemaattisesti rajoittaa sosiaalisia suhteitasi, kontrolloi ajankäyttöäsi tai sanelee mielivaltaisia sääntöjä siihen, miten aivan tavalliset arjen asiat pitää hoitaa, kyse ei ole siitä, tulkitseeko kohde tilanteen "väärin". Kyse on todennettavasta, järjestelmällisestä toiminnasta, jonka yksiselitteinen ja objektiivinen tarkoitus on kaventaa toisen ihmisen elintilaa ja vapaata tahtoa.

Siksi näiden asioiden typistäminen pelkäksi "mielipide-eroksi", kokemukseksi tai concept creepiksi ei kestä vettä. Kysessä on retorinen kikka, joka hämärtää rajan kahden tasavertaisen aikuisen välisen konfliktin ja yksipuolisen, pakottavan kontrollin välillä.

Niin.

Paljonkin asioita harrastaneena, jotka laki yksiselitteisesti tulkitsee vääräksi, myös sen voi mieltää hieman hataraksi pohjaksi toimia kokonaisvaltaisena oikeallisuuden tulkitsijana, koska se, että miksi en ole lusimassa, perustuu siihen, että vaikka teot määritellään yleismaailmallisesti/laissa vääriksi, ne kuitenkin kohdepohjalle ovat olleet ei-vääriä. Joten joo, ollaan varmaan eri mieltä. Toki, samankaltaisten arvomaailmojen kohdatessa sitten taas lähempänä samaa mieltä.

Jos sitten taas :

"Otetaan konkreettinen esimerkki: Kun toinen osapuoli systemaattisesti rajoittaa sosiaalisia suhteitasi, kontrolloi ajankäyttöäsi tai sanelee mielivaltaisia sääntöjä siihen, miten aivan tavalliset arjen asiat pitää hoitaa, kyse ei ole siitä, tulkitseeko kohde tilanteen "väärin". Kyse on todennettavasta, järjestelmällisestä toiminnasta, jonka yksiselitteinen ja objektiivinen tarkoitus on kaventaa toisen ihmisen elintilaa ja vapaata tahtoa."

Jos ihmissuhteessa kokonaisvaltainen kontrolli esiintyy, missä vaiheessa se muuttuu ns. vääräksi ?
Oma näkemykseni on, että se muuttuu vääräksi silloin kun tässä suhteessa kohteena oleva mieltää sen vääräksi.

Ja ei, en puolusta esim. narsistista käytöstä/vallankäyttö/tms, vaikkapa parisuhteessa, jos se koetaan vääräksi kohteen toimesta.
Koen asioiden kokonaisvaltaisen tuomitsemisen vääräksi, koska on tapauksia, joissa nämä todellisuudessa ovat haluttuja asioita.
(Pornoksihan se muuttuu vasta kun on kyse hc-FLR:stä) 

The truth is not out there, it's inside. (+muuta diipadaapaa) 

Lainaus käyttäjältä: -mark - tänään kello 11:38

Lainaus käyttäjältä: stoge - tänään kello 01:22

Ehqunaa, AI, lempparVia!

Levarin käsitteitä suhteutettuna MT ongelmiin (link.springer.com/article/10.1007/s00406-023-01737-0) dataa ei saa julkisesti levittää niinpä jospa vaikka trauma käsitteestä samaa (psycnet.apa.org/doiLanding?doi=10.1037%2Fxap0000389). Narsisseista ja niille allergisista ja muista on dataa, en jaksanu kahlata

Ja jos nyt joku ei ehdi sillai analyD!!kkaan perehtyä :

"Jos termi on vakio, se kuvaa eri asiaa riippuen esim. kokemuksesta eli termi muuttuu epävakaaksi ja myötäilee yksilöä ollen vakaa, ajankohdan kokemuksen pohjalta, ainoastaan yksilölle". Toisen narsissi onkin toisen tulppaani ja toisen paha on toiselle viime tiistai. Tästä varmasti on joku saksalainenki jotain kirjottanu 

Tieteellinen keskustelu käsitteiden liukumasta (concept creep) on sinänsä kiinnostavaa, mutta siinä mennään helposti metsään, jos teoreettisella määrittelyllä pyritään pyyhkimään pois toistuvien toimintamallien reaalivaikutukset.   "Toisen paha" ei määräydy pelkän terminologian, vaan toiminnan järjestelmällisyyden, valta-asetelman ja vaikutusten perusteella. Oli kyseessä sitten psykologian termein "paksunahkainen narsismi" tai rikosoikeudellisesti pakottava kontrolli, oleellista ei ole se, mitä leimaa käytetään, vaan se, rajoittaako toisen toiminta toisen vapautta, turvallisuutta ja toimintakykyä.   Juuri siksi se aiemmin mainittu gut feeling ja omien defenssien purkaminen on niin tärkeää: se auttaa erottamaan tavallisen inhimillisen eripuran järjestelmällisestä alistamisesta ja kaavoista, joita ei tarvitse sietää.

Noniin.
Pääsen lainaamaan ketjun aikaisempaa "Ei puhuta samasta asiasta!" 

Paitti, että puhutaan.

Otetaan nyt vaikka "toisen turvallisuuden vaarantuminen".

Se on käsite joka ei ole stabiili vaan muuttuu sen mukaan, mikä kokemus/näkemys/tms pohja määrittelee käsitteen eli se "concept creep".
Ja joo, tätä voidaan pyöritellä tästä ikuisuuteen eri kannoilta.

Ite oon koulukuntaa joka aattelee, että toiminnan vaarallisuuden/vahingollisuuden/yms määrittelee ne osapuolet, joihin toiminta kohdistuu.

Se, sitten, jos kohteiden kokemus/näkemys/yms pohjaa pidetään "vääränä" mikä aiheuttaa sitten yleisen näkemyksen, että kohde ei ymmärrä/hyväksyy/alistuu
esim. toiminnalle, joka mielletään muiden kokemusten/näkemysten/yms perusteella "vääräksi", on toinen ikuisuuskeskustelu mitä voi mallintaa vaikka tän baarin
keskusteluista alusta lähtien.

Ja kolmas lienee se, että jos kohde mieltää suhtautumisensa vahingolliseksi ja pyrkii muuttamaan omaa näkemystään ja/tai havaitsemaan "vaaralliset" tekijät,
se on sitten se mistä puhutaan samaa settiä.

Totuushan on, että, varsinkin injernedissä, ei ole kuin yksi oikea mielipide : väärä. 

Ajatus siitä, että toiminnan vahingollisuuden tai vaarallisuuden määrittelisi yksinomaan se "kokemuspohja", johon toiminta kohdistuu, on nimenomaan se tapa, jolla järjestelmällinen vallankäyttö usein pyritään selittämään parhain päin. Onneksi esimekiksi sivistysvaltioiden lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö eivät toimi näin.

Jos teon haitallisuus jätettäisiin vain uhrin subjektiivisen kokemuksen tai tulkinnan varaan, tekijän vastuu hämärtyisi täysin. Esimerkiksi Suomen lainsäädännössä kuten vaikka koskien vainoamista, haitallisuus ei perustu uhrin reagointiin tai herkkyyteen. Arviointi perustuu objektiivisiin kriteereihin ja tekijän aktiiviseen intentioon käyttää valtaa.

Otetaan konkreettinen esimerkki: Kun toinen osapuoli systemaattisesti rajoittaa sosiaalisia suhteitasi, kontrolloi ajankäyttöäsi tai sanelee mielivaltaisia sääntöjä siihen, miten aivan tavalliset arjen asiat pitää hoitaa, kyse ei ole siitä, tulkitseeko kohde tilanteen "väärin". Kyse on todennettavasta, järjestelmällisestä toiminnasta, jonka yksiselitteinen ja objektiivinen tarkoitus on kaventaa toisen ihmisen elintilaa ja vapaata tahtoa.

Siksi näiden asioiden typistäminen pelkäksi "mielipide-eroksi", kokemukseksi tai concept creepiksi ei kestä vettä. Kysessä on retorinen kikka, joka hämärtää rajan kahden tasavertaisen aikuisen välisen konfliktin ja yksipuolisen, pakottavan kontrollin välillä.

Nostoa kun Locktober lähestyy.