Tuoreimmat viestit11
Lounge / Vs: Rakkaus ja kinkyys?
« Uusin viesti kirjoittanut Saffron 05.07.2026, 20:22 »Kiitos Laurentzia81. Pitkästä aikaa kirjoitus joka pysäytti. Erittäin mielenkiintoista pohdintaa ja myös hyviä vastauksia. Olen miettinyt vähän samansuuntaisia. Joku merkillinen juttu siinä on, että aina kun tulee ikävuosi x ja 0, niin sitä miettii mitä on elämässä kokenut ja mitä vielä voisi olla tarjolla.
Kun täytti 20 vuotta, ei ollut huolta juuri mistään. Sitä liiteli kuin päiväperhonen, tapasi ihmisiä ja koki uusia asioita. Oli tavallaan kiire ja tavallaan ei ollut. Tuntui, että kaikki on vielä edessä päin ja aikaa on yllin kyllin. 30 vuotta ja pohdinnassa oli perhekuviot ja niiden toteuttaminen, kinkyily siellä jossain taustalla. 40-vuotiaana tyytyväinen siihen mitä oli saavuttannut, vaikka pitkäkestoista parisuhdetta ei ollutkaan. Kinkyys alkoi tulla sieltä taustalta taas vahvemmaksi. 50-vuotiaana havahtui ajatukseen, että jospa vielä saisi kokea rakkauden joka kestäisi. Rakkautta ja kinkyilyä. Siltähän se alkuvuodet näyttikin, tässä se nyt on, suhde jossa on hyvä olla ja molemmat saavat kaikin tavoin mitä haluavat. Kunnes sitten yhtenä päivänä ei niin enää ollutkaan. Ja suurinta rakkautta oli päästää toinen menemään. Itse jäi paikoilleen ja ihmettelemään, miten tässä näin kävikään.
Ja nyt on seuraavaksi tulossa vuodet niin täyteen että mittarina on 60 vuotta. Jos suoraan sanon mitä tunnen, niin tuntuu lohduttomalta. Ei ole päiväperhosen liitelyä, ei tunnetta että aikaa on. Sitä kuuntelee Ismo Alangon Loppuaikana- kappaletta ja miettii, että nii-in, tähän on tultu. Toki mielessä on roppakaupalla ihania muistoja joita mikään ei vie pois. Mutta tuleeko enää olemaan muuta? Rakkautta saati rakkautta ja kinkyilyä. Ja vieläpä niin, että omat ja toisen toiveet osuisivat suht yksiin. Vai näenkö lopuksi lentäviä lehmiä ja tepastelevia yksisarvisia?
Kun täytti 20 vuotta, ei ollut huolta juuri mistään. Sitä liiteli kuin päiväperhonen, tapasi ihmisiä ja koki uusia asioita. Oli tavallaan kiire ja tavallaan ei ollut. Tuntui, että kaikki on vielä edessä päin ja aikaa on yllin kyllin. 30 vuotta ja pohdinnassa oli perhekuviot ja niiden toteuttaminen, kinkyily siellä jossain taustalla. 40-vuotiaana tyytyväinen siihen mitä oli saavuttannut, vaikka pitkäkestoista parisuhdetta ei ollutkaan. Kinkyys alkoi tulla sieltä taustalta taas vahvemmaksi. 50-vuotiaana havahtui ajatukseen, että jospa vielä saisi kokea rakkauden joka kestäisi. Rakkautta ja kinkyilyä. Siltähän se alkuvuodet näyttikin, tässä se nyt on, suhde jossa on hyvä olla ja molemmat saavat kaikin tavoin mitä haluavat. Kunnes sitten yhtenä päivänä ei niin enää ollutkaan. Ja suurinta rakkautta oli päästää toinen menemään. Itse jäi paikoilleen ja ihmettelemään, miten tässä näin kävikään.
Ja nyt on seuraavaksi tulossa vuodet niin täyteen että mittarina on 60 vuotta. Jos suoraan sanon mitä tunnen, niin tuntuu lohduttomalta. Ei ole päiväperhosen liitelyä, ei tunnetta että aikaa on. Sitä kuuntelee Ismo Alangon Loppuaikana- kappaletta ja miettii, että nii-in, tähän on tultu. Toki mielessä on roppakaupalla ihania muistoja joita mikään ei vie pois. Mutta tuleeko enää olemaan muuta? Rakkautta saati rakkautta ja kinkyilyä. Ja vieläpä niin, että omat ja toisen toiveet osuisivat suht yksiin. Vai näenkö lopuksi lentäviä lehmiä ja tepastelevia yksisarvisia?
Ei mulla ole käynyt mielessäkään, että ne eivät olisi samassa paketissa. Koska jos eivät ole, ei ole suhdettakaan.