Lyhyt välihuomautus kiinnostavaan keskusteluun – aivan lyhyt, koska olen saaressa – että seksuaalinen rooli on aivan eri asia kuin yhteiskunnallinen asema tai yksilön persoona kokonaisuudessaan.

Mitä tulee dominoivia naisia koskevaan suhtautumiseen, koen että yhteiskunnassa elää edelleen vahvana "nainen pitää huolta miehestä" -ajatus. Vaikka toki tietyt yhteisöt kannattavat naisten yritystoimintaa ja performatiivists menestyvää naiseutta, lapsiperheissä edelleen opetetaan että tytöt ok niitä rauhallisia tyyppejä jotka hoitaa muita perheenjäseniä.

En haluaisi lähteä mihinkään wokemädätyskeskusteluihin sisälle. Olen joskus konseptualisoinut mielessäni, että kinkyys on minulle tutkimusmatka mahdolliseen, ei mekanismi jolla vahvistan jonkinlaista kuviteltua tai yritettyä järjestystä. Jos kahden tai useamman ihmisen suostumukselliseen vapaaehtoistoimintaan tuodaan laajempia ideologisia näkemyksiä yhteiskunnallisesta järjestyksestä, menee meno mielestäni helposti toisen ihmisen kontrolloimisen puolelle – tai yksilöt eivät toimi enää itselleen luontaisesti, vaan toistavat ulkopuolelta opittuja rooleja.

Tässä keskustelussa on välillä esitetty sellaisia näkemyksiä, joista tulee vaikutelma, ettei alistuminen ole miehille tai alistaminen naisille luontaista. Siinä missä ymmärrän, että nykyinen kulttuuri voi luoda joidenkin henkilöiden päiden sisään kuvan, jonka mukaan mies ei saisi olla dominoiva tai nainen alistua ikinäkoskaan, rohkenen väittää että kritiikki ei osu dominoivuuteen tai alistuvuuteen sinänsä vaan siihen, miten sitä ilmennetään. Jos henkilö tukahduttaa itseään pakottamalla itsensä alistumaan – tai vääntää itsensä alistamaan toista kun "näin sanoi isot pojat, poliitikot ja pornovideot", nämä eivät minusta ole produktiivisia tapoja dominoida.

Mun näkövinkkelistä kaikenlaisille dominoiville miehille löytyy todellakin tilausta: käsistään taitaville työmiehille, sivistyneille keskustelijoille, tulisille tanssijoille ja hassuttelijoille. Kyse on vain siitä, miten omaa dominoivuuttaan ilmentää: kohteleeko toista ihmistä ihmisenä vai panolihana.

Kun kaikki osapuolet kohtaavat toisensa ihmisinä, neuvottelevat ja lähtevät rakentamaan toimintaa suostumuksesta käsin keskustellen, syntyy siitä hyödyllisimpiä suhteita – silläkin uhalla, että nykyinen valtavirtakeskustelu on lähinnä incel-piireistä liikkeelle lähtenyttä vouhkaamista tai pintapuolifeminismiä, jossa toistellaan voimauttavia korulauseita rakentamatta jotakin hyödyllistä tilalle. Eri ideologiat kamppailevat keskenään kauempana ja kauempana todellisuudesta. Lapset ja nuoret rakentavat omat suhteensa näiden todellisuudesta eriävien kuvien mukaan, ja homma pyörähtää ympäri.

That being said, koen dominoivana butchina että minun dominoivuuttani nyt ei ainakaan kulttuurisesti kannusteta. Jos ajatellaan kulttuurissa levinneitä kuvia dominoivista naisista, ne ovat miehisen katseen mukaan seksualisoituja halparihkamaa silmillensä asettaneita heterohahmoja, kun taas aktivistiryhmät levittävät "haista vittu"-femmekuvaestetiikkaa, joka ei ole lainkaan kaunista vaan aggressiivista ja sellaisenaan autenttisempaa ja voimauttavampaa kun jokin muu kulttuurisesti jyräävä kuvasto.

Vaikka menestyvien naisten kuvasto yhteiskunnassa yleistyy tai naisten dominoivuus ideana yleistyy, se ei tarkoita että ne näyttäytyisivät mitenkään normaaleina tai luonnollisina. Ehkä kuvastoa käytetään, koska se on niin kohosteista. Ehkä idea nostetaan esille, koska on hyödyllisempää saada joku uskomaan olevansa dominoiva boss bitch kuin että hän tarkastelisi omaksumiaan rooleja kriittisesti. Ihminen voi uskotella olevansa huipulla, kun todellisuudessa hänet on tuudutettu seuraamaan ylhäältä tulevia käskyjä – tämä on itse asiassa ääri-ideologioiden alla aika yleistä ja toistuu ajatuksena niissä kuuluisissa voiman laeissakin.

Todellisuudessa itsensä tunteva ihminen voi kokea olonsa yhtä kotoisaksi floggerin kahvassa kuin Valtiattaren jaloissakin – ja tämä ei katso vaniljaelämän luonnetta tai vaikkapa työnkuvaa.

Henkisesti kotoisampana tähänastisessa keskustelussa pidin tarvetta henkilökohtaisen, todellisen toimijuuden herättäminen: lähdetäänkö yritystoimintaan, uskalletaanko johtaa, ajetaanko muutosta, ajatellaanko itse.

Mielestäni sen tulisi olla ajatuksena saavutettavan dominoivuuden keskiössä.

Dominoivan energian pitäisi olla jotakin, joka nousee ihmisen sisältä – sikälimikäli se on hänelle luonnollista – joka kehittyy vuorovaikutuksessa kaikkeen olevaan ympärillä.

Sama koskee alistuvuutta.

Seksuaaliset roolit ja luonteenpiirteet ovat eri juttu, mutta niissä on jotakin samaa. Kummatkaan eivät ole sellaisia asioita joita olisi jotenkin sisäänrakennettu sukupuoleen tai toiseen, vaan ne ovat voimia, jotka jylläävät joko jonkun ihmisen psyykessä jo valmiiksi – tai sitten eivät.

Niin 1930-luvulla kuulemma 90-95% suomalaisista ei ollut pankkitiliä. Että ei ihme ettei ollut lainsäätäjillä ihan päälimmäisenä listalla.

minun pitäisi kertoa omista kokemuksista todella tarkkoja yksityiskohtia.

Miksi? Eikö alkuun pääsemiseen kuitenkin riitä sen asian väljä nimeäminen ja rajaaminen, mitä ei halua kokea. Ei toinen osapuoli välttämättä halua tai tarvitse kokonaiskuvausta ja -analyysia (jos sellaiseen edes koskaan päästään) vaan ainoastaan tiedon siitä, että tuohon ja tuohon suuntaan et halua mentävän. Siis ehdotukseni on piirtää rajat alkuun isoiksi, turvallisuutta korostaen, niin, ettei hankalimpiin asioihin tarvitse kajota liian tarkasti.

Kokeillaanpa vertauskuvaa: oletetaan, että asia, jota et halua kohdata on jokin tietty punainen. Jos alkuun ollaan varovaisia kaiken punaisen suhteen, niin ei vahingossakaan jouduta vaaralliselle alueelle. Sitten myöhemmin pääsette keskustelussanne siihen, miksi sitä tiettyä punaista on vältettävä, jolloin kaikki punainen ei ehkä olekaan enää vältettävää.

Mr Birch

Suomessa naiset saivat oikeuden avata pankkitilin ilman aviomiehen tai muun miesholhoojan lupaa vuonna 1962. Tätä ennen naimisissa olevalla naisella ei ollut itsenäistä taloudellista asemaa. Yhdysvalloissa vastaava laki tuli voimaan vasta 1974. Saksassa 1977. Sveitsissä 1985.

Tämäkään ei pidä paikkaansa. Kyllä naiset saivat avata pankkitilejä ennen noita vuosia ja ilman aviomiehen lupaa. Eikä ollut lakia mikä sen olisi kieltänyt yhdysvalloissa.

En ole asiantuntija Suomen tilanteen mukaan mutta AIn mukaan suomalaiset naiset ovat avanneet pankkitilejä 1800 luvulta (kuinka yleistä pankkiasiakkuus silloin edes oli?) ja mitään muutosta pankkitileihin liittyen ei ole 1962 tapahtunut. Joku internetmyytti asiaan liittyy kuulemma.

Mitä yleisesti voi todeta niin useissa yhteiskunnissa miehet ovat olleet vastuussa naisten nostamista veloista joten pankkitoiminnan suhteen se on asettanut haasteita.

Yleinen pankkiasiakkuuskaan ei ole ollut mikään juttu erityisen pitkään miehillä tai naisilla.

Saman suoritustason omaavia?

Miehillä testosteroni antaa monta kymmentä prosenttia enemmän fyysistä suoritusvoimaa.

Aivokemia on nykytieteen mukaan täysin erilaista. Aivot ovat samanlaiset, mutta aivoradat kulkevat aivan eri kautta.

Kiintymystä ylläpitää erilaiset hormonit. Tämä on tärkeää ihmissuhteissa, mutta sukupuolien välillä iso eroavaisuus laadussa ja määrässä ja tavoissa aktivoitua.

Fysiologisesti vahvuudet erilaisia. Psyyken kautta vahvuudet erilaisia. Seksuaalisuutemme on hyvin erilaista. Ei tarvi kovin ihmeelinen ajattelija olla että näitä näkee käytännön arjessa.