Tuoreimmat viestit11
Televisio ja nettivideot / Vs: Englannin uusi pornolaki rajoittaa fetissejä.
« Uusin viesti kirjoittanut Gamygym tänään kello 16:00 »Ja tosiaan seurasin myös tampereen tapausta. Itseäni se huvitti aivan valtavasti, some oli oikein kunnon sosiaalipornoa jälleen kerran. Siinähän näit Gamygym, ei ihmiset pysty ymmärtämään, eivät nyt eikä tulevassa. Noin niinkun isossa mittakaavassa. Lehmältä ei voi odottaa lypsävänsä kaakaota jos sille syöttää suklaata -tyyliin.
Maailmassa ja ihmisen seksuaalisuudessa on paljon sellaista, mitä ei ihminen pysty ymmärtämään. En minäkään ymmärrä esim. kaikkia mun entisten fetissejä, enkä suostu osallistumaan ihan kaikkeen edes pyydettäessä. Jotkut asiat on yli mun ymmärryksen.'
Joidenkin asioiden kohdalla mun päässä on ihan rehellisesti sanottuna herännyt pienenpieni epäilys siitä, että seksualisoikohan toi tyyppi sellaisia asioita, joita ei pitäisi seksualisoida. Toisen ihmisen toiminta on ällöttänyt, arveluttanut, vaivannut.
Siltikään ja siitä huolimatta en hillu missään somessa haukkumassa näitä henkilöitä pystyyn omien fetissiensä vuoksi.
Vaikka en itse niitä ymmärrä, en niitä myöskään voi toiselta kieltää. Aivan yhtä kummallisia kun muiden fetissit ja mieltymykset (mukaanlukien tietyssä määrin valtavirtaiset ja kulttuurisesti oletetut seksuaalisuuden muodot) ovat minulle, yhä lailla minun mieltymykseni voivat olla aivan vieraita muille.
En kutsu muita sairaiksi, en vertaa heitä sellaisiin ryhmiin joihin he eivät kuulu.
Ei vain oo mun pala kakkua.
Musta tuntuu, että tässä määrin tää seksuaalisuuskeskustelu ylittää pelkät "yhteiskunnan ulkopuolelle suljettavat fetissit".
Erityisesti Priden aikaan eri kansanjoukot, kuten heterot, uskovaiset, fundamentalistit, traditionalistit, liberaalit, mitkälie akselerationistit ja eri kinkyn ja woke-sateenkaaripiirien vivahteet ja niin eteenpäin kokoontuvat neuvottelemaan siitä, miten seksuaalisuutta pitäisi harjoittaa, mikä on oikein ja kuka ansaitsee nähdä kaikuja omista tuntemuksistaan maailmassa ympärillään.
Olen jo pitkään ajatellut, että jo seksuaalivähemmistöjä koskeva keskustelu on nykypäivänä polarisoitunutta. Eri tason homoseksuaalit voivat kokea yhtä suurta aversiota esim. hetero- tai biseksuaaleja tai heteroseksuaalisia dynamiikkoja kohtaan, kun mitä monet heteroseksuaalit ovat vielä pitkälle 2010-luvun puoliväliin julkisesti tunteneet homo- ja biseksuaaleja kohtaan. Näin esimerkiksi.
Keskustelu sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä on ajautunut kummaan pisteeseen, jossa eri ryhmät rakentavat itselleen juoksuhautoja ja linnakkeita. Jotta saataisiin olla olemassa, oman piirin pitää rakentua omaa ajattelua tukevista laudoista ja palkkasotilaista.
Joskus identiteeteistä, sen sijaan että ne olisivat elämää helpottavia, kuvailevia sanoja, muodostuu sota-aarteita, joita pitää kaikin voimin puolustaa.
Vastakkainen näkökulma horjuttaa järjestelmää. Se uhkaa kaikkea, mihin on maailmankuvansa perustanut.
Sitäkin olen miettinyt, mikä kinkyydessä oikeastaan tällä hetkellä pelottaa. Fifty Shades of Grey pyyhkäisi Suomen ylitse v. 2015 pari vuotta aiemmin ilmestynyttä romaania rutkasti rajummin -- ja tekipä sen niin napakasti, että v. 2024 Kiasmassa Simon Fujiwaran näyttelyssä nähtiin kokonainen arkisto kulutushysterian taaksensa jättämiä 50 Shades -pokkareita.
En ollut täysi-ikäinen 2010-luvun puolivälissä, joten en voi tehdä mitään päteviä väitteitä siitä, miten 50 Shades vaikutti kinkyn asemaan ja seksuaalisuuden kenttään yleensä. MUTTA koska seksikaupoissa on nyt lähes vakiona BDSM-nurkka tai useampikin, uskallan väittää ettei kinkyseksi ole suomalaisten makuuhuoneissa joissakin sen eri muodoissa ainakaan mikään kovin marginaalinen ilmiö.
Turun yliopistossa v. 2022 suoritetun tutkimuksen mukaan (mikä perustuu v. 2019 aineistoon) naisista 37 prosenttia ja miehistä 23 prosenttia ovat kokeilleet BDSM:ää ainakin kerran. Saman aineiston mukaan 18-28-vuotiaista noin 46 prosenttia on kiinnostunut sadomasokismista -- ja näistä tutkimuksista on kulunut tovi.
Melko monella on joku käsitys kinkyyn liittyvistä elementeistä, kuten sidonnasta ja läpsyttelystä, vaikkei mitään rajumpia fetissejä omaisikaan.
Voisiko olla, että kinkyydestä ja sadomasokismista on muuntunut valtavirran osana jotakin muuta, kun mitä se on yhteisön sisällä historiallisesti ollut?
Olen ollut huomaavinani, että sadomasokismiin ja kinkyyn suhtaudutaan somealustoilla vähän samalla tavoin kun esim. miesten välisiin homoseksuaalisiin akteihin. Kinky ällöttää, pelottaa, puistattaa.
Kinkyily nähdään julkisessa diskurssissakin ensi sijassa seksuaalisena toimintana (mausteheterot, veriorgiat), sen sijaan, että edes kuviteltaisiin, että kyse ei ole pelkistä yöllisistä kaupallisista lihallisista iloista, vaan myös vuosikymmeniä vanhasta ja hyvin perinteikkäästä yhdistystoiminnasta, jossa tapaillaan välillä kavereita kasuaalisti, lastataan tavaroita varastoilta autoihin ja tehdään vaikka kivoja rannekoruja silloin tällöin kun sille päälle satutaan.
Ehkä kyse ei olekaan siitä, että vastustetaan sitä mitä ei ymmärretä.
Ehkä kinkyydessä on jotakin, mikä pelottaa.
Tämän ketjun otsikkona on vähän raflaava "Englannin uusi pornolaki rajoittaa fetissejä".
Tässäkin voitaisiin palata siihen, mikä on aitoa fetisismiä ja mikä kaupallisen logiikan kautta tuotettua, asiakkaan tarpeita palvelevaa sisältöä.
Ja kun kinkyn kohtaa ja sitä oppii ymmärtämään puhtaasti seksuaalisena trendinä, jonka asema on ja on aina ollut pelkässä makuuhuoneessa, ei osaa kuvitellakaan, että se on alkuperäisiltä merkityksiltään tarkoittanut paljon muutakin. Se on muutakin kun pelkkiä pehmokäsirautoja tai vaikka sitä, että joku yleinen nainen 1900-luvun alussa vähän heiluttelee piiskaa. Enemmän kuin sitä, että seksuaalisesti vapautuneet ihmiset päästävät irti kaikista estoista ja tekevät toisille mitä tahansa omien himojensa vallassa. heh!
Fetissikulttuuri on ollut myös tila, jossa aikakauden vallitsevia tai menneinä aikoina vallinneita normeja kyseenalaistetaan. Jossa sukupuoli ja seksuaalisuus ovat saaneet ilmentyä uusissa muodoissa.
Joissa lyöminen ja piiskaaminen ei ole ollut vain pelkkää väkivaltaa tai feikkidomien naisiin pakottamaa misogyniaa, vaan eräänlainen leikin, hoivan ja uudelleen luomisen muoto. Yhdessä neuvoteltua toimintaa -- jonka keskellä -- vaikka historia on ollut monipolvinen ja kinkyskenessä on ollut ainakin ikäiseni näkökulmasta varsin kummallisia ja kyseenalaisia kausia -- on ollut suostumus, perehtyneisyys ja toisesta välittäminen, ei pelkkä silmitön väkivalta.
Kuuluvatko sessiot julkisille paikoille?
Välttämättä eivät, mutta ei nahkahousuihin pukeutuneita homomiehiäkään voi syyttää niistä mielleyhtymistä, joita valtavirtaan kuuluvilla voi heitä kohtaan olla.
Ihmiselle, joka on oppinut seksuaaliseksi olennoksi kinkyskenen kaltaisessa ympäristössä, jossa kaikesta neuvotellaan ja jossa rajujakin asioita toteutetaan sillä pieteetillä, että jos leikkiin lähdetään niin turvallisuushommat kanssa sitten opitaan ja opitaankin sitten hyvin -- tuntuu oudolta työntää pää ulos muurien välistä ja tarkkailla valtavirtaista seksuaalisuutta, jossa rajat, sopiminen ja keskustelu ovatkin sitten aivan toisella mallilla.
Esim. joku ageplay voi olla kinkyskenen sisällä hyvinkin selkeäkuvioinen homma.
Sitä se ei välttämättä ole valtavirtayleisössä, ja tuskin sitä saa "ulos kaapista" saumattomasti sovellettua osaksi arkeaankaan.
Ehkä on niinkin, ettei ihan kaikkea kinkyä voi irrottaa kontekstistaan. Kun se irtoaa, irtoaa tärkeä taustatieto, joka olisi antanut koko toiminnalle eettisen pohjan. Ja jonkinlaiset turvallisuuteen liittyvät nuorat.
Mutta markkinalogiikka ajaa. Ja jengi ostaa.
Ja nyt ollaan edetty pisteeseen, jossa naisten suosiman Twilight-fanifiktion tilalle on tullut salamavalojen alla kuvattua pornoa tyhjissä huoneissa, joissa valtavan kokoiset äijät painavat kaulasta kahlittuja tyttöjä sänkyjen laitojen ylitse rajusti heidän sisäänsä työntyen.
Jengi ei tajuu, mutta katsoo kuitenkin.
Katsovat ja kauhistelevat.