Onko tässä pikkuisten tapahtumassa normaalit säännöt sessioimisen, alastomuuden ja piiskauksen suhteen? Itse olen jo isompi pieni mutta kysyn asiaa niiden pienten puolesta, jotka on herkempiä aikuisten leikeille.

Tää olikin hyvä nosto asiasta.

Kiinnostavaa tietää tällaisesta myös ja kulttuuriteko on koota muuten vaikeasti saatava sisältö kiinnostuneille.

Mr Birch

Keskisuomalainen kirjoittaa CHAINista (juttu maksumuurin takana).

https://www.ksml.fi/paikalliset/9717298

Kirja-arvio
Kirjaksi kootut 1990-luvun Chain-pienlehdet ovat yhä rankkaa kamaa

Chain: Kadonnut ysäri tarjoaa 1990-luvun estetiikkaa underground-hengessä anteeksi pyytelemattä.

Marko Ahonen KSML
21.8.2026 5:00

Chain: Kielletty ysäri
Toimittaja Jouni Hokkanen
Kustannusosakeyhtiö Hiljainen Oy 2026

Tämän vuoden alussa kauhukulttuuriin erikoistuneen Lykantropia-pienlehden (1986-1992) numerot julkaistiin uudelleen samoissa kansissa näköispainoksena. CHAIN: Kielletty ysäri jatkaa samalla linjalla.

Aihe vain on eri - ja silti osittain sama. Tämänkin teoksen on toimittanut Jouni Hokkanen.

"Näitä lehtiä tekivät fanit toisille faneille."

Lykantropia syntyi marginaalissa, ja Chain meni vieläkin syvemmälle marginaaliin. Paitsi tietenkin silloin, mikäli aihe oli juuri sinulle arkea ja
tärkeä. Silloin kyse ei ollut marginaalista, vaan elämästä.

Pienlehti Chainin aiheita olivat underground kulttuuri, BDSM, kehopolitiikka, lävistykset, tatuoinnit, porno, sarjakuva, kulttielokuvat ja
esoteria. Siis vaihtoehto- ja alakulttuurit, joita valtamedia ei juuri huomioinut. Eikā juuri huomioi vielā tänä päivänäkään - mitä nyt tatuoinneista on tullut valtavirtaa.

Termi fanzine kertoo paljon. Näitä lehtiä tekivāt fanit toisille faneille. Ainoa motivaatio on "rakkaus lajiin". Chainin nimekkäimpiä tekijöitä olivat muusikko Jyrki 69 sekä sarjakuvantekijät ja kuvittajat P.A. Manninen ja Petri Hiltunen.

Lehdet on koottu kirjaan sellaisenaan. Joten kaikki näyttää amatöörimäiseltä ja teknisesti kömpelöltä. Tāmä ei ole puute, vaan kuuluu homman ideaan. Ennen nettiaikaa ja sosiaalista mediaa fanzineita tehtiin
lähinnā kirjoitus- ja kopiokoneella.

Levittäminen onnistui joko antamalla lehti suoraan lukijan käteen tai sitten postilaitoksen avustamana. Tämā kulttuuri on sittemmin lähes kadonnut, vaikka pienlehtiä toki yhä on olemassa.

Värejä Chain ei tietenkään käyttänyt. Joten valokuvat ovat mustavalkoisia ja teknisesti kehnoja. Piirrokset näyttävāt selvāsti paremmalta. Niitā onkin paljon, myös sarjakuvamuodossa.

Chain oli rankkaa kamaa aikoinaan, ja sitä se on myös vuonna 2026. Usein mennään pornon puolelle. Väkivaltaa riittää. Sairasta, saattaisi sanoa
konservatiivinen valtavirtahetero. Tāmā julkaisu ei olekaan heille tarkoitettu. Toki on hyvä tajuta, ettā kaikki ihmiset eivāt ole samanlaisia
kuin minä, minä ja minä, eivätkä muut välttämättä pidä samanlaisista asioista kuin minä, minä ja minä.

Chain: Kadonnut ysäri ei ole vain menneisyyttä ja tietyn porukan nostalgiaa, vaikka toki sitäkin. Queer-, kinky- ja goottikulttuuri eivät ole
kadonneet minnekään. Nykyään niitä ei tosin tarvitse piilotella samalla tavalla kuin ennen. Monet silti piilottelevat.

Nämä ilmiöt ovat Suomessa vanhempia kuin usein muistetaan. Ajan henki on näille vähemmistöille juuri nyt usein vihamielinen. Somessa on helppo
huudella, ja politiikassa saatu huomio muuttuu vaaleissa ääniksi.

Chain: Kadonnut ysäri tarjoaa 1990-luvun estetiikkaa rankassa underground-hengessä anteeksi pyytelemättä. Se on nykyään oikeastaan aika virkistävää.

Näköispainoskirja CHAIN – kielletty ysäri kokoaa 1990-luvun alun zinejä, joissa seksi ja populaarikulttuuri eivät vielä olleet siististi omissa lokeroissaan. Samoille sivuille päätyivät BDSM, pornoelokuva, splatter, trash, saapasfetisismi, lävistykset, bondage, vampyyrit, sarjakuvat, kulttielokuvat ja musiikki.

CHAINissä on materiaalia, joka näyttää nyt absurdilta, seksistiseltä, naurettavalta, nerokkaalta, törkeältä tai aidosti häiritsevältä. En siivonnut sitä sopimaan vuoden 2026 moraaliseen maisemaan.

Siksi tämä voisi olla kiinnostava myös nuoremmalle queer-yleisölle: kirjassa näkee konkreettisesti, kuinka vähän yksimielisyyttä, oikeaoppisuutta ja identiteettipolitiikkaa tarvittiin siihen, että ihmiset tekivät seksuaalista alakulttuuria omilla ehdoillaan.

CHAIN on todiste siitä, että jotkut ihmiset ovat aina tehneet asioita, joita heidän ei pitänyt tehdä.

Jos haluat nähdä, miltä suomalainen seksuaalinen vastakulttuuri näytti vuonna 1990, koe CHAIN - kielletty ysäri.

Jälleenmyyjiltä tai yksityisviestillä suoraan tekijältä 12 euroa plus postikulut vitosen.

Ostin ja on varsin hyvä kirja.
Suosittelen.

Asioiden hoitaminen oli  tuolloin työlästä ja vaati usein kävelyä 3B päättärille puhelinkopille, koska minulle ei ollut puhelinta. Sekin oli usein rikottu, ja piti kävellä kauemmas Aleksis Kookadun kopille.
Kun sain ostettua HPY:n puhelinosakkeen reilun kuukauden palkkaa vastaavalla summalla 1989, uusi laite piti ikuistaa kuvaan, joka päätyi CHAINin ensimmäiseen numeroon SM-alkeiden kuvitukseksi.