Luettuani vastaukset huomasin miettiväni, onko tämä seuran löytäminen 'sopivina tyyyppeinä' - vastakohtana 'tyytymiselle - ollut sellaisten ihmisten saamista & lisäämistä omaan elämään, jotka tuovat täytettä ja tyydyttäviä kokemuksia? Eli elämässä on jo kivasti asiat ja siihen saadaan lisää kivaa, kun tutustutaan (yhä uusiin) henkilöihin, joiden kanssa voi sitten viettää aikaa yhteisen tyydytyksiä tarjoavan mielenkiinnon kohteen parissa.

Eikö tämä eroaisi olennaisesti seuranhausta, jossa toiveena on parisuhde tai läheinen, kiinnittynyt d/(M)/s suhde? Ja muistuttaisi lopulta enempi Tinderin ihmissuhdemallia, kuin janan toista päätyä, missä henkilöt kiinnittyvät toisiinsa?

Mielsin ketjun kysymyksenasettelun koskevan sessiointiseuranhakua. Varmaan siksi, että sitä tuli aikoinaan harrastettua aika runsaasti. Pidemmistäkin tuttavuuksista huolimatta voisin sanoa, että siinä on Tinder-henkisyyttä runsaasti: on ideaaleja ja fantasioita, joita toisen odotetaan täyttävän ja esittävän tälle asetetussa roolissa (positiossa). Seksuaalisuuden mukana olo vaikuttaa ihmisten suhteisiin tavalla, joka pidemmän päälle ehkä todentaa kysymyksen 'tyytymisestä' validiksi: kun jutut on koettu, niin tarvitaanko uusi, vai tyydytäänkö tähän - jonka ihannekuva on jo (kuten kuuluukin olla) asettunut realistisemmaksi. Tämä voisi joissain tapauksissa olla läsnä heti alusta alkaen, jos toiseen ei projisoida sen suurempia ihmeellisyyksi. Tyytymistä toiseen sellaisena kuin tämä on. Eikä omien ideaalimielikuvien fantasioituna ruumiillistumana (jota toki niin domit, subit kuin dommet voi pyrkiä käyttämään syöttinä, elleivät peräti usko omaan kuvitelmaansa).

Lainaus käyttäjältä: Sigmamies - 08.03.2026, 07:19

Ei kukaan täysjärkinen pyydä tuntematonta asiakaspalvelijaa piiskaamaan.

Eli nyt annat ymmärtää että mielestäsi syyntakeettomia saa raiskata? Sen lisäksi että nyt jonkin tiedon perusteella väität tämän rikoksen uhria syyntakeettomaksi - ilmeisesti halventavassa tatkoituksessa koska mielenterveysongelmat/mielen kehityshäiriöt ovat stigmatisoituja ja ihmisen arvoa laskevia ominaisuuksia?

Tän jutun tietojen perusteella en itseasiassa usko että tässä oli kyseessä rahan perässä oleva juonitteleva uhrin teeskentelijä tai sen enempää saalistava raiskaaja, vaan häiriö kommunikoinnissa. Toihan olisi ollut toisissa olosuhteissa ihan fantasiatason juttu (eli just sitä "hyvää asiakaspalvelua"), mutta kenties asiakas ja myyjä olivat eri sukupolvea (ainakin suhteessa suostumukseen ja yleisiin toimintamalleihin tossa skenessä) - joka tapauksessa jos myyjä olis piiskattuaan kysynyt "hei näyttää siltä että tykkäsit tästä, haluutko että otan sulta suihin?" (tai jopa "jatketaanko kun pääsen töistä?" että toisella on de facto aikaa funtsia) niin tää olis kaiketi vältetty. Hyppysellinen byrokratiaa heti kärkeen eikä tartte sotkea "kuultava kertoo seuraavaa":ta ja asianajia mukaan tai ratkoa asioita (joskus sangen volatiilisti) oikeussalin ulkopuolella.

Tää ongelma hyppää henk koht silmille kun oon tekemisissä konservatiivisemmassa kulttuurissa kasvaneen naisen kanssa joka on tottunut ja olettaa että mies tekee eikä kysele (ja samalla jättää naiselle mahdollisuuden jälkikäteen päättää että suostumusta ei ollut). Kerran multa kysyttiin suoraan että "Etkö sä voi tehdä kyselemättä semmosia asioita jotka toimii 9/10 kerrasta?". No en voi koska kun oltuani kymmenen tyypin kanssa tekemisissä niin yksi heistä syyttäisi (ihan aiheellisesti koska suostumusta ei ole kysytty) mua raiskauksesta tai vähintään asiattomasta käyttäytymisestä, ja sitten kun ihmiset juttelee keskenään niin maine ja toimintamahdollisuudet menee (sen lisäksi että toi on moraalisesti väärin ja en saa edes kicksejä siitä jos teen toiselle oikeasti vastentahtoisia asioita). Sitten jos tuon toimintamallin käyttöä jatkaa niin ainut konsti on pelotella ja vähätellä näitä asiasta mahdollisesti meteliä nostavia ihmisiä hiljaisiksi mutta samalla kasvaa riski että törmää joku kerta jonkun tyypin tuntemaan "equalizeriin" jonka jälkeen on itsellä hampaat ja lumpiot höllässä (ottamatta kantaa kuka esim tässä keskustelussa tällainen "equalizer" voisi olla).

Herra Sigmamies varmasti tietää nämä toistuvuuden, tilastojen ja todennäköisyyslaskennan ilmiöt koska brändinsä mukaan poimii pari lelua vaikka KELAn chat-asiakaspalvelussa asioidessaan 😈 niin kysyn näin fantasiarakastajana toiselta että mitä menetelmää itse käytät että hyppy kulkee ja operaatiot etenee?

Harmittaa toden teolla kun hyvännäköinen ja mielenkiintoinen tyyppi on selvästi kiinnostunut mun tarjoamista palveluista mutta ei uskalla antaa lupaa kun olettaa että toimin samalla tavalla kuin sällit yleensä. Ja jos taas lähden sompailemaan ilman lupia ("saako naapurin tontille rakentaa?") niin roikkuu itsen yllä ihan syystä oikeusjutun uhka kuin Damokleen miekka. Tällä hetkellä noin 30% mun energiankäytöstä tässä skenessä menee suoraan tai epäsuorasti aikaisempien hidalgojen ja suostumukseen liittyvien asioiden oikomiseen sekä varmistukseen.

Siksi kannatan suostumuksen kysymistä ja varmistamista silläkin riskillä että se tuntuisi "hassulta", wokelta tms.