Jos aggressioita käsitellään rikoksien kautta, kummankin määritellyn sukupuolen mukaiset käyrät on trendiltään ikävällä suunnalla.
(lähde tilastokeskus).

Onhan naisissa paljon aggressiota. Enemmän kuin ikinä myöntävät itse. Ei sitä vissiin tunnisteta edes, yhtä hyvin kuin miehet tunnistavat omansa. Naiset kääntyvät sisäänpäin, miehet ulospäin. Tunteen palossaan. Ja se aggressio naisilla on useammin passiivista ja manipuloivaa. Voin kuvitella että nainen joka suuntaa omansa ulospäin ja konkreettisiin tekoihin, tuntee itsensä jopa oudoksi.

Jossakin toisessa keskustelussa kritisoin sitä että nämä jutut patologisoidaan, niistä etsitään jotain psyyken ongelmaa, traumaa. Onhan sitäkin, kaikilla on. Mutta jokainen joutuu omansa kohtaamaan ja käsittelemme ne eri tavoin.

Antaa palaa vaan. Beat the bitches!

Mielenkiintoinen ketju! Vaikea sanoa miksi tuo nöyryyttäminen on välillä niin kiihottavaa. Yleisesti en tietenkään tykkää nöyryytetyksi tulemista ja pyrin välttelemään sitä mahdollisimman paljon. Mutta sitten jos esimerkiksi kuvitellaan että oma ihastus esittäisi vaikeasti tavoiteltavaa, ja vaikka jossain huoneessa istuis sun viereen ja käskis ottaa sen kengät pois.. sehän olisi periaatteessa nöyryyttävä tapahtuma, mutta koska tekijä on joku kenestä olet kiinnostunut, tapahtumasta tuleekin samalla kiihottava. Jos tekijä on oma ihastus niin et välitä vaikka joutuisitkin hieman nöyryyttävään tilanteeseen. Seksuaalisen nautinnon saaminen menee edelle. Tekisit varmasti lähes mitä vain hän sanoo oli käsky nöyryyttävä tai ei.

Siitä en sitten tiedä, miksi tällainen dynamiikka kiihottaa. Varmasti sitä kuitenkin löytyy ja olisi kyllä siistiä kokea itsekkin sitä enemmän. Just vaikka että nainen vaikka jossain julkisella paikalla käskis sun sitoo sen kengännauhat ja samalla sit leikkisästi tönäsis sua ja käskis keskittymään. Tällainen tilanne on etenkin hänen tekemänään tuossa ympäristössä kiihottavaa eikä sitä nöyryytystä ajattelisi. Jos kuitenkin sama tapahtuisi suuren tutun yleisön edessä, saattaisit vain ärsyyntyä etkä antautuisi ihan heti nautinnolle. Jos kuitenkin toinen painostaisi ja käskisi tottelemaan viettelevästi, saattaisit mennä rajan yli ja antautua täydellisesti yleisöstä huolimatta. Siinä sitten lisääntyisi todennäköisesti myös nöyryytyksen ja samalla kiihottumisen määrä. Siinä tasapainoilisi sitten sen kutkuttavan nautinnon ja nöyryytyksen välillä.

Sitten yksi aspekti on myös muiden ihmisten vaikutus nöyryyttämisessä. Esimerkiksi jos olisin kahdestaan dominoivan kanssa kotonani, en kokisi helposti kyllä mitään oikeasti nöyryyttäväksi. Toki sellaiset käskyt voisivat olla mahdollisia, mutta kynnys on korkeammalla. Mutta kuitenkin heti jos asiaan liittyy muita ihmisiä, dynamiikka muuttuu automaattisesti. Kaikki koittavat todennäköisesti ainakin aluksi käyttäytyä muodollisesti ja antaa parhaan kuvan itsestään. Siinä sitten jos sitä muodollisuutta rikkoo, tulee muilta paheksuntaa ja myös nöyryyttämisen mahdollisuus on olemassa. Joka tapauksessa mielenkiintoinen aihe enkä ole juuri tätä ajatellut aiemmin! Kiitos tästä!

Oikeesti ihana mutta silleen haaste, että tila alkaa käydä pieneksi. Laitan viikonlopun aikana tai viimeistään alkuviikosta viestiä nyt kiinnostuksensa tässä tai viestillä ilmaisseille ja kyselen vielä tarkemmin montako henkeä mihinkäkin seurueeseen kuuluu. Itse jotenkin haluaisin pitää kiinni siitä että olisi se erillinen oma tila ja oma rauha. Uudet ihmiset: kommentoikaa toki jos olette kiinnostuneita tulemaan mukaan mutta pieni varoituksen sana, saattaa käydä ekaa kertaa niin että miitti on täynnä ja osalle joudutaan sanomaan että toisella kertaa . Nyt tähän mennessä kommentoineiden olettaisin mahtuvan mukaan 😊

Lainaus käyttäjältä: Gamygym - 25.07.2026, 12:54

.

Tää ei ole vittuilua.

Vanhana lihavana sadisti-setänä, sanoisin, että sun tekstistä paistaa läpi sellainen (mikä voi olla täysin väärä kuva), että kulttuuri/vallassa olevat oletusarvot on asettanut
sulle rajat siitä, mikä muka on oikein ja mikä muka väärin. Sä pyrit vaimentamaan ne mitä ei saisi olla, sen perusteella, että se on väärin, koska se on "toksista shaissea"
ja korostamaan niitä, että oot kiva ja hyvä jätkä koska tykkää, että kohteilla on kivaa.

Ja ei siinä sinällään mitään.

Mutta jos sä oletkin toksinen shaisse ja täysin epähyväksyttävä, myös se on oikein, sulle itelles, koska jos sä olet mitä olet, sä olet mitä olet, vitut muista.
Se taito on tasapainoilla itsensä ja tekojensa/mielihalujensa kanssa, ei kieltää itseään.
[...].

Tjaa.  On hyvä huomauttaa, koska se saa itsereflektion päälle.

Myös oma toimintani voi – ilman että sitä tarkoitan – satuttaa muita. Joskus löydän itseni ajattelemasta sadistisia ja itsekkäitä asioita ihan tarkoituksellakin. En mä niitä negatiivisia tunteita kielläkään, mutta on hyvä oppia erottamaan opittu siitä, miten oikeasti ajattelee ja asiat kokee. – tai milloin sivuuttaa ne mieleen tulevat tunteet ja hallitsee ne.

Arkiminä miettii aivan liikaa muiden ihmisten tunteita. Siksi myös kinkykontekstissa jokin asia voi jäädä vaikka vuodeksi kalvamaan, jos tuntuu ettei tilanteessa kaikki ollutkaan ihan ok.

En yhtään arvosta niitä tyyppejä, jotka irtisanovat oman varjopuolensa sillä että ovat "hyviä tyyppejä" – mun kokemuksen mukaan ne tyypit ovat niitä, jotka ennen pitkää alkavat lähentelemään tai suuttuvat jos eivät saa vastapalvelusta. On aivan totta että jos juuttuu käsitykseen siitä kuinka hyvä on, omaa väkivaltaista käytöstä on vaikea nähdä tai tunnustaa.

Ehkä tässä keskustelussa yritin piirtää rajaa oman varjon ja yhteiskunnasta omaksuttujen haitallisten mallien välille. Joskus aivot heittävät ilkeitä kommentteja ilmoille, koska ne ovat oppineet että jossain tilanteessa kuuluu ajatella niin. Se oma varjopuoli ainakin mun kokemuksen mukaan tulee esiin gyvemmältä.