11
« Uusin viesti kirjoittanut Blondewolf 28.07.2026, 12:10 »
No tuosta päästäänkin jo lähemmäs aihetta. Ainakin Tampereen scenestä näkee että dominoivia miehiä ei näy yhtään alle 25v ja jokunen jostain 28 lähtien. Varmaan netistä sitten löytyy jotain porukkaa mutta eiköhän yhteiskunta ohjaa miehiä varsinkin nykyään aivan toiseen suuntaan ja kouluhan on kaveripiirin lisäksi tärkeimpiä vaikuttajia kehitykseen.
Jokunen nuori submies sentään löytyy ja nuoremmat naiset kyllä löytyvät skenestä että varmaan jotain kulttuurillisia syitä tuohonkin löytyy. Voisi ehkä kuvitella että suosituimmat nuoret ukot löytävät seuraa livenä ja deittiapeista mutta en oikein usko että se selittää asiaa. Aika usein ainakin näkee kirjoituksia missä naiset toivoisivat että heidän nuori pynsä olisi vähän dominoivampi mutta ei kuulemma halua siihen ryhtyä. Yhtä usein myös niin että naiset ovat Pyn innoittamana ryhtyneet itse dominoiviksi jos ei muuten niin sängyssä ainakin.
Tuossahan iässä pitäisi olla parhaimmassa fyysisessä ja henkisessä kunnossa niin joku syy varmaan löytyy miksi asiat ovat näin. En oikein usko että ihmisten geneettinen psykologinen profiili on hirveästi muuttunut varsinkaan näin nopeasti että melkein pakko on olla kyse kulttuurillisesta sopeutumisesta. Käyttäydytään niin kuin uskotaan olevan toivottavaa yhteiskunnan tasolta.
Sosiaalinen media, cancelointi ja jatkuva videovalvonta (eniten juuri jokaisella mukana kulkevien puhelinkamerojen muodossa) on varmasti muuttanut ihmisten käyttäytymistä huomattavasti ja kaikkein eniten nuorten osalta. Pitää olla jatkuvasti feministifilterin läpäisevää käytöstä tai muuten tulee seuraamuksia. Jäljelle tietty jäävät ne jotka eivät seuraamuksista välitä mutta se on vain pieni vähemmistö (varmaan näkyvät siinä poikien osuudessa jotka eivät koulussa sitten menesty).
On aika hauska joskus katsella "katuhaastatteluja" jostain -60 ja -70 luvulta kuinka erilaisia ihmiset lopulta olivat arvoiltaan ja käyttäytymiseltään. Sitten kun mentäisiin vielä enemmän taaksepäin ja jokaisen miehen vielä oletettaisiin olevan ainakin puoliksi soturi puolustamassa jatkuvissa konflikteissa sitä sun tätä tahoa mutta lähinnä kotiseutua. Vaatimukset jatkuvasti maskuliiniselle käytökselle olivat varmasti aivan toista luokkaa.
12
Ja kuka tahansa joka vähänkään osaa ajatella voi miettiä miten sitä hallintaoikeutta on käytetty pahimmillaan. Yksilön luonteenlaadusta riippuen. Ja sitten kun siitä on laillisesti päästy irti, on elämä monilla voinut alkaa uudelleen jos siihen on koettu tarvetta.
Tästä on aikaa vasta yksi ihmisikä. Siinä ajassa on vain muutama, joskus vain pari, sukupolvea kerennyt aikuistua.
Varmasti on voinut ja varmasti on käytetty molempiin suuntiin. Myös nykyistä järjestelmää voidaan väärinkäyttää monin muodoin. Mutta mietippä tuotakin tilannetta niin että jos miehillä ei olisi silloin ollut velvollisuutta huoltaa näitä naisia noina aikoina niin olisiko naisilla muka mennyt paremmin? 1850-luvulla vielä kuoltiin nälkään Suomessakin. Ei ollut kelan luukkua mistä hakea massia vaan sukulaiset hoitivat (jos hoitivat) tai sitten oltiin todella suurissa vaikeuksissa.
Tosiasiahan on että varmasti useat miehet välittivät piut paut noistakin velvollisuuksista ja jättivät naiset selviytymään omillaan ja lähtivät etsimään onneaan muualta tai jatkoivat itsensä tuhoamista viinalla. Tämä oli naisille varmasti suurempi uhka kuin tulla tapetuksi tai muuten kaltoin kohdelluksi.
Naiset sen sijaan tekivät syrjähyppyjään ja kasvattivat muiden lapsia miehillä tai jopa ajoivat heitä yhteiskunnan avulla pakkoliittoihin (siis muita miehiäkin kun kyseisten lasten isiä) kun joku maksaja lapselle oli siinä tilanteessa löydettävä. Yllättäen holhousasema alkoikin näyttämään erittäin kiinnostavalta.
Rikoksiakin oli hyvä tehdä kun joku toinen joutuu niistä vastaamaan. Näinhän oli kyse omaisuusrikosten osalta: lainaksi ostaminen/tuhlaaminen ja omaisuuden tahallinen ja tahaton tuhoaminen muilta ihmisiltä siirtyi miehen kontolle.
Käsittelet asiaa presentismin näkökulmasta etkä ota huomioon historiallista tilannetta missä silloin elettiin. Monet nykypäivänän käytännön ratkaisut eivät olisi historiallisina aikoina voinut toimia. Ja aivan samalla tavalla nykypäivän ratkaisut eivät tule toimimaan tulevaisuudessa. Nykypäivän ratkaisut eivät toimi edes nykypäivänä kun alkaa tilastoja katsomaan.
On se hyvä että tehokas ehkäisy keksittiin, kun kerran entisaikojen naiset olivat seksuaalisesti noin holtittomia ja ihan pakkoavioliittokin uhkasi miehiä. Ja kriminaalien naisten rikoksistakin joutuivat sijaiskärsijöiksi. Onhan se totta, että elämä on ollut historian saatossa kovaa, eikä ole ollut helppoa kovinkaan monella. Ja sekin on totta, että tasa-arvokehitys hyödytti paljon miehiäkin, kuten yleisesti yhteiskunnan kehitys kohti hyvinvointivaltiota. Mutta kyllä tuo kirjoittamasi omaan korvaani kuulostaa vähän väritetyltä vaihoehtohistorialta.
13
« Uusin viesti kirjoittanut stoge 28.07.2026, 11:47 »
Melko mielenkiintoinen yleistys, että "miehet ei ymmärrä feminismin syitä".  Toki, varmasti osa miehistä ei ymmärrä, ei välitä tai ei halua miettiä naisten asemaa tai sen muuttamisen syitä. Itse en kuulu tähän ryhmään. Käsiteltyä avioliittolain muutosta voidaan toki ajatella "Naisliikkeen murskavoittoa patriarkan ikeestä!" tai sitten ihan vaan tasa-arvoisemman, kumpaankin sukupuoleen, vaikuttavan muutoksen tapahtumana. Nykyaikana, sinällään mielenkiintoista, se yleensä mielletään nimenomaan "feministisen liikkeen voittona", mikä itsessään kuvaa sitä, miten miesten aseman muutokset eivät kiinnosta, noh, ketään ?  Että pata kattilaa ja ihan miten vaan. 
14
« Uusin viesti kirjoittanut Hoo 28.07.2026, 11:21 »
Olen miettinyt. Olen aiemmissa keskusteluissa tuonut esiin mm käsitteen itsemurha empatiasta, mikä erinomaisesti kuvaa feministisen aallon tämän hetken ongelmaa. Ja siitä tosiasiasta olen täysin tietoinen että koulumaailmaan luotu opetusmetodi auttaa vain tyttöjä. Tämä mm on luonut nyt jo painetta koko opetushallituksen lakkauttamisesta, mitä on uhottu. Kyllä, näitä on.
15
« Uusin viesti kirjoittanut Blondewolf 28.07.2026, 10:40 »
Oletko ehkä miettinyt että sinä olet se joka ei välitä muiden ongelmista ja ainoastaan feministiset epäkohdat ovat ne jotka mieltä painavat. Aivan kuin naiset olisivat ainoa ryhmä jolla on oikeita ongelmia Suomessa. Sen sijaan se tasan on se ryhmä johon koko valtion organisaatio on suunnattu tuottamaan tulonsiirtoja ja palveluja.
Eipä silti ei minua haittaa että kukaan omaa etuaan ajaa politiikassa. Se on ihan luonnollista. Ehkä kaikki eivät ole sitä mieltä että feministien ongelmat oikeasti ovat ne suurimmat tai edes mahdollisia ratkaistavaksi feministejä tyydyttävällä tavalla. Suomen suurin ongelma yllättävää kyllä ei ole "sukupuolittunut väkivalta" joka sekin tarkoittaa vain naisten kohtaamaa väkivaltaa. Eu:takaan ei löydy edes tilastoa miesten kohtaamasta parisuhdeväkivallasta. Niin pitkälle on pelkästään naisten ongelmien ratkaisussa menty että "tasa-arvoisessa" systeemissä ainoastaan naisten kohtaamaa väkivaltaa tarkastellaan.
16
« Uusin viesti kirjoittanut Hoo 28.07.2026, 06:02 »
Stoge: kun nuo bermudan kolmiot ja pääsiäissaarten patsaat on jo mysteereinä vissiin selvitetty, niin voivat ottaa ihmetyksen aiheeksi seuraavaksi miksi miehet eivät ymmärrä feminismin syitä. Ja tuossa selvitin jo mysteerin kaikille.
Tämä oli täysin hyväntahtoinen kommentti, joten älkää iskekä sarvia ja hampaita tähän.
GoodLife totesi hyvin, ja onhan kaikki taiteen muodot vähän sellaisia että ne koskettavat selittämätöntä alitajuntaamme. Kun ensimmäistä kertaa näin Miron maalauksia livenä, olin aivan häkeltynyt miten kukaan voi niin selkeästi tuoda esiin sen mitä niissä oli. Abstrakti, mutta täysin ymmärrettävissä.
17
« Uusin viesti kirjoittanut stoge 28.07.2026, 01:47 »
Hymyillen totean että ihan vilpittömästi ihailen miehissä sitä seikkaa että se mikä heitä ei itseään kosketa, he eivät siitä välitä. 
Mikä avioliittolain suhteen tapahtuneissa muutoksissa ei kosketa miehiä ?
18
« Uusin viesti kirjoittanut GoodLife 27.07.2026, 23:01 »
Kulttuuri sisältää tai siihen liittyy jaettuja arvoja ja käytäntöjä ja lakeja. On tietty selvää että nämä vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen. Nyt varmaan pitäisi miettiä meidän kulttuuriamme ja bdsm-dominointia.
Kulttuuri ja lait säätelevät sitä mitä toiselle ihmiselle voi tehdä. Kuitenkin meillä bdsm-dominoinnille jää tilaa ja nykypäivän kulttuuriin liittyy tietty avarakatseisuus ja yksilöllisyyden hyväksyminen, joka tasapainottaa tilannetta.
Vaikea sanoa mitään muiden puolesta, joten mietin asiaa omalta kannaltani.
Mun oma bdsm-dominointi kumpuaa oman ajatukseni mukaan jostain primitiivisestä, joka liittyy ihmisen historiaan, eikä mistään kulttuurisesta. Eikä ainakaan mun tapauksessa kulttuuri tukahduta mua. Jos kulttuurimme johtaisi siihen, että suostumuksellisia subeja ei löytyisi, niin sitten se voisi epäsuorasti tukahduttaa.
19
« Uusin viesti kirjoittanut Hoo 27.07.2026, 21:39 »
Hymyillen totean että ihan vilpittömästi ihailen miehissä sitä seikkaa että se mikä heitä ei itseään kosketa, he eivät siitä välitä.
20
« Uusin viesti kirjoittanut Gamygym 27.07.2026, 20:54 »
Moikka!
Birch kirjoitti asiasta hyvin. Luin sen heti pari päivää sitten, kun hän sen kirjoitti, mutten ehtinyt kirjoittaa itse mitään siihen väliin.
Suosittelen, että tunnustelisit omaa kehollisuuttasi ja toimijuuttasi varovasti. Ainakin oman kokemukseni mukaan -- enkä minä ole missään mielessä mikään ammattilainen, ainoastaan harjoittaja -- kinkyily eri elementteineen voi vaikuttaa hermostoon ja psykologiaan tavoilla, joita ei aina osaa etukäteen ennustaa.
Jos traumat jylläävät aktiivisesti mielessä eikä ole esim. hyvää terapiakontaktia jolle olla oikeasti avoin tai sellaista yleistä hyvää psykologista tilannetta jossa osan traumoista on saanut käsiteltyä paremmalle tolalle, riski siihen että kinkyilyn kautta käsittelee omia traumojaan niin että se on haitallista itselle kasvaa.
Tekisi mieli kysyä, missä tilassa olet juuri nyt ja missä mielessä lähestyt seksuaalisuutta. Mitään pakkoa sinulla ei ole kirjoittaa vastaan, enkä oikeastaan suosittele niin henkilökohtaisten asioiden avaamista puolijulkisella foorumilla. Siksi neuvon sinua pohtimaan asiaa itse: oletko valmis tutkimaan näitä teemoja elämässäsi, ja millä tolalla itsetuntemuksesi ja ihmissuhteesi on?
Mainitsit postauksessasi, että tarkka omien halujen kuvaaminen puolisolle lässäyttäisi tunnelman. Olen itse aiemmin ollut ihmissuhteessa, jossa ajattelin samoin. Koska kumppani ei ollut penaalin terävin kynä ja käyttäytyi tuolloin eräänlaisen nuoruuden uhon vimmassa, huomasin tulevani satutetuksi -- ja samalla sen, ettei kumppanilla ole telepaattisia kykyjä. Niitä taitoja, tekoja ja sanoja joita minulla oli fantasioissani ei tapahtunut noin vain. Niitä olisi pitänyt pyytää. Tapahtui rajojenylityksiä (jotka eivät olleet ok) ja molemminpuolisten kaunojen määrä suhteessa kasvoi.
Traumaattisesta kokemuksesta ja siitä seuraavista eri psykologisista tiloista toipuminen voi kestää. Joissakin vaiheissa tietyt teemat triggeröivät tai vahvistavat parhaillaan tapahtuvia aivojen yrityksiä jäsentää tapahtumia. Joissakin vaiheissa kinkyily voi muistuttaa jostakin menneestä ja ikävästä, johon keskittyminen ei juuri nyt palvele hyvinvointia. Joskus ennen triggeröivä asia näyttäytyy neutraalina, joskus se voi voimauttaa.
Hyvin harvoin tällaisia hankalia asioita voi sivuuttaa puskemalla lävitse ja asettamalla itsensä olosuhteisiin, jotka oikeastaan tuntuvat epämukavilta.
Kaikki ajallaan.
Suosittelen, että jos lähdet tutkimaan kinkyyttä kumppanisi kanssa, tee se varovasti ja asteittain.
Erilaiset kinkyyn liittyvät työpajat (mm. piiskaus ja sidonta) ovat kullanarvoisia, jos niitä on saatavilla lähellänne. Ne ovat matalan kynnyksen tilaisuuksia, joissa oppii tekniikoita ja tärkeitä turvallisuusasioita. Näistä edellämainitusta hyötyvät yleisesti ottaen kaikki, mutta traumataustaisena itsekin olisin satavarmasti hyötynyt siitä perehtyneisyydestä jota yhteisö voi antaa ensimmäisiä kinkykokeiluja tehdessäni.
Jos löydätte jotakin, mikä molempia kiehtoo, voitte kokeilla sitä myös keskenänne. Tunnustelkaa miltä eri asiat tuntuvat. Varmistakaa, että ilmapiiri on kehittävä ja että voitte jakaa tuntemuksia avoimesti ja luottaa toisiinne. Jos jokin tuntuu pahalta, on erittäin tärkeää, että toiminta loppuu heti ja että siitä keskustellaan yhdessä. En lähtisi ainakaan alussa kinkyilemään niin, että pohjatunne toiminnan taustalla on negatiivinen.
Vaikka puhuminen voi aluksi tuntua vaikealta, on se loppujen lopuksi todella oleellinen toimintaa pyörittävä keino kinkyilyssä ja kaikessa muussakin.
Jotkut asiat ovat vaikeita. Todella, todella vaikeita. Tuntuu ehkä siltä ettei ole ääntä puhua niistä nyt. Tai puhua niiden ylitse.
Sitä ei ymmärrä ennen kuin itse siihen asti kulkee, mutta sanon sen silti: Sinulla on oikeus pyytää sitä mitä haluat. Vetää rajoja. Korjata tapahtumien suuntaa. Sinulla on oikeus kokea ja näkyä. Kehittyä ja olla.
Sinä määräät sen mitä teet ja milloin -- ei kukaan muu. Olet oman itsesi tärkein tuki ja selkäranka.
Opi tunnistamaan kehosi ja mielesi signaalit ja kuuntele niitä.
|
Tuoreimmat viestit