Koulukiusaamisesta

[Juuttisetä]

Kun täältä on poisteltu ties mitä niin eikö ton yhdenkin parin saisi keskenään ihan omaan ketjuun saivarteleen?

[vila]

Kun täältä on poisteltu ties mitä niin eikö ton yhdenkin parin saisi keskenään ihan omaan ketjuun saivarteleen?

Minä osallisena toivoisin vaan ihan deleteä. Tekisi mieli sanoa muutakin, mutta yritän nyt olla asiallinen.

[bikantti]

Minusta tämä on ollut ihan riittävästi aiheessa. Teema on sellainen, että yksittäiset konkreettiset esimerkit varmasti nousevat välillä pintaan ja se voi rikastaa keskustelua. Pelkkä "kiusaaminen on tyhmää" ei lämmitä ketään.

[Kahlitsija]

Jäseniään suojelemaan kykenevät yhteisöt syntyvät tarpeuesta ja onko keskiverto BDSM-harrastajalla oikeasti nykyään edes tarvetta sellaiselle? Sairausluokitus poistui ja suurin osa ihmisistä kuitenkin harrastaa asioita, jotka eivät paljastuessaan aiheuta syrjintää tai ongelmia työpaikalla. Populaarikulttuuri on täynnä pientä kinkyilyä, joten sellainen pieni toiminta ei hätkähdytä. Erityisryhmät (kuten vaikka raskaammat sadomasokistit, 24/7-ihmiset ja perinteiset fettarit) sen sijaan saattavat kokeakin suojelevan yhteisön tarvetta, mutta fettareita lukuunottamatta sellaisia yhteisöjä ei ainakaan minun tietääkseni Suomessa ei ole syntynyt. Jos jätetään MSC pois laskuista, mutta heilläkin on erityinen tarve suojelulle. Johtuuko näiden suojelevien yhteisöjen puute sitten siitä ettei ole tarpeeksi ihmisiä, ihmiset ovat menneet piiloon vai siitä ettei kukaan ole ottanut tehtäväkseen sellaisia yhteisöjä lähteä kokoamaan? En usko ettei ihmisiä olisi tarpeeksi, joten syyt ovat sitten muualla.

Niin kauan kun pyöritään yleisessä skenessä niin sitten ovat mukana kaikki, ihan kaikki. Ihan mahdotonta saavuttaa mitään my little pony-henkistä yhteisöä jos yhdistävä tekijä on vain epämääräinen kinkyys (jonka ei tarvitse tarkoittaa edes BDSM:n harjoittamista).

Tässä on mielestäni varsin tärkeä pointti. Kun puhutaan "skenestä" tai "yhteisöstä" ja kaivataan yhteisön turvaa ja tukea, niin pitäisi olla ensin joku yhtenäinen yhteisö. Joillekkin BDSM baari on vain tinderin jatke, joka on rajattu paremmin. Toisille se on foorumi, josta löytää vinkkejä omiin puuhasteluihin. Jotkut käyvät bileissä ja miiteissä, jotkut eivät. Varsinaisen yhteisön muodostaminen vain sillä perusteella, että on luonut anonyymin käyttäjätunnuksen foorumille on hieman naivia. Itse näkisin baarin ennemminkin mahdollisuuksien luojana sille, että yhteisön haluava voi sellaisen ympärilleen rakentaa.

[bikantti]

Tämä Black Mirror -jakso tuli mieleeni jo kirjoittaessa https://en.m.wikipedia.org/wiki/Nosedive

[D79Mies]

Haluan paremman yhteisön. Haluan turvallisemman kuplan.

Tällä foorumilla monesti kirjoitetaan skenestä. Skene sitä ja skenessä tätä. Ilmeisesti olen joko totaalisen ulkona koko skenestä tai sitten liian syvällä siinä, sillä en oikein hahmota sitä. Parhaimmillaankin se näyttäytyy minulle yhtä löysänä kuin seitin ohut humala. Hieman provosoivasti aion kysyä, että mitä jos koko skeneä ei ole olemassakaan?

Mitä, jos mitään dominoivia ei olekaan vaan on pelkästään kusipäitä? Entä jos Alfat ovatkin huomionkipeitä narsisteja? Ei ole subeja vaan arvonsa ulkoistavia statisteja? Seksuaalisten roolien tilallakin on pelkkiä paljaita ihmisiä? Titteleiden takana vastuun pakenijoita ja oikeamielisten kohdalla yksisilmäisyyttä?

Kuulostaako erilaiselta tai kenties ainakin hämmentävältä? Muuan journalistin mukaan siellä, missä ollaan samaa mieltä ei ajatella paljoakaan.

Olen useasti kysynyt itseltäni syytä lukea sellaisten henkilöiden kirjoituksia, joista en pidä. Joskus syynä on pohdinta negatiivisten tunteiden varsinaiselle syylle, mutta toisinaan hänen reflektoiminen itseeni. Voinko minä näyttäytyä muille joskus samanlaisena? Toisinaan kuitenkin saatan oppimaan myös heiltä. Harva ihminen on läpeensä paha.

Ihmisillä on tapana demonisoida toisia, jos jokin piirre on heistä paheksuttava. Kognitiivinen vinouma vastakkaiseen suuntaan on sitten haloefekti. Myönnän toki, että vietän aikaani mieluiten hymistellen oikeamielisten kuplassani, mutta samalla saatan olla edistämässä klikkiytymistä, ollen tulokkaita kohtaan torjuva. Siinä samassa moni asia jäisi oppimatta.

Kuinka moni hetero on joskus kokenut baarissa suunnatonta yhteenkuuluvuutta muiden heteroiden kanssa? Tarvitaanko yhteenkuuluvuuden aikaansaamiseksi hieman enemmän?

Samat harrastukset, arvot sekä kommunikointipreferenssit saattavat synnyttää pienryhmiä, joita voidaan kutsua myös kuppikunniksi. Antakaamme tälle kuitenkin armoa, sillä näissä saattaa olla enemmän uutta arvoa tuottavaa toimintaa kuin paperinohuessa skenessä.

Uuden tuottamiseen tarvitaan kuitenkin dynamiikkaa, jota ylläpitävät (niin ärsyttävät) hämmentäjät sekä avoimuus ulospäin. Tässä kohtaa törmää vaikeaan tasapainon ylläpidon haasteeseen: kuinka säilyttää ryhmän sisäinen liima (harrastukset, arvot sekä kommunikointipreferenssit), mutta pysyä avoimena vieraille ihmisille (syrjimättömyys) sekä kritiikille (oman toiminnan tarkastelu)?

Tätä ajatellessani tietty, skenessä nähty pienryhmäisyys on mielestäni jopa suotava. Kyse on ryhmäkoon sijaan arvovalinnoista: avoimuus narsistien palvonnan sijaan.

Toki myönnän kirjoittavani tätä omasta näkökulmastani. On eri asia asua Etelä-Suomessa, jossa voi valita eri miittien välillä, samalla voiden vältellä epätoivottuja henkilöitä. Tai sitten vaihtoehtoisesti sulkea ulkona tapahtuvan elämän, jääden turvallisesti subin tissin alle. Pienellä paikkakunnalla tilanne saattaa olla toinen, mikäli muodostaa yksin kylän kolmanneksen kinkstereista ja sattuu olemaan sinkku.

Minusta on ymmärrettävää, että hiekkalaatikon omistaja päättää leikin säännöistä. Voin jopa kuvitella kohtuullisten sääntöjen kunnioittamista olevan kohteliasta käytöstä. Jos alkaa kyllästyttämään, niin pieni tauko saattaa tehdä hyvää.

Välillä hiekkalaatikolle saapuu kuitenkin joku, joka käskee painua hiiteen. Ystävällisemmin sen voi muotoilla pyynnöllä perustaa oma ketju. Tai hiekkalaatikko. Olematta nykyisen omistaja.

Tästä huolimatta minä uskon, että toimimalla terveiden arvojen mukaan sekä (edes lievällä) itseruoskinnalla on mahdollista saavuttaa turvalliset tilat, joissa on tahtoa avoimuudelle. Se kuitenkin edellyttää sitä, että seuransa valitsee aktiivisesti. Eikä hakeminen ole syrjimistä.

Toki aina siihen ei ole mahdollisuutta. Olkoon koulu tai työ tästä esimerkkinä. Mutta... Lopulta kiuasaaminen on sitä itseään, kiusaamista. Työelämäni kautta olen muodostanut itselleni nyrkkisäännön:

Yksi kerta on vitsailua, toinen kerta on vittuilua, mutta kolmas kerta on jo kiusaamista.

[bikantti]

"Mitä jos koko skeneä ei ole olemassakaan?"
Allekirjoitan, että bdsm-skene on löyhä, aivan samoin kuin sateenkaariyhteisö. Silti väitän, että kinkyillä on selvempi yhteisö ja yhteenkuuluvuuden tunne, kuin mitä vaikka niillä heteroilla. Aivan kuin sateenkaariyhteisönkin kohdalla, niin samoin kinkyihin mahtuu monenlaista tallaajaa ja monenlaisia mielipiteitä. Se, että mielipiteitä on monia ja että syntyy samanmielisten kaveriporukoita, ei ole mielestäni ongelmallista.

Kukaan ei omista skenen hiekkalaatikkoa. Tai niitä useita hiekkalaatikoita. Kuitenkin välillä on ihmisiä, jotka tuntuvat käyttäytyvän siten... ovatko sitten niitä kusipäitä tai narsisteja tai yksisilmäisiä. Se on nähdäkseni ongelma, mikäli kyseessä ei satu olemaan kyseisen ihmisen itseään varten luoma oma hiekkalaatikko, kuningaskunta tai haaremi tai Trumplandia, joka on siten markkinoitu. Vaan entäs kaveriporukat, pienryhmät, klikit? Minun päässäni kiusaamisen alle menee se, jos kaveriporukasta lentää väärämielisenä/vääränlaisena ulos Trumplandian tyyliin. "Olit ensin jees, mutta sitten astuit askeleen oikealle ja se oli kuule virhe, adios." Siinä kohtaa puuttuu avoimuus ja kyky sietää kritiikkiä ja erilaisia mielipiteitä ja persoonia. "It's my way or the highway."

Loppukaneettia mukaillen "Yksi kerta on vitsailua, toinen kerta on vittuilua, kolmas kerta on kiusaamista..." neljäs kerta on pahoinpitelyä/hyväksikäyttöä/kusipäisyyttä/jne.

[hiitamus]

Minun päässäni kiusaamisen alle menee se, jos kaveriporukasta lentää väärämielisenä/vääränlaisena ulos Trumplandian tyyliin. "Olit ensin jees, mutta sitten astuit askeleen oikealle ja se oli kuule virhe, adios." Siinä kohtaa puuttuu avoimuus ja kyky sietää kritiikkiä ja erilaisia mielipiteitä ja persoonia. "It's my way or the highway."

TÄMÄ. It's my way or the highwayn taakse on helppo piiloutua ja sorsia muita. Vain minä olen oikeassa ja vain minä tiedän tästä, vain tämä tapa on paras ja oikea.

[Retsam]

Yhteishakukaavakkeet jaettiin juuri.katselimme yhdessä keskiarvoja,joilla tyttäreni pääsisi himoitsemiinsa lukioihin,lähemmässä keskari 9,42, toiseksi lähimmässä 9,21..ja hänen keskiarvonsa on yli 9...
 Mutta siinä lähiössä,mistä tyttäreni loputtoman kiusaamisen vuoksi  muutimme pois keskiarvo 7,26 vaivaiset eli eroja on.



Kyllä siinä tuli elämä järjesteltyä kaikilta osin täysin uusiksi ja siinä rytäkässä sai lähteä myös subini,joka ei ymmärtänyt,vähätteli asiaa ja kaiken huipuksi liittyi siihen hiljaisten hyväksyjien jee jee jengiin, asettaen itsensä ja omat seksuaaliset tarpeensa etusijalle,aloittaen oman rikkirepivän sivusotansa tyttäreni etua vastaan.



En siis ole mitenkään yllättynyt,että täältä osin kissankusisen  hiekkalaatikon lokerikosta löytyy kaikenmoista,mutta annan rikkaruohojen kasvaa ihan vapaasti siellä tämän hiekkalaatikon  kissankusessa osassa,kunhan eivät tule sotkemaan ympyröitäni...

Mutta on kyllä täysin oikeutettua vaatia toisten kunnioitusta ja hyviä tapoja,siis aina kohdatessamme,vaikka se oma juttu ja se toisen halu ja oma jutska eivät sillai kohtaisikaan ja ne kuuluistat kemiatkaan mitenkään natsaisi yhteen.

Kyllä nämä tämän pienen hiekkalooran siellä kissankusisessa osassa pyöriskelevät kiusantekijät laajalti tunnistetaan,jos ei muusta niin laajalti leviävästä kiusantekijän hajusta..


Nyt liki tuhannen päivän yksinolon jälkeen tuo skenen ulkopuolelta aikanansa bongattu ja siellä taatusti pysyvä ex-elämänsulostuttajani  yrittää siis ryömiä takaisin,ripotellen tuhkaa päälleensä.
 On nyt vain  niin,että hänen tekemänsä ratkaisut ja kaikki päälleni heittämät loukkaukset ovat aivan liian suuria,joten se välillemme luottamuspulasta ja lapsen edun edelle pyrkimisestä syntynyt Grand Canyonin kokoinen haavauma  ei enää mädi,on puoleltani viimeinkin arpeutunut, muistot  ovat haalistuneet ja poistuneet unikuvista. piiskakäteni ranteesta silloin irronnut nivelsidekin on jo korjaantunut ilmeisen tunnokkaaseen piiskauskuntoon..
Mutta menneisyyden virheitä ei kiusaaja saa koskaan anteeksi,anteeksipyyntö joka ei tule sydämmen pohjasta on kuin saippuavaahto suihkussa..

viitatessani ex- elämänsulostuttajaani  en siis puhu tyttäreni äidistä...

[bikantti]

Taas tuli uusia viisauksia vastaan

[bikantti]

Pistetäänpä jatkoa vähän näkökulmaa laajentaen
https://seksualisti.blogspot.fi/2018/04/sadomasokistien-alakulttuuri-tarvitsee.html?spref=fb

[DareDoll]

^^erittäin hyvä kirjoitus, kiitos linkistä ja vinkistä 

[Marau]

Ei taidettu vielä mainita huumorin varjolla kiusaamista? Sitä harjoittavat teinien lisäksi myös biologisen ikänsä puolesta aikuisiksi luokiteltavat henkilöt.

Kaava menee niin, että sanotaan tai kirjoitellaan huomautuksia toisen ominaisuuksista, mielipiteistä tms. ja tämän osoittaessa harmistumisen merkkejä vedotaan huumoriin. Että ihan läpällähän tässä vaan, heh heh. Toinen on huumorintajuton tosikko, kun ei ymmärrä.

Olen joskus miettinyt mikä syy on huumorin varjolla kiusaajan taustalla. Mikä tarve on "hauskasti" kuittailla ja ärsyttää? Joskus jopa asioista, joihin toinen ei ole voinut vaikuttaa kuten esim. syntymämaa. Onko kuittailija ollut itse kiusattu? Hakeeko vain huomiota? Onko kiusattavalla ominaisuuksia, joita haluaisi itselleen tai ei missään nimessä haluaisi?

Satunnaisesti voi varmasti itse kullekin sattua ylilyöntejä vaikka nousuhumalasta tai muusta olotilasta johtuen. Joillekin tuo läpällä kuittailu näyttää olevan jatkuvaa. En viittaa tällä kommentilla keneenkään tiettyyn Baarin käyttäjään, toimintamalli on tuttu muiltakin foorumeilta.

[Icebug85]

Täällä on yksi entinen koulukiusattu..se alkoi ala-asteella ja jatkui oikeastaan läpi yläasteen vaikka seiskaluokalla pahin loppui, kun siihen puuttui oikea opettaja jolla on auktoriteetti. Se kaikki jätti kuitenkin jälkensä jotka edelleen näkyvät..olen edelleen sellainen,  että en esimerkiksi näe itsessäni mitään hyvää ja jos joku minua jostakin kehuu niin sorrun vähättelemään ja pyrin "neutraloimaan" kehun. Jälkimmäinen oli yksi tukipilari johon nojaa kriisin joka puolestaan koitui kesällä alkaneen ihanan parisuhteen tuhoksi Parisuhteen kariutuminen sai mielialan sukeltamaan koska se oli ensimmäinen oikea parisuhde joka minulle on tarjoutunut ja hän oli täydellinen

Nyt olen hakeutunut psykologin hoitoon..yritän saada itseni kuntoon ja toivon koko sydämestäni, että saisin uuden mahdollisuuden tuolle mainitsemalleni parisuhteelle.

[eppkp]

Mulla on traumoja, pitkäaikainen keskivaikea masennus, traumapohjainen stressihäiriö, uni- ja keskittymisvaikeuksia, Aspergerin piirteitä, joiden johdosta mun sosiaalisissa taidoissa on puutteita ym.

Naurakaa ja pilkatkaa vaan. Niinhän kaikki muutkin on tehneet koko mun elämän ajan. Kinkypiirit on ollut ainoa paikka, jossa oon saanut olla oma itseni. Näköjään täältäkin mut halutaan savustaa ulos.