Kokenut BDSM-harrastaja raiskasi nuoren naisen törkeästi Kauniaisissa

[Hoo]

Hyviä kommentteja! Tänä aikana on myös tapetilla kova vaatimus erilaisuuden hyväksymiselle. Kyse ei kuitenkaan ole hassusti siitä että aidosti pyrittäisiin ymmärtämään erilaisuutta, vaan vaatimus siitä että se oma erilaisuus ymmärretään. Ympäristöltä vaaditaan tasa-arvoa ja tasapäistämistä kaiken oikeudenmukaisuuden suhteen, ja sitten kun vähän on ristiriitaa mikä on oikeamielistä, seisotaan kuin kauriit auton valokeilassa isoin silmin ja lähdetään juuri väärään suuntaan. Ja nostetaan lopulta vähintään syyte kun toinen vain reagoi tilanteessa.

[Proxima Centauri]

Kun tämän ongelman nostaa esiin, lähes poikkeuksetta saa kuulla, että jos et ymmärrä suostumusta, ei sinun kannata harrastaa seksiäkään.

Mutta miten helvetissä minä voisin tunnistaa suostumuksen, jos sille ei ole konkreettisia kriteereitä, eikä vastapuoli osoita, ettei tahdo?

Ihmiset kuvittelevat tietävänsä, toteutuuko suostumus, mutta eiväthän he tiedä, jos eivät kysele ihan jatkuvasti lupaa seuraavaan siirtoon. Ja silloinkin ihminen voi jälkeenpäin kertoa, että oli peloissaan tai lamaantunut eikä kyennyt kertomaan todellista tahtoaan.

Niiden kommentoijien pointti että seksiä ei pidä harrastaa, jos ei tunnista suostumusta, johtuu vain siitä, että kyllähän sellaisesta valitettavasti herää kysymys, että millä asenteella seksiin on ryhdytty, jos toisen suostumuksesta on epäselvyyttä. Miten tällainen tilanne edes etenisi?

Jos jokin asia on epäselvää tai ei ole varma, mitä kaikkea toinen haluaa tai ei halua, niin kannattaa kysyä suoraan. "Mitä haluaisit, että teen sulle" on ihan yleinen kysymys vaniljaseksissäkin, eikä se kuulosta todellakaan miltään "epävarmalta koulupojalta", vaan se kuulostaa siltä, että kysyjää kiinnostaa se, mistä toinen nauttii ja tykkää ja mitä hän haluaisi. Kumppanin huomioiminen ja epäitsekkyys ei ole koskaan turn off. Ja jos itse haluaisi tehdä jotain tiettyä asiaa, sitä kannattaa ehdottaa ensin - ei siis niin, että varoittamatta penetroidaan toisen anaaliin, vaan jutellaan, että kiinnostaako tällainen toiminta ja haluaisiko kumppani sitä. Ihan normaalia on keskustella seksistä ja suositeltavaa muutenkin. Ja kinkyjutuissahan on käsittääkseni ihan vakiintunut käytäntö, että asiat jutellaan ja sovitaan hyvinkin tarkkaan etukäteen - ja hyvä, että on.

[stoge]

Kun tämän ongelman nostaa esiin, lähes poikkeuksetta saa kuulla, että jos et ymmärrä suostumusta, ei sinun kannata harrastaa seksiäkään.

Mutta miten helvetissä minä voisin tunnistaa suostumuksen, jos sille ei ole konkreettisia kriteereitä, eikä vastapuoli osoita, ettei tahdo?

Ihmiset kuvittelevat tietävänsä, toteutuuko suostumus, mutta eiväthän he tiedä, jos eivät kysele ihan jatkuvasti lupaa seuraavaan siirtoon. Ja silloinkin ihminen voi jälkeenpäin kertoa, että oli peloissaan tai lamaantunut eikä kyennyt kertomaan todellista tahtoaan.

Niiden kommentoijien pointti että seksiä ei pidä harrastaa, jos ei tunnista suostumusta, johtuu vain siitä, että kyllähän sellaisesta valitettavasti herää kysymys, että millä asenteella seksiin on ryhdytty, jos toisen suostumuksesta on epäselvyyttä. Miten tällainen tilanne edes etenisi?

Jos jokin asia on epäselvää tai ei ole varma, mitä kaikkea toinen haluaa tai ei halua, niin kannattaa kysyä suoraan. "Mitä haluaisit, että teen sulle" on ihan yleinen kysymys vaniljaseksissäkin, eikä se kuulosta todellakaan miltään "epävarmalta koulupojalta", vaan se kuulostaa siltä, että kysyjää kiinnostaa se, mistä toinen nauttii ja tykkää ja mitä hän haluaisi. Kumppanin huomioiminen ja epäitsekkyys ei ole koskaan turn off. Ja jos itse haluaisi tehdä jotain tiettyä asiaa, sitä kannattaa ehdottaa ensin - ei siis niin, että varoittamatta penetroidaan toisen anaaliin, vaan jutellaan, että kiinnostaako tällainen toiminta ja haluaisiko kumppani sitä. Ihan normaalia on keskustella seksistä ja suositeltavaa muutenkin. Ja kinkyjutuissahan on käsittääkseni ihan vakiintunut käytäntö, että asiat jutellaan ja sovitaan hyvinkin tarkkaan etukäteen - ja hyvä, että on.

Se pointti on, että miltä sitten aktiviteetin jälkeen tuntuu, ei se, miltä sitä ennen tuntuu.

Kotoisassa pervomaailmassamme kun on dropit, katumukset, itseinhot, psykiatri- ja lääkärikäynnit ihan tuttujajuttuja.
Ja se mihin oikeasti suostutaan, ovat nämä, eivät ne aktiviteetit itsessään mikä näihin johtaa.

Kiimoissaan ja kiinnostuksen hekumoissaan on helppo sanoa "Kyllä" asioille, jotka sitten tekojen jälkeen tuntuvatkin totaalisen paskoilta.
Se ei poista sitä faktaa, että näitä on itse haluttu ja niihin on suostuttu. Harmillisesti, siltä voi kuitenkin negaatiossa tuntua kun ihminen melko usein hakee syitä muualta kuin itsestään.

Tästä toki sitten päästään siihen toiseen läpijauhettuun asiaan, että kenellä on vastuu tunnistaa, mitä kukin oikeasti haluaa ja kuka vaan luulee.
Mutta sitä voi sitten katsella toisista ketjuista.